et saa musta enää mitään silloin kun satut haluamaan. Loppu!
Ystävä makaa sairaalassa ja se viimeistään avasi silmäni.
Turhiin ihmisiin, jotka ei välitä muusta kuin itsestään ei kannata panostaa, ei "huorata", ei yhtään mitään, pitää elää!!
Miettikää kaikki, kun lähdette uuteen vuoteen, että kannattaako uhrata elämäänsä ikävöimiseen ihmisen perään, joka on jo mennyt, kun tyhjän arvan hänestä saa pyytämättäkin!
Miten voittaa ikävä? Arvostakaa itseänne enemmän ja sitä mitä olette ihmisinä!
http://www.youtube.com/watch?v=7DwYss_ndZs
Ystävä makaa sairaalassa ja se viimeistään avasi silmäni.
Turhiin ihmisiin, jotka ei välitä muusta kuin itsestään ei kannata panostaa, ei "huorata", ei yhtään mitään, pitää elää!!
Miettikää kaikki, kun lähdette uuteen vuoteen, että kannattaako uhrata elämäänsä ikävöimiseen ihmisen perään, joka on jo mennyt, kun tyhjän arvan hänestä saa pyytämättäkin!
Miten voittaa ikävä? Arvostakaa itseänne enemmän ja sitä mitä olette ihmisinä!
http://www.youtube.com/watch?v=7DwYss_ndZs
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onhan kyllä noinkin.. Mut tosiasia on myös se et kun tarpeeksi paljon satutettu ja liian pitkään.. Niin joka ikinen isku tuntuu jo tosi pahalta. Ja jossain vaíheessa tulee raja vastaan. Ei tunne välttämättä enää olevansa yhtään mikään eikä minkään arvoinen..
Lopputulos voi olla tosi ikävä. Niinkin voi sattua elämässä. Ja kun sitä sanotaan et ihmiselle annetaan juuri sen verran taakkaa kuin se jaksaa kantaa. Ei pidä paikkaansa. Nyt sen tiedän minäkin.
Unohtui..
Mut päätöksen olen minäkin tehnyt ja sen lupaan pitää.
no mikäs se oli
Puhut asiaa.
Ja se, että kertoo ajallaan ne asiat oikeille ihmisille siellä reaali elämässä.
Jos uskaltaa ottaa sen riskin.
Ei kannata jäädä haikailemaan kenenkään perään tai alkaa juoksemaan kenenkään perässä. Pitää joko kertoa tai sitten mennä eteenpäin. Ei jäädä liian pitkäksi aikaa haikailemaan. Eikä pidä ihalla ketään liikaa.
Monesti tuosta haikailusta kärsivät eniten ne lähimmät rakkaimmat ihmiset, jotka tarvitsevat ehkä eniten teitä, teidän aikaanne ja rakkauttanne. Kyllä se siinä ajan käytössä näkyy se rakkaus. Keneen / mihin panostaa, siihen käyttää aikaa. Onko se työ, toinen ihminen lähellä,lapset, vanhukset, rakastettu...
Tällä hetkellä on sellaista vauhtisokeutta. Etsitään unelmienkumppania, rakkaustarinaa, sielunkumppania...
Ja kuitenkin ne todelliset kumppanit ovat aivan siinä lähellä ja todellisia, ja parhaimpia. Eihän sen tarvitse olla mitään ihmeellistä fibaa yms.
Ei se kuori / naamavärkki , koska pakkelilla voi saada ihmeitä aikaan, jos se siitä on kiinni. Jos miehet näkisivät nämä "kauniit" tv tähdet luonnossa ja sen jälkeen kun meikit on päällä, he ehkä arvostaisivat myös näitä normaalinnäköisiä naisia. Sillä jokaisesta naisesta voidaan saada "kaunis" ulkoisesti pakkelilla, jos on niikseen tarvis. Vaan kun ei tarvitse.
Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta jo näin etukäteen,
yhdessäoloa, mukavia hetkiä ystävien ja rakkaitten kanssa,
ja
itsekin yritän tehdä parannusta "erakoitumisesta", josta niin pidän.
Kun ei tarvitse olla kaunis eikä fiksu ja filmaattinen
vaan voi kulkea haalareissa ja resuisessa paidassa, hiukset harjaamatta ja
naturellina.
Fiksu teksti daavede. Oletpa hyvinkin oikeilla jäljillä. Samoja olen mietiskellyt. Kaikkeen ei pidä aikaansa tuhlata. Aika on arvostuksen mitta. Mutta miten kertoa toiselle, että se on tullut täyteen. Mitta nimittäin. Minä arvostaisimme ainakin, jos kuuluisin sen henkilöltä itseltään.
Eikä toista oikein voi sen takia seinää vastenkaan laittaa, minusta se tuntuisi epämukavalta, tehdä niin.
Ei voi toista syyttää, jos tunteet eivät ole samat.
Joten jos ei ole selvyyttä onnistunut saamaan, ei auta kuin haihtua pois.
"Hell is the truth, that gets revealed too late".
Helvetti on totuus, joka paljastuu liian myöhään.
Vähän kuin hautaisi jotain, ja vuosien jälkeen huomaakin, että olikin elossa haudattaessa..
Joten, asioilla on puolensa; selvittää pitää, mutta pitää myös ymmärtää haudata asiat, ja jättää taakseen, kun sen aika on.
Kuolleessa roikkuessaan muumioituu itsekin, ja jää elämä elämättä.
Ja elämä on kuin lahjakortti, omalla nimelläsi. Kukaan muu ei voi sitä käyttää.
Kannattaako heittää käyttämättömänä pois?
Täyttä asiaa. Ja joskus voi hyväksyä sen totuuden jonka itselleen antaa. Loppujen lopuksi tietääkö kukaan, mikä totuus oli. Mä tiedän yhden, joka pätee loppupeleissä aina: ei ollut minua varten. Mitä sitä sen enempää tietoa tarvitsee. Mun mielestä siihen kiteytyy kaikki olennainen. Kun tietää ettei tulevaisuutta ole toisen kanssa, eikö se riitä. Minulle riittää.
Erakko musta tuli haahuillessa ikävän perään. Toivoton typerä löysä hirsi jonka aiheutti puukotus selkään ilman selvitystä. Ei vaan pysty uskomaan kun toinen ei ole asioita suoraan lättyyn sanonut. Erakoitumisesta onkin tullut ystävä. Kenenkään seura ei sykähdytä, luotto hävinnyt. Se on valitettavasti pois muilta rakkailta. Kaikista rakkaimmat eivät ole kuitenkaan lähteneet rinnalta. Onneksi ymmärtävät ettei muutokseni ole heistä johtuvaa vaan sisällä kalvavaa selvitystä joka sinällään on iso lahja itselleni. Tässä on hyvä olla, mutta nyt on hyvä aika repäistä itsensä kolosta valoon. Auts häikäisee.
Parempaa vuotta kaikille, etenkin pahasti itsensä satuttaneille.
Elämä tosiaan on tässä ja nyt, ei eilistä ei huomista.