Olen eronnut jo useampi vuosi sitten ja olen yksinhuoltaja. Esimurkkuikäiset lapset tapaavat isäänsä harvakseltaan, maksimissaan kaksi vuorokautta kuukaudessa eli "omaa aikaa" minulla ei juurikaan ole. Muutama suhteen yritys on kaatunutkin siihen, että mies on kokenut, ettei minulla riitä aikaa tarpeeksi hänelle. Minulla kun on ollut periaatteena, etten esittele miesystävääni lapsilleni ennen kuin itse olen täysin varma, että suhteesta voisi tullakin jotain vakavampaakin. Siksi yhteiset hetket ovat olleet kortilla. Toki arkisinkin on käyty yhdessä kävelyllä, leffassa yms, mutta yöt on sitten vietetty erikseen, paitsi tietenkin silloin kun se on ollut mahdollista. YH-äitiys ja uusi parisuhde tuntuukin nyt melko mahdottomalta yhtälöltä, mutta en nyt haluaisi olla yksin, kunnes lapset ovat omillaan. Onko muilla kokemuksia, miten voisi saada uuden parisuhteen yh-vanhemmuudesta huolimatta?
Uusi parisuhde - mahotontako
yksinäinen äippä
591207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Itse en kyllä koskaan rupeaisi seurustelemaan yh:n kanssa. Maailmassa on onneksi lapsettomiakin naisia olemassa. Ja hyvä niin.
Minäkään en huolinut kenekään haisevaa jäte äijää eron jälkeen.....
Olipas naisen suusta "kivasti" sanottu.
Eli käänteisesti vastasit aloittajalle:
Olet jäte-akka, ei sinua kukaan huoli.
Minusta melkolailla rumasti sanottu...
Olen leski siis en eronnut mutta lapset on ja ystävän myös.Eikös laulussakin sanoja lesken syli lämpöinen.Se voi olla että minua ei niin merkata kuin eronnutta.Tiedä häntä On käyty yhdessä entisen haudalla jouluna viimeksi.Lapset tykkää hänestä eikä hänkään lapsiani vihaa.Hän on muuten ollut poikamies.Mutta en usko että enää kauan on siltä minusta jo tuntuu.Hyvät jatkot vaan eronneille kyllä se vastaan viellä tulee, älkää olko päälle käypiä kuulee aina miesten puhuvan.Sitähän se puute tekee.
Ei kaikkien eronneiden naisten päätavoite ole miehen löytäminen. Elämää voi elää ilmankin, jo lähes 10 vuotta erosta ja en voisi kuvitellakaan seurustelevani ei kiitos.....
Itse olen yh ja eronnut ja en halua seurustella kenenkään kanssa. Viihdyn niin hyvin yksin lapseni kanssa, etten kaipaa ylimääräisiä riippakiviä vaatimaan huomiota yms. En ymmärrä, mikä hinku kaikilla on se parisuhde hankkia. Yksin voi keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten: lapsi/lapset, ura, kaverit ja matkustaminen. Mitä muuta ihminen siihen enää tarvitsee????
Mitäkö muuta ihminen tarvitsee? Seksiä. Jopa eronnut nainenkin. Itse toivoisin, että löytyisi joku vapaa mies, vaikkapa vain seksisuhteeseen. Sitten olisi elämäni täydellistä, kun olisi kaikki nuo sun mainitsemasi asiat ja loistavaa seksiä.
Kyllähän se uuden parisuhteen luominen on melko mahdotonta tuossa tilanteessa. Mutta ei ei kuitenkaan ihan mahdotonta. Itse elin samanlaisessa tilanteessa, lapset tapasivat etävanhempaa harvakseltaan ja tapaamisia ei ollut edes joka kuukausi. Muutamaa miestä tapailin mutta suhteet loppui heti alkuunsa kun minulla ei ollut suhteelle aikaa tai välimatka oli liian pitkä. Mutta suurin syy oli juuri tuo että lapset olivat/ovat aina luonani ja uudelle suhteelle ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Lapset ovat aina olleet etusijalla elämässäni ja ajattelinkin että sitten kun lapset muuttavat pois kotoa niin on minun vuoroni "elää". Ajattelin että sen "elämäni rakkauden" löydän vanhainkodin käytävltä kun muistamattomassa tilassa etsin siellä omaa huonettani.
