Tyttöilyseuraa?

Tiedän, että transeksuaali ja transsukupuolisuus ovat eri asioita.

Tässä tulee nyt monta ajatusta:

- Millä perusteella ihminen pitää hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on? Mistä tällainen yleishyväksyntä on peräisin? Eikö juuri tällaisella hämmennetä ihmisten mieliä: tapahtuu mitä tapahtuu, aina se vaan pitää hyväksyä.
Ennen opittiin jo lapsena mikä on oikein, mikä väärin, voimassaolevat lait sen edelleen määrittelee, jos muuten arvot on hukassa. Mutta kaikkea ei voi eikä tarvitse hyväksyä, ei ihmisinä eikä tekoina.


- Periaatteessa seksuaalisen nautinnon saaminen on jokaisen oma juttu, kunhan on kyse aikuisesta ihmisestä. Jos jollekin on naisten hepeniin sonnustautuminen se kliimaksi ja hykerryttävintä mitä voi itselleen ajatella, niin eipä mitä, se on hänen asiansa. Jokainen voi työntää vaikka kanuunan kuulia omaan anukseensa, jos se saattaa hänet hurmioon, mutta tämän ei pidä alkaa olettamaan, että joku toinen välttämättä pitää siitä yhtä paljon.

- Ymmärrän erittäin hyvin teini-ikäisenä alkaneet sukupuolen oikeellisuuden tai vääryyden pohdinnat, nekin, jotka johtavat sukupuolen korjaamiseen aikuisuuden kynnyksellä, elääkseen elämänsä korjattuna, ei vääräksi tuntemassaan sukupuolessa. Se on ihan okei ja suorastaan kannatettavaa.

Heidän ratkaisunsa on mielestäni sellainen, että sen voi hyväksyä. Heidän elämästä korjattuina vielä tuleekin jotain, ja korjattun sukupuolen ympärille he voivat rakentaa lähipiirinsä kanssa täyden ja tyydyttävän elämän.

Eniten minua ihmetyttää ne n. viidenkymmenen ikäiset miehet, jotka jo elämäsä eläneenä, kaljuuntuneina, pönäköityneenä päättävätkin muuttaa itsensä naiseksi. Siis elettyään elämästään vähintään puolet miehenä: kenties heteroparisuhteessa, naimisissa, lapsia, lapsenlapsia.

Miten heillä on erityisetuoikeus vaatia ympäristöltä, että heidät noin vaan hyväksytään? Eiväthän he ole hyväksyneet edes itseään, kun pitää käydä Tallinnassa pätkäsemässä peli poikki, käännättämässä reunat sisään päin.

Kuvitella vaan voi, miten hämmnetävää on, jos itsensä toiseen sukupuoleen korjattu Kaarlo itsestään selvänä vaatii, että hänet pitää Salmena hyväksyä. Salme voi henkeen ja vereen loukkaantua, jos hänen uusi sukupuolensa huomioidaan tai jätetään huomioimatta. Puhumattakaan, jos joku ei häntä vaan yksinkertaisesti hyväksy, vaikka Kaarlona hän oli ihan hyvä kaveri.

Eiköhän, jos kerran kyse on niin vastustamattomasta pakottavasta voimasta, jolle kukaan ei osaa antaa selitystä -- siis mitä miehelle pitää tapahtua-- silloin pitäisi olla täysin riippumaton siitä, hyväksyykö ympäristö vai ei. Jos kerran väärän sukupuolen korjaaminen on oman mielenterveyden eheydelle välttämätön, niin eihän sen pitäisi enää olla sen varassa, miten ympäristö suhtautuu.

Ja tosiaan.. nämä meidän oman kylän transut. Ei heistä mitään pahaa sanottavaa, jokainen voi koristautua niinkuin tykkää. Sen vaan haluaisin, edellisen kysymyksen lisäksi, miksi pitää tällääntyä aina siten, että teissä joku menee "yli", silmämeikkiä, huulipunaa, tai jotain älytöntä puuhkaa. Miksi ei voisi vähän hillitymmin korostaa naisellisuuttaan? Vai siinäkö se onkin: siitä huolimatta, että tahdotte ettei teidän miehistä habitusta erota rönsyistänne, te kuitenkin jotenkin haluatte saada hyväksyntää.

Jos minun pitää kaikki hyväksyä, niin sopiiko teille tytöt, että te hyväksytte sitten sen, että minä nauraa tirskahdan ja tuijotan mielestäni kummallista näkymää?

Tallinna nyt on varmaan Sinulle jo liian kaukana, suosittelen Imatraa! Muut voisi mennä vaikka Lontooseen, Amsterdamiin, NewYorkiin tai vaikka Pattayalle. Avarin silmin katsomaan suvaitsevaisuutta. Sen jälkeen voi keskittyä tutkiskelemaan sitä omaa suurta ja virheetöntä olemusta.