... ei saa leikkiä. Sinulle olin vain hauskaa aanvietettä, mukavaa flirttiä, kiva eroottinen väre, leikkikalu, piristys päivään, ei mitään erikoista. Vähän kuin näppärä, interaktiivinen näytönsäästäjä. Mutta kun jatkoit peliäsi kuukausikaupalla, lähdin lopulta siihen mukaan, ja toisin kuin sinä, sydämellä.
Kuitenkin minä olen se, jonka pitäisi hävetä sitä, etten ole niin kylmä kuin sinä. Ihminen, joka pelaa toisen tunteilla ja tiukan paikan tullen kylmästi hylkää. Ensi kerrralla kun haet pientä piristystä, etsi joku joka ei ole yksin ja haavoittuvainen.
Silti ikävöin sitä ihmistä joka et oikeasti ollut. Se todellinen sinä saa mennä menojaan. Tiedän että anteeksipyyntöä on turha odottaa, ja jos joskus tapaamme taas, hymyilen. Et sinä ole itkun arvoinen. Terppa.
Kuitenkin minä olen se, jonka pitäisi hävetä sitä, etten ole niin kylmä kuin sinä. Ihminen, joka pelaa toisen tunteilla ja tiukan paikan tullen kylmästi hylkää. Ensi kerrralla kun haet pientä piristystä, etsi joku joka ei ole yksin ja haavoittuvainen.
Silti ikävöin sitä ihmistä joka et oikeasti ollut. Se todellinen sinä saa mennä menojaan. Tiedän että anteeksipyyntöä on turha odottaa, ja jos joskus tapaamme taas, hymyilen. Et sinä ole itkun arvoinen. Terppa.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kuka on toisen ihmisten tunteilla muka leikkinyt?!
Ei pidä luulla asioita vaan pitää tietää.
Älä oleta vaan keskustelet...kysyvä tietää ja tietämättömyys on pahinta muista se.
Hauskaa tapaninpäivää sinulle "epäilevä Tuomas" :)
Minä kyllä tiedän. Olen kysynyt ja saanut vastauksen. Ihan elävässä elämässä. Kyse ei ole arvailuista, koska oikeasti kuvittelin, että hän on myös rakastunut kunnes hän kertoi minulle ettei näin ole, huolimatta kaikesta mikä viittasi muuhun.
Pelkkää julmaa leikkiä. :) Pikku piristys.
mitäs sä vielä iniset, homma selvä
"Inisen"? MItä tämä sulle kuuluu? Huolehdi omista sussuistasi, sikäli kun niitä on äläkä täällä mussuta.
Aina on kuitenkin parempi kysyä. Itse annoin ukkomiehen pelata pelejään kanssani pari vuotta kunnes viimein sain kysyttyä rakastaako hän minua oikeasti ja haluaako hän alkaa uuden elämän kanssani. Olisin ottanut hänen lapsensakin omikseni silloin kun oli iskän vuoro pitää heitä.
Mutta selvisi että olin vain pieni viihdyke siinä viilenneen aviosuhteen vierellä, ja että minua ajatellen oli helpompaa myös painaa vaimoa. Oma vika, ei olisi pitänyt langeta varattuun, mutta hän kyllä piiritti minua. Yhä ikävä, mutta yhteyttä en ota. Olen varma siitä, että miehellä on jo toinen kierroksessa. Kaikille ei yksi nainen riitä.
Pointtini tässä on kuitenkin se, että kysy, äläkä arvaile. Jos vastaus on ei, se on ei, ja joskus se on katkeraa, mutta ainakin voi sitten jatkaa eteenpäin eikä elää toivossa. Ja mieskin voi taas etsiä uuden viihdykkeen.
Näin kävi myös minulle, sellainen neljän lapsen äiti piristi liittoaan täysin minulla ja vielä suuttui minulle siitä että en mukisematta suostunut hänen ilokseen. Jonka sitten antoi näkyä ihan kunnolla.
Hänelle kelpaa vain sellaiset ystävät, jotka flirttailevat hänen kanssaan ja pitävät häntä hyvänä ja mukavana tyyppinä samalla kun hän toisaalla julistaa näennäistä uskoaan ja puhuu pyhän avioliiton puolesta, miehen ja naisen välisestä suhteesta ja kaikesta siihen liittyvästä.
ittehän tänne vuodatit juttus kaikkien kaluttavaksi, oisit ollut "hiljaa", tänne kirjoittaminen on omalla vastuulla,,,kestä pois
Kuule, mä ole kestänyt vaikka mitä. :) Ihmettelen vaan, miksi joillakin ihmisillä, joille asia ei mitenkään kuulu, ja joilla ei ole mitään sanottavaa itse aiheeseen, silti riittää aikaa ja energiaa avautua.
