Itsellä nyt noin 6-metrinen liukuvarunkoinen tuulilasivene. Veneen päivitys on ollut mielessä. Onko tuollainen 7-8 metrinen vene merkittävästi hankalampi yksin rantautuessa? 6-metrisellä isoja ongelmia ei ole ollut.
Kuinka isolla vielä rantautuu yksin?
Miten isolla yksin
135147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole.Tietenkin kaikki riippuu kelistä.Itse olen rantautunut (ei karille) 44m paatilla yksin eikä ollut mitään ongelmaa.
Veneen koolla ei juuri ole merkitystä kuinka helppo tai vaikea sillä on rantautua. Suuremmat veneet joiden massa on suuri, ovat liikkeissään hitaita, eivätkä ole tuulen vietävissä kuten kevyet veneet.
Rantautumista eniten helpottava asia on koko miehistön osaaminen ja siitä seurannut kokemus oman veneen käyttäytymisestä eri tilanteissa.
Uskon lähes jokaisen seuraavan satamaan tulijaa ja hänen taitoaan käsitellä omaa venettään rantauduttaessa.
Venettä hankittaessa voidaan ottaa huomioon rantautumista helpottavat varusteet, varustamalla vene keula- ja (tarvittaessa) peräpotkurilla.
Veneet joissa on Volvon kahden koneen asennus, saadaan joystic ohjauksella vene kulkemaan jopa sivuttain, sama asia saadaan keula- ja peräpotkurin käytöllä.
Onko 7-8 m vene vaikeampi hallita yksin kuin 6 metrinen, ei, kun yllämainitut asiat otetaan huomioon. Jos liikut paljon yksin, vaikeudet tulevat veneen perän tai keulan kiinnittämisessä poijuun ja toisen pään laituriin.
Itse pidän venettä keula poijussa ja perä laiturissa rantautuminen onnistuu 11 metrisellä veneellä (7tn), kun olosuhteet ovat suotuisat.
Kun hankit suurempaa, mieti tarkkaan veneen käyttäytyminen ja hanki jo heti sitä helpottavat varusteet, eikä vasta sitten kun viimeinenkin varapäre on palanut.
Venetyypillä on tosiaan suuri merkitys. Kokemusta allekirjoittanella yksin rantautumisesta on mm 11-metrisestä "summalaisesta" ja 5,x metrisestä "perämoottorileijasta". Varsinkin luonnonsatamiin rantautumisesta ensinmainitulla Veneellä suoritui yksin, sekä kokemattoman miehistön kanssa helpommin.
Ei ole mitään ongelmaa. Itse olen yksin rantautunut 45 jalkaisella moottoriveneellä, eikä vaikeuksia ollut.
Kaksimoottorisessa et lähtökohtisesti tarvitse keulapotkuria mihinkään, sama koskee yksimoottorista venettä (siinä keulapotkurista tosin on enemmän iloa). Kaksimoottorisen ja keulapotkurilla varustetun saat tosin kulkemaan suoraan sivuttain (siihen ei mitään joystickejä tarvita), mutta siihen harvemmin on tarvetta.
Ainoa mihin veneen koko vaikuttaa on matka kuskin paikalta keulaan ja perään, joka on helppo asia arvioida jo ostovaiheessa.
No just! Siinähän ne tärkeimmät tulikin
Kotisatamassa tulee nimenomaan keula tai perä poijuun ja toinen pää laituriin. Tuo on ollut joskus sivutuulella ongelma, kun vaikka perä on jo kiinni poijussa ja keula lähtee ajelehtimaan sivulle (yksin rantautuessa siis, jos on miehistöä mukana niin silloinhan ajamiseen ehtii keskittyä paremmin). Harmi kun veneitä pääsee testaamaan vesillä niin huonosti ennen ostamista.
Mulla on 7m vene, siinä keulapotkuri. Pirusti leputtajia, kasko ja trossi. Köliä on paikattu kymmenkunta kertaa. Aina oon sillä rantaan päässy.
Osta semmonen paatti mihin sulla on varaa ja ota kasko. Niin rantautuminen ei ole ongelma
Äläkä mene 100m lähemmäksi semmosten paatteja mitkä on velaksi ostettu.
Mulla on ollut kaikenlaisia moottoriveneitä pulsaveneistä 20,22,28,33,36, ja 40 jalkaiseen noin 10 tonnia painavaan. Opin kyllä kaikilla rantautumaan. Yli 35 jalkaisen oppiminen luotettavasti ainakin minulta vei 2 veneilykautta. Mutta voi sanoa että yläohjaamo veneet yli 30 jalkaa on kyllä paljon helpompia hallita keulapotkurin kanssa. Jos ei tunne paattia ja on epävarma tulee sellainen ilmiö että omaan laituriin ja muihin tuttuihin paikkoihin kyllä lähtee mutta jos tuuli vähänkin kovempi niin tuntemattomaan laituriin ei halua mennä. Se vie hohtoa liikkumisesta. Valmiit köysi, liina ja hakaviritykset kannattaa aina suunnitella valmiiksi, se helpottaa paljon.
