Koiramme mahdoton käytös

Koiranne on kuriton. Käytös kertoo kurin puutteesta. Olette liian lepsuja. Koira ei ymmärrä puhetta, ettekä ilmeisesti osaa uskottavasti kieltää. Nyt kättä pitempää avuksi! Onhan niitä konsteja: vesisuihketta, sanomalehtirullaa, paineilmatorvea, lattiaharjaa yms.

Älkää alistuko avuttomina puruleluiksi, vaan pitäkää puolenne, puolustautukaa kunnolla. Oma ruumiinkieli on tärkeää: olkaa kieltäessänne tosissanne että nyt lähdet siitä ja lujaa. Avutonta vinkumista ei koira tottele, jos on yhtään luonteikas kaveri.

Vaatikaa koiralta, että sen pitää teidän lähellänne käyttäytyä rauhallisesti. Levoton häslääjä häädetään pois, vain hillitty käytös on hyväksyttävää.

Totteleeko koiranne pois -käskyä? Onko sillä oma paikka, minne se käskytetään tarvittaessa? Jotkut käyttävät myös toiseen huoneeseen viemistä, mutta minusta tehokkaampi on koiran komentaminen "petille", jossa se saa olla samassa tilassa, mutta pakko rauhoittua.

Koulutuksessa tarvitaan myös sitkeyttä: koiran tottelemattomuuden edessä ei saa luopua, vaan päättäväisesti valvoa, että koira tekee niinkuin sanotaan. Periksi antaminen tuottaa noita kurittomuusongelmia.

ästi vaan toiseen huoneeseen, pois muun lauman keskuudesta, vähintäänkin 15 min. Ja sitten haette laumaan mukaan. Eiköhän se hetkellinen laumasta erottaminen eli hylkääminen liene parasta.
Muistakee kun haette koiran pois arestista, ei enää silloin toruta eikä sormia heristetä, vaan aloitetaan uudestaan puhtaalta pöydältä eli voi vaikka antaa komennon omalle petille tai jotakin, mutta ei enää siinä vaiheessa torumisia.

Olen huomannut, että mitä enemmän raivostuin koirani ollessa tässä kehitysvaiheessa, niin sitä enemmän koira hermostui näykkimään. Koirarotuni on saku, ja jouduin painamaan koiran maahan ja sanomaan EI PURRA, ja muutaman kerran jälkeen tapa on jäänyt pois. Ilmeni juuri siinä yhden ikävuoden molemmin puolin.
Olipa keino mikä tahansa, niin lohdukkeeksi voin sanoa, että tämä vaihe menee kyllä ohi, kun systemaattisesti koulutuksessa kiinitetään asiaan huomiota.

Ymmärrän täysin aloittajan tilanteen, siinä tulee miettineeksi jo makkaratehtaatkin, kun niin vihaksi pistää, mutta siitä ei hyötyä usko pois sanon sen kokemuksen rintaäänellä.
Riittävä määrä liikuntaa, arkitottelevaisuutta joka välissä kun koira on valveilla, niin eiköhän se siitä suttaannu ihan hyväksi ja rangaistus aina asianmukaisesti samalla tavalla, hylkääminen toiseen huoneeseen ILMAN SELITTELYJÄ. Johdonmukaisesti toimimalla saat parhaimman tuloksen.

Millaisissa tilanteissa tuota näykkimistä ja hyppimistä esiintyy? Silloin kun tulette kotiin ja koira on innoissaan nähdessään teidät? Lenkkeillessä?

Yksinkertainen perusjuttu koiran kasvattamisessa on, että sellainen käytös lisäätyy, jota vahvistetaan. Tässä tapauksessa koiralle vahviste eli palkinto on selkeästi ihmisen huomio. Eli kun tulette kotiin, koiraa ei huomioida mitenkään ennen kuin on rauhallinen. Jos reihaantuu, yksinkertaisesti lähdette takaisin ulos. Toistetaan niin kauan, että tapaaminen sujuu rauhallisesti. Koiralle myös kannattaa opettaa vaihtoehtoinen tapa purkaa innostustaan, esim. opettaa hakemaan luu, joilloin puremistaipumus kohdistuu luuhun ihmisten sijaan. Leukojen käyttö yleisesti rauhoittaa koiraa. Meillä toimii hyvin juuri tuollaisen yli innokkaan tapauksen kanssa.

