Kuka teistä uskaltaa avantouintiin?

Eka kerran harrastin avantouintia 50-luvulla. Ei ollut lämpimiä koppeja ja vain pieni avantoreikä jäässä, johon pulahdimme.

Nykyään olen käynyt kylpylöiden jäävesialtaissa ja oman kylän uimahallissa on ulko-allas, joka on auki läpi talven. Käyn satunnaisesti nykyään, mutta ihanaa se on.
Olisi hyvä tietysti käydä säännöllisesti pari kertaa viikossa.

Hyvä harrastus se on ja ilmeisen terveyttä vaalivaa.

En ikinä, koskaan never, ever.

Ihan äsken asiaa tenttasin paremmalta puoliskoltani, hän, muka pulahtaisi, jos avanto eteen osuisi. En usko. :))

Hrrr, paleltaa pelkkä ajatuskin.

Avantouinti on ihana harrastus, siitä on muutama vuosi kun viimeksi pulahdin avantoon,
ohitusleikkauksen jälkeen ei ole ollu rohkeutta alottaa harrastusta, jälkitarkastuksessa aikoinaan kysyin lääkäriltä sitä, hän ei suositellu, kaikesta huolimatta ajatus kutkuttaa, tekis mieli kokeilla, mutta pitäs olla varma että joku nostaa niskasta yös jos sattuiskin sydän pysähdys, taitaa jäädä haaveeksi, käyn uimahallissa säänöllisesti useammankerran viikossa, sekin on aivan ihana harrastus, luulenki etten pysyisi hengissä ilman sitä harrastusta.

En uskalla mennä avantoon, mutta uimahallien kylmäaltaassa käyn mennen tullen.
Joskus kun uinti maistuu, käyn välillä saunassa, sitten kylmäaltaassa ennen kuin menen isoon altaaseen.
Kyllä sillä shokkihoidolla on virkistävä vaikutus.


Eräällä kylpyläreissulla oli kaksi "pakastin kaappihoitoa", siellä oltiin minuuttiko vai kaksi, minusta se oli epämiellyttävää. Iso ovi lonksahti kiinni se ääni jäi korviin kaikumaan ja hengityksessä tuntui nenässä pahalta.

Meillä on venesatamassa avanto ja lämmitetty pukukoppi uimareille, mutta useinhan etelärannikolla käy niin, että jäätä muodostuu vasta tammikuulla tai ei ollenkaan, joten avantouinnista ei joka talvi voi puhua. Naapurin lapset saivat pulahtaa saunasta avantoon, meiltä se oli kielletty pelosta, että joutuisimme jään alle, hangessa kyllä pyörittiin ja uitiin heti jäitten lähdön jälkeen ja myöhään syksyyn . Kai tuosta kiellosta jäi jonkinlainen trauma, sillä ajatuksenakin avantouinti on ahdistava.

Mielikylpylässäni on lämmitetty ulkoallas, siellä on ihanaa taivasalla nauttia uimisesta ja vaikka tähtitaivaan tuijottelusta. Olen tottunut uimaan merivedessä, joka on tavallisina kesinä viileämpää ja virkistävämpää kuin järvivesi, tosin mieluiten nykyisin uin 20-asteisessa vedessä, siinä tulee jo liikunnan merkitys. Saunasta saatan kyllä uskaltautua jopa 10-asteiseen veteen kastautumaan, ja sen verenkiertoa virkistävän vaikutuksen tosiaan tuntee heti. Uskon kylmän karaisevaan voimaan, unikin tulee parhaiten viileässä makuuhuoneessa ja ulkoilu joka säässä on miellyttävää asianmukaisissa varusteissa. Ihmisille kehittyy kylmissä oloissa ruskeaa rasvaa sydämen ja kaulan seuduille suojaamaan tärkeitä elimiä , kuten esim. eskimoille ja metsurin ammatissa - näin muistelen lukeneeni. Avannossa ollaan niin lyhyt aika, että tuskin tuota hyötyä sillä saadaan, mutta monet avantouimarit kertovat välttyvänsä flunssalta. Aikamoinen shokki se on verenkiertoelimille, mahtaako sopian esim. verenpaineongelmaisille - näin maallikkona oletan.

Ihminen viettää ensimmäiset 9 kuukautta vedessä, joten eipä ihme, että se elementtinä kiehtoo ja hellii jäseniä vielä vanhanakin.

mutta se lapsivesi onkin 37-asteista !

Olen sitäkin harrastanut muutama vuosi sitten. . Nyt on tuolla sydämenpuolella häiriöitä, joten en ole enää uskaltautunut, vaikka avantouinti paikka olisi aivan muutaman sadanmetrin päässä. Saunakin olisi käytettävissä.

Liekö lääkärit sitä mieltä, että "kylmähoito" olisi vaarallista. Joitakin sairauksia hoidetaan ankarissa pakkas asteissa.

Hakkasin kerran avannon auki ja kävin aamu uinnilla kovalla pakkasella. Verenkiertoa ja hermostoa rauhoittava vaikutus kylmäuinnilla on.