aattelin vaan kysyä...

en ainakaan vähään aikaan joudu, koska asun nyt niistä erossa koska he mukiloivat minua aina.... :(

En varsinaisesti tappele vanhempieni kanssa ikinä. Teininä oli tietty paljon riitaa jos jonkinlaisesta asiasta, mutta ei enää näin vähän vanhempana. Tietysti jotain erimielisyyksiä aina löytyy, mutta emme edes huuda toisillemme enää.

isää en ole nähnyt kohta kahteen vuoteen ( se tyypillinen elatusapu riita) ja äidin kanssa menettelee. välillä mukavaa, välillä todella ahdistavaa. en luota äitini sanomisiin enää ollenkaan ja toiveikkaana odotan lukion päättymistä että voisin muuttaa pois.

Mulla on tavallaan ihan hyvät välit vanhempiin..
Mä en pahemmin tappele jos mun äiti ei oo juonu..
sillo mä haukun sitä ja tälleen ku mun hermot menee ku se tulee huutaa.. Mun vanhemmat luottaa muhun ainaki uskon nii.. mut on ne aina välillä vähä sellasii et ei usko.. :D

Minulla on huonot välit.. Aina, kun koitan puhua heille.. Tulee aina huutoa ja itkua..

Tosi hyvät välit. Tapellaan tosi harvoin, kinastellaan pari kertaa viikossa, mutta ne on sellasia "pikakiistoja", että viiden minuutin päästä istutaan jo telkkarin ääressä yhdessä. Riidellään yleensä huoneen siivoamisesta... Isä ärsyttää vähän enemmän, ehkä siks, että me ollaan niin samanlaisia. Ja kyllä vanhemmat luottaa meihin (sisko on 20), on aina luottanu. Ne ei esim. soittele perään vaikka tulisin kaheltatoista kotiin. Tosin se saattaa johtua siitä, että ne tietää mitkä mun mielipiteet on juomisesta (= alkoholi kelpaa vaan sytytysnesteeksi). Sen takia ne päästää käymään kaverin alkoholistipoikaystävällä tapaamassa yhtä poikaa (joka kyllä on seittemän vuotta vanhempi).

Mulla on "loistavat" välit äitini kanssa! Isä on kuollut, sillon ku olin ykstoist,(nyt 16v) joten mutsi on aika läheinen!
En mä sille kuitenkaan mitään omia asioita kerro eikä se mulle sen asioista, mulle riittää et saan säännöllisesti rahaa...
Riidellään aika usein just vaatteist, kotitöist, poikakavereist ym.
mut silti mä rakastan sitä ja se mua:)