Kun on leskellä oikeus jäädä asuntoon ...mutta kun haluaisi vaihtaa tai myydä tän asunnon ... onko hänen saatava lupa näiltä rintaperillisiltä? vaiko onko konstia muuta kuin maksaa nämä ulos tästä asunnosta? voivatko he pitkittää asunnon myyntiä luinka pitkään ?..jos yksikin perijä ei halua myydä? Kuinka sen arvion tekee mitä kellekkin maksaa jos näin ? jos meidän keskenäisessä testamentissa on kirjoitettu että leski saa kysymättä lupaa vaihtaa asuntoa ?..kuin on?..vai onko niin että kun he lakiosaa vaativat on minun ..annettava heidän osuus ennen uuden asunnon ostoa?...Ihmisethän ovat ahneita ja haluaisivat tietty niin paljon kuin suinkin saada mammonaa.... kuin tää tapaus nyt menis?..kiitos ...tuhannesti neuvoista...
lesken jääminen jakamattomaan omistusasuntoon
grrr......
9544
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
""jos meidän keskenäisessä testamentissa on kirjoitettu että leski saa kysymättä lupaa vaihtaa asuntoa ?..""
Taitaa mennä testamentin tulkinnaksi ja se ei näin vähillä eväillä onnistu. Arvaan, että kyse on hallintaoikeustestamentista. Epäilen esittämäsi testamentin määräyksen pätemistä, mutta esitä se lakimiehen arvioitavaksi ennen isompaa oikeusjuttua.
Leskellä on ilman testamenttiakin hallintaoikeus puolison yhsin tai yhdessä omistamaan pesään kuuluvaan yhteisenä kotina olleeseen asuntoon. Tämä oikeus on niin vahva, että lakiosiakaan ei tästä tarvitse maksaa. Jos lesken hallintaan tuli muuta varallisuutta, niin siitä pitää lakiosat maksaa myös perillisten omistamalta talon osalta.
Jos leski haluaisi tilalle halvemman asunnon, niin ehkä perilliset suostuvat kauppoihin ja lesken hallinnan siirtyvän ostettuun asuntoon, kun erotus voitaisiin jakaa perillisille.
Mene ihmeessä lakimieheltä kysymään oikeutesi ja yritä sovitella asia perillisten kanssa.
Voi tehdä niinkin että hankkii sopivan asunnon ja muuttaa siihen. Peän asunnon leski voi laittaa vuokralle ja vuokratuotoilla maksaa uutta asuntoa
Tarkennuksena että hankkii vuokra-asunnon.
Se huono puoli tuossa vuokra-asunnon hankkimisessa on, että leski joutuu maksamaan kuolinpesän asunnosta saamastaan vuokratulosta pääomaveron. Verotuksellisesti siis varsin huono ratkaisu, mutta onnistuu kyllä.
Parempi ratkaisu olisi sopia rintaperilisten kanssa, että leski ostaa asunnon kuolinpesän asunnon myynnistä saaduilla varoilla (kuolinpesän nimiin tietenkin ja rintaperillisten luvalla). Samalla sovitaan, että pesään hankittuun uuteen asuntoon leski saa elinikäisen käyttöoikeuden.
Jos olisin kuolinpesän osakas en ikinä suostuisi moiseen vaikka leski olisi oma äitini tai isäni, enkä varsinkaan jos leski ei olisi sukua minulle. Ostakoon itselleen asunnon niillä rahoilla mikä on hänen osuutensa pesän omaisuudesta, ilman testamenttia lesken osuus osituksessa on vähintään puolet. Luulis yhdelle ihmiselle rittävän vähemmän tilaa kuin mitä pariskunta tai suuri perhe on aikaisemmin tarvinnut
Suostuisi mihin? Tiedoksi, että perintökaaren mukaan leski saa ilman perillisten suostumusta lainmukaisen jakamattomuussuojan jäämistössä olleeseen asuntoon ja koti-irtaimistoon. Ainoa este on se, että leskellä itsellä jo olisi omissa varoissaan sopiva asunto. Silloin leski ei saa vainajan jäämistöstä kuin mahdollisen tasingon avio-oikeutensa nojalla.
Usein kuitenkin jäämistöön kuulunut asunto on liian iso yksin lesken asunnoksi. Siksi se halutaan vaihtaa pienempään, mutta laki ei salli vaihdosta jakamattomuussuojan sisällä vaan leski voi muuttaa pois vain siten, että vuokraa jäämistöön kuuluneen asunnon ulkopuoliselle ja maksaa vuokratuloilla sitten hankkimansa asunnon kuluja.
Perilliset kärsivät kuitenkin perittävälle kuuluneen asunnon kulumisesta vuokralaisen asuessa siinä. Samoin leski häviää vuokratuloista maksamansa pääomaverot. Asunnon vaihto yhteisymmärryksessä perillisten ja lesken kesken on win-win tilanne.
Tässä tulee mukaan sellainenkin asia, että monella leskellä ei ole varaakaan isomman asunnon käyttökuluihin. Tilanteissa joissa: lämmitys on öljyllä/sähköllä. Lisäksi tulevat kaikki muut käyttökuluiksi laskettavat.
Se omaisuus, olipa nyt kenen käytössä tahansa, vaatii aina jotain- etenkin kun moni vanheneva pariskunta vielä on miettinyt, että tuleva polvi hoitakoon vuorostaan kuluja...
Harva perillinen on nykyisin itse sillä tavoin varoissaan, että hänellä olisi kuluihin isompia sijoitella- ja haluakaan ei yleensä ole, esim. kiinteistöön laittaa, jossa ei voi käydä, jota ei itse voi mihinkään tarkoitukseen käyttää.
Itselläni on tilanne, jossa asumiskiellossa oleva jakamattoman pesän talo rapistuu vauhdilla: leski ei omasta mielestään vastaa kuin avainten hallinnoimisesta. Tuotothan hän saa koko pesän omaisuudesta. Asui kiinteistöllä tai ei, jos kukaan muu ei laskuja käyttökuluista tee sinne, ne ovat lesken vastuulla.
tässä nyt vaan tällainen kokonaan sivuasia-kommentti...
Moni kun ajattelee että perintöasiat on pelkkiä tulopuolia, ja vielä useampi leski, että omaisuus ei kuuluisi perillisille ollenkaan. Kyllä perilliselle juolahtaa useinkin mieleen että sama kun kaikki annettaisi suoraan lesken omistukseen, säästyisi tiedolta, ettei omistamaansa voi ja saa käydä näköetäisyydelläkään kts. onko paikat edes korjattavissa.
Itse asiassa hätiköin kommenteissani aiemmin. Leski jos itse haluaa lukaalista yksiöön niin leskipä ostaa paukauttaa sen yksiön asunnokseen. Yksiö kun ei vastaa sitä lukaalia niin leskellä ei edelleenkään ole omistuksessaan vastaavaa asuntoa. Lukaalin vuokratuotoilla maksaakin sen yksiön lyhennykset, verot ja jää vielä vähän käyttörahaakin.
Eikä tarvitse pesän osakkailta lupaa kysellä
hänn voi yydä