Mutta siitä vaan, jos ei parempaakaan tekemistä ole.
no, kelle kuuluu ? onko täällä ?
Kuka tietää. Kunhan halusin kirjoittaa.
jos mä olenkin hän ja nauran sulle hömpälle p.askasen nauran höh höööö
Et ole, tunnen tyypin sen verran hyvin.
...ja silti täällä itket sen perään, hyvin tunsit,hih hih
Niin tunsinkin. Eikö sellasen tyypin perään voi itkeä jonka tunsi? Vain yhden illan tuttavuuksien?
Ok, kukin tavallaan... Ei sulla ole harrastuksia? *hih hih*
etkä tuntenut...sanoit että luulit hänen rakastavan sua, eikä niin ollutkaan hih hih. sä oot pelkkä p.askanjauhaja
Ja sä olet säälittävä pikku trolli. Kerro nyt ketä ite ikävöit kun täällä hengaat?
Let it all out. :) Itke vaan, se helpottaa.
empäs kerro :P enkä itke ,,itke sä vaan
Kuka sanoi että itken? Puhuin hymyilemisestä. :)
niinpä , saahan sitä puhua vaikka kukkaruukusta
On sillä nyt kenties kukkaruukulla ja ihmisellä eroa, vaikka molemmat voivat olla särkyneitä.
Onkohan kyse samasta ihmisestä? Meneekö helsinkiin?
Kelle tämä on tarkoitettu?
Siis ihan oikeasti sille kelpaa kaikki sukupuoleen katsomatta...
ap:lle :D
Ei, menee Keski-Suomeen, miehelle
kuulu, mutta miksi olet antanut leikkiä tunteillasi? Entä se oma vastuusi tapahtuneesta? Onko sitä ollenkaan tai onko aina helpompaa ulkoistaa se vastuu toiselle osapuolelle?
*kunhan ihmettelen*
Olin hyväuskoinen hölmö. Ei tule toistumaan. Ihan liian sinisilmäinen ja naiivi.
Tämä oli vähän kuin pyramidihuijaus. Turha luulla etten syyttäisi itsenä v*tun ääliöksi joka päivä.
kuulu edelleenkään, mutta saanko kysyä kuinka kauan sitä tunteilla leikkimistä jatkui?
Vuoden verran. Ja minä olin siinä se piirityksen kohde, ei toisin päin. Mutta en toki yritä sanoa ettei itsessäni olisi ollut vikaa, oli koska olin niin viaton ja hyväuskoinen. Mutta puolustuksen puheenvuorona sanon että olin rakastunut, eikä silloin näe toista ihmistä realistisessa valossa. Hän tosiaan leikki mun tunteilla. Mieleen tulee se miten kissa leikkii hiirellä ennen kuin kyllästyy.
Elämä on.
kään minulle kuulu, mutta..Lupasiko se piirittäjä sinulle kuuta taivaalta tai jotain muuta elämää suurempaa?
Sinisilmäisyytesi puhuu kokemattomuutesi puolesta. Toinen taisi olla kokeneempi elämässä ja ihmissuhteissa. Silloin yleensä tietää aika hyvin mistä narusta vetää... Mutta luulisi nyt kokemattomankin ymmärtävän sen, että ei ole samalla viivalla kokeneemman kanssa ja olevan valmis myös "yllätyksiin".
Kävikö ikinä mielessä miettiä, että miksi joku piirittää vuoden samaa ihmistä...? Ellei sit ensimmäinen liike tuottanut jo toivottua tulosta ja vuoden kestänyt piiritys on mielikuvituksen tuotetta.
*vieläkin ihmettelen*
Ihmettele rauhassa.
Olen omalta osaltani sanomiseni sanonut tämän asian tiimoilta. Se, jolle asia kuuluu, tuntee koko tarinan. Muista ei niin väliä, enkä halua kertoa asiasta tarkemmin.
Mukavaa juhlakauden jatkoa! Tämä oli eka viesti jonka tänne Suomi24:ää laitoin, ja myös viimeinen. Voimia kaikille, jotka ikävöivät. Rakkaus on kaunis tunne; älä anna sen turmeltua, äläkä katkeroidu. Yritä unohtaa.
kuulu, mutta siitä tunteilla leikkijästä en olisi tämä viestiketjun perusteella enää niinkään varma. Uskaltaisin jo melkein väittää, että itse leikit tunteillasi eikä se toinen...
Juhlakauden jatkoja sinullekin ja muista jatkossa kestää ne leikit mihin mukaan lähdet. Ja tietenkin se oma vastuukin niiden leikkien seurauksista...
Sulla ei ole mitään käsitystä asioiden kulusta.
Asiahan ei minulle kuulu, mutta mind your own business from now on... koska joku ap voi olla herkempi ja ottaa sun höpinät vaikka todesta.
