Hei, tahtoisin kuulla ihmisiltä kokemuksia ja mielipiteitä kaukosuhteista.
Olen itse ollut hollantilaisen kanssa yhdessä nyt kaksi vuotta ja kaikista pahinta kaukosuhteissa on ikävä ja ohimenevä ajanpuute olla yhteyksissä - ja tietenkin kalliit lentoliput. 19-vuotiaana nuorena sellaisen rahan kokoaminen on hyvin haastavaa, köyhiltä vanhemmilta ei edes kehtaisi pyytää. Tiedän joutuvani odottamaan seuraavat viisi kuukautta nähdäkseni rakkaani jälleen ja vaikka kuinka tiedän olevani valmis tekemään kaikkeni että voisimme hyvin, viisi kuukautta on pitkä aika nuoren elämässä. Kaipaan rakastani suunnattomasti, eikä masennukseni auta asiaa... Pitää vaan tehdä parhaansa ja koittaa ymmärtää toisiamme...
Olen itse ollut hollantilaisen kanssa yhdessä nyt kaksi vuotta ja kaikista pahinta kaukosuhteissa on ikävä ja ohimenevä ajanpuute olla yhteyksissä - ja tietenkin kalliit lentoliput. 19-vuotiaana nuorena sellaisen rahan kokoaminen on hyvin haastavaa, köyhiltä vanhemmilta ei edes kehtaisi pyytää. Tiedän joutuvani odottamaan seuraavat viisi kuukautta nähdäkseni rakkaani jälleen ja vaikka kuinka tiedän olevani valmis tekemään kaikkeni että voisimme hyvin, viisi kuukautta on pitkä aika nuoren elämässä. Kaipaan rakastani suunnattomasti, eikä masennukseni auta asiaa... Pitää vaan tehdä parhaansa ja koittaa ymmärtää toisiamme...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miten "ollaan yhdessä" noin kaukaisessa suhteessa? Täytyy myöntää oma skeptisyyteni, että juttu ei tule toimimaan. Jossain kohtaa se odottaminen toisella voi hyytyä ja alkaa kaipaamaan jotain todellisempaa ja aidompaa kuin vain unelma jostain, joka on niin kaukana, ettei pelkkä kaipaaminen tyydytä.
Ehkä suhteenne muuttuu hyväksi ystävyydeksi ja löydätte elämänne rakkauden lähempää, jonka kanssa yhteinen elämä ei haaskaannu vain haaveilemiseen.
Kaukosuhde asettaa niin suuria vaatimuksia ja odotuksia ja monia kysymyksiä ja epäilyjä, että se tulee olemaan enemmänkin raastava kuin antoisa suhde.
Mutta...tietenkin jokainen itse päättää kuinka paljon itsestään on valmis antamaan..
oma ihastukseni lähti New Yorkkiin vaihto-oppilaaksi.. meillä oli sitä ennen jotain juttua ja olin hänellä yötäkin. sitten hän lähti eikä olla puhuttu kuin Facebookin kautta vaan muutaman kerran. hän on siellä jossain kaukana melkein vuoden päivät, ei aivan. ja nytten on kulunut muutamaa viikkoa vailla puolet ajasta.. tää ikävä on tosi tuskaa, ja ymmärrän sua todella hyvin..!! ite oon siis 16 vuotias tyttö odottelemassa eritysien tärkeää ihmistä, jonka jälkeen elämä jatkuisi siitä mihin jäätiin hänen kanssaan.. ikävä on ja kova
´Kaukosuhteissa suhteen laatu punnitaan. Jos jaksaa odottaa ja jos suhde on hyvä ja toimiva muuten voi odottaminen olla palkitsevaa. Aika on lyhyt lopulta odottaa jos ajatellaan koko elämän pituutta ja mahdollista yhteiselämää.
Ei elämä mene niin että kaikki heti ja kerralla. Hyvää kannattaa odottaa kauemminkin.
Omat kaukosuhteet ei ole kestäneet. Olen asunut useammassa maassa ja muutama kaukosuhde on syntynyt. Joka kerta on luvattu tavata jne. ja hetken se on toiminutkin, mutta lopulta on itsellä loppunut kiinnostus, ja välillä taas toisella. Kehottaisin, kun kerran kärsit myös masennuksesta, ottamaan vain päivän kerrallaan. Älä rakenna pilvilinnoja tai riudu kaipauksesta. Mitä lentolippuihin tulee, niin ko. hollantilainen voisi hänkin lentää Suomeen. Mikä on tulevaisuudensuunnitelmasi? Aiotko mennä Hollantiin opiskelemaan / töihin piakkoin, vai onko sinulla opinnot kesken Suomessa? Entä toinen osapuoli? Jos konkreettisia suunnitelmia ei ole, hylkää ajatus, vaikka kipeää tekeekin. Millä tavoin olette olleet yhdessä? Miten tapasitte? Kuinka usein?
Viisi kuukautta on todella pitkä aika noin nuorelle. Tee asioita jotka saavat sinut onnelliseksi, harrasta, tapaa kavereita. Älä mieti sitä hollantilaista joka hetki. Jos tapaatte silloin, tapaatte, mutta odottavan aika on hirvittävän pitkä. Elä omaa elämääsi. Niin käy kuin on tarkoitettu.
keskustelkaa yhdessä tunteistanne mitä kumpikin haluatte.
sitten teillä on pohja keskustelulle mitä tehdä, ja miten mahdollisesti nähdä enemmän tai jopa nähdä koko aika toista.
rehellistä ja suoraa keskustelua se vaan vaatii.
jos vaan keskustelette voihan hyvin olla että viiden kuukauden odotus muuttuu 3 kuukaudeksi.
kaikkihan on aina mahdollista jos ihmiset vaan keskustelevat avoimesti tunteistaan.