joulun mietiskelyjä
olen aina painottanut kaikille ihmisille, täällä palstallakin kuinka tärkeää on olla rehellinen itselleen ja toisille ihmisille kaikesta. etenkin tunteista.
ja jos sisimmässään todella tuntee jotain aitoa kaunista , kannattaa sitä tunnetta vaalia.
sillä se on joka kerta ainutlaatuista ja ainutkertaista.
rohkeasti voi sitä sydämensä ääntä seurata mutta sydäntään ei voi käskeä.
jos kuitenkin sydäntään yrittää käskeä ja vääristelee omaa tunnettaan itselleen jatkuvasti toisenlaiseksi, voi helposti menettää sen kosketuksensa siihen sisimpäänsä ja omiin tunteisiinsa. tässä hieman humoristinen esimerkki.
sanotaan että ihminen uskottelee itselleen elefantin olevankin kirahvi koko elämänsä.
mikä olisi kyllä hyvin kummallista. niin varmaa on että kyllä se sisinkin alkaa hiljalleen uskomaan siihen kun tarpeeksi sitä itselleen jankkaa.
mutta voi sitä ihmetystä safarilla kun elefantti kävelee ohi ja yksi päästäänkin suustaan kirahvi.
olen huomannut että sama pätee tunne asioissa, eli jos tunteet ovat aitoja ja todellisia on silloin niiden vääristely yhtä brutaalia seurauksineen itselleen.
tunneasioissa kannattaa olla tarkkana. olen huomannut ja oppinut että jos ihminen antaa tuntemansa arat, pelokkaat ja herkätkin tunteensa tulla esiin peloistaan huolimatta rohkeasti, niin hän voi oppia hissukseen lopulta luottamaan siihen tunteeseen vaikka se ensiksi pelottaakin. mutta vähän kerrallaan kun uskaltaa aina enempi ja enempi, työntämättä ja tukahduttamatta tunnetta pois, niin huomaa itse että se tunne lopulta kantaa.
siten siihen voi alkaa luottamaan ja siten, on ainakin mahdollisuus päästä peloistaan ja huomata että elämä kantaa. se on yksi elämän paradokseista. jos pelottaa niin pelkoa päin kulkemalla voi pelkonsa ainoastaan voittaa. sillä kaikki pelkäävät, rohkeus on sitä että toimii siitäkin huolimatta.
vain kohtaamalla tunteensa sekä pelkonsa elämässä voi tarve kontroloida kaikkea elämässään poistua. silloin voi uskaltaa lopulta heittäytyä elämässä tuntemattomaan.
kun ihminen vihdoin uskaltautuu astua ja heittäytyä oman turvaalueensa ulkopuolelle niin sitä aluetta kutsutaan nimeltä elämä ja sen vietäväksi kannattaa antautua.
ei elämää voi kukaan hallita. eikä pidäkään.
olen myös huomannut irl elämässä ja täällä palstallakin ollessani miten ihmiset tekevät hyvin suuria päätöksiä elämässä ihan vain omien luulojensa, tai toisilta kuultujen huhupuheiden perusteella jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkansa. mielestäni se ei ole järkevää.
vain pöllöt huhuilevat asioita toisista, ja jos kuulemilleen huhuille haluaa tehdä jotain, niin järkevintä on katkaista niiltä huhuilta siivet heti alkuunsa eikä itse ainakaan levittää niitä lisää. fiksu ihminen ottaa asioista itse selvää aina asianomaiselta itseltään ja keskustelee onko kuulemissaan jutuissa mitään perää. sekä tekee päätöksiä jotka perustuvat vankkaan tietoon. väärinkäsityksiä syntyy elämässä muutenkin hyvin helposti siksi kannattaa ottaa aina asioista selvää.
myöskin joillain ihmisillä tuntuu olevan oikein elämäntehtävänä täällä palstallakin sotkea tahallaan toisten ihmisten välejä. eihän kukaan fiksu ihminen sellaista tee. joten lopettakaa nyt se touhu jos sellaista harrastatte. ihminen joka tekee niin, tekevät siinä vain karhunpalveluksen itselleen ilman että edes tajuavat sitä. sillä aiheutuu vain lisää katkeruutta ja pahaa oloa itselle. itseänne siinä vain alennatte. moni tekeytyy täällä myös joksikin toiseksi ja selvästi yrittää mustamaalata tai sabotoida muita ihmisiä, tai muiden ihmisten välejä. ja vielä joulu pyhinänkin.
lopettakaa sellainen typerä touhu ja keskittykää toisten ihmisten auttamiseen ja tsemppaamiseen. ei elämä ole kenelläkään helppo ja jokainen tarvitsee apua ja aitoa välittämistä. niin ainakin minä aion tehdä tulevana vuonna.
toivottavasti näin ajattelee myös moni muu.
rehtiä peli on ainoa peli jota itse haluan ja aion kenenkään kanssa elämässä pelata.
olen aina painottanut kaikille ihmisille, täällä palstallakin kuinka tärkeää on olla rehellinen itselleen ja toisille ihmisille kaikesta. etenkin tunteista.
ja jos sisimmässään todella tuntee jotain aitoa kaunista , kannattaa sitä tunnetta vaalia.
sillä se on joka kerta ainutlaatuista ja ainutkertaista.
rohkeasti voi sitä sydämensä ääntä seurata mutta sydäntään ei voi käskeä.
jos kuitenkin sydäntään yrittää käskeä ja vääristelee omaa tunnettaan itselleen jatkuvasti toisenlaiseksi, voi helposti menettää sen kosketuksensa siihen sisimpäänsä ja omiin tunteisiinsa. tässä hieman humoristinen esimerkki.
sanotaan että ihminen uskottelee itselleen elefantin olevankin kirahvi koko elämänsä.
mikä olisi kyllä hyvin kummallista. niin varmaa on että kyllä se sisinkin alkaa hiljalleen uskomaan siihen kun tarpeeksi sitä itselleen jankkaa.
mutta voi sitä ihmetystä safarilla kun elefantti kävelee ohi ja yksi päästäänkin suustaan kirahvi.
olen huomannut että sama pätee tunne asioissa, eli jos tunteet ovat aitoja ja todellisia on silloin niiden vääristely yhtä brutaalia seurauksineen itselleen.
tunneasioissa kannattaa olla tarkkana. olen huomannut ja oppinut että jos ihminen antaa tuntemansa arat, pelokkaat ja herkätkin tunteensa tulla esiin peloistaan huolimatta rohkeasti, niin hän voi oppia hissukseen lopulta luottamaan siihen tunteeseen vaikka se ensiksi pelottaakin. mutta vähän kerrallaan kun uskaltaa aina enempi ja enempi, työntämättä ja tukahduttamatta tunnetta pois, niin huomaa itse että se tunne lopulta kantaa.
siten siihen voi alkaa luottamaan ja siten, on ainakin mahdollisuus päästä peloistaan ja huomata että elämä kantaa. se on yksi elämän paradokseista. jos pelottaa niin pelkoa päin kulkemalla voi pelkonsa ainoastaan voittaa. sillä kaikki pelkäävät, rohkeus on sitä että toimii siitäkin huolimatta.
vain kohtaamalla tunteensa sekä pelkonsa elämässä voi tarve kontroloida kaikkea elämässään poistua. silloin voi uskaltaa lopulta heittäytyä elämässä tuntemattomaan.
kun ihminen vihdoin uskaltautuu astua ja heittäytyä oman turvaalueensa ulkopuolelle niin sitä aluetta kutsutaan nimeltä elämä ja sen vietäväksi kannattaa antautua.
ei elämää voi kukaan hallita. eikä pidäkään.
olen myös huomannut irl elämässä ja täällä palstallakin ollessani miten ihmiset tekevät hyvin suuria päätöksiä elämässä ihan vain omien luulojensa, tai toisilta kuultujen huhupuheiden perusteella jotka eivät välttämättä pidä ollenkaan paikkansa. mielestäni se ei ole järkevää.
vain pöllöt huhuilevat asioita toisista, ja jos kuulemilleen huhuille haluaa tehdä jotain, niin järkevintä on katkaista niiltä huhuilta siivet heti alkuunsa eikä itse ainakaan levittää niitä lisää. fiksu ihminen ottaa asioista itse selvää aina asianomaiselta itseltään ja keskustelee onko kuulemissaan jutuissa mitään perää. sekä tekee päätöksiä jotka perustuvat vankkaan tietoon. väärinkäsityksiä syntyy elämässä muutenkin hyvin helposti siksi kannattaa ottaa aina asioista selvää.
myöskin joillain ihmisillä tuntuu olevan oikein elämäntehtävänä täällä palstallakin sotkea tahallaan toisten ihmisten välejä. eihän kukaan fiksu ihminen sellaista tee. joten lopettakaa nyt se touhu jos sellaista harrastatte. ihminen joka tekee niin, tekevät siinä vain karhunpalveluksen itselleen ilman että edes tajuavat sitä. sillä aiheutuu vain lisää katkeruutta ja pahaa oloa itselle. itseänne siinä vain alennatte. moni tekeytyy täällä myös joksikin toiseksi ja selvästi yrittää mustamaalata tai sabotoida muita ihmisiä, tai muiden ihmisten välejä. ja vielä joulu pyhinänkin.