Mutta elämä yllättää, sen tulin huomaamaan. Monen yksinäisen vuoden jälkeen huomasin että minulla ja eräällä miespuolisella ystävälläni voisi olla jotain enemmän kuin ystävyyttä. Olimme olleet perheystäviä ja hän ei jättänyt meitä eroni jälkeen vaikka periaatteessa ex-mieheni ystävä olikin. Hän kävi auttamassa omakotitalon töissä, haki lapsia elokuviin ja moottorikelkkailemaan ihan samalla tavalla kuin ennen eroani. Ja yhtenä kauniina päivänä huomasimme että voisimme todellakin olla enemmän kuin ystäviä. Siitä se sitten lähti. Tapaamiset onnistuivat hyvin koska hän oli ennenkin meillä käynyt ja viettänyt aikaa kanssamme. Minulla kävi tuuri, jos näin voi sanoa. Mutta yksin varmaan olisin jos rakkautta ei näin läheltä olisi löytynyt.
Kannattaa ehkä uskoa, että eivät lapset siitä ole moksiskaan jos jonakin päivänä teillä on mies yötä ja siitä se lähtee. Jos et tee miehen yökyläilystä ihmeellistä, niin eivät lapsetkaan.
Lapset ovat sopeutuvaisia olentoja, jos et ole heistä tehnyt perheen hallitsijoita. Meille muutti tuossa syksyllä mies jota olin tapaillut kesän ja vain yhdestä asiasta tuli sanomista. Tytöt eivät enää voi tai siis itse halua juoksennella alasti kotona. Koska omaa aikaa ei juuri ole, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää antaa toisen kuulua perheeseen kohtuullisen lyhyen ajan jälkeen. Se ei tarkoita, että jokainen tuttavuus tuodaan kotiin, mutta ei myöskään sitä, että toinen pitää tuntea vuosia, ennen kuin hänet voi lapsille esitellä. Päätä haluatko kumppanin vai annatko lasten olla kaiken yllä.
Niinhän se aikuinen luulee että lapset ovat sopeutuvaisia, sillä tavoin saa paljon itseltään anteeksi omia tekojaan.
Monesti lapsen sydän pn täynnä tuskaa, vaietut sydänäänet, kun lapsi ei uskalla kertoa tuntemuksistaan ja toiveistaa, kun pelkäää tulleensa hylätyksi, isä tai äiti ei enää tykkää hänestä jos on erimieltä.
Lapsi kuuluu siihen perheeseen, uudet suhteet eivät. Olisi kohtuullista kysyä myös lapselta, mitlä tuntuisi, eikä vain olettaa että lapsi sopeutuu. Pakon edessä sitä tekee mitä tahansa varsinkin lapset.
Kannattaisi siis lukea mitä kirjoitin. Kysyin lapsilta ja ainut negatiivinen muutos lasten mielestä oli kyseinen asia. Nykyään he kyselevät hämmästyneenä missä mies on jos hän ei satu olemaan kotona, niin luontevasti hän kuuluu kalustoon. Samat lapset totesivat kaksi kuukautta eroni jälkeen, että ihanaa kun kotona on taas ihan rauhallista ja saa olla sielä missä haluaa. Kummallista kyllä, myös lapsi osaa nauttia siitä, että tilanne on vakaa ja tyyni.
Aikuisen pitää muistaa, että myös lapsi pitää rauhallisesta ja turvallisesta kodista riippumatta siitä kuinka monta aikuista siihen kuuluu. Ajattele ennen kuin lähdet parjaamaan toista osapuolta tai valittelemaan eroa lapsille, joilla asia sinänsä ei kuulu, he kun eivät ole siihen yleensä mitenkään syyllisiä. Aikuiset saavat lapset ahdistumaan erosta ja monista muistakin asioista, eivät useinkaan asiat itsesään. Lapsi oppii hyväksymään ja toimimaan mainiosti ja nauttii elämästään uusissa olosuhteissa, jos hänelle ei luo kuvaa, että siinä on jotain vikaa. Mietipä tätä.
