Viehättääkö ujo mies?

No eipä tarvitse olla.. Itse olen ujo ja tavallaan vaikea ottaa yhteyttä johonkin josta olisin kiinnostunut, mutta ujot miehet on tavallaan "söpöjä" (no väärä ilmaisu miehestä, mutta näin minä asian nään.

Itse en macho miestä itselleni haluaisi, koska en kuuluisi seuraan, tuntisin oloni "ulkopuoleiseksi" jos täytäisi mennä jonnekin jossa pitäisi olla esillä mm erilaiset tapahtumat jne..

Ehdottomasti ujous on miehen yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Se, että ei ole tuomassa itseään esille. Se on parasta mitä voin kuvitella miehestä. Itse olen nainen 32 v ja en ole ujo mutta en kovin puheliaskaan.

Olen aika ujo, en ihan vielä edes täysikäinen mies ja kahdesti ollaan tultu kotibileissä iskemään. Ja siis 2 kertaa olen kotibileissä ollut.

Toisen kanssa jatkui vähän aikaa se juttu, toinen loppu heti ku sai tietää että olen joitakin vuosia nuorempi.

Eli toivoa on!

Kiitos teille molemmille naisille, toivoa siis on myös mullaki =)

kyllä mä ainakin tykkään... Toki vaikeampi päästä tutustumaan jos on ujo, ja sitten sieltä luonteesta täytyy kyllä löytyä jonkinlaista ryhtiäkin, nössykät ei viehätä.

Jos ujous on mukava ominaisuus niin miten te (naiset) lähestytte ujoa miestä?

Itse olen hyvin ujo ja menen hyvin helposti lukkoon, jos joku rupee avoimesti ja aivan suoraan flirttailemaan. Itse rupean punastelemaan ja menen sanoissa sekaisin enkä tiedä mitä tehdä. Itselläni kun ei tuota seurustelukokemusta ole juuri nimeksikään.

Töissä on ihan suoraan tultu flirttailemaan ja saatan antaa väärän kuvan itsestäni perääntymällä, vaikka saattaisin olla kiinnostunut. Se tekee tilanteesta vielä kiusallisemman, koska tämä flirttailija on vielä melko kaunis.

Ujous on suloinen ominaisuus, mutta se tekee kohteesta usein vaikeasti lähestyttävän. On ahdistavaa kun toinen vetäytyy ja menee hämilleen on ujo yms. varsinkin jos on itse ujo myös. Silloin on vaikea kommunikoida ja pitää keskustelua yllä ja varsinkin minä menen todella hämilleni ja ahdistun herkästi jos mies on kovinkin ujo. Mutta kyllä se tietynlainen ujous silti viehättää, vaikka itse ehkä tulenkin luontevammin juttuun sellaisten henkilöiden kanssa, jotka puhuvat rohkeasti ja ottavat kontaktia yms. Ihan vain oman epävarmuuteni takia, vaikka itsevarmuutta olenkin hieman saanut lisää.

perkele tuumii että jotkut miehet vaikka ne oavatkin ujoja, ni9in he ovat kuitenkin ihania ja naisten unelmia. tämä poika sanoo....! tai nainen.. kannattaa ostaa uus kauluspaita ja syyä lisää sipsiih

Kyllä ujotmiehet miellyttävät myös meitä ei ujoja naisia. Itse olen melkopuheliasta ja (en mikään teko iloinen tai itsensä korostaja) sosiaalistakin sorttia, mutta avokkini on erittäin hiljainen ja ujo.

En voisi kuvitellakkaan, että olisin yhdessä yhtä paljon puhuvan ihmisen kanssa kuin itse olen :D eihän siitä mitään tulisi, vaikka kylhän tuo oma ukko joskus vähän turhankin hiljainen on!

Avain asemassa suhteemme alkamiselle miehen ujoudesta huolimatta oli että mies osoitti kiinnostuksensa ( tässä kohtaan useimmat ujot miehet tekevät sen ratkaisevan virheen) ja selvästi yritti ujoudestaan huolimatta.

Ujoa miestä on vaikea lähestyä mikäli hän vetäytyy tai ei anna minkäänlaista merkkejä kiinnostuksesta (pätee kyllä kaikenlaisiin miehiin), tällöin muutun ainakin itse naisena epävarmaksi miehen kiinnostuksesta tai ajattelen säikäyttäneeni miehen koska lähestyin häntä suoraan.

