inspiraatiot lopussa....

Ala-asteella kulutin päiväni piirrellen vahaväreillä vanhojen laskujen toiselle puolelle. Kuvitin omia tarinoitani ja pistin nastoilla onnistuneimpia töitä seinille. Olin ylpeä saamastani lahjasta, kädentaidosta eli piirtämisestä. Olin selvästi muita harjaantuneempi piirtämään mallista ja sopusuhtaisesti.
Vuodet kuluivat. Pääsin ylä-asteelle. Jatkoin edelleen piirtämistä aktiivisesti, lainasin kirjastosta "ihmisen anatomia opas taiteilijalle" kirjan (suosittelen) ja piirsin ja tutkin ihmisruumista, otin valokuvia ja tarkkailin ja luonnostelin ympärilläni liikkuvia ihmisiä. Oli täysin normaalia, että sanoin veljelleni aamupalapöydässä: "pysy siinä, älä liikuta kättäsi mihinkään, haen vain kynän ja paperia." Elin sitä varten, että harjoittelin tuntemaan kaikkein monimutkaisimman mallin,ihmiskehon. Jatkuvasti luonnostelin lisää. Minua kehuttiin koulussa, kovasti kehuttiinkin, mutta harvoin, erittäin harvoin pidin omista töistäni. Muut olivat valmiita riitelemään, että saisivat piirtämäni käden kuvan seinälleen, ja hämmennyin aina todella, kun mielestäni kädessä oli iso pikkurilli ja liikaa taipunut peukalo. Niin ja varjostukset eivät osuneet oikeisiin kohtiin ja kun tarkemmin ajatellaan, olisin voinut jättää tummennuksen tuosta ja tuosta kohdasta vähemmälle... Tätä listaa pystyin jatkamaan omalta kohdaltani vaikka mihinkä saakka, itseään kohtaan on kaikkein ankarin.
Alkoi kasi luokka. Tein kotona töitä hullun lailla. Hoidin eläimiä ja tein pihatöitä. Vastuu alueeni oli suuri. Talven mittaan piirtäminen unohtui. Piirsin enään koulussa, missä minulla oli luppoaikaa. Lainasin edelleen kirjoja kirjastosta, mutten enään omistautunut intohimolleni.Ideani loppuivat. En enään tulvinut kaikenlaisia ideoita, asetelmia ja kuvakulmia, en keksinyt enään herkkiä hetkiä tai asioita kuvaamaan olotilaani. Irtauduin kokonaan kaikesta taiteellisesta olemuksestani. Sillä välin seurasin ja arvostelin hyvän ystäväni töitä, joille ihastus ja varmaan myöskin rakkaus oli antanut uudet siivet. Minun ulottuvuuteni ei enään avautunut minulle, turhauduin ja jäin aina vain pidemmiksi ajoiksi piirtämättä. Nyt en ole piirtänyt enään puoleentoistavuoteen aktiivisesti. Aina välillä ideoita pulppuaa ja keksin aiheet, mutta kun käsi ei osaa toteuttaa ajatuksiani, olen etsinyt muita kanavia oman itseni tutkimiseen. Tällä hetkellä teen ruumiillista työtä ja harrastan koirani kanssa. Työ ja sitä kautta fyysinen vahvistuminen on antanut minulle ylpeyden aihetta. Olen iloinen katsellessani kädenjälkeäni talomme ympäristössä, se tuo tyydytystä. Ja monasti työn keskellä annan tilaa ajatuksille, tutkin niitä ja saan siitä saman tyydytyksen kuin ennen piirtämisestä.
Mutta kaipaan piirtämistä,kaipaan sitä kovasti. Tartun välillä kynään, ja annan sen vaeltaa paperilla, löytää omat yksinkertaiset ympyrät ja ruusut, mutta en anna sen lähteä toteuttamaan vaikeampaa ja tarkempaa silmää vaativaa työtä, vaikka mieleni tekisi, vaikka ajatuskin olisi valmiina tulemaan ulos, mutta jos yritän, se ei onnistu. Ja se saa minut masentumaan. Lahja minulla on vieläkin, se on ja pysyy, sitä vain pitäisi harjoittaa ja antaa käsille tekemistä kynän kanssa. Vielä minä nöyrryn ja aloitan siitä mistä helpointa on aloittaa.
jos ei ole ideoita, pidä pieni tauko ja anna mielen levätä.Levännyt ja virkistynyt mieli keksii ja toteuttaa parhaiten ideoita, pieni lepo ja ehkäpä kävely sateiseen metsään saa ajatukset pyörimään. Piirrä tunteista ympäriltäsi. Piirrä ajatuksistasi, hetkistä, tilanteista ja mielikuvista. Sommittele, asettele, liikuta hahmoja mielessäsi ja hae oikea asento laukkaavalle hevoselle. kokeile paperille yhtä asentoa, väritä vähän maisemaa ympäriltäsi, tutustu uusiin tekniikoihin ja avaa mielesi ideoille ja maailmalle. Maailmalla on paljon annettavaa, paljon ideoita, anna niiden ideoiden tulla, eivät ne hoputtamalla ja ankaralla mietinnällä ilmesty päähäsi.

Älä unohdu yhten tekniikkaan, kokeile huviksesi vesivärejä tai vahaliituja. Hiilikin on mielenkiintoinen tuttavuus. Laajenna taitojasi, todellakin taitava piirtäjä saa aikaiseksi kaunista monella tavalla, ei vain lyijykynällä ja tussilla.

Piirtämistä pitäisi päivittäin harjoittaa,se ruostuu taitona todella nopeasti. On se aina olemassa, mutta jos sen haluaa pitää kunnossa, siihen täytyy nähdä jokapäiväistä vaivaa.

Pirtämisen iloa!

Mä ite rakastan fantasiakuvii...malii jos haluu ottaa, nii ettii netistä.... Ja sit mä tykkään tehä "naturedragoneja"siis mä oon tehny sellasen listan jos täytyy valita aina joku sana esim: iso-pieni, kaunis-ruma, surullinen-ilonen. pitkä- lyhyt, ohut-paksu yms..... jos joku valittee esim... iso, kaunis, surullinen, lyhyt ja ohut, nii mä piirrän lohikäärmeen omal tyylil, kuhan se on iso, kaunis, surullinen, lyhyt ja ohut... muuten saa ite kaiken muun siitä inspiroida, eikä tartte kokonaan keksii sitä... mitä tykkäät=) Samaan tyyliin voi tehä autoja, muita eläimii, taloja, puita... mitä tahansa!!!!
Vain se keksimiseen tarkoitettu pää on rajana...