Kyllä lapset aina uuden isin syrjäyttävät. Uuden miehen tärkein tehtävä on tuoda rahaa uuteen kotiinsa ja muuten pysyä mahdollisimman paljon pois tieltä.
Tapailu kyllä onnistuu joten kuten, mutta meillä ollaan nyt siinä vaiheessa, että mies on luonamme enemmän ja enemmän, eli ilmeisesti pikkuhiljaa muuttamassa meille. Tähän asti hän on ollut ikään kuin vieraana, niin meillä on oltu meidän säännöillä. Nyt miehellä alkaa tietysti olemaan omakin sanansa sanottavana ja se tuntuu melko vaikealta.
Tähän asti esimerkiksi lapset ovat saaneet tulla viereeni nukkumaan aina kun on siltä tuntunut, esim. jos ovat sairaita tai näkevät painajaisia. Nyt mies aina komentaa heidät takaisin omaan sänkyyn jos ovat tulossa. Lisäksi hän haluaa joogata rauhassa kerran päivässä ja silloin kaikkien on oltava aivan hiljaa tai mieluiten mentävä ulos siksi aikaa.
Jotenkin tuntuu pahalta, että lasten pitäisi omassa kodissaan yhtäkkiä suostua ihan uusiin sääntöihin, mutta toisaalta eihän mieskään voi loppuelämäänsä olla "vieraisilla" ja tottakai haluan, että hänelläkin on sanansa sanottavana siihen, millaista tahtoo omassa kodissaan olevan. Tuntuu vain, että hänellä ei ole kiinnostusta neuvotella asioista, vaan hän vain tahtoo että jotkut asiat ovat niin kuin hän sanoo. Niitä asioita ei onneksi ole paljoa, mutta niissä muutamissa hän on hyvin ehdoton.
Välillä melkein toivoisin, että hän asuisi omassa kämpässään kunnes lapset ovat isoja ja tosiaan kävisi meillä vain vierailemassa silloin kun on valmis hyväksymään meidän sääntömme ja tapamme... ://
Ei ole tervettä että lapset eivät saa sairaina tai painajaisen takia turvautua vanhempien viereen, kieltääkö kohta sylissä olonkin.
Ja ei kuulosta sekään tervepäiseltä, että lasten pitäisi omasta kodistaan mennä pihalle miehen harrastusten takia.
Kun mies on kunnolla kotiutunut niin uskon että meno muuttuu vielä helvetillisemmäksi. Mies näyttää määräävän mielellään kaiken ja teillä ei ole siihen mitään sanomista, ei sinulla eikä lapsilla.
Ei hyvältä näytä varsinkaan viattomien lastenkannalta. Itse en ottaisi tuollaista puolisoa.
Kyllä tuo minusta jo vaikuttaa aika vaikealta suhtautumiselta , miettisin sinuna vielä tarkkaan tuollaista suhtautumista .
uskomattoman omahyväinen MELKI baska,,,, Niin että teidän sääntöihin vaan.. huh huh... elä yksin...
Kuka nyt eronneita ja karanneita haluaisi yhtä yötä pitemmäksi ajaksi
Kukapa noita vieraan kakaroita alkaa piikomaan,on vielä poikimattomiakin naisia liikkeellä.Se asia on tosi et pennut on etusijalla äidillä,uusi ukko sitten jos jää aikaa.En ainakaan alkaisi toisen isän penskoja piikoon.
se on jo tosi laiska, joka ei jaksa omia lapsia tehdä
lapsille saapuu uusi isä?
Entä kuka on lasten... -äiti???