Itse ainakin arvostan yleensäkin ujoissa ihmisissä sitä, jos he selvästi yrittävät osallistua ja keskustella asioista, ujouden tuomasta kynnyksestä huolimatta. Tällöin riittää paljon vähemmät sanatkin. Huomannut pätevän myös muihin naisiin sillä ystäväni ovat kovasti arvostaneet mieheni juttelemista heille ja yritystä osallistua porukkaan, koska tietävät hänen olevan ujo.

Tsemppiä kaikille ujoille miehille :)

No .sesonki on kuitenkin miesten vahvojen. : )

HYvä kun emme ole samalla muotilla kaikki vaan on ujojakin...itse olin nuorempana ujo en saanu sanaa suustani OPEKIN Kysy vanhemilta olenko mykkä ...nyt jo osaan sanoa sanottavani..kaikkia tarvitaan SINUAKIN..

Hei aloittaja! Olen samaa mieltä kuin muutama muukin nainen tässä ketjussa, eli nimenomaan ujot miehet viehättävät, itse en ole koskaan ollut kiinnostunut ns alfamiehistä, vaikka sellaisia on joskus seuraani etsiytynyt. Olen itse sosiaalinen enkä yhtään ujo. Miehessä pidän hienona herkkyyttä ja aitoutta, joita ujommissa usein onkin. Ongelma on juuri se, etten itse ole yhtään flirtti ja ujot eivät lähesty : (

Viimeisin suhteeni (erittäin ujoon mieheen) alkoi kuitenkin niin, että aloin itse juttelemaan hänen kanssaan ilman iskemistarkoitusta. En ajatellut sen enempää, kun kyseinen mies alkoi laittamaan mulle tekstareita- joihin aina vastailin. Sitten aloimme soittelemaan ja tapailemaan (kavereina)---se johti nopeasti seurusteluun, vaikka mies oli mua huomattavasti nuorempi. Täytyy sanoa, että en pettynyt- millään saralla :) Seurustelua kesti vuoden ja olemme edelleen hyvissä väleissä.

Raaka totuus, sori vaan:
ujot = luusereita.

Itse haluaisin ujon miehen itselleni. Ujo ei tietenkään tarkoita nössöä, joka esim roikkuu oman äidin helmoilla eikä osaa tehdä mitään. Alfat/huomionkipeät miehet eivät minua kiinnosta. Ei olis pahitteeksi hankkia ujoa miestä. Tosin sekin meinaa että pitää olla sitä jotain että homma toimii (ainakin seurustelu mielessä). Itsekkin olen ujo, enkä halua miestä joka on kovaääninen hirmu kälättäjä ja tykkää olla kaikkien keskipisteenä. Ongelma onkin se, että ujot eivät uskalla puhua toisilleen mikä tekee melkein teräsmuurin meidän välillemme. Hankalinta on jos ei käy koskaan baareissa ja harvoin "ihmisten ilmoilla" (asuu syrjäkylillä/kaukanaa syrjäkylistä) niin on mahdottomuus törmätä kehenkään.

Tottakai ujo mies viehättää! En pidä mistään liian suuri egoisista turhan jauhajista. Ujot miehet ovat mysteerisiä ja siksi ehkä viehättäviä. Ehkä tämä johtuu siitä että olen itsekin ujo likka, ja samankaltaiset jannut kiinnostavat sen takia.

Kaikki miehet keihin itse olen aikojen saatossa ollut ihastunut ovat olleet aivan tavallisia hiljaisenpuoleisia kavereita, ketkä ehkä omasta mielestään saattaa olla huonommat pariutumismahdollisuudet oman ujoutensa takia ja luultavasti pohdiskelevat näitä samoja juttuja kuin AP.

Varmaan siksi ujot miehet tuntevat itsensä yksinäisiksi, koska he vetävät puoleensa myös ujoja naisia, jolloin aloitteet parisuhteeseen jäävät molemmilta tekemättä. O.o

Miten ujot naiset suhtautuvat siihen, jos tulee juttelemaan vaikka kaupassa tai kirjastossa? Olen ujo mies, enkä ole elämäni aikana onnistunut tekemään kuin yhden aloitteen. Pitäisi päästä pois passiivisuudesta, kun olen jo 30, enkä ole koskaan seurustellut. Tuntuu vain, että ujoihin naisiin on ujona miehenä aika mahdoton tutustua, ellei se tapahtu esimerkiksi harrastusten kautta. Spontaani jutustelu vaikka kaupungilla ei varmaan johda paria lausetta pidempään keskusteluun...

Alfa-miehet on ällöjä, sellaista en todellakaan halua. Pieni ujous sen sijaan on kiehtovaa ja "söpöä", mutta siinä vaiheessa kun se alkaa rajoittaa selvästi elämää, siitä tulee miinusta.