Mikäli lenkillä rehaa, parhaiten toimii huomioimattomuus. Eli sellaset tamineet päälle, ettei pureminen ja hyppiminen haittaa ja sitten vaan käännätte selän ja annatte toisen riehua. Ei varmasti jaksa kauaa, kun ei saa käytöksestään mitään palkintoa(huomio). Sitten vaan jatkatte matkaa muina miehinä. Ja lopuksi saahan koira riittävästi liikuntaa ja aktivointia?

Meillä on puolitoistavuotias Australianterrierinarttu. Lajityypillistä käytöstä on hampailla näykkiminen, haukkuminen ja kasvoja vasten hyppiminen. Koira tuli meille puolivuotiaana.Näykkiminen saatiin loppumaan nopeasti kiljahtamalla, joka kerran kun hampaat osui ihoon tuntuvasti. Haukkumisesta päästiin eroon kun eristettiin kylppäriin viideksi minuutiksi. Aina jos haukahti uudestaan, joutui kylppäriin. Pari-kolme kertaa tarvitsi tehdä. Meidän lapsenlapsi oli juuri kävelemään opiskelemassa ja koira hyppi lasta kohden nuollakseen nassua. No, joka kerta kun se yritti tehdä sitä eikä uskonut kieltoa, kutsui kylpyhuone. Sama jos se hyppi vieraiden tai meidän jalkoja vasten. Käännetään selkä ja jos se ei tehoa, kylppäriin. Huomioidaan vain kun neljä tassua lattiassa. Ollaan myös opetettu se rauhottuminen omalle paikalle. Nyt ymmärtää pois-käskyn ja kerran tarttee sanoa.Tyttö on kaksi ja työntää koiran pois kädellään jos ei halua koiran tulevan naamalle. Koira nousee silloin tällöin sohvaa vasten ja yrittää komentaa, kun istutaan siinä. Alas-komento ja odotan, että se laskeutuu alas. Joskus se huomiotta jättäminen toimii yhtä hyvin. Koira käy kolmesti vajaan tunnin lenkillä ja 4-5 kertaa viikossa koirapuistossa.Koirapuistoon mennään myös rauhallisena, mutta siellä saa riekkua olan takaa. Huonoon käytökseen puututaan heti. Koiran kanssa leikitään n. puoli tuntia päivässä.Kun ollaan pois, jätetään koiralle aktivointileluja ja puuhaa niin viihtyy yksin eikä ole rikkonut paikkoja. Luita ja leluja löytyy, saa toteuttaa rotutyypillistä käyttäytymistä saalistamalla vinkuleluja yms. Vetoleikit on myös in.

Hyppimistä esiintyy tullessamme kotiin ja vaikka kuinka menisi ovesta pihalle on vastassa aina sama rumba. Koira saa riittävästi liikuntaa. Puremista esiintyy useimmiten kun seisomme vain paikallaan tai kävellessämme kotona. Ulkona lenkkeillessä tilanne on melko harvinainen. Ja jos pesuhuoneeseen vie, niin siellä makoillaan vaan lokoisasti, joten ottaako koira sen niin kovin rangaistuksena? Mutta, taidan käydä ostamassa tänään pari suihkepulloa jos vaikka siitä vesisuihkusta olisi jotakin tehoa. Lisääkin vastauksia saa kirjoitella, niitä kun ei ole koskaan liikaa. Ja kiitos kaikille vastanneille fiksuista kommenteistanne!

