Vietätkö kotipäiviä, vai oletko jokapäivä menossa.

Kotipäiviksi lasken nekin, jolloin pistäydyn vain lenkillä ja kaupassa. Joulualus viikolla oli vilkasta, nyt olen ollut kyläilemässä ja marinoimassa hirvipaistia nuorille, jonka parin päivän vetäytymisen jälkeen, valmistavat uuden vuoden juhlaansa.

Silavoin sen ohuella fileerausveitsellä rei'ittäen ja tungin ohuita silavaviipaleita sisään virkkuuneulalla.

Toki on päiviä, jolloin olen ihan mielelläni kotona, lukeminen on lempiharrastukseni näin pimeällä, kun luonnonvalon puute estää maalaamisen. Hyvä kirja jos on meneillään en muuta tekisikään kuin lukisin! Varsinainen kotona viihtyvä olen aina ollut.

jos joku pilaa hyvän paistin puhkomalla lihasnesteet ulos, mutta on tämän kohalla vaan satua. On pitäny nälässä joskus olla tuon raukan.

Varmasti paistista tulee makoisampi, kun siihen pistää silavasiivuja mehevöittämään. Eikö se ole jokaisessa huushollissa makukysymys - kuten jouluna kinkunpaistossakin?

Ja sitten tuohon jouluasiaan. Joulu on vaan kerran vuodessa ja minäkin läheisteni ja ystävieni kanssa vietän jo alkaen marraskuun pikkujouluilla uuteen vuoteen asti. Sitten vaihtuu meillä punaiset liinat ja kynttilät sekä ulkolyhdyt valkoisiksi. Tontut ja tonttulakit korjataan vähitellen pois, mutta ikkunakyntteliköt, joulukuusen ja sen kynttilät ym pihavalot saatan pitää yli Nuutinpäivänkin.

Vieraita käy ja vieraisilla käyn, mutta mahtuu tuohon pikkujoulun ja Nuutinpäivän välille monia ihania päiviä ja iltojakon, jolloin käperryn kirjan kanssa tai muuten vaan viinilasin/glögin kanssa kynttilänvalossa viettämään koti-iltaa yksin tai ystävän seruassa jne.

Ja olen muuten leiponut niin paljon pipareita, että niitä riittää ja maistuisi varmaan sinullekin. Jopa toisen joulukinkunkin jo paistoin, kun jo pikkujouluna paistoin pikkuruisen ja varsinaisena jouluna toisen isomman.

Mutta, vaikka on ollut menoa ja rientoa, niin kyllä minä aina nettiinkin olen ehtinyt vilkaista - kas, on se mukava moikata kaikkia täälläkin ja toivottaa
Hyvää Uutta Vuotta ihan Kaikille!

Hirvipaistin laitto on minullekin tuttua puuhaa, ja rasvattomana sen voi mehevöittää silavoimalla. Itse olen silavasiivut asetellut pintaan ja poistanut ennen syöntiä, vesilintuihin olen nähnyt noin rasvaa sisään tökityn, mutta en virkkuukoukulla - siinäpä idea ihan niksi-Pirkkaan ! Ihan hyvä karjalanpaistikin hirvestä ja sianlihasta tulee.

Isolle joukolle valmistan usein 2-3 kilon hirvipaistin niin, että asetan lihapalan jäisenä ritilälle 80-90 -asteiseen uuniin (alle uunipelti, jolla on vettä) ja työnnän siihen lihamittarin, paistan kypsäksi vaikka yön yli ja upotan jälkimarinadiin ainakin päiväksi pariksi. Marinadin ohjeita on netissäkin - siihen tulee vettä, reilusti suolaa, sokeria, katajanmarjoja , soijaa, laakerinlehteä. Lihasta tulee ilman rasvaakin näin mehevää ja se maustuu sisältäkin. Punaviinikastike ja puolukkahyytelö ovat ehdottomat lisukkeet. Huonommat ruhon osat jauhetaan tai veistellään ohuiksi lastuiksi poronkäristyksen tapaan, luisista osista saa makoisan hirvisopan.