Älä luule kun et tiedä. Ja keskity vaikka siihen omaan ikävöinnin kohteeseen. Ties vaikka olis sussa vika että vaan ikävöit, etkä just nyt halaa sitä ihanaa ihmistä. Älä enää leiki sen tunteilla, koska tän ketjun vastausten perusteella sä olet tunteeton, itsekäs, epäkypsä ja ilkeä ihminen. Ei ihme ettei se sua halua edes nähdä.
Miltäs tuntuu? :)
kuulu, mutta kyllä meidän tapaamisemme on aina molemminpuolista iloa eikä siitä intohimoakaan puutu.
Eikä tämäkään asia sinulle kuulu, mutta minulla tunteet ei sulje järjen ja logiikan käyttöä pois. Hyödyttömiähän ne kummatkin olisivat, jos ei niitä tarvittaessa käyttäisi...
Still, mind your own business. Mene sinne intohimoiseen kohtaamiseesi, äläkä trollaa täällä. Tapanin ajelu odottaa!
Sun kontribuutio on tänään ollut trollaus /- 0
Heippa.
Mulla on ainakin parempaa tekemistä kun vastailla sinulle.
Reaktiot kertovat aina enemmän kuin tuhat sanaa. Opi lukemaan reaktioita, sanallisia kuin sanattomiakin ja vältät jatkossa paljon epämiellyttävää. Tosin en erityisemmin usko siihen, että sinä tai kaltaisesi sellaista haluatte välttää. On paljon turvallisempaa pysyä tyhmänä ja ulkoistaa vastuu omasta tyhmyydestä aina toiselle.
Se onn vähän samanlainen juttu, kun yrittää parantaa renttua rentuudesta tai muutenkin muuttaa toista mieleisekseen. Ensiksi ihastutaan toiseen juuri niiden ominaisuuksien takia, mistä sitten myöhemmin toista yritetään "parantaa". Ovela win-win tilanne. Meni niin tai näin, aina voi ulkoistaa vastuun toiselle ja päästä itse kuin koira veräjästä. Jos toinen ei muutu mieleisekseen(mikä se nyt kunkin mielestä on), voi aina sanoa että renttuhan se, leikki vaan. Ei ollut tosissaan. Jos taas onnistuukin siinä toisen muuttamisessa, voi vilauttaa sitä "et ole enää sama ihminen, johon rakastuin"-korttia. Aika tervettä, vai mitä...?
Minä en oikeastikaan tunne sinua, enkä tämän viestiketjun perusteella edes välitäkään tuntea. Olen vaan utelias näkemään, että kuin rehellisiä täällä ollaan. Olen tullut siihen tulokseen, että sitä samaa kaikkialla. Asioiden omaksi eduksi kääntämisiä ja vastuun ulkoistamisia sukupuolesta riippumatta. Ja kun kaikki toimii tällä vanhalla "hyväksi" havaitulla tavalla, niin voiko odottaa mitään muutosta parempaan? Tai voiko odottaa mitään muutosta elämäänsä ylipäätään? Samankaltaisia syitä seuraa aina samankaltaiset seuraukset. Mietipä sitä...
En mä kyllä edes tajua miksi mä kirjoitan teille tänne yhtään mitään. Täällä ei ole monikaan sen paremmin älyllä kuin tunneälylläkään loistanut. Noh... Ajankuluksi paremman puutteessa saa kelvata tämäkin viihde...
Ehdotan, että jatkossa suuntaat sen analyysin sisäänpäin ja omiin kommentteihin:
"Tosin en erityisemmin usko siihen, että sinä tai kaltaisesi sellaista haluatte välttää. On paljon turvallisempaa pysyä tyhmänä ja ulkoistaa vastuu omasta tyhmyydestä aina toiselle."
Äärimmäisen ilkeä ja ylimielinen kommentti. Miten sinä luulet tämän auttavan särkyneestä sydämestä kärsivää ihmistä? Ei mitenkään. Kunhan haluat päteä ja vittuilla. Vaikka et tunne itse tilannetta lainkaan.
Sääliksi käy. Mulla on ainakin parempaa ajankulua, ja vaikka tämä onkin oma ketjuni, niin nyt saa riittää.
Toivottavasti kun joskus tulet tänne kertomaan omasta ikävästäsi joku pikkunokkela urpo tulee kertomaan sulle että vähän olet hei ääliö kun rakastuit. Ja toivottavasti se "intohimoinen" suhde menee puihin. Karma is a bitch.
