Koiran totuttaminen vauvaan

Tervepäinen koira kyllä erottaa että vauva on vauva ja osaa suhtautua asiaan. Nuo vinkit kuulostavat ihan hyviltä neuvoilta ja niiden lisäksi vielä tämä: Älkää hermoilko tilanteesta, vaan ihan vaan esittelette koirille uuden perheenjäsenen. Hermoilu voi aiheuttaa joillekkin koirille epävarmuuden että mitähän tässä tapahtuu. Mutta kuten sanoin, tervepäinen koira kyllä osaa vaistomaisesti suhtautua vauvaan.. :)

meillä oli 10 vanha labradorin noutaja kun tuli vauva taloon. luulen että on tärkeää että koiria ei sivuuteta likaa ja koko ajan kielletä. onhan heillä jo omat tavat ja jos kaikki muuttuu vauvan takia voi se olla huonoksi.

meidän koira näytti mieltään jos vauva itki, se ei pitänyt siitä, kaula mutkalla makasi. se ei tullut olkkariin moneen viikkoon ja muutenkin se vain oli välinpitämätön.
ajan myötä kaikki parani ja hän hyväksyi vavan. itse pidimme huolta että koiraa kohdeltiin samoin niin kuin ennen vauvan syntymää. rutiinit oli samat, tämä edellytti sitä että nousin aina ylös aikaisin ehtiäkseni saada asiat sujuun.
en tiedä rodustanne mitää. labradorihan on ihmis ja lapsirakas. me annoimme koiran nuuskia ja olla läsnä mutta se ei välittänyt.

ja kun lapsemme oppi käveleen, olimme paljon metsässä joka oli myös koiralle hyväksi. ja sit on tärkeää opettaa koirat kulkeen vaunun kanssa. itse tönäisin vaunun rekaalla koiraa ja se oppi heti miten mennään.
elä jätä koiria ja lasta ilman että olet läsnä. silloin opetat myös lapselle miten hänen tulee kohdella koiria, että ne ei ole leikkikaluja. sehän aikakin tulee. oli se aika raskasta aina keritä mutta meillä oli koiran peti niin että näky jos tytär konttaili liian lähelle. koiran mahdollisuus myöskin sada olla rauhassa on tärkeää.

En osaa sen kummempia vinkkejä antaa, mutta haluan vain kannustaa, että aivan varmasti totuttaminen menee hienosti, jos teillä on johdonmukaisesti ja hyvin koulutetut koirat. Minun veljelläni oli kolmevuotias Rottweiler-uros, kun heille tuli vauva ja sukulaistädit tietysti etukäteen kauhistelivat, että hirveää sentään, ette te voi sitä koiraa pitää. Kaikki meni kuitenkin täysin mutkattomasti, koira hyväksyi vauvan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Toki koiraa huomioitiin, kuten ennenkin ja pidettiin tarkasti huoli, että vauva ei kasvaessaan päässyt kiusaamaan koiraa. Koskaan ei mitään uhkaavia tilanteita tullut ja koirasta ja lapsesta tuli hyvät kaverit. Nyt lapsi on jo teini-ikäinen ja koira jo aikaa sitten kuollut, mutta tämä tarina nyt vain esimerkkinä siitä, miten kaikki saattaa mennä aivan helposti, vaikka etukäteen mietityttäisikin. :)

