Hei. Olen 14v tyttö. Minulla on aivan ihana elämä ja kiva perhe. Jotkut kaverini jopa kadehtivat minua. Minä käyn säännöllisesti laulu ja piano tunneilla ja lenkkeilen koiran kanssa.
Nykyään olen surullinen, yksinäinen, väsynyt elämän halunsa menettänyt tyttö. Minua ei koulun jälkeen enää millään huvittaisi lähteä esim laulu tunnille ja käyttämään koiraa lenkillä.
Minulla on nyt ollut myös paljon päänsärkyä ja univaikeuksia. Esim. Viime yönä en nukkunut kuin 1-3 tuntia. kuitenkin jään usein sänkyyn loikoilemaan vaikka olisinkin herännyt sillä en vain jaksa nousta ylös. Nykyään en jaksa tehdä mitään ja usein minulla jää syöntikin väliin sillä en jaksa kävellä jääkaapille ja avata ovea.
Minulla on myös entistä useammin tullut itsemurha ajatuksia ja eilen suunnittelin sitä jo tälle päivälle, mutta sitten romahdin täysin ja olin jo lähes soittamassa kriisipuhelimeen.
Tiedän että tämä ei ole normaalia ja minun tulisi hakea apua, mutta en tiedä kelle kertoa ensimmäisenä. Vanhemmilleni en ainakaan tahtoisi kertoa vaikka heille täytyisi kertoa juuri ensimmäisenä. Ajattelin kertoa parhaille kavereilleni, mutta he eivät välttämättä ottaisi sitä todesta. Joten kenelle minun pitäisi mennä kertomaan? Tuntuu että jään aivan yksin tämän asian kanssa...
Nykyään olen surullinen, yksinäinen, väsynyt elämän halunsa menettänyt tyttö. Minua ei koulun jälkeen enää millään huvittaisi lähteä esim laulu tunnille ja käyttämään koiraa lenkillä.
Minulla on nyt ollut myös paljon päänsärkyä ja univaikeuksia. Esim. Viime yönä en nukkunut kuin 1-3 tuntia. kuitenkin jään usein sänkyyn loikoilemaan vaikka olisinkin herännyt sillä en vain jaksa nousta ylös. Nykyään en jaksa tehdä mitään ja usein minulla jää syöntikin väliin sillä en jaksa kävellä jääkaapille ja avata ovea.
Minulla on myös entistä useammin tullut itsemurha ajatuksia ja eilen suunnittelin sitä jo tälle päivälle, mutta sitten romahdin täysin ja olin jo lähes soittamassa kriisipuhelimeen.
Tiedän että tämä ei ole normaalia ja minun tulisi hakea apua, mutta en tiedä kelle kertoa ensimmäisenä. Vanhemmilleni en ainakaan tahtoisi kertoa vaikka heille täytyisi kertoa juuri ensimmäisenä. Ajattelin kertoa parhaille kavereilleni, mutta he eivät välttämättä ottaisi sitä todesta. Joten kenelle minun pitäisi mennä kertomaan? Tuntuu että jään aivan yksin tämän asian kanssa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Minua ei koulun jälkeen enää millään huvittaisi lähteä esim laulu tunnille ja käyttämään koiraa lenkillä."
Kannattaa harrastuksista pitää kiinni, sillä niistä saa jonkin verran apua masennukseesi. Sinuna kertoisin vanhemmillesi ensimmäisenä tai mikäli se tuntuu vieraalta, niin jollekin tuntemattomalle (koulukuraattori, terveydenhoitaja tai lääkäri) puhuminen voi olla helpompaa.