Keneltä? Kysy se tässä, niin ehkä joku vastaa?
Mitä haluaisit kysyä?
Mitä tietää?
23210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miksi joulu on musta?
Kysyn *kaikilta* yhteisesti: Jos tulee 'sopuratkaisu', miten tahratun maineen puhdistaminen tapahtuu?
Pyydä ja anna anteeksi
Mitä hyödyttää kysellä mitään bittiavaruudessa ei keneltäkään ja saada vastauksia täysin tuntemattomilta henkilöiltä ja sitten uskoa että sai muka vastauksen juuri siltä oikealta henkilöltä ?
allekirjoitan.
Sä teit tästä pelin?
ei varmaan ollut mulle ?
sillä mä en ainakaan ole mitään pelejä tehnyt tai pelaillut ihmisten kanssa.
olen sanonut että hänet haluan, häntä rakastan.
eikä siinä ole rivien välissä yhtään mitään epäselvää.
nyt alan hissukseen siirtymään tästä koneelta hissukseen toiselle koneelle.
kysyn kaikilta roikkujilta--miksi kuvitella olemattomia, kun tietää ettei mitään yhteistä enää ole / tule ? Miksette usko, ettei se toinen ole kiinnostunut enää, tai ole koskaan ollutkaan. Ei muutamat pitkät katseet mitään merkitse
Pitkät katseet eivät välttämättä merkitse, mutta jos on elänyt suhteessa, niin ei niistä tunteista niin vaan pääse eroon.
mutta se toinen pitää jättää rauhaan, koska hän ei enää tunteile, on mennyt jo elämässä eteenpäin
En minä ole häntä häirinnytkään tunteillani, kun en ole häntä nähnytkään aikoihin. Tottakai hän saa elää minkälaista elämää hän tahtoo. Suomi on vapaa maa. En omille tunteilleni voi mitään. Kai vielä elän jossain vaarallisessa illuusiossa, että "kyllä me vielä kohdataan". Tiedän, että sitä ei tule ja itsehän minä kärsin tästä eniten.
Täytyy unohtaa, mennä elämässä eteenpäin jne. Uskon, että tälle tulee vielä joku looginen loppu, että näen hänet hengaamassa jonkun hemaisevan muijan kanssa. Sitten toetan vain, että heippatirallaa...
Tunteita ei voi hallita. Jos ne on, ne vaan on ja kestää aikansa että niistä pääsee eroon. Jos tunne on vahva, ei se loppu seinään vaikka tapailu loppuisi, tai pitkät katseet/ flirtti johtaisivat torjuntaan. Ei siinä auta, vaikka tietää että mitään ei tule koskaan tulemaankaan. Mitä vahvemmat tunteet, sitä tiukemmassa ne istuu. Ja miksi tunteita ei saisi olla?
Silti vastapuolta ei saa kiusata. Jos hän suoraan sanoo, ettei ole kiinnostunut asia on jätettävä siihen ja hänen tehtävänsä ei ole vastata ihastuneen tunnekäsittelystä. Ihastunut ei voi tunteilleen mitään, mutta toinenkaan ei voi sille mitään ettei tunteita vaan ole.
Se, että täällä on ja kirjoittaa ikäväänsä ulos, ei tarkoita että roikkuisi toisessa. Se voi tarkoittaa vaikka tunteiden prosessointia. Useimmiten prosessointi tarvitaan ennen kuin lopullinen irtoaminen on mahdollista. Olen itse sitä mieltä, että prossointi on parempi tehdä loppuun ennen kuin alkaa uusiin suhteisiin. Täällä sana on vapaa kaikille. On ihastuksen kohteen oma ongelma, jos käy anonyymipalstalla lukemassa ihastuneen ajatuksia ja ne alkaavat ahdistamaan (huom. täällä ei voi luotettavasti edes tunnistaa).
Ainoa mikä on minusta hölmöä, on täällä kuvitella keskustelevansa valittunsa kanssa, ja sen perusteella tehdä johtopäätöksiä oikeasta elämästä. Tai se että on vuosikausia ihastunut ilman, että uskaltaa tehdä aloitetta oikeassa elämässä. Poikkeuksena tietysti varattuun ihastuminen, tilanne jossa voi olla varteenotettava vaihtoehto olla tuomatta ihastusta moraalisista syistä ilmi, vaikka se hidastaisi prossista irtoamista.
mun tapauksessa on ollut muutakin kuin pelkästään muutamia pelkkiä pitkiä katseita.
mutta kuulostat siltä että mulle päätäsi auot kuka oletkaan
ai, ei sulle, enhän mä ole viittiny edes lukee enää sun juttujas, ku ne on nii pitkii ja puisevii sepustuksia, eikä mulla oo hajuukaan, kuka sä oot
Lisäkysymys tähän: Miksi ihmeessä kuvittelette, että se ihminen täällä palstalla teitä ikävöisi, kun ei muuten noteeraa teitä mitenkään?
Lopputulos Suomi-Kanada ? Ois tulosvedossa.
2-6 ole hyvä
Minkä ikäisiä olette? Aika teinimeiningiltä vaikuttaa. Haikailette saavuttamattomien ihastustensa perään, ihmisten joita ette ole välttämättä edes ikänä tavanneet, ihmisten joiden kanssa ette olleet yhdessä, ihmisten joita ette ole menettänyt.
