Tällä palstalla on annettu hyvin yksipuolinen kuva ns. hoitokokouksista. Haluan puolestani kertoa positiivisen kokemuksen tällaisesta tapahtuneesta.
Olin nuorempana eronnut siionistamme ja olin "omassa uskossa." Uskovat veljet olivat tästä kuulleet ja saapuivat porukalla kotiini eräänä perjantai-iltana. Kielsin vanhan uskoni ja muistan vieläkin kuinka Raamattu kädessä selitin, ettei Raamatussa puhuta sanaakaan lestadiolaisuudesta. Sain hoitomiehet suuttumaan, kun menin sanomaan ettei SRK ole Raamattuni. "Uskon Raamattuun - en SRK:hon", oli paha virhe päästää suustani.
Kielsin uskoni kolmasti ja entiset uskonveljeni alkoivat "kivittää" minua. He kertoivat kuinka sukuni häpesi lähtöäni, he kertoivat kuinka minua kaivattiin seuroissa, he kertoivat ikuisesta kadotuksesta. Joimme litrakaupalla kahvia ja kello kävi jo aamuyön tunteja. Painostus jatkui.
Väitin vastaan ja kerroin kuinka löysin oikean Herran. Tämä vain kiihdytti heitä ja syytösten hautaamana joskus kello kolmen aikoihin aamuyöstä itkusta vavisten pyysin saada syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen kirjakaupasta ostamani Raamatun heitin roskikseen ja sain uskonveljilta SRK:n hyväksymän painoksen.
Yhdessä jouduimme hurmioon, pyörimme lattialla ja puhuimme kielillä. Riemuiten otimme vastaan parannukseni.
Seuraavana päivänä oli mukava palata takaisin seuroihin ja tervehtiä vanhoja tuttuja. Tajusin kuinka väärällä tiellä olin ollut. Onneksi pääsin takaisin.
Hoitokokous pelasti minut!
Olin nuorempana eronnut siionistamme ja olin "omassa uskossa." Uskovat veljet olivat tästä kuulleet ja saapuivat porukalla kotiini eräänä perjantai-iltana. Kielsin vanhan uskoni ja muistan vieläkin kuinka Raamattu kädessä selitin, ettei Raamatussa puhuta sanaakaan lestadiolaisuudesta. Sain hoitomiehet suuttumaan, kun menin sanomaan ettei SRK ole Raamattuni. "Uskon Raamattuun - en SRK:hon", oli paha virhe päästää suustani.
Kielsin uskoni kolmasti ja entiset uskonveljeni alkoivat "kivittää" minua. He kertoivat kuinka sukuni häpesi lähtöäni, he kertoivat kuinka minua kaivattiin seuroissa, he kertoivat ikuisesta kadotuksesta. Joimme litrakaupalla kahvia ja kello kävi jo aamuyön tunteja. Painostus jatkui.
Väitin vastaan ja kerroin kuinka löysin oikean Herran. Tämä vain kiihdytti heitä ja syytösten hautaamana joskus kello kolmen aikoihin aamuyöstä itkusta vavisten pyysin saada syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen kirjakaupasta ostamani Raamatun heitin roskikseen ja sain uskonveljilta SRK:n hyväksymän painoksen.
Yhdessä jouduimme hurmioon, pyörimme lattialla ja puhuimme kielillä. Riemuiten otimme vastaan parannukseni.
Seuraavana päivänä oli mukava palata takaisin seuroihin ja tervehtiä vanhoja tuttuja. Tajusin kuinka väärällä tiellä olin ollut. Onneksi pääsin takaisin.
Hoitokokous pelasti minut!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä provo:
#Yhdessä jouduimme hurmioon, pyörimme lattialla ja puhuimme kielillä. Riemuiten otimme vastaan parannukseni.#
Vl:t kiiltävät Jumalan Voiman.
Niin on tapauksia, joissa hoitajat ohjasivat harhaan ja kiusasivat todella sydämestään uskovaisia ihmisiä. Hoitajiksi ryhtyneet kyseenalaistivat uhriensa uskonelämän. Uhrit joutuivat epätietoisuuteen ja jotkut jopa kielsivät uskonsa. Hoitajat ovat henkilökohtaisessa vastuussa uhrien väärään ohjaamisestaan.
Eräs hoidettu otti yöllä kotiin päästyään haulikon ja ampui itsensä, eräs suuren perheen isä käveli junan alle, kun hoitajat olivat häntä tarpeeksi vähätelleet ja mitätöineet hänen uskonsa!
Seuraväki istui suut supussa, pääasiana että pelastavat oman nahkansa eivätkä joudu saman myllytyksen ja pilkan kohteeksi!
Hoitojen "seurausteot" ovat hoitajien tunnolla - korjaamattomina.
mukana yhtenä hoitomiehistä tuossa simputuksessa?