Meitä on moneen junaan, myös niitä, jotka haluavat valmiin perheen. Sinun kannattaa korostaa sitä, että haet kiinteää ja vakituista suhdetta muuten ei hoivamiehet ota onkeensa.
haluvat valmiin perheen
Äläkääähän masentako YH ihmisiä. Ja eipä kait nuo lotkauta korviakaan tuolle shitille, mitä täälläki näkee. Mutta siis sitä vaan, että oikeasti, ei kannata liikaa ajatella, mitä muut ihmiset ajattelevat, koska on tärkeää osata elää se oma elämä. Jos jollakin on nokan koputtamista, tulkoon auttamaan paskasten rättien ja tiskien kanssa. Mut muutoin soraäänet vaietkoon.
T. Eronnut ja lapseton, mutta miettii erästä YH-ta puolisoksi.
Minä löysin netistä miehen ja minulla on yhteensä 4 lasta. Tosin vain nuorin asuu enää kotona.
Kukaan miehistä, kenen kanssa olen keskustellut tai jonka kanssa ollut jotain flirttiä ei ole mitenkään kokenut yhtä lasta kotona haitaksi. Nykyinen miehenikin oli vain huolissaan siitä, että hyväksyvätkö vanhemmat lapseni hänet. Nykyisin se on hänelle yhdentekevää, hyväksykööt jos haluavat.
Lapsesi lähtevät aikanaan kotoa, niinkuin minunkin vanhemmat lapset. Harvoin näen heitä ja en nähnyt usein ennen avioliittoanikaan. Elämää ei voi rakentaa lapsissa roikkumisen varaankaan.
Jos ei elä omaa elämäänsä lainkaan niin lopussa jää luu käteen. Lapset lähtevät aina aikanaan ja haluavat oman elämän, silloin et ehkä enää löydäkään ketään.
Kyllähän se taitaa olla niin, että nuo edellä esitetyt linjat on aika vallitsevia YH-äitien keskuudessa. Toiset ajattelee, että äijää taloon vaan ja lapset kasvaa siinä sivussa. Ja sitten toiset aloittaa treffit sanoilla: minun lapseni on sitten minulle se elämän tärkein asia ja sen yläpuolelle ei nouse kukaan mies. Siinä sitten helposti käy niin, että sitä äijää ei ehdi koskaan lapsille esittelemään kun se on jo löytänyt jonkun, jolla on sille aikaa.
Ja toisaalta taas onhan se kiusallista lapsille esitellä uusia jamppoja liukuhihnalta. Tämä setä on sitten äidin poikakaveri ja tämä toinen setä on muuten vaan kaveri. Ja kyllä ne lapsetkin yllättäen osaa olla mustasukkaisia ja osaavat valittaa, jos äidin (tai isän) kumppanit vaihtuu koko ajan. Joku viisas on joskus sanonut, että lapset ovat onnellisia tai onnettomia sen mukaan kuinka aikuiset ovat onnellisia/onnettomia. Että siitä sitten vaan tekemään johtopäätöksiä, miten niitä lapsia kannattaa kasvattaa parisuhteessa tai ilman.
aikonaan jouduin nukkumaan yön sohvalla, kun mustasukkaiset tyttäret ajoivat minut pois äitinsä sängystä.
Ei pidä paikkaansa ettei yh saisi seurustelukumppania. Olen yhden lapsen yh ja tarjokkaita vaikka kuin paljon. En vain itse ole kovin innoissani ottamaan miesystävää kokemukseni perusteella ja haluan lapseni aikuiseksi ennenkuin edes harkitsen uutta suhdetta ettei lapsi tule huonosti kohdelluksi uuden miehen taholta. Kun lapsi on maailmalla harkitsen senkin jälkeen haluanko enää miestä elämääni ja ainakaan jolla itsellään on jälkikasvua, ehkä kuitenkin elän yksin ja olen onnellisempi ja riippumaton.
