Minulle on käynyt niin, että terveyskeskus on keksinyt halvemman mahdollisen tavan säästää sairauskuluissa minun kohdallani, kun kaikki minuun kohdistuva toiminta terveyskeskuksen viittaa minuun kohdistettuun kiusantekoon.
En tiedä minulla olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia saada muutosta heidän toimintaperiaatteisiinsa. Olen näet pelkkä ihminen, ihminen jonka sanalla läkärin sanaa vastaan ei ole olemassa mitään merkitystä. Niin, että se mitä minä tähän kirjoitan, en edes pyri vakuuttelemaan kertomaani todeksi, koska olen terveyskeskuksen kiusaamisenkohteena oleva potilas, vakuutteluni on täysin turha ja yhdentekevä, purampa kuitenkin tuntojani.
On hyvin oletettavaa, että tähän kiusaamis käytäntöön terveyskeskus on minun kohdallani ryhtynyt sellaisesta syystä, kun minulla on sattumalta hyvin harvinainen synnynnäinen parantumaton sairaus, ettei terveyskeskuslääkäri ole koskaan uskonut tuon sairauteni olemassaoloon, siitä päätellen, koska hän ei ole uskonut hänelle kertomaani ? Sairauteni on niin harvinainen, ettei sen nimeä ole vielää harvinaisten sairauksien sairausluetteloon merkitty netissä olevan Harvinaistensairauksienportaalin diagnoosiluettelossa.
Ja kun tuon ainaisen kiusanani olevan harvinaisen sairauteni vuoksi olen joutunut syömään vuosikymmenien ajan erittäin paljon antibioottisia lääkkeitä, niin paljon, että kehoni on saanut lääkeaineista siinämäärin kylläkseen, että hyvin monista lääkkeistä joita nautin, saan niin voimakkaita haittavaikutuksia, joten etten voi jatkaa lääkkeen käyttöä. Niin on kun tätä asiaa, että ihmiskeho on alkanut reakoida erillaisten haittvaikutuksien avulla lääkkeitä vastaan, niin sitä lääkärit eivät usko, että sellainen voi olla mahdollista. Koska ovat kehoittaneet minua käyttämään lääkettä mikä voisi olla minulla vaaraksi. Tätäkään minä en tietenkään pysty todistamaan, koska minulla ei lääkärin vastaanotolla käydessäni ole ollut videolaitteistoa, eikä äänentoistolaitteistoja mukanani.
Kerron kuitenkin vähän tätä terveyshistoriaani; Pyysin vuonna 2007 terveyskeskuslääkäriltä sitä, että tutkittaisiin olisiko olemassa vielä jonkinlainen konsti, millä voitaisiin minulla olevia kipuja lievittää.
Ja lääkäri vastasi tuohon pyyntööni sillä, että kirjoitti minulla lähetteen Allergiasairaalan poliklinikalle. Jonne minä kutsun aatuani hakeuduin. Mutta kun tuota asiaa jota pyysin tutkimaan, ei tutkittukaan, tuon poliklinikan lääkärit suhtautuivat minuun hyvin vihamielisesti ja sanoivat minulle, "koska teillä ei ole motiivia, tutkimuksia ei jatketa". No minä kun silloin vielä uskoin oikeudenmukaisuutta olevan olemassa, niin minä pyysin Terveydenhoidon Oikeusturvakeskukselta apua, jotta heidän avullaan nuo pyytämäni tutkimukset minulle tehtäisiin. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että vaikka avunpyyntöni muuntui valitusasiaksi ja eteni aina eduskunnan oikeusasiamiehelle asti, minua pyyntöni ei suostuttu ja kaiken lisäksi, eduskunnan oikeusasiamieheltä saamassani päätösasiakirjassa on maininta, "tästä asiasta ei saa enää valittaa". Että tuo eduskunnan oikeusasiamies vielä lopuksi valehteli sen, ettei asiasta saa enää valittaa, vaikka jokaisella on oikeus valittaa kansainvälisiin oikeuslaitoksiin. Kerran kun kysyin tuota, miksi eduskunnan oikeusasiamies valehteli, sain vastauksen, että he olivat tarkoittaneetkin sitä, "ettei saa enää valittaa tuosta asiasta heille". Että heiltä oli vain jäänyt vahingossa yksi sana valituspäätökseeni kirjoittamatta, kun eihän olisi tarvittu muuta, kun kirjoittaa tuohon, " tästä asiasta ei saa enää valittaa", yksi sana lisää, "meille", mutta tuon sanan kohdalla taisi muste loppua?
