alkoholi = ystävä

Eli ei kiinnosta todellisuus.
Elämän valinnat ovat vapaita, joten ole vapaasti huuruissasi, kunhan et vahingoita muita.

kippis, näin se on.

Aikasi kännäiltyäsi joudutkin sitten pakosta toteamaan, että alkoholi onkin vihollisesi, kun tuhosi terveyden, sosiaaliset suhteet, työmahdollisuudet, ja koko elämän.

Noin se oli minullakin, kunnes join itseni siihen pisteeseen etten enää pärjännyt itseni kanssa. Vaikeudet kasaantuivat, olo oli hirveä ja kohmeloissa pelkäsin sekoavani. Yksinäisyyden tunne ei väistynyt enää kännissäkään.

Selvä elämä alkoi kiinnostaa enemmän kuin entisen sekoilun jatkaminen, joten oli lopultakin pakko avata silmät ja hyväksyä oma tilanteensa sellaisena kuin se silloin oli. Ei ollut hääppöinen, mutta terveys olivat vielä tallella. Rupesin muuttamaan elämäntapojani raittiutta tukeviksi, aloin mm. liikkua ja syödä säännöllisesti. Ei ollut enää sen kummempia odotuksia tai pelkojakaan tulevaisuudesta, vaan otin päivän kerrallaan.

Selvän ajan jatkuessa koko elämänasenne alkoi hiljalleen muuttua, siis muuttui se tapa, jolla suhtaudun asioihin ja ihmisiin ympärilläni. Maailma ei siis muuttunut mihinkään, mutta itse aloin nähdä sen eri tavalla. En ihmettele enää ollenkaan, miten jotkut voivat elää vuodesta toiseen aina selvinpäin, kun itsekin olen pystynyt tähän jo kolme vuotta.

Tuolla asenteella päädyt aikanaan syrjäytyneeksi ja alkoholisoituneeksi ihmisraunioksi.
Uskotko?
Et.

Alkoholisti selittää vaikka mustan valkoiseksi, jotta saa valtuutuksen juomiselleen.

Pitemmän päälle huomaat kyllä miten hyvä kaveri se viina on, petollisempaa ja kierompaa ystävää saa hakea!

Alkoholi on petollinen ja tappava ystävä. Kolme perheenjäsentä tuonpuoleisessa tämän ystävän takia. Viimeisin oli isoveli, hieman ennen joulua. Enpä tiennytkään miten syrjäytynyt hän jo oli. Ei ollut enään edes töissä, ei kai saanut mistään töitä ongelmansa takia. Sanoi olevansa töissä,mutta ei ollutkaan. Välimatkaa oli noin 200 km,joten salailu oli helppoa. En tiennyt hänen arjestaan kuin sen mitä kertoi.
Pikkuhiljaa viina vie isomman ja isomman osan alkoholistin elämästä. Lopulta kaikki pyörii sen ympärillä ja saattaapi käydä näin kuin veliparalle - kuolema korjaa.

Eipäs se enää maistunutkaan samalta kuin ennen, kun jonkin aikaa olin ennen tuota jo raitistellut.

Hei. Itsellä paha mieli läheisen juomisen vuoksi. Yritän olla välittämättä, koska juomiseen pystyy vaikuttamaan vain juoja itse, mutta pahoitan mieleni aina uudestaan ja uudestaan kun kyseinen henkilö soittaa kännissä. Aivan kaameaa seurata vierestä, kun ystävä tuhoaa itseään. Myötähäpeä, huoli ja ahdistus kuuluvat tuon henkilön takia minunkin ajatuksiini. Mitä tehdä? Olen ajatellut laittaa ns. välit poikki, etten vastaisi enää puheluihin. Pitäisikö vain oppia elämään itselleen ja päästää irti? Helpommin sanottu kuin tehty...