Alussa on onnellisuus.
Läheisyyden pauloissa, kanssasi, jos tunteet esiin toisin.
Korvaasi hiljaa suloisia sanoja kuiskaisin, jos vain soisit.
Kättäsi hellästi silittäen katseen syvälle sisimpääsi loisin.
Ihastuksen voima suunnaton, mieleni järkkyen sinua odotan.
Turhaan kai, haaveilija, unelmiin ajatukseni kadotan.
Et huolinut, käännyit pois, silti sinua kaipaan.
Aika korjaa, juuri nyt sinua ihailen, vielä, ainiaan.
Katsettasi, kuin kaunein kesäillan sade, sielun puhdistava, teeskentelemätön, aito.
Hymyäsi, kuin vieno halaus yksinäiselle, ruumiin lamauttava, kaino.
Hiuksiasi, kuin syvimmän syden musta, silkkistä ihoasi hivellen, lumo.
Vartaloasi, jokaista kumpua ja aroa, täydellisyyttä hipovaa muotoa, himon hiljainen tulo.
Kohdatessa olen sulaa vahaa, hymysi sisimpäni kirkkaudella valaisee.
Sana vain, ja lähtisin kanssasi maailman ääriin. Sana vain, ja olisin onnesta pakahtua.
Syliisi heittäytyä, tuntea vartalosi vasten omaani, pitää sen hetken, sinuun rakastua.
Kaipaan vaikka en sitä huomaisi, ote pitää, en haluaisi pakoon pyristä, vaan hurmoksen hellään syleilyyn jäädä.
Et jakamiamme aatteita huomaa, et läsnäolosi onnen tunnetta minulle suomaa.
En käytöstäsi oikein tulkita osaa, häkellyn, laistasi tuskin toiste koskaan tapaa.
Yritin parhaani, en riittänyt, lopussa yhtä pettymystä kypsempi, siitä olen sinua vilpittömästi kiittänyt.
Teit minusta ihmisen paremman, vaikka pahoin pelkään, entistä aremman.
Pelkkää hyvää toivoen, kauneutesi loistoa päivittäin salaa palvoen, uskon, että vielä arvoisesi ja onnen puhtaimman löydät.
Toivettasi arvostan, tunteeni pettymyksen harsolla varjostan, annan tilaa, tilaa olla kuin en olisi, kuin tunnetta ei olisi.
Lopussa on kaipaus.
Läheisyyden pauloissa, kanssasi, jos tunteet esiin toisin.
Korvaasi hiljaa suloisia sanoja kuiskaisin, jos vain soisit.
Kättäsi hellästi silittäen katseen syvälle sisimpääsi loisin.
Ihastuksen voima suunnaton, mieleni järkkyen sinua odotan.
Turhaan kai, haaveilija, unelmiin ajatukseni kadotan.
Et huolinut, käännyit pois, silti sinua kaipaan.
Aika korjaa, juuri nyt sinua ihailen, vielä, ainiaan.
Katsettasi, kuin kaunein kesäillan sade, sielun puhdistava, teeskentelemätön, aito.
Hymyäsi, kuin vieno halaus yksinäiselle, ruumiin lamauttava, kaino.
Hiuksiasi, kuin syvimmän syden musta, silkkistä ihoasi hivellen, lumo.
Vartaloasi, jokaista kumpua ja aroa, täydellisyyttä hipovaa muotoa, himon hiljainen tulo.
Kohdatessa olen sulaa vahaa, hymysi sisimpäni kirkkaudella valaisee.
Sana vain, ja lähtisin kanssasi maailman ääriin. Sana vain, ja olisin onnesta pakahtua.
Syliisi heittäytyä, tuntea vartalosi vasten omaani, pitää sen hetken, sinuun rakastua.
Kaipaan vaikka en sitä huomaisi, ote pitää, en haluaisi pakoon pyristä, vaan hurmoksen hellään syleilyyn jäädä.
Et jakamiamme aatteita huomaa, et läsnäolosi onnen tunnetta minulle suomaa.
En käytöstäsi oikein tulkita osaa, häkellyn, laistasi tuskin toiste koskaan tapaa.
Yritin parhaani, en riittänyt, lopussa yhtä pettymystä kypsempi, siitä olen sinua vilpittömästi kiittänyt.
Teit minusta ihmisen paremman, vaikka pahoin pelkään, entistä aremman.
Pelkkää hyvää toivoen, kauneutesi loistoa päivittäin salaa palvoen, uskon, että vielä arvoisesi ja onnen puhtaimman löydät.
Toivettasi arvostan, tunteeni pettymyksen harsolla varjostan, annan tilaa, tilaa olla kuin en olisi, kuin tunnetta ei olisi.
Lopussa on kaipaus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
se oli kaunista...
saitko pakit? aika tyynesti suhtaudut.
Valtavan kaunista :)
Sinussa on lahjakkuutta!
Harmi, ettet ollut hänelle se. Harmi!
Olet itsekäs tänään ja huomenna ja ylihuomenna,joka päivä.
itsekäs?
Itsenäinen kyllä. Tosin, tahtoisin minäkin rinnalleni kumppanin.
Mutta, itsekäs?