No nyt sitten, kun kuntoni on huonontunut lisää vuosien saatossa ja pyysin kotihoidosta apua, ja sainkin, sieltä kävivät kotonani minua katsomassa, terveydenhoitaja, lähihoitaja, lääkäri ja verikokeiden ottaja. Ja nuo kaikki käyttäytyivät minua ohtaan ihan normaalin ystävällisesti. Mutta sitten kun sieltä otettiin minuun yhteys ja kerrottiin verikokeitteni tulos niin, minulle puhelimessa sanottiin, ettei kotihoito enää jatka minun kanssani, että minun tulee tarvittaessani hakeutua konstilla millä hyvänsä terveyskeskukseen.
Että arvatenkin, joku noista kotihoidon väestä oli ollut yhteydessä terveyskeskuksen kanssa ja saanut sieltä valistusta siitä, miten minuun tulee suhtautua. Ja koska puhelimessani ei ole olemassa äänentoistolaitteistoa, minulla ei ole olemassa minkäänlaista mahdollisuutta todistaa taaskaan tuota, kotihoidon hoitokieltoa. Että näin ilman minkäänlaista oikeusturvaa on ihminen, joka on otettu kiusaamisen kohteeksi terveyskeskuksessa.
Että ei ole ihme kun tälläinen ahdinko ahdistaa, kun todennäköisyys, potilas vastaan lääkäri, mistään Suomesta ei ole mahdollisuutta oikeutta potilaan saada.
Kerrompa vielä varmuuden vuoksi sen, että olen antanut terveyskeskukseen pätevien erikoislääkärien lääkärintodistuksista kopiot, joista voidaan todeksi todeta se, että minulla on olemassa ainaisena kiusanani, tuo hyvin harvinainen sairaus.
En tiedä minulla olevan minkäänlaisia mahdollisuuksia saada muutosta heidän toimintaperiaatteisiinsa. Olen näet pelkkä ihminen, ihminen jonka sanalla läkärin sanaa vastaan ei ole olemassa mitään merkitystä. Niin, että se mitä minä tähän kirjoitan, en edes pyri vakuuttelemaan kertomaani todeksi, koska olen terveyskeskuksen kiusaamisenkohteena oleva potilas, vakuutteluni on täysin turha ja yhdentekevä, purampa kuitenkin tuntojani.
On hyvin oletettavaa, että tähän kiusaamis käytäntöön terveyskeskus on minun kohdallani ryhtynyt sellaisesta syystä, kun minulla on sattumalta hyvin harvinainen synnynnäinen parantumaton sairaus, ettei terveyskeskuslääkäri ole koskaan uskonut tuon sairauteni olemassaoloon, siitä päätellen, koska hän ei ole uskonut hänelle kertomaani ? Sairauteni on niin harvinainen, ettei sen nimeä ole vielää harvinaisten sairauksien sairausluetteloon merkitty netissä olevan Harvinaistensairauksienportaalin diagnoosiluettelossa.
Ja kun tuon ainaisen kiusanani olevan harvinaisen sairauteni vuoksi olen joutunut syömään vuosikymmenien ajan erittäin paljon antibioottisia lääkkeitä, niin paljon, että kehoni on saanut lääkeaineista siinämäärin kylläkseen, että hyvin monista lääkkeistä joita nautin, saan niin voimakkaita haittavaikutuksia, joten etten voi jatkaa lääkkeen käyttöä. Niin on kun tätä asiaa, että ihmiskeho on alkanut reakoida erillaisten haittvaikutuksien avulla lääkkeitä vastaan, niin sitä lääkärit eivät usko, että sellainen voi olla mahdollista. Koska ovat kehoittaneet minua käyttämään lääkettä mikä voisi olla minulla vaaraksi. Tätäkään minä en tietenkään pysty todistamaan, koska minulla ei lääkärin vastaanotolla käydessäni ole ollut videolaitteistoa, eikä äänentoistolaitteistoja mukanani.
Kerron kuitenkin vähän tätä terveyshistoriaani; Pyysin vuonna 2007 terveyskeskuslääkäriltä sitä, että tutkittaisiin olisiko olemassa vielä jonkinlainen konsti, millä voitaisiin minulla olevia kipuja lievittää.
