No, mullahan ei ole anoreksiaa, bulimiaa tms. Nyt mietitte et miks vitus sit kirjoitan tänne? Halusin vaan tuoda oman kokemukseni laihtumisesta ja pahasta olosta. Muutama vuosi sitten ruoka ei enää vain mennyt kurkusta alas. Jännitin jopa yksin kotona syömistä. Pelkään myös oksentamista ja huonoa oloa yli kaiken. Muutama vuosi sitten tosiaan laihduin kovasti. Olen 170 pitkä ja painoni oli 44kg. Oloni oli heikko enkä jaksanut tehdä mitään. Saatoin syödä vain pari banaania päivässä. Hain apua ja pääsin terapeutille. Jonkinlainen ahdistuneisuus ja masennus vaivasi. Pääsin vuodessa irti vaivasta ja aloin taas syödä normaalisi. Mutta pelot tuli takaisin. Takaisin terapiaan ja sain lääkityksen. Helpotti taas. Nyt on alkanut taas pelottaa. Lähinnä pelottaa tuleeko se ahdistus taas takaisin. Jouluaatto yönä sain pahoinvointi kohtauksen. Menin täysin paniikkiin. Olin varma että oksennan. Mutta niin ei käynyt sillä pelkään sitä myös niin kovasti. Nyt on pari päivää paha olo vaivannut enkä ole pystynyt kunnolla syömään. Painan nykyisin 55kg ja olen siihen tyytyväinen. Mutta vihaan ainaista pelkoa siitä että tuleeko huono olo. En tiedä miksi halusin tämän kertoa. Se ehkä hieman helpottaa oloa kun kertoo miltä tuntuu.
Haluaisin voida hyvin
sakanen
392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Musta kuulostais siltä että sulla on jonkinlainen paniikkiahdistus. Sun pitäis saada kunnon apua!En usko että vielä ainakaan olis mitään varsinaista syömishäiriötä, mutta se voi mennä siihen jos et saa apua!
Sun täytyis nyt ottaa yhteys ekas lääkäriin, ja toivottavasti se tajuais ohjata sut jatkoon. Saisit taas sitä terapiaa. Mene ja vaadi apua!
Itsellä on ollut hieman samanlaista ongelmaa oksennusfobian ja vatsaongelmien takia. Kannattaa todellakin vaatia apua ja tehdä kaikkensa, että noista ongelmista pääsisi lpullisesti yli, ennen kuin ne kasvavat kohtuuttoman suuriksi ja vaikuttavat liikaa elämään. Jatka terapiaa ja älä anna periksi! :)
Kiitos kovasti näistä :) no, jotenkin tuntuu et päivän valossa kaikki on hieman paremmin. Yön synkimpinä hetkinä sitä välillä vaipuu masennukseen. Haluaisin kyllä ehkä käydä vielä välillä terapautille juttelemassa, mutta terapeutti jolla kävin, on siirtynyt yksityiselle, joten se on hyvin hintavaa. Olisi kuitenkin kiva käydä samalla ihmisellä joka jo tietää taustat.. No, mutta jos sitä nyt yrittäisi vielä pärjäillä. Välillä menee pitkäänkin hyvin, mutta sitten kun huonon olon pelko iskee, niin se iskee lujaa ja masentaa kovasti kun luuli että oli jo selättänyt pelot..