Okei en tiedä miten tää keskustelu juttu toimii, mut mulla ei oo ketään jolle avautua. säälittävää eikö? ja mä todella haluan apua. jos sä joka luet tän tajuisit mua?
mä olen masentunut. mä myönnän sen joten meidän koulun terkkarin mielestä se tarkoittaa että mä en tartte apua. mun molemmat parhaat kaverit muutti pois ja nyt kumpikaan ei puhu mulle enkä mä itseasiassa tiedä miksi. en oo tehny niille mitään... ne vaan lopetti...
lisäksi mun perhe ei kunnioita mua; jos saan hyvän numeron kokeesta siitä ei kiinnostuta mutta sen sijaan mun vanhemmat kiinnostuu mun kaksosveljen koe tuloksesta joka on huonompi kuin mun. mun sukulaiset väheksyy mua. kesäloman alussa kun multa kysyttiin mun todistuksen keski arvoa ja sanoin 9.1 mun vaari kysyi olinko mä ottanut suihin mun opettajalta vai miksi se oli antranu mulle niin hyvät numerot. sen jälkeen se sanoi ettei mulla todellakaan voisi olla niin hyvin arvosanoja koska mä olen tyttö mutta silla mun ah niin ihanalla kaksosveljellä voi olla kaikki mahdollinen.
lisäksi mä olen kohta 16 vuotias mutta mä en ole koskaan suudellut ketään. mulla on paljon kavereita jotka on poikia mutta kaikki vaan karsastaa mua. mä oikeestaan pidän itteäni kauniina... no sievänä ainakin mä olen melko pitkä 175 ja mua on kysytty usein malliksi, joskaan se ei oikeestaan kerro mitään koska mun sukulaiset on ilmeisesti päättänyt että musta ei voi tulla mitään. mallina vois olla kivaa. ja mä tiedän että se on rankkaa mutta mä todella pystyisin siihen. mä olen harrastanut uintia ja mä hölkkään joten mä olen laiha noin 50 kg. ja mun iho on ihan hyvässä kunnossa. ilmeisesti mä vaan olen sokea. mä en nää itseäni kunnolla. mä haluisin nähdä itteni niinku muut näkee, mut jos näkisin nii sillon inhoisin vaan enemmän itteäni niidenki kritiikkien takia. mä olin ja olen valitettavasti yhä rakastunut meidän luokkalaiseen poikaan joka ei yksin kertaisesti nää mua vaikka puhuisinkin sille. tai siis mä jopa yritin kertoa sille pitäväni siitä mutta se ei kuulemma ollu kiinnostunu. ja vaikka se tässä kuulostaakin niin tavalliselta teini hömpötykseltä se silti sattuu. se sattuu paljon. lisäksi mulla on ystävä jonka kanssa me ollaan aika samanlaisia ja mä veikkaan että liiankin. oon huomannu pitäväni myös siitä. ja se on pelottavaa koska mä en voi olla lesbo en edes bi koska en vaan voi. mä en ole sellainen.
niin säälittävältä ja ah-niindraagiselta kun toi kuulostaakin se kaikki on vaikuttanu mun arvosanoihin en voi enää keskittyä noiden asioiden takia ja melkein kaikki mun arvosanat on laskenu numerolla ja mä olen menossa ensi vuonna lukioon ja tää kaikki painaa mua ja joskus vaan toivon että se loppuis. en pysty tehdä itse murhaa koska en vaan voi mutta toivon et joku tulis ja vaikka tiputtais pianon mun päälle niin että kuolisin siihen jottei mun tarvitsis enää elää uutta päivää kaiken tän kanssa.
mä toivon että joku vois auttaa
mä olen masentunut. mä myönnän sen joten meidän koulun terkkarin mielestä se tarkoittaa että mä en tartte apua. mun molemmat parhaat kaverit muutti pois ja nyt kumpikaan ei puhu mulle enkä mä itseasiassa tiedä miksi. en oo tehny niille mitään... ne vaan lopetti...
lisäksi mun perhe ei kunnioita mua; jos saan hyvän numeron kokeesta siitä ei kiinnostuta mutta sen sijaan mun vanhemmat kiinnostuu mun kaksosveljen koe tuloksesta joka on huonompi kuin mun. mun sukulaiset väheksyy mua. kesäloman alussa kun multa kysyttiin mun todistuksen keski arvoa ja sanoin 9.1 mun vaari kysyi olinko mä ottanut suihin mun opettajalta vai miksi se oli antranu mulle niin hyvät numerot. sen jälkeen se sanoi ettei mulla todellakaan voisi olla niin hyvin arvosanoja koska mä olen tyttö mutta silla mun ah niin ihanalla kaksosveljellä voi olla kaikki mahdollinen.
lisäksi mä olen kohta 16 vuotias mutta mä en ole koskaan suudellut ketään. mulla on paljon kavereita jotka on poikia mutta kaikki vaan karsastaa mua. mä oikeestaan pidän itteäni kauniina... no sievänä ainakin mä olen melko pitkä 175 ja mua on kysytty usein malliksi, joskaan se ei oikeestaan kerro mitään koska mun sukulaiset on ilmeisesti päättänyt että musta ei voi tulla mitään. mallina vois olla kivaa. ja mä tiedän että se on rankkaa mutta mä todella pystyisin siihen. mä olen harrastanut uintia ja mä hölkkään joten mä olen laiha noin 50 kg. ja mun iho on ihan hyvässä kunnossa. ilmeisesti mä vaan olen sokea. mä en nää itseäni kunnolla. mä haluisin nähdä itteni niinku muut näkee, mut jos näkisin nii sillon inhoisin vaan enemmän itteäni niidenki kritiikkien takia. mä olin ja olen valitettavasti yhä rakastunut meidän luokkalaiseen poikaan joka ei yksin kertaisesti nää mua vaikka puhuisinkin sille. tai siis mä jopa yritin kertoa sille pitäväni siitä mutta se ei kuulemma ollu kiinnostunu. ja vaikka se tässä kuulostaakin niin tavalliselta teini hömpötykseltä se silti sattuu. se sattuu paljon. lisäksi mulla on ystävä jonka kanssa me ollaan aika samanlaisia ja mä veikkaan että liiankin. oon huomannu pitäväni myös siitä. ja se on pelottavaa koska mä en voi olla lesbo en edes bi koska en vaan voi. mä en ole sellainen.
niin säälittävältä ja ah-niindraagiselta kun toi kuulostaakin se kaikki on vaikuttanu mun arvosanoihin en voi enää keskittyä noiden asioiden takia ja melkein kaikki mun arvosanat on laskenu numerolla ja mä olen menossa ensi vuonna lukioon ja tää kaikki painaa mua ja joskus vaan toivon että se loppuis. en pysty tehdä itse murhaa koska en vaan voi mutta toivon et joku tulis ja vaikka tiputtais pianon mun päälle niin että kuolisin siihen jottei mun tarvitsis enää elää uutta päivää kaiken tän kanssa.
mä toivon että joku vois auttaa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.