Kotoilu on nyt muotia, telkkarissakin on näitä kotoiluohjelmia, joissa askarrellaan, laitetaan ruokaa , remontoidaan ja touhutaan lasten kanssa. Ruuanlaitossa on slow food taas kova sana, haudutellaan ja keitellään, nostatellaan taikinoita , syödään sitten porukalla pitkään pöydän ääressä seurustellen. Joulun laatikkoruuat ovat oiva esimerkki tästä esiäitien hyväksi kokemasta raaka-aineiden käsittelystä. Meidän sukupolvelle tämä on tuttua ja nyt taas työelämän kiireiden jäätyä kotoiluun voi paneutua ja nauttia oleilusta näin kaamosaikaan torkkupeittojen, kynttilänvalon ja takkatulen lämmössä, kunnon lukulampun alla kirja telkkarin tuijotuksen sijasta. Toisaalta vaihtelu virkistää ja harrastukset vievät myös kodin ulkopuolelle, sosiaalista puoltakin on ruokittava. Kaikkea ei tarvitse puolisoidenkaan tehdä kylki kyljessä nyhjäten, molemmilla on terveellistä olla omiakin ystäviä ja harrastuksia.

Piparitalon pohja tahtoo jäädä syömättä, joten murustelen sen juustokakun pohjaksi, hyytelöity marjakerros päällimmäiseksi..

Eilen täällä oli komea auringonpaiste ja ulkoilupäivä, nyt on vesisateen vuoro.
Kotoisen leppoisia välipäiviä ! (Vaikka kyllä nuo alennusmyynnitkin vetävät, ulkoiluvaatteitakin saa nyt edullisesti.)

Sateen ropinaa ikkunoita vasten tänään, mutta suunniteltu syntymäpäivän onnittelumatka silti alkakoon!

Eilen oli todellakin kaunis ja aurinkoinen päivä lämpimine tuulahduksineen - kuin ennakkoa keväältä.

Iloista vuodenvaihdetta!

elämässä, menneisyyttä ei ole, on vain huominen ja kenties tulevaisuus.
Seikkailu alkaa, onko mukan tulijoita ?


Tänään on siivous päivä, ja uintipäivä, mietin kuinka alotan yksinäisen loppuelämäni vieton, hylkään menneisyyden.
Aion löytää hengenheimolaisen joka samoin tarvitee ystävän jota tapaa päivittäin, josta tulee se sama lapsuuden ystävä jonka kanssa aikoinaan leikitiin piilosta ja leivottiin hiekkakakkuja, nuorena kävimme tansimassa, yhdessä kikatettiin pojille, kunnes löysinne oman puolison,
Alotan elämän aivan alusta, samasta pisteestä, sillä erolla että perilliset saa jäädä syytöksiä en enään jaksa kuunnella, oppikoon elämään ilman minua.

On kuin olis tehnyt väärin , kun laiskottelee.
Olen koko elämäni saanut huolehtia itsestäni ja läheisistäni.
Sekin menee veriin --ja vaikka olen yksinäinen (ilman miestä)jo kauan ollut leskenä , tykkään , että se on terveelleihmiselle toimittaa omat asiansa .

Voi olla, että lapseni ,jotka odottavat , että saisivat ruveta hoitamaan minua ,tarkoitan pankkiasioita, ja muitakin isonpia hankintoja.
En anna heille mitään mahdollisuutta .

Lasten hoitajaksikaan en ole suostunut , minullahan on jo Lastenlastenlapsiakin.
Kun huomasin, että niitä alkoi ilmestyä ,sanoin jo ajoissa ,että en sitten enään hoida pikkulapsia,

Näin olen saanut sen kunnioituksen ,joka ikäihmiselle kuuluu.
Sukujuhlia pidämme ja niissä onkin aina mukavaa , niinkuin Joulujuhlat ,ja syntymäpäivät, ym isot juhlat . Minulla on iso suku ,täällä lähelläni.