En oo ikinä pitänyt niistä kovaäänisistä trendipellemiehistä... Mua ei kiehdo yhtään se niiden aggressiivisuus ja pinnallisuus koska se ahdistaa ja pelottaa, mutta UJOT

Tottakai kaikki naiset sanoo kysyttäessä, että miehen ujostelu on söpöä eikä he yhtään tykkää mistään pelimiehistä ja muista alfoista, mutta ihan paskapuhettahan se on. Tällä naiset tarkoittaa oikeasti vaan sitä, että on tykkäävät kun se komea mies tulee tekemään tuttavuutta ja vähän punastelee ja takeltelee sanoissaan samalla, se on sitä sitä 'söpöä ujoutta'.

Oikeasti ujot miehet taas on aina pahnanpohjimmaisia, luusereita joista kukaan ei kiinnostu. Sitä saa odotella vaikka hautaan asti että joku nainen lähestyisi, eipä tapahtumassa. Ei, vaikka edes aktiivisesti liikkuisit ihmisten ilmoilla tai baareissa, saati sitten jos olet joku kotonaan piileksivä hikikomero-olmi.

mihin tarkoitukseen ? no ujon veisin välljen väliin..mutta oikeassa elämässä tarvitsen miehen joka on puhelias.näin

Ujot miehet ovat suloisia, liian äänekkäät ja tilaa vievät yleensä lähinnä ärsyttäviä

Ujous on ok, mutta jos mies ei saa sanaa suustaan edes useamman tapaamisen jälkeen, niin koen sen ahdistavana. Tuttavapiirissä on kavereilla muutama ujo mies ja on todella tuskastuttavaa, kun edes kuukausien tuntemisen jälkeen eivät edes uskalla sanoa hei. Mukavanoloisia noin muuten.

Kun vielä itsekin ujo, niin ei se kovin ruusuista ole, jos toinen ei tee mitään aloitetta edes pitemmän tuttavuuden jälkeen. Kaverisuhdekin on valitettavasti kaksisuuntainen, eikä sitä olla koko ajan se joka pitää sitä yllä.

Oma poikaystäväni on ujohko. Voisin kuvailla häntä vaikka millä mitalla :) Mutta itsekin olen omalla tavallani ujo. Etenkin nuorena!

Olen ollut mieheeni ihastunut jo 10 vuotta, ja naurettavaa onkin, että tuosta ajasta 5 meni siihen, että olimme liian ujoja :) Eli tunsimme jo toisemme, mutta emme saaneet järkättyä kahdenkeskistä hetkeä sitten millään.

nykyisin kun tapaan uusia ihmisiä, saatan vaikuttaa epäujolta, saatan vaikuttaa normaalilta. Mutta joskus vain kun yllätetään, niin saatan vain sopertaa jotain, katsella johonkin muualle ja yrittää koota itseäni.

Nuorena ujous ilmeni eri tavalla, onneksi. Nykyisin olemme mieheni kanssa molemmat ulospäinkääntyneempiä, sekin on onni. Jos emme olisi kääntyneet ujoudesta yhdessä, saattaisi elämä olla vaikeampaa. Ennen jännitin kouluja jatkuvasti, esiintymisiä ja ties mitä, mutta nyt yhdessä en lainkaan niin paljoa.

Toivon kaikille ujoille onnea elämään! Etenkin nuoremmille voisin sanoa, että ujona voi vaatia hetken enemmän aikaa, mutta se vasta onkin elämää sitten kun napsahtaa oikea kohdalle ;)

Ja minun mielipiteeni on, että ujot ovat usein aitoja ihmisiä. Tärkeintä vain on se, että sun pitää olla SINUT sun ujouden kanssa. Minä en nuorempana kuitenkaan hävennyt, eikä muuten niin tehnyt miehenikään. Teidän ujojen nuorten pitää hyväksyä, että te olette tällaisia. Itse pidin etenkin kikattelevia tai huutavia pojankloppeja lähinnä pelleinä, sillä he vain möykkäsivät eikä päässä paljoa tuntunut soivan.

Sisimmissään ujot kyllä tietävät, etteivät edes tahtoisi olla samanlaisia kuin nuo kälättäjät. Ujoista on enempään. Pitää vaan löytää omanlaista porukkaa, sitä joka ei halua huomiota jatkuvasti :) Mun pitäis vielä metsästää ujohkoja kavereita, niin oisin onnellinen. Toki miehen kanssa elämä ihanaa, mutta kyllä sitä kavereitakin tarvis.