Meillä syntyi tyttö elokuussa, ja perheessä samojedi, oli sillon alle vuoden ikänen. Tosi hyvin kaikki meni, ei ollut ennen nähny pieniä lapsia tai vauvoja. Pari päivää se oli yli innokas, olis halunnu nuuhkia ja nuoleskella sen läpeensä:D ja oli tosi kiinnostunu ja ihmetteli asiaa... Tehtiin sille selväksi ettei lapseen kosketa, nuuhkia sai varovasti kun pidettiin siitä kiinni ja lapsi makasi esim. sängyllä tai toisen sylissä. Mutta aina kun meni liian lähelle niin tehtiin koiralle kädellä "näykkäisy" eli liike mikä matkii koiran näykkäisyä. Ja sanoin lujasti ei. Tai sitten menee koiran ja vauvan väliin ja omalla ruumiilla työntää koiran kauemmaksi, joten "omistat" vauvan ja opetat koiraa kunnioittamaan vauvan tilaa. Kaksi päivää sai tehdä asiaa samojedille selväksi, sen jälkeen sai mammia vauva missä vaan eikä koira piittaa mitään. :) Lattiallakin nykyään on paljon ja koira menee makaamaan metrin päähän..

Sen verran minä neuvon,että älä kysy neuvoa sellaisilta, jotka eivät koiriasi tunne,eivätkä ole niitä koskaan nähneet. Jokaisella koiralla (aivan kuten ihmisellä) on jotain omaa luonteessa.
Hyvä neuvojahan täälä nyt on..mutta ei kukaan täällä silti tunne koiriasi.
Joten teet niin kuin olet itse ajatellut.

Kiitos vinkeistä, näitä on hyvä soveltaa :)

Ja viimeisimmälle, kysyin vain vinkkejä ja muiden kokemuksia yleensä. Kun minua nyt sattuu kiinnostamaan, millaisia kokemuksia muilla on, voin sitten itse katsoa, mitä menetelmää käytän ja mitä en.
Tiedän kyllä, että kaikki koirat ovat erilaisia, kyllä minä sen tiedän ja en missään vaiheessa ole tänne kirjoittanut, että koirani olisivat luonteeltaan samanlaisia tai muuta vastaavaa.
Ja en nyt satu tuntemaan sellaista "ulkopuolista" henkilöä (jos koirakouluttajaa ei myöskään lasketa), kuka osaisi neuvoa minua juuri minun koirieni kanssa. Kuten kirjoitin alunperin, tuttavapiirissämme ei juurikaan lapsiperheitä ole, joten ei ole ollut mahdollisuutta koiria lapsiin totuttaa, joten ei ole myöskään ketään sellaista, joka myös tuntisi koirani ja keneltä näin ollen voisin mielestäsi niitä vinkkejä kysellä.
Jos jotain ongelmia tms tulee, tietenkin otan silloin yhteyttä koirakouluttajaan, he ainakin osaavat ohjata oikeaan suuntaan, vaikka eivät koiriani tuntisikaan. En tiedä, mistä olet saanut päähäsi, ettei voi kysyä neuvoa "keneltäkään", joka ei koiriani tunne. Sittenhän sama asia on mielestäsi näin ollen, että en voisi kysyä neuvoa edes koirakouluttajalta?

Itse luin jostain että niitä kakka vaippoja ja pyyhkeitä ei "tyrkytetä" koiralle kun niitä ennen vauvan tuloa kotiin tuodaan, vaan ne jätetään vaivihkaa jonnekin koiran löydettäväksi ja siivotaan vaivihkaa pois, eikä asiasta tehdä mitään numeroa. Eli niitä ei tuoda "koiraa varten" kuten koira sen käsittäisi jos niitä sille nenän eteen tyrkytettäisiin.. Samoin vauvan kanssa, vauvaa ei "tyrkytetä" koiralle haisteltavaksi, vauvaa ei esitellä koiralle; "katoppa kuka täällä on!" Koira, oli se miten perheenjäsen tahansa on silti "vain" koira ja eläin ja eläin luulisi, jos sitä vauvaa esitellään ja tyrkyteään nenän eteen, että se on tuotu hänelle! Äiti/isä menee vauvan kanssa sohvalle tms istumaan ja antaa koiran tulla haistelemaan ja tutustumaan uuteen hajuun ja perheenjäseneen, mutta samoin äiti/isä tekee koiralle selväksi kun haistelut riittää ja vauva jätetään rauhaan!