Ja lääkäri vastasi tuohon pyyntööni sillä, että kirjoitti minulla lähetteen Allergiasairaalan poliklinikalle. Jonne minä kutsun aatuani hakeuduin. Mutta kun tuota asiaa jota pyysin tutkimaan, ei tutkittukaan, tuon poliklinikan lääkärit suhtautuivat minuun hyvin vihamielisesti ja sanoivat minulle, "koska teillä ei ole motiivia, tutkimuksia ei jatketa". No minä kun silloin vielä uskoin oikeudenmukaisuutta olevan olemassa, niin minä pyysin Terveydenhoidon Oikeusturvakeskukselta apua, jotta heidän avullaan nuo pyytämäni tutkimukset minulle tehtäisiin. Vaan niinhän siinä sitten kävi, että vaikka avunpyyntöni muuntui valitusasiaksi ja eteni aina eduskunnan oikeusasiamiehelle asti, minua pyyntöni ei suostuttu ja kaiken lisäksi, eduskunnan oikeusasiamieheltä saamassani päätösasiakirjassa on maininta, "tästä asiasta ei saa enää valittaa". Että tuo eduskunnan oikeusasiamies vielä lopuksi valehteli sen, ettei asiasta saa enää valittaa, vaikka jokaisella on oikeus valittaa kansainvälisiin oikeuslaitoksiin. Kerran kun kysyin tuota, miksi eduskunnan oikeusasiamies valehteli, sain vastauksen, että he olivat tarkoittaneetkin sitä, "ettei saa enää valittaa tuosta asiasta heille". Että heiltä oli vain jäänyt vahingossa yksi sana valituspäätökseeni kirjoittamatta, kun eihän olisi tarvittu muuta, kun kirjoittaa tuohon, " tästä asiasta ei saa enää valittaa", yksi sana lisää, "meille", mutta tuon sanan kohdalla taisi muste loppua?
No nyt sitten, kun kuntoni on huonontunut lisää vuosien saatossa ja pyysin kotihoidosta apua, ja sainkin, sieltä kävivät kotonani minua katsomassa, terveydenhoitaja, lähihoitaja, lääkäri ja verikokeiden ottaja. Ja nuo kaikki käyttäytyivät minua ohtaan ihan normaalin ystävällisesti. Mutta sitten kun sieltä otettiin minuun yhteys ja kerrottiin verikokeitteni tulos niin, minulle puhelimessa sanottiin, ettei kotihoito enää jatka minun kanssani, että minun tulee tarvittaessani hakeutua konstilla millä hyvänsä terveyskeskukseen.
Että arvatenkin, joku noista kotihoidon väestä oli ollut yhteydessä terveyskeskuksen kanssa ja saanut sieltä valistusta siitä, miten minuun tulee suhtautua. Ja koska puhelimessani ei ole olemassa äänentoistolaitteistoa, minulla ei ole olemassa minkäänlaista mahdollisuutta todistaa taaskaan tuota, kotihoidon hoitokieltoa. Että näin ilman minkäänlaista oikeusturvaa on ihminen, joka on otettu kiusaamisen kohteeksi terveyskeskuksessa.
Että ei ole ihme kun tälläinen ahdinko ahdistaa, kun todennäköisyys, potilas vastaan lääkäri, mistään Suomesta ei ole mahdollisuutta oikeutta potilaan saada.
Kerrompa vielä varmuuden vuoksi sen, että olen antanut terveyskeskukseen pätevien erikoislääkärien lääkärintodistuksista kopiot, joista voidaan todeksi todeta se, että minulla on olemassa ainaisena kiusanani, tuo hyvin harvinainen sairaus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
asiakas saa valita vapaasti , millä terveysasemalla asioi kun valitsee sen virallisesti omaksi hoitopaikakseen. Laki tuli voimaan vuoden alussa, silloin ei tarvitse mennä sellaiseen tk:een jonka ihmisten kanssa ei tule toimeen. Valinta tehdään vähintään vuodeksi.
Kotihoitajat kuuluvat terveyskeskuksen henkilökuntaan. Aina voi myös mennä yksityiselle lääkärille jos kukkaro antaa myöten.
Siis: ihminen voi vapaasti valita hoitopaikkansa, kun tekee sen virallisesti.