Toivotko vielä jotain elämältä !

Vietän tänään 75-vuotispäiviäni vieraita odotellessani. Mitä tarkoittaa tottuminen vanhuuteen, en tiedä. Niin kauan kun muistan joka joulun jälkeen on tullut meikäläiselle yksi vuosi lisää, siihen olen kyllä tottunut.
Elämässä on ollut monenmoisia jaksoja, kullakin elämän polku tekee omat mutkansa, on ylä- sekä alamäkeä.
Yksi iso muutos on eläkkeelle siirtyminen, silloin elämänrytmi muuttuu lisääntyneen vapaan vuoksi. Otan vanhenemisen luonnollisena ja olen myös monin tavoin siihen valmentautunut. Mehän jopa kuolemme, ajatelkaas sitä. Älkäämme pelätkö, nauttikaamme pienistä asioista ja unelmoijat unelmoikoot. Paljon pyörii minullakin vielä tekemättömiä asioita mielessä, tosiasia on kuitenkin se ettei tahdo saada aikaan toteuttaa niitä. Onko se sitten tärkeintä.
Ei anneta kynttilän sammua, vielä on virtaa, vaikka myrsky on nyt monesta paikasta virran katkaissut.

vielä elämästä, yhteisöstä, kuulumisesta johonki jossa on muitaki.

Yksin jääminen on suurin pettymys, ennen oli toisin kun lapsen lapset oli pieniä sai heitä vielä viikonloppuisin hoivata, sekin aika on ohi kaikilla oma elämä, vanhus on unohdettu yksisnäisyyteen se on karvasmalja johon ei totu.

Miksi ihmeessä et keksi jotain mielekästä tekemistä tai harrastamista, joka toisi uusia ajatuksia päähäsi. Ajattele, että jokainen uusi päivä on uusi ja ennenkokematon seikkailu - ei siinä sen ihmeempiä tarvita.

Tänään on jo piirun verran valoisampaa kuin eilen.

Suorastaan nauratti heh heh ,,, joo ku se vanhuus on esteenä, käyn kyllä uimassa montakertaa viikosa, se onkin ihanaa, mutta ei anna tarvittavia ihmissuhteita, kainen maailman kerhot on mulle outoja joten en osaa niihin hakeutua, varmaan naurasivat pellolle tämmösen uunon, käsitöitä teen kotona, kirjoittelen pöytälaatikkon jotain, sättäilen tällä koneella, avaan montakertaa päivässä katon onko jotain mielenkiintoista joku kirjoitanu, nyt tämä
o p t i n i s t i kirjoitti mukavasti, sain kimmokeen vähätellä iteäni, surkia oon ei tästä mihinkää pääse, yksin on orpo tässä nyky maailmassa,
olen näet riippuvainen toisista ihmisistä, ja kun olen ne menttäny, olen orpo uuno, eksyksissä elämääni.

http://www.youtube.com/watch?v=4hKngR7hJDs

Toivoahan aina voi, en tiedä olisiko "syksy" masennus hyvä kun ajatukset kulkee.
Monta kertaa muistuu nykyään kaikki vanha mieleen hyvät sekä pahat.

Jos voittaisi 100 miljoonaa voisi jotain saada aikaan.

tulevaisuutta.

Raha kummasti rauhottaa, jospa luoja suo vielä voittais veikkausesta isomman summan voisi tulata mielinmäärin ja jakaa tarvitseville, se olis täällä maanpäällä ihanaa.

Onhan se aina haavena saada lottovoitto ja runsaasti rahaa, mutta kun sitä minään lauantaina ei näytä kohdalle sattuvan, niin viikon taas viettää normaalisti päivästä toiseen eläen ja elämästä nauttien sellaisena kuin se vastaan tulee.

Terveys on kuitenkin se tärkein asia. Mitä sillä rahalla olisi virkaa, jos terveys menisi niin, että jollottaisi sängyn pohjalla noutajaa odottaen.

Luulenpa, että elämäni on etukäteen suunniteltu ja jos siihen on suunniteltu joku
lottovoitto vielä ennen kuolemaa, niin hyvä on. Mutta jos ei, niin siihenkin on tyytyminen.

P.S.
Onnittelinkin Katleijaa tuossa onnitteluketjussa, silloin vain en tiennyt, kuinka paljon vuosia on takana päin. Nyt tiedän ja onneksi olkoon täyttäessäsi 75 vuotta.