Vaikuttavia tekijöitä ovat myös rannan muoto ja rakenne sekä veneen massa ja nopeus. Riittävällä nopeudella veneen saa vaikka jyrkälle kalliollekin, vai mitä Välittäjä?
Vielä sellaisia seikkoja mikä vaikuttaa ihan käytännössä homman sujuvuuteen: sivukansien selkeys (eli miten hyvä niitä on juosta tarvittaessa keulan ja perän väliä) sekä se että onko ohjauspisteeltä helppo napsauttaa poijukoukku kiinni poijuun kesken rantautumisen/viskata springi kiinni sivuaisaan yms vai joudutko kiertämään esim takakautta jostain pienestä luukusta aina ruorista kannelle? Jos veneessä kaksois-ohjauspiste, on yleensä ulkopisteeltä näppärämpi juosta pitkin kansia.
Nuo ei ole mitenkään veneen koosta riippuvaisia. Homman sujuvuutta voit vielä helpottaa selkeillä ja riittävän isoilla runsailla pollareilla, hyvillä määrämittaisilla köysillä sekä ankaroliina-tyyppisillä köysi/liinakeloilla jotka yksin rantautuessa useasti melkoisia homman helpottajia.
Yleisesti ottaen liukuvarunkoiset leijailee tuulessa pahemmin kuin uppoumarunkoiset, kevyet enemmän kuin raskaat. Akseliveto fiskarikin kääntyy pelkällä kaasulla, mutta kaikki veneet helpompia komentaa jos tehokkaat keula/peräpotkurit käytössä.
Noinhan se on. 8 metrinen leija on vaikeampi kuin 12 metrinen tonnikeijukainen. Mukavinta on jos saa veneen nojaamaan veto päällä, siinä ehtii rauhassa laitella köydet kuntoon. Tietysti yleisin venepaikka on sellainen, jossa tämä onnistuu huonoiten, mutta auttaa se vähän kun painaa keularangan laituriin - mitä syvemmälle sen enemmän auttaa;)
Joka tapauksessa en jättäisi isompaa venettä ostamatta yksinparkkeeramisen takia. Kyllä sen oppii eikä se kuttaperkka niin vaikeaa korjata ole jos sattuisi kolisemaan. Suhteellisuudentajuttomalle rantaparlamenttille ei sitten voikaan mitään eli sekään ei siis vaikuta asiaan, heh.
Minulla on ollut 7,65-metrinen 7 vuotta ja 9-metrinen viimeiset 10 vuotta – molemmat uppoumarunkoisia kölillisiä, 2–3 tonnin painoisia. Yksin rantautumista en ole osannut pitää isonakaan ongelmana.
Vaikka jälkimmäinen pitkäkölisempi paatti totteleekin peruutettaessa peräsintä huonommin, on se ollut kokonaisuutena yksin rantauduttaessa helpompi, koska kulkureitit ovat olleet esteettömämmät poijuhaka- ja keulaköysimanööverejä ajatellen.
Kotisatamassa kiinnitän peräköyden poijuun poijuhaan avulla ja keulan laituriin kahdella köydellä, joissa palomiehenhaat. Fendarit panen sivuille roikkumaan jo ennen rantautumista tai vasta laiturissa sen mukaan, ovatko viereiset veneet paikoillaan ja millaiset tuuliolot ovat.
Pitkävartinen puoshaka helpottaa monesti hommia mukavasti. Keulapotkurista olisi toki apua, mutta ilmankin on pärjätty.
Yksin on monesti helpompi rantautua kuin hermoilevan ja tumpeloivan puosun kanssa!
:•)
Ensimmäisenä veneilykesänä 1994 ensimmäisellä veneellämme annoimme kelpo rantautumisnäytöksen laituriyleisölle Saaristomeren Borstössä. Puosu piti ankkurin laskemista liian raskaana ja vaikeana tehtävänä, joten komensin hänet hoitelemaan ruoria ja merivaihdetta (ilman edeltävää harjoittelua). Tulos: ankkuriköysi potkurin ympärille ja vähän tiukkaan sittenkin! Perässä oli pikkuvene jollana, joten sain toisen, pienemmän ankkurin viedyksi sen avulla paikoilleen. Kun naapuriveneet sitten aamulla lähtivät, sain veneen laituriin kylkikiinnitykseen, perä maalle päin, riittävän matalalle. Sitten vain kesäkuisen kylmään veteen uimasilleen irrottamaan köyttä...
Kyllähän sitä tyynessä rantautuu vaikka ilman lkv-pätevyyttä isollakin veneellä, ja ehkä pienessä kelissä mieluummin isolla ja raskaalla.
Vanha paatti oli trimaraanipohjainen, ja se oli kyllä sellainen leija kovemmassa tuulessa että sitä tuskin olisi kukaan ajanut yksin paikalleen. Siis sillä tavalla että kiinnittää itse perä. ja keulaköydet eikä osu lainkaan viereisiin veneisiin.