Meillä lapset ovat erittäin iloisia etten antanut isän naisten tulla kotiimme tai lähelle lapsiamme, kun olivat pieniä. Monesti kiittävät ja sanovat että olen tehnyt hienosti heitä kohtaan, etten pakottanut koskaan näkemään isän naisia. Se oli meillä hyvä ratkaisu, lapset saivat rauhassa kasvaa ja olla ilman pelkoa, ja vääriä vaikutteita. Me emme tarvinneet isän naisia elämäämme, riitti kun sotkivat ja rikkoivat lapsiperheen, sitä emme anteeksi anna.
On hienoa kun lapset yhä kiittävät että pidin heidän puoliaan, enkä sysännyt heitä ongelmiin joita isän naiset olisivat meille aiheuttaneet.
Meillä ainakin kannatti katsoa tarkkaan, ketä kotiimme laskemme ja kenelle me menemme. Lapset ovat yhä elämässäni, mutta isä ei, ja siitä saa syyttää ihan itseään. Hylkääminen jää lasten mieleen vaikka olivatkin pieniä, kyllä he muistaa.
Miten äkkiä itsellesi tuli uusi mies?
Eihän lasten isän tarvitsekaan olla elämässäsi. Hän ei ole sinun isäsi.
"miten voisi saada uuden parisuhteen yh-vanhemmuudesta huolimatta?"
Ei kukaan mies ole niin hullu, että alkaisi kakaroitasi elättämään
Yh-isät saa varmaan myös olla ilman naista. Kuka hullu rupeaisi toisen naisen kakaroita elättämään.
kannattaa miettiä ennenkuin alkaa lapsia tekemään. Sillä voi pilata koko loppuelämänsä.
Niin. Nainen ei ota yh-isää koska joutuu elättämään toisen naisen eli lasten oikean äidin synnyttämiä kakaroita.
Miksi äiti on äiti, isä on isä, nainen on nainen, mutta lapset on KAKAROITA????
Lastenko vika, että ovat syntyneet maailmaan?
Niino, onneksi suomessa ei isällä ole mitään mahdollisuutta normaalisti edes olla sen verta oikeana huoltajana lapsilleen eron jälkeen, että uuden naisystävän tarvitsisi pelätä "kytkönä tulevien lasten" elättämistä.
Isä näkee lapsia suurimmassa osassa tapauksista vain sen kerran viikossa, yleensä viikonloppuisin, kun taas äidille mukulat annetaan lähes ehdoitta hoidettavaksi 5pvä/vko.
Joten jos nyt sattuu sellaisen yh-isän jostain löytämään ja joutuu kestämään lasten vierailuja kerta viikkoon..
Ei mitään, naiset ovat tosiaan naisia ja tämä(kin) taitaa tosiaan olla aikalailla liikaa vaadittu ja tulkittavissa "toisen naisen kakaroiden elättämiseksi".
Sattuipa tuolta nimim. "Ei mitenkään" viestistä tarttumaan. Siinä mies tuumasi että lapset on kakaroita. Oletin että niin kai sitten ovat. (paitsi omat).
Kyllä Suomessa aika yleisesti huoltajuus on ainakin jaettu puoliksi. Lapset isällään puolet ajasta. Jos isää VÄHÄÄKÄÄN KIINNOSTAA niin on vain järjestelykysymys.
Aina oletetaan että äidin uusi mies elättää lapset. Samalla tavalla isän uusi vaimokin voi joutua heitä elättämään.
Täällä yksi sellainen. Olen kahden lapsen YH äiti ja miesystävälläni on kolme lasta. Yhteensä meillä on siis viisi lasta - ja toivottavasti tulevaisuudessa myös yksi yhteinenkin. Itse voin todeta, että eron jälkeen minulle oli ERITTÄIN selvää etten koskaan ottaisi itselleni miestä jolla ei ole lapsia ja joka ei ole itsekin eronnut. Koska jos mies / nainen on 40-vuotias eikä hänellä ole vielä perhettä, niin jotain vikaa kaverissa täytyy olla. Miksi siis ottaa sellaista riesaa itsellee, kun ei sellainen kuitenkaan voisi ymmärtää lapsiperheen arkea. Koska meillä kummallakin siis on lapsia, seurustelumme sujuu mainiosti. Toki lapsille pitää antaa enemmän aikaa, kuin jos olisi sinkku, Mutta usko pois, seurustelu lasten kanssakin on mahdollista, kunhan teet sen riittävän avoimesti ja rehellisesti lapsillesi, myöskin heidän mielipiteitään kuunnellen ja kunnioittaen ja muistat myös kertoa heille, ettei uusi kumppani toki tarkoita sitä, ettekö rakastaisi lapsiasi yhtä paljon kuin aiemminkin.
