Veljeni on ollut aina isokokoinen, laiska ja epäsiistiä tyyppiä. Hän aloitti opiskelut ammattikorkeakoulussa kun itse olin vielä lukiossa. Hänen opiskelunsa vaikutti menevän hyvin ja hänellä jopa oli tyttöystävä, mutta kahden opiskeluvuoden jälkeen hän vaihtoi linjaa kun ei kiinnostanut ja tyttöystävälle diagnosoitiin paha masennus. Myöhemmin he erosivat ja vuoden kuluttua veljeni ilmoitti, että hänelle on diagnosoitu masennus.
Opiskelut (ja opintotuki) jäivät ja veli alkoi käydä terapiassa sossun elättämänä. Sossun tuet ei tunnetusti ole kovinkaan riittoisat, joten veljeni pummi jatkuvasti isältämme rahaa. Veljeni kävi kerran viikossa terapiassa ja loput ajasta pelasi tietokoneella. Tätä meininkiä jatkui muutaman vuoden. Isämme yritti saada häntä ajattelemaan koulun käyntiä tai töiden tekemistä, mutta ei kiinnostanut (ainakaan ne työpaikat, mihin hänet olisi voitu jopa palkatakkin; siivoja, postinjakaja...) Veljeni viimeisin työkokemus on ruohonleikkaaja vuodelta 2007.
Vuoden 2010 syksyllä koimme huomattavan helpotuksen kun veljeni ilmoitti isällemme, että hän on palannut opiskelemaan. Isäni oli juuri tuolloin siirretty eläkkeelle, eikä rahaa tullut samaan tahtiin. Helpotti suuresti kun veljeni palautuisi opintotuen piiriin. Itku liian lyhyestä ilosta; kuukasi myöhemmin veljeni tunnusti itkien, että oli valehdellut opintojensa jatkuva. Tilanne oli siis edelleen aivan sama.
Jossain vaiheessa lääkäri antoi yllättäen veljelleni terveen paperit. Sossu laittoi rahahanat samantien kiinni. Edelleenkään ei koulu eikä työ innostanut ja kaksi kuukautta myöhemmin oltiin taas virallisesti masentuneita. Sossu antoi rahaa takautuvasti. Niillä veljeni osti uuden tietokoneen ja pölypussittoman imurimen.. Näiden lisäksi veljeltäni löytyy uusi läppäri, digikamera, mokkula (kiinteän netin lisäksi), tekniikan maailman kestotilaus ja viikonloppu hesarit. Sossu valvoo veljeni tiliä ja rokottaa samantien jos sinne ilmestyy isältämme avustuksia. Tästä syystä isämme käy hänen kanssaan aina ruokaostoksilla ja kiikuttaa rahat suoraan käteen. Jos isämme ei tee näin, niin veljeni ottaa pikavipin ja sitten isämme pääsee maksamaan ne korkoineen takaisin.
Itse asun ja opiskelen toisella paikkakunnalla ja kauhulla katselen kuvioita sivusta. Olen yrittänyt puuttua ja puhua, mutta vastakaiku on ollut heikkoa. Isämme ei ole täällä ikuisesti vippaamassa rahaa, eikä perinnöllä mennä kuuhun. Veljeni tuhlaa osansa varmaan kuukaudessa; mitä sitten? Keski-ikäinen ilman koulutusta ja ilman työkokemusta. Onko hän oikeasti masuntunut vai välttelee vastuuta itsestään? Pinta puolisesti hän ei edes vaikuta masentuneelta, isämme naapureille hän iloisesti selittää, kuinka opiskelee (kahdeksatta vuotta).
Mitä tässä voi tehdä? Jos hän saa terveen paperit, niin kuka hänet palkkaisi? Eniten minua ahdistaa isäni; kuinka hän jaksaa. Olenko itsekäs kun ajattelen miksi minä, miksi me?
Opiskelut (ja opintotuki) jäivät ja veli alkoi käydä terapiassa sossun elättämänä. Sossun tuet ei tunnetusti ole kovinkaan riittoisat, joten veljeni pummi jatkuvasti isältämme rahaa. Veljeni kävi kerran viikossa terapiassa ja loput ajasta pelasi tietokoneella. Tätä meininkiä jatkui muutaman vuoden. Isämme yritti saada häntä ajattelemaan koulun käyntiä tai töiden tekemistä, mutta ei kiinnostanut (ainakaan ne työpaikat, mihin hänet olisi voitu jopa palkatakkin; siivoja, postinjakaja...) Veljeni viimeisin työkokemus on ruohonleikkaaja vuodelta 2007.
Vuoden 2010 syksyllä koimme huomattavan helpotuksen kun veljeni ilmoitti isällemme, että hän on palannut opiskelemaan. Isäni oli juuri tuolloin siirretty eläkkeelle, eikä rahaa tullut samaan tahtiin. Helpotti suuresti kun veljeni palautuisi opintotuen piiriin. Itku liian lyhyestä ilosta; kuukasi myöhemmin veljeni tunnusti itkien, että oli valehdellut opintojensa jatkuva. Tilanne oli siis edelleen aivan sama.
