Heippa, aion lähettää opiskelukaupunkini koulujen rehtoreille sähköpostia, jossa kerron olevani valmis sijaisuuksia tekemään. Mietin vaan, riittääkö lyhyehkö sähköposti, jossa kerron asiani ja hieman itsestäni, vai laittaako mukaan liiteenä myös CV kera valokuvan? Miten te olette toimineet, kumpi vaihtoehto kuulostaa parhaalta?
P.S. Yleistä sijaishakujärjestelmää kaupungissamme ei ole.
P.S. Yleistä sijaishakujärjestelmää kaupungissamme ei ole.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niihin ei välttämättä kannata kovin pitkiä tarinoita jaaritella, koska rehtorit ovat kiireisiä eivätkä todennäköisesti CV:tä pelkän sijaisuuden takia edes säilytä. Kerrot vaan opiskelualastasi, opetuskokemuksestasi ja halukkuudestasi niiden aineiden sijaistamiseen, joita sijaistaa haluat. Paras olisi tietysti, että kävisit henkilökohtaisesti kansliassa sanomassa käsipäivää ja jättämässä yhteystietosi rehtorille.
"...koska rehtorit ovat kiireisiä..."
KIIREISIÄ?
Kiireisiä tietenkin, mutta ajanpuutteesta EIVÄT TODELLAKAAN kärsi. Suomessa on paljon rehtoreita, joiden aika menee erilaisissa "luottamustehtävissä" ja sählyharjoituksiin valmistautuessa.
Meidän reksin aika menee uusien tulokkaiden savustamisessa. Kyllä, reksi parkkeeraa perseensä koulun tietotoimistoon eli kanslistin huoneeseen ja johan juttua piisaa. Kaksi ulos savustettua ei vuodessa ole paljoa. "Kiireiltään" ehdittyään käy piinaamassa kohteitaan ja juoruaa vanhojen työntekijöiden kera uusista paskaa.
Naurettavinta on, että tämä samainen reksi on ylpeä että kuulutaan Kiva-kouluun. Niin niin. Dear reksi, se kiusaamattomuus koskee myös aikuisia.
Rehtorina täytyy todeta sen verran, että hyvät sijaiset on arvokkaita. Käytännössä kuitenkin homma menee niin, että taloon tullaan tekemään ensin niitä lyhyitä päivän tai muutaman päivän sijaisuuksia. Siinä tutustuu työntekijään ja kun sitten avautuu pidempi sijaisuus, niin aina tulee kyseltyä suoraan niiltä, jotka on talossa tehneet lyhyitä sijaisuuksia ja tulleet tutuksi.
Tänä vuonna olen törmännyt yllättävän usein siihen, että osa sijaisista ei ole tosissaan kun esim. ei oteta ke-pe päiville sijaisuutta kun perjantaina on lähdössä johonkin mummolaan ajamaan aikaisemmin tai ei oteta sijaisuutta jos sattuu olemaan jo parturiaika varattuna jollekin sijaispäivälle tms. Näille tulee harvemmin soiteltua uudelleen. Jos taas asenne on se, että hienoa kun on töitä tarjolla ja parturiaikaakin voi siirtää tai voidaan järkätä vaikka se viimeinen tunti toisen opettajan kanssa jos on kovin vaikeasti vaihdettava lääkäriaika, niin varmasti soitellaan toistekin. Eli kyllä työhön pääsy on kovasti kiinni omasta asenteesta. Ne sijaiset, jotka ilmoittaa ottavansa vastaan vain pidempiä sijaisuuksia, jäävät yleensä ilman kun ei ole mitään näyttöä.
Miten muuten on tuon näytön kanssa, jos on aiempaa työkokemusta ja suosituksia niistä kouluista, jossa on aiemmin ollut töissä? Luotetaanko opetusalalla miten yleisesti siihen, jos edellinen työnantaja suosittelee ja pitää hyvänä työntekijänä?
Tokihan se työkokemus on aina eduksi. Kyllä yleensä ryhmänhallintataidot on paremmat sellaisella, joka on tehnyt vaikka 3v sijaisuuksia kuin juuri koulusta valmistunut. Ja suositukset on aina eduksi.
Tänä päivänä meidän koulussa tärkeintä on vaikeiden oppilasryhmien hallinta ja ns. ammatillinen ote, eli tarkoittaa käytännössä, että sijainenkin osaa ottaa vastuun ryhmästä ja jos esim. oppilaiden käytökseen on puututtava, niin sijainen on myös valmis omalla ajalla koulun jälkeen käymään oppilaiden kanssa kasvatuskeskustelua ja uskaltaa soittaa koteihin, olla yhteydessä kuraattoreihin, psykologiin jne. Taas palataan asenteeseen, eli jos ensimmäinen reaktio vaikean oppilaan kanssa on, että pyydetään rehtori apuun tai koulun jälkeen on niin kiire pois, ettei ehdi asioita selvittää loppuun saakka, niin ei anna hyvää kuvaa työntekijästä.
Yleensä jos on ollut pidempään jo töissä ja pidempiä jaksoja ja joutunut ottamaan oppilasryhmästä kokonaisvastuun, niin nämä asiat on hallinnassa. Ilman työkokemusta tulevat kompastuvat yleensä tuohon. Ilmeisesti koulutuksessa käytävissä harjoitteluissa keskitytään vain opettamiseen, mutta ei siihen muuhun osaan opettajan työtä (sidosryhmäyhteistyö, lastensuojelu jne), joka joudutaan opettelemaan sitten ensimmäisinä työvuosina.
Helskatti sentään. Olen valmistunut aineenopettajaksi ja tehnyt sijaisuuksiakin lähemmäs vuoden. Ja tämä on eka kerta (ml. pedagogiset) kun tulen ajatelleeksi että niistä oppilaista tulisi ottaa jokin "kokonaisvastuu" sen sijaan että selvitään vaan 45min jotenkin kitkutellen.
Ei tainnutkaan olla minun ammattini. Ehdotuksia alavalinnaksi? Millaistas tuo rehtorin homma oikein on?
Millaistas tuo rehtorin homma oikein on?
PALKANMAKSAJIEN NUOLESKELUA ja auktoriteetin säilyttämistä oppilaiden vanhempien silmissä.
Ei työkokemuksella ole mitään merkitystä, koska lähes kaikki sijaisuudet ovat suhteiden kautta, oli kyse sitten sukulaisuus-, ystävyys- tms.