lopettakaa sellainen typerä touhu ja keskittykää toisten ihmisten auttamiseen ja tsemppaamiseen. ei elämä ole kenelläkään helppo ja jokainen tarvitsee apua ja aitoa välittämistä. niin ainakin minä aion tehdä tulevana vuonna.
toivottavasti näin ajattelee myös moni muu.
rehtiä peli on ainoa peli jota itse haluan ja aion kenenkään kanssa elämässä pelata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi kirja (Irti tunnekoukuista) kertoi siitä, mitä tunteet ovat ja miten niiden kanssa olisi toimittava. Luin sen, kun koin, että olin liikaa tunteiden vietävissä. Perusajatus oli se, että tunteita vastaan ei kannata alkaa taistelemaan, koska vastaan taisteleminen voimistaa tunteita. Jos on joku ikävä tunne, niin siihen kannattaisi suhtautua kuin se olisi joku esine huoneessasi. Et päivittäin kiinnitä siihen mitään huomiota, mutta se on siellä kuitenkin.
Huhupuheet perustuvat siihen, että ihminen joka niitä levittää, purkaa omia negatiivisia tunteita (esim. kateus tai viha), kun ei kestä näitä tunteita. Jos hän hyväksyisi negatiiviset tunteensa ja oppisi ymmärtämään, että negatiiviset tunteetkin haihtuvat ajan mittaan, niin se olisi hyvä. Koska hän ei hyväksy negatiivista tunnetta itsessään, hän purkaa sen muihin.
Minäkin voisin auttaa joitakuita, kun olen jonkun verran lueskellut oman kiinnostuksen vuoksi alan kirjallisuutta ja olen itse käynyt pitkäkestoisen terapian. Tällä hetkellä tosin olen itsekin hieman depiksessä tämän joulun suhteen, että pitäisi ensisijaisesti ymmärtää itseään ennenkuin alkaa muita terapoimaan.
En minäkään ymmärrä sitä, jos pitää muiden ihmisten elämää sotkea. Pitäisi korvien välistä lähteä ajatus, että hoitaa ensin oman elämän kuntoon. Siinä on mielestäni aika paljon tekemistä.
Olen pitkälle samaa mieltä kanssasi. Itse lopetin tunteiden pelkäämisen ja tunnekontrollin vasta avioeron ja sitä edeltäneen pitkän perheterapia jälkeen. Kun oli sattunut niin paljon kun voi sattua, ja siitä selvisi, tiesi että tunteita on turha pelätä. Elämä tosiaan kantaa, kun vain siihen luottaa. Ja hyvin on kantanut. Vapautuminen ja oman haavoittuvuuden näyttäminen on syventänyt ihmissuhteitani. Kun antaa enemmän, saa itsekin enemmän.
Toinen asia mitä prosessin myötä tapahtui, tajusin että elämässäni oikeat päätökset ovat tehty intuition perusteella ja järjellä perustellut ovat menneet väärin. Jos olen uskaltanut luottaa intuitioon, vaikka järkisyyt ovat pelottaneet, on lopputulos ollut hyvä. Jos taas intuitio on varoittanut jostain ja sen olen järjellä tuupannut turhaksi peloksi, on myöhemmin osoittautunut järjen olleen väärässä. Intuitioon luottaminen on tehnyt minut rohkeammaksi, jos toinen on tuntunut oikean tyyppiseltä, tunne on ollut vahva ja kestänyt aikaa, olen tehnyt aloitteen irl. Ennen en koskaan tehnyt aloitteita. Nyt olen tehnyt 2 aloitetta (noin vuoden välein), enkä kadu vaikka kumpikaan ei johtanut mihinkään. Kumpikin mies suhtautuu minuun edelleen lämpimästi ja tulin kohdelluksi kauniisti torjunnasta huolimatta. Kumpikin osoittaa, että pitää minusta ihmisenä, vaikka rakkautta ei tullutkaan. Vaikka tunteesta irtipäästäminen kesti/kestää, eipähän silti tarvitse jäädä miettimään onko flirtin takana kiinnostusta vai ei.
Minusta on julmaa jos joku tällä leikkii toisen tunteilla esintyen jonain ihmisena. Voiko tosiaan olla kyse siitä? Itse epäilisin vain, että on kyse ihmisistä, jotka ovat hyvin samanlaisissa elämäntilanteissa. Viiteen miljoonaan mahtuu samoja tilanteita samoilla tunnisteilla ja jopa samoilla alkukirjaimilla.
teille kaikille kolmelle yllä oleville : haistakaa pitkä p.aska!