Jälleen kerran sain "nenilleni"..ex-miesystävä otti yhteyttä pari kuukautta välirikon jälkeen..Tuli lahjoineen ja suurin elkein aloittaa taas yhdessäolo.
Illan mittaan sitten selvisi miten käytti minua hyväkseen,olikin lähes naapurissa uusi ystäväehdokas ja tapaninpäivänä ei enää vastannut soittoihini..
ÄLÄ LUOTA MIEHIIN,tuli taas todeksi.
Illan mittaan sitten selvisi miten käytti minua hyväkseen,olikin lähes naapurissa uusi ystäväehdokas ja tapaninpäivänä ei enää vastannut soittoihini..
ÄLÄ LUOTA MIEHIIN,tuli taas todeksi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ikävä, että sinulle noin on käynyt.
Minulla on ollut lähelläni 35 vuotta oma puolisoni, maailman ihanin, paras ja uskollisin aviomies.
Ei uskollisuus/uskottomuus ole sukupuolivalinnainen.
Kuulostaa aloitus ihan kakaramaiselta vaikka ikää aloittajalla on reippaasti yli 60.
Yli 6-kymppisetkin elävät ja rakastavat, yleensä.
silti se ei poista kakaramaisuutta.
Aikoinaan rehtorimme opetti meille psykologiaa. Opetti, että ihmisen erottaa eläimestä se, että hän on aina leikkisä.
En ole samaa mieltä, moni ei ole koskaan, ja moni eläin on aina.
Ei siinä että haluaa luotettavan ystävän ole kakaramaisuutta.
Toivon että aloittajalla on vielä onnea ystävän löytämisessä.
Jos ja kun on ex se sinä pysyköön on ollut ohjeenani elämän varsitiellä.
Miksi satutat itseäsi, laulun sanoin " se joka kerran menee, se toki mennä joutaa" :))
Nenu kohti uusia tuulia :)
Joskus on vaikea hyväksyä sitä, että " mikä kerran menee, se mennä joutaa", se olis niin yksinkertaista, mutta, mutta joskus täytyy silti katsoa ja se ei aina ole hyvä juttu. Elämä vain menee niin, kokemusta on, semppiä vaan, kyllä se siitä iloks muuttuu, ennemmin tai myöhemmin, ainakin myöhemmin.
Yleensä sellainen ihminen jolla on nuo asiat kunnossa ja monikymmenvuotinen avioliitto vielä voimissaan, sellainen viittii just sanoa noin, että "mikä menee, antaa mennä". Hän ei osaa samaistua tai edes tahdo samaistua henkilöön, jolla on murheita vielä vanhanakin tunne-ja ihmissuhdeasioissa.
Kuten tuokin kirjoittaja, joka vastasi itsellään olevan 35 vuotta jo takana maailman parhaimman ja ihanimman miehen kanssa.
Oikeastaan melko omahyväistä ja sydämetöntä vastata aloittajalle noin. Lisää vain toisen tuskaa.
Niin, riippuu itsensä arvostamisesta. Se anteeksi antamisen tie ei lopu veijarin kanssa.
Kuka mitenkin ajattelee, minulle riitti vähempi. Jos luottamukseni pettää...se on siinä.
Ihan sama mitä tekee selkäni takana muttei minulle siitä saa jäädä kiinni.
Jos rakkautta on tuollaista ei tapahdu niin et tuhoaa perheelämänsä, huomaat kai mitä tarkoitan?
Olen tullut petetyksi, olen pettänyt... nuoruuden hurmassa, nyt 22v yhteistä eloa, ja ei kiinnosta kukaan toinen. Tuskimpa avokkiakaan, mä luulen?
Me olemme niin erilaisia. Minä en kestäisi puolisoa, joka pettäisi minua selkäni takana. vaikka ei jäisi kiinnikään, mutta kyllä sen kuitenkin huomaisi jostain.
Arvostan itseäni niin paljon, että en kestäisi hetkeäkään moista.
Voin sanoa samoin, että olen tullut petetyksi, itse en ole pettänyt avioliitossani. Se on enää muisto vain ja olen eronnut lähes 20 vuoden avioliiton jälkeen.
Vaikea on minunkaan luottaa miehiin enää. Joskin tiedän ja tunnenkin erään, johon luotan niin paljon kuin se minulle on mahdollista.
Väitän: älykäs ihminen on myös uskollinen puolisolleen,
vähemmän älykäs on huikentelevainen epäluotettava ihmis-suhteissaan,
oikean elämän perusta on rehellisyys ja totuus.
Ei se sukupuolesta ole kiinni. Onhan niitä kenkkuja tyyppejä sukupuolesta riippumatta.
Minulla on ystäviä niin miehiä kuin naisiakin. Eikä ikäkään ratkaise. Jostain syystä on sekä kolmekymppisiä plus ja liki seitsemänkymppisiä ystäviä. Kun kemiat kohtaa niin se on siinä.
Mutta sinulla on tietenkin eri juttu, kun kyseessä on seurustelu. Se saattaa olla useinkin hyvin hankalaa. Muistan joskus nuoruudestani, että aina joku juttu tärvääntyi.
Loppujen lopuksi se oli silti sinulle ihan oikein. Itseppä olet miehesi valinnut senkin paskahousu.
Naiset nyt eivät ole sen luotettavampia. Paras tapa säästää itsensä harmeilta on pysyä kaukana niistä jotka on aiemmin huonoiksi havainnut.
Just joo miehiin ei kantsi luottaa ;DDDDDD eikä naisiin ;DDDDDD
Kaikkia aikansa, rakkaus kestää hetken, kunnes jälleen katoaa etsiäkseen uuden kohteen, elämä on mielnkiintoista etsintää ja kokemista.
Omaan isääni ja poikaani olen aina luottanut ja vain he ovat olleet luottamukseni arvoisia, muut tuntemani miehet ovat olleet huithapeleita ja ovatkin nyt kierrätyksessä.