Onpas eroja isien ja äitien hädässä.

Järkevää tekstiä Van Hempi. Mutta aika moni isä varmaan pitää itsestään selvänä että avioliitossa se äiti on se joka huolehtii lapsista ja touhuaa heidän kanssaan. Isä vaan käy töissä ja kantaa rahaa kotiin, mikähän nyt on ihan selvä asia. Mutta sitten kun ero tulee niin se lapsista huolehtiminen iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja se on tosi että jotkut isät eivät tiedä mitä tehdä lasten kanssa kun tulee tilanne että äiti ei olekkaan paikalla. En yleistä että kaikki isät ovat peukalo keskellä kämmentä.

Suomen laki varmaan olettaa että isät eivät osaa huolehtia lapsistaan samalla tavalla kuin äidit jotka ovat heidän kanssaan 24/7. No meilläkään mies ei välttämättä tiedä mitä pukea lapselle päälle. Ne pitää etsiä valmiiksi. Tai että jos kiukun puuska iskee niin mitä tehdä ja mistä se johtuu. Lapsen kanssa tehdään muutakin kuin leikitään, isät sortuu siihen että heidän vastuu lapsen kanssa oloon on pelkästään viihdyttäminen. Käytännön asiat jäävät siinä leikin lomassa unoholaan.

Itsekkin äitinä olisin hiukan huolissaan jos ero miehen kanssa tulisi että mitenkä hän lapsien kanssa pärjää jos en ole läsnä. Mielestäni arki kumminkin pitäisi pysyä suhkoht samana oli lapsi isällä tai äidillä ollessa. Se luo lapselle sen turvallisuuden tunteen kun vanhemmat luottaa toisiinsa edes siinä tilanteessa että yhteiset pelisäännöt toimii. Vaikuttaa lapsiin aika pitkälti se että miten vanhemmat toimii keskenään . Iseille tulee se kompastus kivi jo siinä kun lapsen perus tarpeista pitäisi osata pitää huolta ja sitä sosiaalitantat sitten käyttävät häikäilemättä hyväkseen.

Mutta kukapa erotilanteessa osaa sitten toimia oikein, ja mikä olisi se kultainen keskitie.

Enkä väitä että huonoja äitejä ei olisi, totta kai niitä on.
Sitä itsekkin pysähtyy joskus miettimään että mitenkä toimisin ero tilanteessa, osaisinko toimia oikein. Mutta se on päivän selvä asia että lapset kärsii erotilanteessa kaikkein eniten..ei isät eivätkä äidit.

Tekstin läpitulkinta; narsisti-isi loistaa.

Kyllä äidit on parhaita ja heitä pitää muistaa tukea.

Aloittaja kirjoittaa isistä ja äiti-hahmoista, äidit siis eivät ole edes ihmisiä.

haukotin, sinäpä tiivistit minunkin ajatukseni näppärästi! Meilläkin lapsen isä pistää itsensä lapsensa edelle. Harrastamaan on ihan pakko päästä jokainen päivä, huolimatta onko isäviikonloppu vai ei. Täytyy ostella uusia moottorivehkeitä, miettimättä lapsen etua elatusavun suhteen sen enempää. Voin jatkaa listaa loputtomiin.

Eilisen jälkeen menetin taas yöuneni. Kävimme ties kuinka monetta kertaa lastenvalvojalla vääntämässä tapaamissopimusta, piti saada lopultakin se lopulliseen muotoon ja vahvistettavaksi. Vaan isä yks kaks sanoi, ettei allekirjoita. Olimme käyneet kaikki ensi vuoden juhlapyhät, vuoroviikonloput läpi ja oltiin yhteisymmärryksessä kunnes sopimus oli tulostettu eteemme allekirjoitettavaksi. Kaikki oli reilusti, ja niin, että isä sai extrapäiviäkin. Nykyinen sopimus on puutteellinen, ei ole juhlapyhistä mitään mainintaa, että milloin lapsi on kummalla. Jos isä ei nyt allekirjoita uudempaa tehtyä sopimusta, hän näin ollen menettää kaiken muun paitsi vuoroviikonloppunsa. En ymmärrä.

Uskon, että lapsen isä on pohjimmiltaan hyvä isä, mutta monet virheet mitkä on tehnyt tapaamisten aikana vähentää luottamustani häntä kohtaan. Epäilen jatkuvasti, kuulemieni asioiden pohjalta, että kykeneekö isä hoitamaan oikeasti lastaan isäviikonloppuinaan. Olen myös kuullut, että isä on joskus vienyt lapsen äidilleen ja lähtenyt itse viihteelle. Niinä harvoina viikonloppuina, jolloin voisi oikeasti olla lapsensa kanssa?

Sepä se.. Meillä ainakin täytyy antaa isälle tarkat ohjeet miten toimia 13kk lapsen kanssa.. Muuten on vaipat ihan märkänä (ei ole muka valitellut) ja tyttö nälissään kun tulen takaisin (ei muka maistunut ruoka-aikana ruoka)... Pakkasella saattaa ulkoilla ihan liian vähissä vaatteissa... hampaat pesemättä. iho rasvaamatta suihkun jälkeen . ym. ihan perusasioita laiminlyö. Kaikki iät ei vaan hoksaa.. Meilläkin isäntä on varmasti loistava isä sitten isommalle lapselle.

Ok...
En tietenkään tunne ja tiedä jokaista Isää Suomessa, enkä voi / haluakaan olla kaikkien isien äänitorvena saati äitejä kaikkia mollata isien oikeuksien polkijoiksi, saati sitten huonoiksi äideiksi lapsilleen.
Ja tottakai luen "isin-väristen-lasien" läpi, isä ja mies kun olen. Pahoittelut siitä.

Perusajatus tarkoituksellisen provosoivasti kirjoitetulla aloituksella:

Suomalainen yhteiskunta ei edelleenkään pidä isää ja äitiä tasa-arvoisena lastensa huoltajina. Ei avioliitossa (tässä sitä ei niin huomaa arkielämässä) eikä varsinkaan erotilanteissa.

Tähän "äiti-parempi-aina" -myyttiin vedoten tälläkin palstalla useat ero-äidit ovat vaatimassa kohtuuttomia "palveluksia" yhteiskunnalta, kohtuuttomia isän oikeuksien (jo ihmisenäkin) polkemista ja mitätöimistä ja surullisen läpinäkyvästi vielä "lapsen etu" -sanailuun verhottuna. Isää moititaan keskustelupalstalla isänä toimimisesta ja jopa kysellään voisiko johonkin "viraomaistahoon" vaikuttamalla saada isä ns."ojennukseen". Kyse siis isän ajalla vietetystä isä-lapsi asioista, joissa ei rikosta tehdä sen kummempaa, kuin syödään joskus pizzaa ja käydään huvipuistossa. Tämä on jostain syystä niin hirveän väärin äitiä kohtaan.

TIIVISTETTYNÄ: Tällä palstalla äiti-hätä on tätä; miten polkea isän oikeuksia.

Jos ja kun lukee jonkun isän hätää, se yleensä koskee juurikin jo mainittua epäoikeudenmukaisuutta lain- ja lastensuojelu- ym. viranomaisten edessä, sekä vielä erottuaankin sen äidin sairaalloistakin hallinnanhalua isän ja lapsen elämään siellä isällä.
Valtavan moni on jo erotilanteessa menettänyt osan oikeuksistaan, ellei kaikkikin oikeutensa lapseensa. Jäljellä ei ole kuin maksumiehen -rooli.
Ja vaikka erossa olisi senverran ollut skarppina, että on saanut edes yhteishuoltajuuden, ei tuossakaan tilanteessa esim. sosiaali- ym. viranomais-ja perheasioista vastaavat tahot pidä isää juurikaan minään, jos se x-puoliso vielä jonkun arvon antaakin.

