Metsäpolulla kuusen takana,
niityllä kumpareen....
Ei hitusenkaan vertaa vakavana.
Laitumella lampaan vieressä,
navetassa karitsan....
Ei lainkaan vaivan vertaa.
Kujeilevana mielessäni,
sielussani vaeltavan....
Ei vertaansa vailla: sieluni vaeltaa.
Kohtaanko taas, ystäväni?
Tunnenko taas, ystäväni!
Metsäpolulla...niityllä,
aurongonlaskussa?
Sielläkö kohtaan ilkikurisen,
pikkuherra rakkauden?
niityllä kumpareen....
Ei hitusenkaan vertaa vakavana.
Laitumella lampaan vieressä,
navetassa karitsan....
Ei lainkaan vaivan vertaa.
Kujeilevana mielessäni,
sielussani vaeltavan....
Ei vertaansa vailla: sieluni vaeltaa.
Kohtaanko taas, ystäväni?
Tunnenko taas, ystäväni!
Metsäpolulla...niityllä,
aurongonlaskussa?
Sielläkö kohtaan ilkikurisen,
pikkuherra rakkauden?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sillä karhu kolkkaa oven takana.
Siinä sälöt lentää.
Onneksi on vikkeläjalkainen emäntä.
Ennen tuonen tuojaa, navettansa saavuttaa.
Lannat luo ja juomat pirttiin tuo.
Turvassa on kersat hirsien siimeksessä.
Äijää ei näy!
Hirveä on hiihtämässä, elämän palkeisilla.
Ja niin ystävänsä verilihoina kotio tuo.
Maistuu hauskalle paisti.
Istuu mättähällä kontio parka.
Käpälä on navetan oven vuoksi arka.
Voi ja oi kontio parka,
käpäläsikin arka!
Enhän onneton tuota kuullut,
en kolkutusta tunnistanut.
Eihän kontio paha liene,
nälkä vain mielen vaihtaa.
Lämmintä maitoa ja marjoja,
johan on kontio voimissaan.
picnic on katettuna.
Kas tässä on meille aukile luontoon.
Kapean polun varrella.
Kahden askeleen päässä valtavirrasta.
Nalle matkahuovan laittaa... repaleisen.
Hunajapurkilla ja salaatikulholla reiät paikkaa.
Katso!
On siinä herkut moiset.
Tuossa nokkossoppaa, tyrnihyytelöä aivan.
Hunajapurkkia himoitsee...
Muuraiskansa!
Alla vaivan.
Vaikka on Sinulla laktoosi-intoleranssi.
Peikko kulta.
Sulle maidottoman laitan.
Ja niin universum iltaa istuu.
Auringon laskiessa valoa vasten...
Vierellä laktoosittoman kulhon.
On onnellinen peikko.
Nalle vaihtaa uuden kääreen.
Käpäläänsä.
Kun usva laskeutuu leiripaikalle.
Kyllä kolkutus kuultiin.
Mutta oventakana oli vain vegetaristeja.
Vegetaristit parat nuo;
ei peikko eikä neito tuo!
Herkkuhetki ohi...
Ja siinä meillä keitos uusi;
Muuraiskansa kera vegetaristit.
Peikko kulta ja metsänneito;
usvassa, auringonlaskussa:
hetkessä sinisessä...
Hunajapurkin löytävät
himotun; kulinaristit nauttikaa!
Auringon valon sammuessa:
jatkuu juhlat...nuotion
lämmittäessä juhlijoitaan.
Ei parka lie neito tahi peikko...