En jaksanut lukea kaikkia, mutta yleensä neuvotaan viemään koira toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Miten jos se ihminen itse lähteekin pois huoneesta. Eli koira hyppää, ja samassa ihminen tyynesti kävelee pois tilanteesta, vaikka käyden suljetun oven takana ja tulee takaisin. Sama uudestaan joka kerta kun hyppää. Muutaman toiston jälkeen koira hoksaa myös, että hitsit aina kun hyppään. niin tuo ihminen lähteekin pois enkä saakaan huomiota. Sama toimii, jos huomionäykkii tai haukkuu. Koska silloin jos sitä aletaan käskemään tai viemään jäähylle toiseen huoneeseen, saa hetkellisesti sen huomion/kontaktin mitä oli toivonutkin, oli se sitten positiivista, neutraalia tai negatiivista, mutta kuitenkin se ihminen katsoi huomasi/huomioi minut, kun niin halusin.

Niin ja tuo näykkiminen taitaa olla ihan luonnollista koirilla. Sitä ei saa vain vahvistaa, antamalla silloin minkäänlaista huomiota, sammuu kyllä, kun osoittautuu "turhaksi"

Riittävän terävä komento ja kädellä painaa vaikka alas, jos ei muuten mene perille. Sama puremiseen, "Ei" pitää tehdä Eiksi, ei se sitä automaattisesti ole.

Nuo kiljaisut ja pyörimisleikit on vähän niin ja näin...eikö pääse itse paljon helpommalla, kun opettaa kieltosanan kunnolla, eikä kuluta sitä lässyttämällä turhaan? Jos sun "Ei" on kulunut, niin vaihda sana, jonka kanssa olet todella jämerä ja tiukka, ota kieltosanaksi vaikka "pok".

Meillä kaksi karhukoiraa. En tiedä kuinka paljon teidän koirassa on tätä luonnetta, mutta jos edes vähänkään, niin unohtakaa kaikenmoinen väkivalta (tai esim. johtajuus- ja alistushöpönpöpöt). Väkivaltaa on mielestäni vesisuihkut ja sanomalehtinäpäytykset.

Hyppiminen ja riehuminen ovat käytöksiä, joita voi ratkaista rauhallisemmin. Pureminen (vaikka olisikin vain leikkiä) on vakava asia, josta on päästävä eroon mitä pikimmin.

Kun koira puree, taivas putoaa niskaan. Pidä itselläsi mieli rauhallisena, mutta karjaise "Jäähylle" (tms.), pidä kovaa meteliä ja rahaa koira tarvittaessa vaikka niskasta vessaan (tms.) eristykseen. Eikä siellä eristyksissä tarvitse kauaa olla. Tämä saattaa tehota puremiseen hyvinkin nopeasti. "Jäähy" (tms.) sana on varattu vain äärimmäisiin tilanteisiin jatkossa.

Jos koira hyppii ja riehuu jossain tietyssä tilanteessa, niin miettikää mitä haluatte koiran tekevän sen hyppimisen sijaan. Pitäisikö sen vaikka istua? Sitten harjoitellaan istumista ja paljon ja erilaisissa tilanteissa erilaisten häiriötekijöiden kera.

Ja tietenkin koiraa on aktivoitava ja liikutettava, muuten itse kukin hyppisi seinille. Karhukoira on esimerkiksi niin äärettömän aktiivinen rotu, ettei sitä moni edes ymmärrä.

Hyödyllistä olisi vaikka opettaa koiralle luopuminen asioista ja vaihtaa tosiaan "Ei":n hokeminen toiseen sanaan tai terävään äännähdykseen. Kannattaa ajatella asioita koiran kannalta. Se ei puhu ihmisten kieltä ja ihmiset käyttäytyvät yleensä koiran mielestä aivan epäloogisesti. Käyttäydy siinä nyt sitten fiksusti, kun aina vaan huudetaan, mutta sitten ei ole tietoa, että miten pitäisi olla tai mitä saa tehdä.

(Tommy Wiren oppi-isänä)

Onnistutte, kun saatte koiranne tajuamaan, että te olette sen johtaja.

Älkää missään tapauksessa "kirkuko" kun koira näykkäsee. Se on huvittavaa jopa koiran mielestä.

