Heippa! Opiskelen aineenopettajaksi, ja ensi vuonna minulla on opetusharjoitteluvuosi. Tuleva vuosi jännittää kamalasti jo nyt. Ajatus siitä, että luokassa on luokan oma ope ja mahdollisesti myös didaktikko ja muita opetusharjoittelijoita tarkkailemassa, tuntuu kauhistuttavalta. Olen kyllä ollut yläkoulussa sijaisena moneen otteeseen, ja tällöin olen ollut vapautunut, rento ja pidetty ope; myöskään koulunkäyntiavustajan läsnäolo luokassa ei jännittänyt. Mutta se opeharjoittelu... Yläkoulussa jännittää se, miten saan oppilaat kuriin ja lukiossa se, riittääkö oma aineenhallinta.
Muilla samantapaisia tuntemuksia? Tai tei jo opetusharjoittelun tehneet: miten selvisitte koitoksesta?
Muilla samantapaisia tuntemuksia? Tai tei jo opetusharjoittelun tehneet: miten selvisitte koitoksesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Melkein kaikkiin opettajiin vaikuttaa se jos joku on tarkkailemassa opetustasi, kokeneisiinkin.
Psyykkaa itsesi kahteen asiaan:
1. Opetustilanteessa keskityt siihen mistä opettamisessa on kyse: antamisen iloon eli oppilaisiin. Opettamisen ydin kuitenkin auttamisen halu, ja se edellyttää kontaktin ottamista.
2. Ajattele kaikki tarkkailijat mahdollisuutena kehittyä. Heiltä saat hyviä lisävinkkejä palettiisi, lisänäkökulmia. Heiltä ei saa oikeita menetelmiä, sillä niitä ei ole olemassa, on vain vaihtoehtoja.
HAKEKAA MANSETTIIN OPOKDI KUN SIELLÄ EITARVI NUUTA KU TILATA TALON LASKUUN OPETTAJALLE VENE JA KESÄ MÖKKI JA TEHÄ RAHAA OPISKELIJOLLA SIINÄ SE SITTEN ON KIN OPISKELIJAN PITÄÄ VAAN MALEKSIA PAIKALLA 8-15 OPETUSTA TURHA ODOTTAA TAI MITÄÄN OHJAUSTA