Jossain vaiheessa lääkäri antoi yllättäen veljelleni terveen paperit. Sossu laittoi rahahanat samantien kiinni. Edelleenkään ei koulu eikä työ innostanut ja kaksi kuukautta myöhemmin oltiin taas virallisesti masentuneita. Sossu antoi rahaa takautuvasti. Niillä veljeni osti uuden tietokoneen ja pölypussittoman imurimen.. Näiden lisäksi veljeltäni löytyy uusi läppäri, digikamera, mokkula (kiinteän netin lisäksi), tekniikan maailman kestotilaus ja viikonloppu hesarit. Sossu valvoo veljeni tiliä ja rokottaa samantien jos sinne ilmestyy isältämme avustuksia. Tästä syystä isämme käy hänen kanssaan aina ruokaostoksilla ja kiikuttaa rahat suoraan käteen. Jos isämme ei tee näin, niin veljeni ottaa pikavipin ja sitten isämme pääsee maksamaan ne korkoineen takaisin.
Itse asun ja opiskelen toisella paikkakunnalla ja kauhulla katselen kuvioita sivusta. Olen yrittänyt puuttua ja puhua, mutta vastakaiku on ollut heikkoa. Isämme ei ole täällä ikuisesti vippaamassa rahaa, eikä perinnöllä mennä kuuhun. Veljeni tuhlaa osansa varmaan kuukaudessa; mitä sitten? Keski-ikäinen ilman koulutusta ja ilman työkokemusta. Onko hän oikeasti masuntunut vai välttelee vastuuta itsestään? Pinta puolisesti hän ei edes vaikuta masentuneelta, isämme naapureille hän iloisesti selittää, kuinka opiskelee (kahdeksatta vuotta).
Mitä tässä voi tehdä? Jos hän saa terveen paperit, niin kuka hänet palkkaisi? Eniten minua ahdistaa isäni; kuinka hän jaksaa. Olenko itsekäs kun ajattelen miksi minä, miksi me?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuinka vanha?
Näin minun masennus ja olotila:
Kun meikäläinen hajosi, niin ei tullut mieleenkään mennä sossuun (en ole koskaan siellä asioinutkaan). Ummehduin opintotuella seinien sisällä ja hajosin lisää. Minulle ehdotettiin heti eläkettä (tutkinto on taskussa), eikä senkään haku huvittanut. Minulla on vakava sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei kukaan minua palkkaa, vaikka niin sitä toivoisin. En uskalla hakea enää. Tarjouduin joskus tekemään kesätöitä palkattomanakin hakemuksessa, ei onnistanut. Työkkärin työtoiminnassa olen ollut... Voisin tehdä sitä joka päivä 8 h ja samalla rahalla, jotta ei painaisi syyllisyys.
Kiitos viestistäsi. Veljeni täyttää vuoden alussa 31 vuotta.
Mielestäni sinun ei tulisi kokea syyllisyyttä, jos olet yrittänyt ja jaksat yrittää!
Onko veljesi ollut kuntoutustutkimuksessa tai työkykyselvityksessä?
Oliko hän sairauslomalla aikaisemmin?
Ammatillinen kuntoutus voisi olla tarpeen.
Onko hän työkkärin listoilla? Sieltä sitten kuntoutusosastolle.
Lääkärit eivät kyllä jakele terveen papereita, mutta eivät enää anna sairauslomaa. Oliko kyse siitä, ettei hän syönyt mielialalääkkeitä? Jos oli, niin kyse ei ole siitä, että hän ei olisi huonokuntoinen vaan siitä, että hänet katsotaan "hoitokielteiseksi".
Veljeni ei ole käynyt noissa kummassakaan. Tällä hetkellä hän on päiväosastolla, missä on on ollut jo pari vuotta aikaisemminkin.
Kävin tässä joulun aikana veljeni asunnolla, mikä oli kaoottinen. Rojua, likaa, tiskaamattomia astioita ja tunkkainen ilma. Autoin häntä siivousprojektissa ja melkein saatiin koko kämppä siivottua päivän aikana. Samalla sain juteltua hänelle. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kunhan saa pään selvitettyä niin hän aikoo palata amk:n. Kävi myös ilmi, että hänellä on pikavippejä noin 700 euron edestä. Osa jo perinnässä. Veljeni suostui asettamaan itselleen luottokiellon, minkä pitäisi estää noiden nostaminen.
Juttelin tästä isälleni luonnollisestikkin, koska hän on ainoa joka nuo velat pystyisi maksamaan pois. Kävi ilmi, että hän on viime toukokuusta (lokakuuhun) asti maksanut veljeni pikavippejä noin 5000 euron edestä. Yritin kysyä veljeltäni suoraan, mihin hän rahoja käyttää, sillä isäni käytännössä elättää häntä jo muutenkin. Ei vastausta. Pelkaan nyt, että veljelläni on vielä peli- tai huumausaineongelma.....
Oma pää alkaa pettämään..................