katkera ämmä

Minä olen kanssa oikea loistoyksilö.

Olen katkera että sisarussarjasta juuri minusta piti tulla näin ujo, heikko, herkkä ja hiljainen. Olen koko ikäni ollut muiden särkynukke, hyväksikäytettävissä, jännittänyt liikaa ja ollut liian kiltti puolustautuakseni ilkeitä sanoja ja tekoja vastaan.

Olen katkera että minulle tapahtunutta paskamaista asiaa hyssyteltiin ja tuo tekijä saa olla minulle ilkeä. Minun pitäisi silti joustaa ja antaa anteeksi kaikki paska 10vuoden ajalta. Anteeksipyyntö ei tunnu missään kun toinen teoillaan tuo jatkuvasti ilmi etten ole yhtään minkään arvoinen.

Olen katkera ja vihainen itselleni etten ole paremmin osannut valita seuraani. Tuhlannut vuosia ihmisiin, jotka eivät ole minusta yhtään välittäneet ja ovat käyttäneet vain hyväksi.

Olen katkera etteivät lääkärit aikoinaan ottaneet minua tosissaan ja sain tapella liian monta vuotta paniikkikohtausten kanssa yksin.
Olen katkera että tämä ajoi minut vetämään lääkkeitä ja viinaa, välillä sekaisinkin ja lopulta itsemurha yritykseen.

Olen katkera etten pysty tutustumaan uusiin ihmisiin jännittämiseni takia parisuhteesta puhumattakaan.

Olen katkera että tämä kaikki, pelot, jännittäminen, koulukiusaaminen, huono itsetunto ja muiden kynnysmattona oleminen ovat tehneet minusta niin aran etten enää luota ihmisiin.

vedetäänkö tiimi pystyyn ja kostetaan ihmiskunnalle?

Sä et tainnut olla kovin välkky 13-18 vuotiaana vai?

eikös jokainen tuossa mainitsemassasi ikähaarukassa tee tyhmyyksiä?

eipä tässäkään kyllä tiedä miten vanha tuo kirjoittaja edes on niin se on paha mennä arvostelemaan.

Hyvä loistoyksilö toisinaan!
siinähän sitä jo yhdelle ihmiselle on loitoa kerrakseen!

Perheen peruspilari isä, jos se herjuu horjuu koko perhe.
Et sinä olisi kellekään muulle isälle tai äidille voinut syntyä, että silleen se. Jos äitisi olisi valinnut toisen, ei sinua olisi olemassakaan.
Nyt kuitenkin olet ja elät niillä eväillä joista olet lähtösin. Jospa sinä osaat tehdä lopulta hyviä valintoja elämässäsi, jotka voittaa katkeruuden ja tuo elämää ja iloa ymäpäristöösi.

Tsemppiä sinulle! Olen itse ihan samanlaisista oloista, isä ei tytöistä perusta ja äiti mieleltään sairastunut alkoholisti. Ei kellään ollut aikaa välittää eikä opettaa rajoja eikä mitään muutakaan. Olin täysin arvoton. Ja sellaisena itseäni olen pitänyt aina.. Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä asioita toisin, miksi kukaan muu olisi arvokkaampi kuin minä, kaikki me ollaan samanlaisia ihmisiä vaikka eri lähtökohdista ponnistetaankin. Kaikki asiat on vaan pitänyt opetella kantapään kautta ja minusta on tullut kontrolli friikki. Silti vanhemmat ei enää pysty pilaamaan mun loppuelämää. Heitä katkeruus pois ja ala elää omaa elämää, sinä arvokas ihminen! Toivon voimia ja onnea sinulle etsiessäsi omaa polkuasi..

vain sinä pystyt vaikuttamaan omaan elämääsi, olkoon ne lähtökohdat miten huonot tahansa. Opettele pääsemään yli vihastasi ja katkeruudestasi, sillä myös sinä olet arvokas ihminen juuri tuollaisena.

Et ilmeisestikään saanut haluamaasi koulutusta/opetusta vanhemmiltasi.

Olet kuitenkin ajan mittaan oppinut kuinka käyttäytyä, mikä on oikein, mikä väärin.
Olet oppinut kokemuksiesi kautta kuinka on parasta toimia päästäkseen elämässä eteenpäin.

Joten:

täydellisen tarpeettomasti katkeroitat enää mieltäsi iänkaiken vahoista asioista. Nyt sinulla on kaikki maailman valta toimia siten että muovaat itsestäsi juuri sellaisen ihannehenkilon joksi haluat tulla. Kukaan EI ole estämästä sinua enää.

Tosin:

on paljon, paljon helpompaa pyoriä vanhassa, aaah niin tutussa katkeroidussa mielentilassa. Niin helppoa.

Mutta:

nouse sieltä ylos! Aivan itsesi takia. Kohota itsesi henkisesti korkeammalle tasolle. Se vaatii vaivannäkoä ja energiaa mutta on sen arvoista. Huomaa miten positiivisesti ajatteleva ja iloinen ihminen sinusta voi tulla. Kuka tuosta hyotyy? Sinä itse tietenkin kaikista eniten. Sitten uudet (sisältä)kauniit ystävät jotka haluavat viettää aikaa kanssasi.