Nyt kiireesti johtajuuden osoittamista ja vahvistamista. Johtajaa EI näykitä, se on vaan niin, PISTE.

nyt alat käyttäytymään kuin koiran oma emo pennun ollessa kuriton: otat niskasta kiinni ja käännät pennun selälleen maahan ja sanot tiukasti EI. Jos ja kun koira jatkaa tässä tilanteessa puremistaan, et luovuta etkä päästä irti vaan sanot vain EI ja vähän rutistat lisää niskavilloista.
Kuulostaa kauhealta, mutta toimii.
Käsien näykkimisen voi lopettaa sillä, että kiellät vieraitasi -lapsia tai muita- nostamasta käsiään ylös.
Anna sen sijaan tulijoille makupala käteen ja käske antaa se koiralle lattiantasolla.
Tässä neuvoja vähän alkuun.

Ei arestia, ei nameja!! Nyt alat kohteleen koiraa eläimenä, ei hellusena "ihmislapsena"!! Ei koira ole posliinia ja koira ei mene rikki kun käyttää pakotteita ja kuria!!

Muuta käytöstä niin, että koira ymmärtää sinun olevan tosissasi, kun emo hermostuu pennulle, se murahtaa ja lopuksi näykkäsee ja pentu ymmärtää samantien ettei saa jatkaa pahaa käytöstä! Kun ojennat koiraa, sinä et saa olla hermona, paniikis, sinun pitää olla rauhallinen ja itsevarma!!

Kun koira näykkäsee sinua, sanot ensin ei ja jos jatkaa, isket sormilla napakasti kaulaan tai kylkeen, ole rauhallinen mutta todella itsevarma ja samalla muista ettet yhtään peräänny!! Sinun eleet ja olemus avainasemassa kun annat palautetta, jos teet kaiken varovasti, koira luulee sinun leikkivän ja innostuu vielä enemmän!! Myöskin esim sanomalehti on oiva apuväline, isket lehdellä koiraa..mutta muista ettet innostu niin kovaa, että koira vahingoittuu...koirassa ei ole mitään vikaa ja kaikki johtuu omistajista, siis aina johtuu!! Kyse on johtajuudesta ja koira ei pidä sinua laumanjohtajana, muista että jos olet nainen, älä huuda ja piipitä kimeellä äänellä, jos et osaa muuttaa äänensävyä, älä käytä ääntä!!!!

Huoh....
En nyt tiedä mikä tilanne aloittajalla ja kuinka "paha", mutta ei se itsevarma ja rauhallinen olemus paljoa auta EI komennettaessa, tai että kääntää selälleen (miten niin emokin tekee näin pennuilleen? Eikö se alistuva osapuoli itse mene selälleen, kun toteaa jäävänsä toiseksi tai pelkää!? ), jos koira kokee KAIKEN huomion palkitsevaksi, oli se sitten hyvää tai huonoa!
Jos huomio on koiralle se palkka, ja miksi hyppimistä ja näykkimistä tekee, niin eikö jo loogistakin ole se, että se PALKKA POISTETAAN?!

Täytyy sanoa, että karhukoirilla on ilmeisesti tosi nössö luonne kun niiden kanssa ei ole tarvinnut väkivaltaa käyttää tai johtajuusasioita miettiä... Lucky me!

