Onko euro turvallisuuspolitiikkaa?
Kari Nars varoitteli (HS Mielipide 21. 12.) riskeistä, jotka liittyisivät markan paluuseen. On hyvä, että asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä, ja on hyvä lukea paljon kokeneen sisäpiiriläisen mielipide. Kirjoitus herätti muutamia kysymyksiä, joihin olisi kuitenkin hauska saada vastauksia.
Ensinnäkin Nars kirjoitti, että markka olisi "pieni ja heikko valuutta". Ovatko sitten esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan kruunut heikkoja valuuttoja? Jos näin on, miten Ruotsi ja Tanska ovat kärsineet valuutta-alueensa pienuudesta ja heikkoudesta?
Toisekseen Nars varoitti, että pääomapako ja mahdolliset devalvaatiot aiheuttaisivat suuria kustannuksia kansantaloudelle. Käsittääkseni pääomapako olisi kertaluonteinen ilmiö, ja devalvaatiot tulisivat kyseeseen vain kiinteän valuuttakurssin yhteydessä, kuten Nars totesi.
Onko kukaan laskenut, miten suuria kustannuksia nämä ilmiöt aiheuttaisivat? Miten nämä kustannukset rinnastuisivat esimerkiksi eurobondien tai Suomen nykyisten "eurovastuiden" realisoitumiseen?
Lopuksi Nars totesi, että euro on Suomelle myös turvallisuuspolitiikkaa. Tämä argumentti on erikoinen. Mitä konkreettista apua euroryhmä pystyisi antamaan Suomelle, jos Suomen turvallisuustilanne heikkenisi äkillisesti?
Eikö kuitenkin Natoon liittyminen olisi parempi ratkaisu, jos näiden kahden kansainvälisen instituution välillä pitää valita?
Helsinki
Kari Nars varoitteli (HS Mielipide 21. 12.) riskeistä, jotka liittyisivät markan paluuseen. On hyvä, että asioista keskustellaan niiden oikeilla nimillä, ja on hyvä lukea paljon kokeneen sisäpiiriläisen mielipide. Kirjoitus herätti muutamia kysymyksiä, joihin olisi kuitenkin hauska saada vastauksia.
Ensinnäkin Nars kirjoitti, että markka olisi "pieni ja heikko valuutta". Ovatko sitten esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan kruunut heikkoja valuuttoja? Jos näin on, miten Ruotsi ja Tanska ovat kärsineet valuutta-alueensa pienuudesta ja heikkoudesta?
Toisekseen Nars varoitti, että pääomapako ja mahdolliset devalvaatiot aiheuttaisivat suuria kustannuksia kansantaloudelle. Käsittääkseni pääomapako olisi kertaluonteinen ilmiö, ja devalvaatiot tulisivat kyseeseen vain kiinteän valuuttakurssin yhteydessä, kuten Nars totesi.
Onko kukaan laskenut, miten suuria kustannuksia nämä ilmiöt aiheuttaisivat? Miten nämä kustannukset rinnastuisivat esimerkiksi eurobondien tai Suomen nykyisten "eurovastuiden" realisoitumiseen?
Lopuksi Nars totesi, että euro on Suomelle myös turvallisuuspolitiikkaa. Tämä argumentti on erikoinen. Mitä konkreettista apua euroryhmä pystyisi antamaan Suomelle, jos Suomen turvallisuustilanne heikkenisi äkillisesti?
Eikö kuitenkin Natoon liittyminen olisi parempi ratkaisu, jos näiden kahden kansainvälisen instituution välillä pitää valita?
Helsinki
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Ovatko sitten esimerkiksi Ruotsin ja Tanskan kruunut heikkoja valuuttoja"
Etkö muista ?
Kun Ruotsi devalvoi kruunun 2008 loppuvuodesta ja kyllä se 20% alennus tuntui ainakin minun eläkkeessä täällä Suomessa aika kovalta !
Kun toiset täällä puhuivat jostain eläkkeiden noususta ?
Nyt vasta ollaan pikku hiljaa sillä tasolla missä oltiin kesällä tai alku vuodesta 2008 kruunun kanssa.
Et se siitä vahvasta kruunusta.
Lisään hieman on siinä ollut sellainen puoli, että kun joka vuosi on tullut Suomessa mätkyjä, niin sain ensimmäisen kerran 2010 veronpalautuksia, ja jopa nyt v. 2011 muutaman satasen.
Entäs miljardit etelään? Ja tulevat eurobondit, yhteiset velat eteläisten kanssa? Eivätkö ne muka veronmaksajan kukkaroa laihduta
Jospa luovuttaisiin kasvun tavoittelusta
Presidenttikisan keskusteluissakin tulee esille useasti toive talouskasvusta, joka pelastaa kaiken. Mutta eikö kukaan uskalla sanoa, että eihän sellaista ainaista ja ikuista kasvua voi olla olemassa?
Eikö voitaisi yrittää oppia elämään sillä, mitä nyt on, ja tehdä siitä pysyvää ja kestävää luonnon ehdoilla? Ahneudelle täytyy saada loppu, ja sitä se uusi presidentti voisi korostaa ja ajaa.
on pääasia, ja tasavero.