"Odotahan, sitten kun..."

Toi on niin totta! Toinen yhtä ärsyttävä kommentti on "Sellaista se on". jos erehtyy valittamaan jostain. Raskausaikana kun olin uupunut kun nukuin puolen tunnin pätkissä ja sain kuulla "odotahan kun vauva syntyy". Kun sain kuopuksen, sanoi vanha hoitaja kuultuaan, että esikoinen oli vasta vuoden, että "ai kauheeta, kyllä siitä tulee aivan älyttömän vaikeaa". Minä siihen: kyllähän tuo toinen äiti pärjää kaksostenkin kanssa. Hoitaja vastas: ei ole ollenkaan sama juttu, paljon pahempi toi vuoden ikäero. Siitä tilanteesta sitten lähdin suoraan kotiin sairaalasta ja kaikki meni paljon paremmin kuin pelkäsin (kiitos muiden kannustavien puheiden).

Huh, onneksi olen säästynyt moisilta kommenteilta tai sitten joku on joskus jotakin vastaavaa sanonut mutten ole noteerannut moista mitenkään.

Ihmisiä on monenlaisia, toisten sammakoista ei kannata tehdä liian isoa numeroa. Jos niitä joku suoltaa jatkuvasti niin ota etäisyyttä tuollaiseen.

Ei kannata pyöriä liikaa facebookissa.Omilla aivoilla ajattelu on sallittu.

Itse en ole tuohon koskaan sortunut, mielessäni kyllä ajatellut aika useinkin.Esim. yhdellä ystävälläni oli aikoinaan hyvin tarkkoja mielipiteitä vähän vanhempien lasten kasvatuksesta silloin kun hänellä itsellään oli vasta vauva. Ihmetteli suureen ääneen meidänkin lapsia kun en saanut heitä "kuriin", siis nelivuotiasta käyttäytymään kuin pieni aikuinen eli laittamaan aina heti käskemättä kaikki ulkovaatteet siististi naulakkoon yms. En silti alentunut tuota "sitten kyllä näet kun omasi..." lausetta sanomaan vaikka kyllä teki mieli.
No nyt ystävänikään ei enää taida ajatella ihan samoin kun omat lapsensa ovat kasvettuaan hyvinkin puuhakkaita ja omapäisiä ja takit lentävät ihan samalla tavalla vain lattialle sisään tullessa...

Tuo on niin ärsyttävää! Ja tuolle edeltävälle vastaajalle, ettei varmaankaan ole nyt kysymys tuollaisesta tilanteesta, että oikeasti kokematon alkaa päsmäröidä asioissa, joista ei tiedä yhtään mitään. Heille kuuluukin sanoa, että sopii hieman odottaa ja katsoa sitten onko samaa mieltä. Mutta kun tuntuu, että aina jos erehtyy sanomaan jotain positiivista omasta elämäntilanteesta, kuinka hyvin nukutaan yöt, kuinka hyvin lapsi syö, kuinka yleensä jokin asia on hyvin, niin vastaus on tuo "odotahan vain..."

Ja niille kokemattomille rohkaisuksi viiden lapsen kokemuksella: Ei se ei ole totta. Elämästä ei suinkaan tule joka päivä ja viikko ja vuosi aina vain vaikeampaa ja kamalampaa, vaikka jotkut sellaisen kuvan antavatkin. Joskus voi olla vaikeampia aikoja, joskus helpompia, mutta kaikesta selviää ja suurimmasta osasta vieläpä ihan hyvin ja iloisella mielellä.

On muuten huvittavaa, kun kuljen vauvani kanssa kahden jossain ja joku tuntematon tulee antamaan asiantuntevia neuvoja "kokemuksesta tiedän, että sitten kun vauva on uhmaikäinen niin..." Joo, minulla on niitä uhmaikäisiä ollut jo neljä eikä silti ole välttämättä kenenkään kanssa ollut sellaisia kokemuksia.