TIIVISTETTYNÄ: Tällä palstalla isä-hätä on tätä; hätä laillisista oikeuksista omaan lapseensa.


Korostan, että yleensä molemmat osapuolet haluavat toimia lapsen edun mukaisesti, mutta kuka meistä voi tietää tapauskohtaisesti, mikä se loppujen lopuksi on?
Asiaa ei todellakaan auta se, että lähtökohtaisesti isä ja äiti ovat jo eriarvoisia.
Tämä ei ole lapsen etu, ei isien eikä äitienkään etu, vaan yksiselitteisesti lasten etujen vastaista.

Äidit pitävät lapsiaan omana omaisuutenaan ja sitten ihmettelevät, jos isät häviävät lastensa elämästä. Olisikohan näillä äideillä se kuuluisa "peiliin katsomisen paikka"?

Minäkin olen miettinyt miten mieheni pärjäisi jos minua ei olisi. Käyn muutaman kerran viikossa salilla ja usein mies on ollut sen ajan koneella kun vauva on leikkinyt yksin lattialla maaten pukluissaan tai pissat tullut läpi ties kuinka kauan. Et kun se on hiljaa ei tartte vahtia. Kun isä yöllä hoitaa ja vauva huutaa nälkää, isi menee eka itse pissalle. onko niin vaikea syöttää vauva 5 min ja mennä sitten vasta vessaan? Miksei miehet osaa hoitaa vauvan tarpeet ensin ja sen jälkeen omansa? Onki se tyhmyyttä vai itsekkyyttä? Koska tosiasia on se, että äiti siitä kärsii eniten. Seuraavana yönä vauva on sitten oppinut herämään yöllä ja alkaa leikkimään ja äiti saa taas tehdä suuren työn että saa vauvan nukkumaan uudestaan. Isi nukkuu vieressä tyytyväisenä sitten vaan. Jos isit haluaa oikeuksia niin itsekkyys pitää jättää pois.

Totuuden "näkevä" riehuu tässäkin ketjussa eri nimimerkeillä. Näkee ja tunnistaa kirjoitustyylistä valitettavasti.

Luin artikkelin, juu kokemusta valitettavasti on narsisti-isästä. Ihan sama onko narsisti mies tai nainen, meidän kohdalla se nyt vaan sattuu olemaan se mies eli etä. Käräjiä käräjien jälkeen nousee, kuin sieni sateella. On se ihme ja kumma (itseasiassa ei mikään ihme), että herra narsisti ei tajua, että jää poikkeuksetta kiinni valheistaan kaikille viranomaisille, silti vaan jaksaa uskoa "omaan totuuteen"!

En jaksaisi enää yhtään oikeudenkäyntiä, mutta narsku se vaan jaksaa, taas (lukekaa seitsemännen kerran) mennään kohta käräjille. Olisi tosiaan hyvä, jos saataisiin pakolliseksi ne persoonallisuustestit MOLEMMILLE VANHEMMILLE!!!

Kyllä niistä tutkimuksista käy aika hyvin ilmi, kumpi vanhemmista on selväjärkisempi niitä lapsia kasvattamaan. Voihan toki olla niinkin, että ei kumpikaan tai sitten molemmat. Mutta itse haluaisin selvyyden ammattitasolla ja loppuisi ainakin meidän perheen kohdalla kiusanteko ja säästyisi yhteiskunnan verorahat. Etä on meidän tapauksessa jättäytynyt tahallaan työttömäksi, ettei tarvitse itse maksaa elareita ja tämän se luupää sanoi ihan itse elatusoikeudenkäynnissä sanasta sanaan "enhän mä niitä maksa kummiskaan, kun yhteiskunta ne maksaa", miettikää onko tervejärkisen puhetta, kun oikeasti molempien vanhempien vastuulla on lasten elatus?