Voi hyvää päivää näitä naisia.
Parisuhde pitää saada, mutta vain ja ainoastaan naisen ehdoilla.
Mies kelpaa huolehtimaan naisen kodin asioista ja naisesta ja kantamaan rahaa, mutta ei saa mitään aikaa eikä omia mielipiteitä/haluja ilmaista saati toteuttaa.
Niinpä, mies ei ole ihminen. Naisen egon jatke vaan tarvittessa.
Luuletteko että kukaan täyspäinen mies edes pienen hetken lähtee tuollaiseen mukaan?
Ah ja voi aijai, vain huonoja miehiä ja minä niiin surkku ja väärin ymmärretty. Ja paskat. Jos ei muuta niin lopettakaa narina ja olkaa hiljaa.
Löytyiskö asenteesta syytä että se mies lähti kävelemään jo alun alkajaankin?
Ja lapset otetaan vielä aseeksi. Ei ihme että perheissä voidaan huonosti.
Ja kohta taas joku poraa miten tämäkin mies ei ymmärrä ja on huono.
Grow up!
Entinen ukkos lopettaa elatusapujen maksamisen, jos otat uuden miehen taloon
Ei lopeta. Lasten isä on edelleen elatusvelvollinen. Ei uusi mies.
Ajauduin parisuhteeseen jossa oli 2v ja 4v pojat, olin poikkeuksellinen mies siinä mielessä että otin pojat todella "sydämmelleni" .
Normaali perhe elmää 10v/ 4v naimissa ja sitten avioero!
Avioero on rankka kokemus jo yksistään parisuhteen menettämisen kannalta, mutta eniten tulin surulliseksi poikien vuoksi!
Aikuisesta vielä eroaa helposti mutta lapset.....
Menetys on musertava...
Vailla katkeruutta tms: olen kuitenkin päättänyt että jos edes alan joskus parisuhteeseen niin siihen ei takuuvarmasti tule kuulumaan lapsia!
En pystyisi enään ottamaan tenavia tosissani!
YKSINHUOLTAJAT ovat siis kertakaikkiaan pois kuvioista!
Erosi johtui varmaan sinun pettämisistäsi
No huh huh noita juttuja. Ehkä tosiaan on parempi olla ilman parisuhdetta, jos tollasia kusipäitä on vaan tarjolla. En todellakaan etsi mitään elättäjää tai "hoitajaa" lapsilleni, pärjään itseksenikin. En edes tässä vaiheessa haluaisi asua yhdessä, vaan seurustella, viettää aikaa yhdessä.
Ja toiseksi, itse otin eron, koska muita vaihtoehtoja ei silloin ollut.
Aika suppeita käsityksiä ihmisillä täällä.... mutta olisihan tuo pitänyt arvata.
olisit heti ilmoittanut, ettet etsii seuraa vakavalla mielellä. Nyt voisi jopa kiinnostaa minuakin.
Luin viestiketjua, ja hämmästyin kuinka paljon asiattomia kommentteja täällä onkaan - pääasiassa tuntuu olevan katkerat miehet liikkeellä. Mutta usko pois, tänne Suomeenkin mahtuu vielä monia tervejärkisiäkin miehiä jotka ovat valmiita seurustelemaan kaltaisesi täysjärkisen naisen kanssa. Tsemppiä etsintään.
Itselläni aivan ihana uusi suhde mieheen jolla kolme omaa lasta minulla kaksi lasta. Elämämme sujuu hyvin.