En tarkoittanut olla ilkeä. Mutta minkäs teet? Totuus koetaan usein pahana ja ilkeänä. Olen liian monta kertaa nähnyt kuin alas jotkut voi vajota, kun yhtäkkiä tajuaa ettei ollutkaan niin erinomaisen ainutlaatuinen kuin oli luullut olevan. Sellainen näyttäisi olevan monelle ylivoimaisen vaikeaa hyväksyä. Mistä sellainen johtuu, mikä on sen syy? Sitä ei varmaan moni teistä mieti. Tietäisit vaan kuin paljon ja mistä kaikesta minua on syytetty, heh. Ja lähes aina niillä syyttäjillä on se oma osuus asioihin jäänyt kertomatta tai sitten sitä on kaunisteltu. Eikä edes vähän. Mikä siinä on erottanut minut "vastapuolistani" on se, että minulle on riittänyt se, että olen itse tiennyt mikä on totta ja mikä ei. On riittänyt se, että minä ja "vastapuoleni" olemme sen tietänyt. Millään muulla ei ole lopulta ollut merkitystä. Aika korjaa kaiken muun eikä ne valheet tilanteista kovin pitkälle valehtelijoita kanna. Ne ovat sortuneet kerta toisensa jälkeen samoihin asioihin myös muiden kanssa ja enimmäkseen vielä niin tyhmiäkin, että eivät ole älynneet etsiä "uhrejaan" jostain muualta kuin tutuista piireistä. Jokainen voi kikkailla aikansa, mutta jossain vaiheessa ne kikkailijat törmäävät sellaiseen joka näkee sen kikkailun läpi heti alkumetreillä. Kusessahan ne silloin ovat. Mikä on seuraus? Aina sama. Kikkailu ja syyttely alkaa normaalia aikasemmassa vaiheessa. Miksi alkaa? Siksi, että eivät yksinkertaisesti osaa toisin. Ei ole ikinä elämässään ollut munaa olla rehellinen itselleen. Ja mitä kauemmin sitä on jatkunut, sen vaikeampi siitä itsepetoksesta on päästä, kunnes jossain vaiheessa uskoo itsekin sitä valheellista mielikuvaa omasta erinomaisen ainutlaatuisesta itsestään, mitä on systemaattisesti itselleen vuosikausia rakentanut(en tarkoita nyt sinua, ap, vaan ihan yleisesti)...
Haluatko tietää missä sinä ja sinun kaltaisesi menette yleensä vikaan ja seurakset sitten on juuri niitä aloituksesi kaltaisia?
Minusta ja minun suhteestani taas... Heh.. Mulla on sen verran monta suhdetta mennyt puihin, että myös tämän alkaessa olen ollut valmis myös siihen että tämäkin voi mennä. Ikinä ei voi tietää, mitä elämässä tapahtuu. Joskus jokin yksittäinen syy voi muuttaa kaiken. Mutta se ei ole ollut minulle syy paeta sitä. Olen selvinyt sydänsuruista ennenkin, miksi en selviäisi mahdollisista tulevistakaan(ei sitä, että toivoisin itselleni niitä. en vaan pelkää niitä).
Huh huh.. kirjoittaisit jotain omaa etkä sulle suollettua totuutta omanas. Mitään et ole oppinut, etkä opi. Suhteesi tulee toimimaan mikäli löysit sen aivottoman kanan sieltä helmikasasta vihdoin ja viimein. Onnea matkaan.
Teidän jokaisen ongelma on siinä, että rakennatte onnellisuutenne ja rakkautenne toisen ihmisen varaan. Ulkoistatte onnellisuutenne ja rakkautenne toisen vastuulle. Ehkä joskus ymmärrätte, mitä tarkoitan tällä. Toivottavasti ette ymmärrä sitä liian myöhään... Mutta samapa minulle. Omapa on elämänne...
Mistä sinä sen tiedät? Minkä varaan kukakin mitä rakentaa? Nyt vaan mun tunteilla leikittiin. Fact.
Että voi olla ärsyttäviä ihmisiä. En lähde enää kenenkään piristäjäksi tuhoisin seurauksin.
Näinhän se on. On helppo satuttaa muita kun itsellä on kuitenkin oma parisuhde ja ehkä perhekin. Yksinäistä sinkkua on mukava piirittää ja saada tervetullutta huomiota ja kiinnostusta. Kun on ensin kuherrellut sinkun kanssa, on paljon mukavampi mennä kotiin vaimon luo, ja ajatella jotakuta aivan toista rakastellessa. :) Näin on minulle ukkomies jopa myöntänyt. Mukavaa olla osallisena -- NOT!
Itse en olisi ikinä sortunut varattuun, mutta piru vie rakastuin. Ei koskaan enää. Tiedoksi muille: ukkomies ei ikinä jätä vaimoaan, mutta käyttää sinua liittonsa piristyksenä. Seksikäs toinen nainen "platonisessa suhteessa" > siniset pillerit.
Mies voittaa, niin tai näin.