Minulla on whippet/collie sekoitus ja kuvittelin saavani pehmeäluonteisen lenkkikaverin. Toisin kävi.
Jo tuossa 4-kuisena alkoi ulkona hyppiä päälle ja puri housuja ja takin hihoja.
Yritin selän kääntämiset, EI komennot...huomioimattomuus, maahan painamisen...ei vaikutusta.
Otin yhteyttä koirakouluttajaan, häneltä ei irronnut muuta kuin tuo selän kääntäminen.
Aikani yritin kaikkea, tämä tapa esiintyi vain ulkona, sisällä käytös huomattavasti rauhallisempaa.
Sitten kerran suivaannuin ja karjaisin perkele! kovalla äänellä, käännyin samalla koiraani päin ja kas kummaa se perääntyi.
Nyt koira on jo kohta 1,5 vuotias, kastroitu ja vieläkin joskus, hyvin harvoin tosin tulee juosten päin kuin ohjus. Ihmettelen ettei siihen itseensä satu, minuun kyllä sattuu. Perkele toimii vieläkin, ehkä se kuulostaa murinalta, en tiedä.
Riehaantuminen esim vieraiden tullessa sisään on vieläkin haasteellista, aresti on käytössä jos hyppii.
Kumma kyllä tämä koira on ollut kaikkein vaikein opettaa tavoille, se on hyvin rohkea ja kovapäinen.
Nyt ollaan jo voiton puolella, hihnassa menee kuin enkeli, ei kiinnitä vastaantulijoihin huomiota kun en itsekään niitä huomioi. Poikkeuksena pienet koirat jotka alkavat räkyttää jo sadan metrin päästä, silloin joudun komentamaan.
Lenkkejä tämän otuksen kanssa on tehtävä todella paljon ja vapaana juoksu purkaa hyvin energiaa, juoksee rinkiä metsässä, pelottaa välillä että satuttaa itsensä mutta onneksi mitään ei ole käynyt. 2 kertaa 10 kilometriä per päivä, se riittää, onneksi minulla on tähän mahdollisuus, muuten en tiedä miten olisi käynyt.

Kun kieltää koiraansa, pitää toimia niinkuin koira: kunnon rähähdys ja asenne. Tollaiset selänkääntämistemput esittävät vain omistajan avuttomana vinkujana joka kyyristelee toisen hampaiden edessä. Ei ihme jos hammasta tulee.

Itsellä oli samoja ongelmia lenkillä, eikä koira lopettanut millään selän kääntämisillä, kun innostu vaan lisää. Kiersi joko naamapuolelle ja jatkoi hyppimistä tai taklasi selkäpuolelta ja puri ja repi vaatteista.

Ihan höpö hommaa kaikki selän kääntämiset, jos ei heti alkuunsa toimi, niin ei tule toimimaan. Myös jotkut ärinät ja murinat ja selättämiset on turhia, jos ei niitä osaa tehdä juuri oikein, ja luulen että harva osaa. Siihen tarvii olla paljon kokemusta, sillä sellainen joka osaa tehdä sen oikein, niin varmasti saa koiran lopettaan riekkumiset.

Myös höpö hommaa on vesisuihkeet ja lehdillä läpsimiset. Joku koira voi vaan alkaa pelätä, ja toiselle se taas on uusi hauska leikki. Jäähy on myös aivan perseestä, sillä eläimet ei passita pentujaan jäähylle, eikä ne sellaista tajua, ja ainakin yhdessä Stilwellin ohjelman jaksossa yks koira meinas seota, kun se juoksutettiin vessaan jäähylle. Onneksi perhe tajus lopettaa sen, ennenkuin koira tulee hulluksi. Toinen neuvo minkä Stilwell antoi, oli lähteä itse pois huoneesta, kun koira alotti väärän käytöksen. Se ehkä toimi, ehkä ei, kun lopputulosta emme nähneet. Ihmiset lähti huoneesta ja koira seuras perässä... Onhan se tietenki yhdenlaista jumppaa laiskalle omistajallekin, mutta tuskinpa läheskään kaikilla toimii.

Koirahan tahtoo siis huomiota riekkuessaan, joten parasta panna se tekemään jotain huomion eteen. Tässä ketjussa joku jo ehdotti, että sen käskettäis mennä johonki tiettyyn paikkaan, vaikka omalle vuoteelle. Itse käskin koirani vaan istua niin kauan, että totteli ja sitten kun istui ja rauhottui siihen kehuin ja matka jatkui, ja aika pian koira lopetti hyppimisen. Jossain vaiheessa riehui myös kun oltiin ulos lähdössä ja puin vaatteita päälle. Tähän tepsi sama, eli käskin vain istua sen, ja vasta sitten kun istui ja rauhoittui laitettiin remmi ja lähdettiin ulos.

Jospa siis yksinkertaisesti vaan rauhallisesti käskisit istua sen kun tulet kotiin. Sitten kun koira tottelee, istuu ja rauhoittuu kehut sitä.