En tiedä missä nämä naiset ovat jotka tahtoisivat tutustua. Täällä vaikerretaan yksinäisyyttä, mut ei ainakaan mulle ole tunkua ollut seurasta vaikka olen ajoittain tuntenut ihan onnen kerjäläiseksi itseni. Jo 6v erosta ja mielestäni olen fiksu mies hyväksyn varmasti kumppanini lapset jos meillä menee muuten hyvin. Mut onni vaan antaa odottaa itseään, yksin taivallan mut silti pää pystyssä ja valoisin mielin .
Kaikkea hyvää alkavaan vuoteen, toivottavasti löydämme onnemme joskus!!
kun ole suosittu, niin naisia jonoksi asti. Mutta kun olisi todellista tarvetta, niin niitä ei näy missään.
Herää. Sun pitää olla rikas, antaa rahaa naiselle, pysyä pois tieltä. Tai olla kuuluisa, kiekkoilija, lottovoittaja, viisas, älykäs, omistaa ison talon keskeltä kaupunkia, mökki meren rannalla, oma iso firma johon sen kakarat otat töihin...
Jos et noita, niin ei lohkea.
eivät YH-äidit sentään duunareista välitä
Itsekin yksinhuoltajana ja sen jälkeen uuden kumppanin löytäneenä sanoisin
että kahden yksinhuoltajan olisi helpompaa yhdistää voimansa.
Molemmat samassa tilanteessa ja ymmärtävät että lapset ottavat osansa.
Miksi etsisit lapsetonta kumppania?
Eikös useimmilla ikäisilläni (40 ) kuitenkin niitä lapsia ole...?
En etsi lapsetonta kumppania, mutta tapaamillani miehillä on ollut tilanne, että lapset ovat vain joka toinen viikonloppu heillä tai mahdollisesti vuoroviikoin, jolloin heillä on enemmän sitä "omaa aikaa" kuin minulla. En ole pystynyt sitten extempore lähtemään vaikkapa mökille tms.
Mielläni minä yh-isään tutustuisin, jos sellainen vaan tulisi vastaan. Niin, ja uskoisin, että tuo aikatauluongelma on enimmäkseen siinä tutustumisen alkuvaiheessa, kun lapsia ei haluta vielä "sotkea" mukaan.
Mutta jos ei sopivaa miestä löydy, niin ei se maailma siihen kaadu. Välillä vaan tuntuu vähän yksinäiseltä ja olisihan se niin ihanaa käpertyä toisen kainaloon...
Kapakoista ne muutkin eronneet ja karanneet kainaloita etsivät
Hanki koira.
Kun menee YH:n kanssa yhteen on se sellainen kytkykauppa ,että ei voi olettaa ,että ihan menisi kaikki putkeen. Ei käy ku elokuvissa se on ihan selvä.Mutta kuten kaikki asiat elämässä on syytä edetä pikkuhiljaa ja katsoa kuin alkaa sujumaan.Ja kyllä se lähtee kun tahtoa löytyy. Se kun tämä elämä on kaikenkaikkiaan valintoja täynnä ja niin on tämäkin. Suomessa joidenkin arvioiden mukaan yli satatuhatta YH:tä! ja se tullee lisimään.No eihän siinä mittään kunhan etusijalla on lapset ja niiden hyvinvointi ja oma jaksaminen..niin, yhdessähän se on helpompi ja rakkautta tarvitsee jokainen ....
Eronneita ja karanneita yksinhuoltajia nykysuomessa riittää. Että siinä mielessä vaatimukset kannattaa pitää kohtuullisina
YH:den kanssa on ihan mahotonta olla parisuhteessa! Sais nähdä ainoastaan silloin kun lapset on toisella vanhemmallaan. Mitäs niinä muina päivinä sitten pitäisi tehdä? Ei tajuu... Miks YH:t tekee tän niin vaikeeks?
Ne ovat niin kranttuja
Kyllä lapsettomia löytyy tän ikäisistä. Jos ajattelen omia luokkakavereita koulusta, niin n. 30 prosenttia on lapsettomia ja luultavasti jääkin lapsettomiksi.