Kun elämä on mennyt ihan pieleen ja vain muutaman typerän sanan vuoksi.
Olen kauan sitten eronnut ja eron jälkeen pitkään yksin elellyt nainen. Ero oli senverran kova rytäkkä, ettei oikein tuo parisuhde elämä enää kiinnostanut.
Mutta luonto se tikanpojan jne.
Kolme vuotta sitten tapasin aivan ihanan ulkomaalaisen miehen täällä suomessa. Aloimme tapailla ja vuodessa olin luita ja ytimiä myöten rakastunut häneen. Elämä oli ihanaa ja kaikki tuntui luistavan. Tuli tietenkin niitä riitojakin väliin ja yhden kerran tällaisen typerän riidan aikana esitin maailman tyhmimmän kysymyksen mitä voi riidellessä kysyä: rakastaako hän minua. Ja hän vastasi EI, selitellen vielä ettei voi ohjailla omia tunteitaan ja pakottaa itseään rakastamaan.
Minun maailmani romahti.
Kuitenkin olen jatkanaut hänen kanssaan kaiken tämän jälkeen. Kai on vaikea luopua omista tunteistaan, kun on niille luvan antanut. Näin olen itselleni selittänyt.
Mies on useaan otteeseen tämän tapahtuman jälkeen yrittänyt osoittaa minulle todella syvällisiä tunteita ja ilmaista välittävänsä, mutta minä en usko häneen. Kun hän tulee halaamaan ja osoittaa minulle hellyyttä, selitän sen johtuvan seksin halusta tai että hän haluaa jotain muuta, esim. että keitän kahvia hänelle tai hieron hartioita.
Sanokaa hyvät ihmiset mitä minä teen?
Miten saisin luottamuksen ja sen suhteen tasapainon takaisin. Vai onko minulla vain yksi vaihtoehto tähän tilanteeseen.
Näinkään ei voi jatkua, koska tällainen elämä vie minulta voimat ja murentaa itsekunnioitukseni pikkuhiljaa. Halveksin itseäni, koska elän suhteessa jossa mies ei rakasta minua. Vai rakastaako niinkuin alkuun luulin tuntevani?
Olen kauan sitten eronnut ja eron jälkeen pitkään yksin elellyt nainen. Ero oli senverran kova rytäkkä, ettei oikein tuo parisuhde elämä enää kiinnostanut.
Mutta luonto se tikanpojan jne.
Kolme vuotta sitten tapasin aivan ihanan ulkomaalaisen miehen täällä suomessa. Aloimme tapailla ja vuodessa olin luita ja ytimiä myöten rakastunut häneen. Elämä oli ihanaa ja kaikki tuntui luistavan. Tuli tietenkin niitä riitojakin väliin ja yhden kerran tällaisen typerän riidan aikana esitin maailman tyhmimmän kysymyksen mitä voi riidellessä kysyä: rakastaako hän minua. Ja hän vastasi EI, selitellen vielä ettei voi ohjailla omia tunteitaan ja pakottaa itseään rakastamaan.
Minun maailmani romahti.
Kuitenkin olen jatkanaut hänen kanssaan kaiken tämän jälkeen. Kai on vaikea luopua omista tunteistaan, kun on niille luvan antanut. Näin olen itselleni selittänyt.
Mies on useaan otteeseen tämän tapahtuman jälkeen yrittänyt osoittaa minulle todella syvällisiä tunteita ja ilmaista välittävänsä, mutta minä en usko häneen. Kun hän tulee halaamaan ja osoittaa minulle hellyyttä, selitän sen johtuvan seksin halusta tai että hän haluaa jotain muuta, esim. että keitän kahvia hänelle tai hieron hartioita.
Sanokaa hyvät ihmiset mitä minä teen?
Miten saisin luottamuksen ja sen suhteen tasapainon takaisin. Vai onko minulla vain yksi vaihtoehto tähän tilanteeseen.
Näinkään ei voi jatkua, koska tällainen elämä vie minulta voimat ja murentaa itsekunnioitukseni pikkuhiljaa. Halveksin itseäni, koska elän suhteessa jossa mies ei rakasta minua. Vai rakastaako niinkuin alkuun luulin tuntevani?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.