Kyllä lopussa tuomarilta loksahti leuka auki ja oma lakimieheni kuiskasi, että ei ole eläissään työssään nähnyt yhtä härskiä miestä!!!

Muuten, missä luki, että 80-90% narsisteista on naisia???

Itsehän en mitään muuta haluaisi niin paljon, kuin että lapsen isä haluaisi olla lapsensa kanssa tekemisissä :(

ex-miehen välttämätön tehtävä on huolehtia entisen perheensä taloudellisesta toimeentulosta.
Joskus ex-mies voi myös olla lapsenlikkana, kun YH-äiti haluaa rentoutua.
Muuten vanhan ukkelin on syytä pysyä poissa näkyvistä

Täällä puhutaan paljon äitimyytistä ja siitä että äiti ja isä ovat tasa-arvoisia lapsen silmissä. Ei pidä paikkaansa, vahainkodeissa työskentelevänä voin kertoa että siellä ne niin miehet kun naisetkin katsomatta nuoruuden titteleihin elämän loppupuolella huutelvat apuun jaa ketä... ÄITIÄ...miksiköhän.....en ole kenkään kuullut huutavan isää....

Olipa ihanan yleistäen kirjoitettu aloitus.
Ei tietenkään äideillä ole muuta hätää kuin yrittää saada mahdollisimman paljon eripuraa aikaiseksi ja mahdollisimman vähän isälle oikeuksia.

Olisipa mukavaa,kun jokainen mies,jonka kirjoitusten mukaan tapaamisten vähyys johtuu jokaisessa tapauksessa äidistä tai jopa PAS:sta, eläisi hetken sellaisessa realiteetissa,missä isää ei oikeasti kiinnosta tavata lastaan.

Elämä on siitä erikoinen asia,että jokaisella se on omanlaisensa ja jokaisella on siitä oma kokemuksensa ja totuutensa, ei ole yhtä kaavaa minkä mukaan kaikki muutkin elää.

Mikä tätä Suomen maata oikein vaivaa? Jos äideillä on oikeuksia, niin isällä ei ole. Ja jos isällä on oikeuksia, niin äideillä ei ole. Mikä v'tun tasa-arvo tommonen on??? Suomi ei näytä tajuavan tasa-arvosta yhtään mitään, jompaa kumpaa on pakko sorsia sukupuolen perusteella!

Itse olen aika sukupuoli-neutraali ihminen, eli mulle on aivan sama onko lapsen lähihuoltaja isä vai äiti, kunhan se hoitaja on näistä kahdesta vaihtoehdosta paras mahdollinen. Tai parhaassa tapauksessa molemmat.

Mutta kyllä nyt, kun iseille on ruvettu hankkimaan tasa-arvoa, niin homma kääntyi niin, että minua äitinä ei kuunnella sosussa ollenkaan, on asiani mikä hyvänsä lapsiin liittyen. Oikeestaan viime kerralla sossussa sanoinkin, kun isä, minä ja sossun täti istuttiin pöydän ääressä, ja sossun täti väänsi siinä, puhui siis olevinaan isän puolesta, niin sanoin, että teidän se on vaan pakko täällä vääntää näistä iseistä yksinhuoltajia, vaikkeivat he itse sitä edes halua. Silloin ymmärsi sossun ämmäkin pitää naamansa kiinni, koska isä ei tässäkään kohdassa muuta kun naureskellut.

Ja tämä ongelma ilmenee pirkanmaalla, nyt ainakin kahdessa isossa sosiaalitoimistossa. Niin mikä näitä alan ammattilaisia vaivaa, etteivät he pysty ihmisiin suhtautumaan ihmisinä, vaan iseinä tai äiteinä. Ja kun on ollut puhe nyt isien sorsimisesta jo pitkään, niin vaaka pyörähti vaan ympäri, tasa-arvoa ei tullut nytkään!