Ja toinenkin kysymys. Haikailetteko todellisen ihmisen perään tai ainoastaan mielikuvaanne siitä ihmisestä?
Ainakin oma sisälukutaitoni perusteella aika harva täällä on kaukoihastunut, siis mitä perinteinen teini-ihastus on. Mukaan mahtuu hyvin erilaisia tarinoita, suurin osa ei edes kerro taustoja.
On hölmöä dismissata toisen tunteita. Vaikka ne olisivat teinien teini-ihastusta, ovat ne varmasti kyseiselle ihmiselle ihan todellisia.
Kuka meistä on oikeutettu tuomitsemaan toisia tuntematta koko tarinaa? Sinäkö?
Sisälukutaidoissasi on parantamisen varaa.
Missä kohtaa tuomitsen? Kysyn vaan, että kuin moni teistä tuntee sen todellisen ihmisen luomienne mielikuvien takaa? Minulla on jonkun verran kokemusta siitä, kuin helposti maalataan ihastuneen silmin toisesta ihannemielikuva ja se todellinen ihminen, joka on lihaa ja verta jää näkemättä. On kokemusta siitäkin, miten maalataan itsestään ihannemielikuva, jotta tekisi vaikutuksen ihastuksensa kohteeseen. Kumpikaan tapa ei kanna kovinkaan pitkälle.
Osa ihastuu mielikuvaan, osa itse ihmiseen. Tottakai alussa, jos ei tunne etukäteen, ei tiedä kuka toinen on ja siihen auttaa vain tutustuminen. Ei tunteet aina ole järjellisiä, jostain se ensi-ihastus ja kiinnostus tulee, ja parhaimmassa tapauksessa se johtaa tutustumiseen ja tunteiden vahvistumiseen. Aika harva aito ja pitkä parisuhde alkaisi ilman tuota "järjen vastaista" alkuihastusta.
Olen samaa mieltä, että teeskentely ja todellisuutta paremman kuvan antaminen ei ole pitkäjänteistä eikä parana mahdollisuuksia onnistua. Joka tapauksessa pitkä suhde onnistuu vain jos kumpikin kelpaa toiselleen sellaisena kuin on. Jos teeskennellään/mielistellään puolin tai toisin, ei ole vastapuolen vika jos kuva on väärä. Itse olen ajatellut asian, että toisesta on turha kuvitella minkälainen hän on, sen näkee vain ajan kanssa ja olemalla yhdessä. Ja monesti ihmiset myös muuttuu tai kehittyy, eli se mitä ihminen on 25v ei enään olekaan samaa kuin 40v. Eli vaikka tuntisi ihmisen, 30v yhteisenkin vuoden jälkeen voi tulla yllätyksiä.
Tuomitsemiseksi tulkitsin ensimmäisen kappaleesi (klo 10.52), sävy on väheksyvä ja se mitä sanot koskee vain pientä osaa kirjoittajista. Nekin jotka ovat juuri kertomassasi tilanteessa, ovat oikeutettua tunteihiinsa. Heidän tunteensa on ihan yhtä "hyviä" kuin heidän jotka ikävöivät vaikka pitkän suhteen päättymistä.
pysty yllättämään erityisemmin 30 vuoden jälkeen. Ei edes 3 vuoden jälkeen. Jos joku yllättyy, niin sehän kielii juuri siitä, että sitä todellista ihmistä ei ole suostuttu näkemään. Ollaan eletty omissa illuusioissa toisesta ihmisestä, ei todellisuudessa. Ei toisen ihmisen tuntemaan oppiminen niin vaikeaa ole. Vaaleanpunaiset tai harmaat lasit pois silmiltä ja kyllä se siitä lähtee avautumaan. Ja toki keskusteleminenkin toisen kanssa auttaa asiaa. Keskusteleminen ja toisen ihmisen kuunteleminen. Siinä voisi joillekin olla oppimista.
Heidän tunteensa ovat yhtä "hyviä". Tuhlaavat vaan niitä tänne bittiavaruuteen. Jos vielä nuoria ovat... Noh... Ei käy kateeksi. Elämä jää elämättä. Elämä kaikkineen iloineen, suruineen, pettymyksineen, onnistumisineen... Täällä turhaan haikailemalla olemattomia ne jää todellisuudessa kaikki kokematta. En soisi kenellekään sellaista kohtaloa, että jäisi vuosiksi tänne itkemään jonkun saavuttamattoman ihastuksensa perään. Eläkää ihmiset, kun vielä voitte.
Ajan kuluksi näitä lukeneena olen pannut merkille, että kaikenlaiset foorumit on oikeastaan aika haitallinen juttu joillekin. Työ itsensä kanssa jää kesken, koska esimerkiksi tännekin on niin helppoa paeta todellisuutta. Ei tosin siinäkään mitään pahaa ole, kunhan tietää mitä on tekemässä ja ymmärtää, että se todellinen työ itsensä kanssa tehdään jossain muualla kuin täällä.
kysysisin, että joko voin pelastaa sut.?