Häpeän sinua

Häpeän sinua sateinen taivas,
itket kuin ikuinen lapsi.
Viisas on vetensä juonut,
välkkyy hopeaa tuo harmajahapsi.

Miksi tuulena liehut vihoinesi,
tättärä tuittupää.
Joka taidolla tanssii on
kultainen poutasää.

Murheillasi rienaat,
myrskyin vaahtoat vainen.
Keinuva lantio laineen on kaunis,
aivan erilainen.

Missä mahtisi raja ja
tuhannen tulimmaista.
Meidän onnemme maja
on leudon satumainen.
10218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Kaunis ja osuva runo. Olemme säiden armoilla. Näin oikullista ei ole ollut pitkään aikaan.

Äänestä
  • Aloittaja

    Oikuttelija

    Vihmot tuulias oikuttelevainen,
    parjaava panettelija.
    Vai itketkö maailman tähden,
    ainainen villi vaeltaja.

    Tulit soimaten sotkuinesi,
    viritit voimalla jäntehen.
    Paras olisi voimiansa säästää,
    kuljit itään tai läntehen.

    Taipaleesi tuskia täynnä,
    toit vedet ja huolet sen.
    Kunnian kentille jäivät,
    sanat joita toivonut en.

    Äänestä

  • paimen_poika kirjoitti:

    Oikuttelija

    Vihmot tuulias oikuttelevainen,
    parjaava panettelija.
    Vai itketkö maailman tähden,
    ainainen villi vaeltaja.

    Tulit soimaten sotkuinesi,
    viritit voimalla jäntehen.
    Paras olisi voimiansa säästää,
    kuljit itään tai läntehen.

    Taipaleesi tuskia täynnä,
    toit vedet ja huolet sen.
    Kunnian kentille jäivät,
    sanat joita toivonut en.

    Jos villi vaeltaja itkee itsensä tähden, peittää tuskansa oikuillaan. Ei itsekkään huomaa miten viskoo tuskissaan tuulia taivaalla, yksinään oikuttelee. Mulle tuli mieleen kansanrunot hienoista runoistasi. :)

    Äänestä

  • Aloittaja

    sataa ja sataa kirjoitti:

    Jos villi vaeltaja itkee itsensä tähden, peittää tuskansa oikuillaan. Ei itsekkään huomaa miten viskoo tuskissaan tuulia taivaalla, yksinään oikuttelee. Mulle tuli mieleen kansanrunot hienoista runoistasi. :)

    Puhui

    Puhui puissa myrskytuuli,
    valui vedet virtanansa.
    Väki apua jo pyysi,
    pelon taakka harteillansa.

    Viima virstansa kävi,
    huuhtoi kasvoja, löi selkää.
    Moni voimat sen näki,
    nyt tulevaa jo pelkää.

    Kaamoksen kansaa
    on vitsat lyöneet,
    karun kavalan hallan
    edessä pettua syöneet.

    Vaikka kouraisi kovin
    taas elon mahtava käsi,
    tiedät varmaan sen
    kuka oltava aina ystäväsi.

    Äänestä

Hienosti ja osuvasti riimitelty runo....kaunis.
Lukija koki, kuin kirjoittaja olisi itse ollut voimakkaan tunteen vallassa kirjoittaessaan runoaan. Kenties myrskyn mahti on tarttunut runoilijaankin ))).
Luonnolla on ihmeellinen voima, sen vaikutus ihmismieleen on valtava....ainakin omalla kohdallani.
Kiitos runostasi.

Äänestä
  • Aloittaja

    Muista vaan

    Tulit mahtavin tahtoinesi
    kuin mikäkin voimamies.
    Korjaa tuomia vaivojasi
    väki vanttera otsansa hies.

    Teit monelle tummaksi tuvan,
    ikikuusetkin kumartaa.
    Kun tänne tulla taas mielit
    voisit tapojasi parantaa.

    Et muistanut juhlamieltä
    mikä syntymää juhlistaa.
    Se on muistona siitä
    joka meitä johdattaa.

    Äänestä

Hei p_p ! :•)

Ihania nämä otsikot! :) huh ja hih... runolla kaksi puolta..?..mut..

Kyllä nyt joku on joutunut tiukasti pöydän ääreen kuuntelemaan kunniansa! :D
Ja näyttää että saarna on mennyt perille sillä vedestä ei ole tietoakaan vaan kauniiiiista valkeasta lumesta, jolla on kiireenvilkkaan koristeltu jokainen puu ja pensas -
Ja hiljaa nyt sitten jossain kyyhöttää,,, kuin häpeissään.... se jokin.. joka riehua taisi... ;)

Äänestä
  • Aloittaja

    Yön yli mietittyä

    Silloin silmäsi harmaat
    vuodatti vettä,
    tunsit tunteen jolloin
    ei voi olla kyynelettä.

    Sieluasi varmaan tämä
    kaivertain koski,
    kun aamussa armaan
    hymyili puuteriposki.

    Tiesit kai silloin
    miten hetkesi lyö,
    kaiken paremmaksi muuttaa
    voi yksikin yö.

    Äänestä

Runosi on hyvin kirjoitettu loppuun asti :). Ei tullut tunnetta, että sanoja olisi liikaa.

Äänestä
  • Aloittaja

    Vähän sanoja

    Niin vaikenin ma
    monta vuotta,
    ei itkua, ei yhtään
    sanaa suotta.

    Jos vaikeneminen
    on kulta,
    sitä ei koskaan
    puutu multa.

    Vain tuulissa
    se huminoi,
    sanaton sävel
    siinäkin soi.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


paimen_poika kirjoitti:

Häpeän sinua sateinen taivas,
itket kuin ikuinen lapsi.
Viisas on vetensä juonut,
välkkyy hopeaa tuo harmajahapsi.

Miksi tuulena liehut vihoinesi,
tättärä tuittupää.
Joka taidolla tanssii on
kultainen poutasää.

Murheillasi rienaat,
myrskyin vaahtoat vainen.
Keinuva lantio laineen on kaunis,
aivan erilainen.

Missä mahtisi raja ja
tuhannen tulimmaista.
Meidän onnemme maja
on leudon satumainen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu