Täällä väitellään usein siitä voiko yksinäisiä naisia ollakaan. Sanotaan,että miehillä yksinäisyys on paitsi paljon yleisempää ja myös syvempää niin, että täysin yksin olevat ovat lähes poikkeuksetta miehiä ja vain miehillä tilanne voi olla täysin toivoton.
Kyllä asia varmasti näin on.
Naiset omaavat paremmat sosiaaliset taidot,heillä on tutkitustikin paljon laajempi ja parempi sosiaalinen tukiverkosto ja lisäksi lähes nainen kuin nainen - ulkonäöstä ja muista tekijöistä riippumatta - pystyy löytämään baarista tai netistä itselleen miesseuraa pidemmäksikin aikaa kuin vain yhden yön jutuksi.
Voidaan siis todellakin sanoa, että totaalinen ja äärimmäisen toivoton yksinäisyys on käytännössä täysin miesten juttu.
Tätä ei tietenkään muuta miksikään se, että on löydettävissä joitakin naisia, joilla yksinäisyystilanne on melko paha, mutta silloin syynä lienevät käytännössä aina pahat mielenterveysongelmat ja muutenkin todella huono tuuri. Täälläkin esimerkiksi on kirjoittanut melko vihaiseenkin sävyyn nainen, joka on pitänyt itseään esimerkkinä siitä, että nainenkin voi olla totaaliyksinäinen. Hän on painottanut sitä, että jos nainen on sellaista kuten ujo, syrjäytynyt, syrjäänvetäytyvä, mielenterveysongelmainen, silloin nainenkin voi jäädä totaaliyksinäiseksi. Itseään hän on pitänyt esimerkkinä tällaisesta, sillä kuulemma hänellä ei psyykkisen sairautensa vuoksi ole kykyä hankkia kavereita tai miestä, vaikka häntä on kuulemma usein sanottu peräti maailman kauneimmaksi naiseksi. Älyäänkin hän on kehunut (vaikka käytännössä jokainen nettiin kirjoittava pitää itseään superviisaana) ja kai hänellä on katetta kehuilleen vaikkapa niin, että hän on aikanaan koulussa tai älykkyystestissäkin loistanut. Hän painotti psyykkistä sairauttaan ja sanoi sen estävän häneltä seuraan hakeutumisen. Arvelisin tämän perusteella hänen sairastavan peräti skitsofreniaa, sillä siihen tuo kuvaus sopisi kaikkein selkeimmin. Skitsofrenia todellakin voi olla niin paha sairaus, että pahimmillaan se johtaa ihmisen lähes eristäytymään silloinkin, kun hän ei ole niin huonossa kunnossa että sairaalahoitoa tarvitsisi.
Kyllä tällaisia naisia varmasti on, mutta he ovat äärimmäisen harvinaisia poikkeustapauksia, sanoisiko jopa niin harvinaisia, että "he ovat saaneet negatiivisen lottovoiton" ja elämä ja onni on kohdellut heitä todella kaltoin.
Onneksi lähes kenenkään naisen tilanne ei ole noin kehno, vaan terve tai vain lievästi terveysongelmainen nainen saa kyllä seuraa aina halutessaan, jos vaan viitsii nähdä vähänkään vaivaa.
Olisipa miehilläkin näin...
Kyllä asia varmasti näin on.
Naiset omaavat paremmat sosiaaliset taidot,heillä on tutkitustikin paljon laajempi ja parempi sosiaalinen tukiverkosto ja lisäksi lähes nainen kuin nainen - ulkonäöstä ja muista tekijöistä riippumatta - pystyy löytämään baarista tai netistä itselleen miesseuraa pidemmäksikin aikaa kuin vain yhden yön jutuksi.
Voidaan siis todellakin sanoa, että totaalinen ja äärimmäisen toivoton yksinäisyys on käytännössä täysin miesten juttu.
Tätä ei tietenkään muuta miksikään se, että on löydettävissä joitakin naisia, joilla yksinäisyystilanne on melko paha, mutta silloin syynä lienevät käytännössä aina pahat mielenterveysongelmat ja muutenkin todella huono tuuri. Täälläkin esimerkiksi on kirjoittanut melko vihaiseenkin sävyyn nainen, joka on pitänyt itseään esimerkkinä siitä, että nainenkin voi olla totaaliyksinäinen. Hän on painottanut sitä, että jos nainen on sellaista kuten ujo, syrjäytynyt, syrjäänvetäytyvä, mielenterveysongelmainen, silloin nainenkin voi jäädä totaaliyksinäiseksi. Itseään hän on pitänyt esimerkkinä tällaisesta, sillä kuulemma hänellä ei psyykkisen sairautensa vuoksi ole kykyä hankkia kavereita tai miestä, vaikka häntä on kuulemma usein sanottu peräti maailman kauneimmaksi naiseksi. Älyäänkin hän on kehunut (vaikka käytännössä jokainen nettiin kirjoittava pitää itseään superviisaana) ja kai hänellä on katetta kehuilleen vaikkapa niin, että hän on aikanaan koulussa tai älykkyystestissäkin loistanut. Hän painotti psyykkistä sairauttaan ja sanoi sen estävän häneltä seuraan hakeutumisen. Arvelisin tämän perusteella hänen sairastavan peräti skitsofreniaa, sillä siihen tuo kuvaus sopisi kaikkein selkeimmin. Skitsofrenia todellakin voi olla niin paha sairaus, että pahimmillaan se johtaa ihmisen lähes eristäytymään silloinkin, kun hän ei ole niin huonossa kunnossa että sairaalahoitoa tarvitsisi.
Kyllä tällaisia naisia varmasti on, mutta he ovat äärimmäisen harvinaisia poikkeustapauksia, sanoisiko jopa niin harvinaisia, että "he ovat saaneet negatiivisen lottovoiton" ja elämä ja onni on kohdellut heitä todella kaltoin.
Onneksi lähes kenenkään naisen tilanne ei ole noin kehno, vaan terve tai vain lievästi terveysongelmainen nainen saa kyllä seuraa aina halutessaan, jos vaan viitsii nähdä vähänkään vaivaa.
Olisipa miehilläkin näin...
Vastaukset 44
Vanhimmat
Melestäni maailma on tässä suhteessa epätasa-arvoinen.
Olen samaa mieltä kuin aloittaja tästä asiasta, sukupuolten välillä on selvä haasteellisuuden ero seuran löytämisen suhteen. Naiset pääsevät kaikin puolin helpommalla kuin miehet. Henkilökohtaisesti olen käyttänyt omalla tavallani aika paljon energiaa seuran löytämiseen netin kautta, kuten varmaankin on näkynyt mm. tämän epämääräisen ilmoituksen toistelun suhteen, mutta se on ollut lähes täysin hukkaan heitettyä, vastauksia on tullut vain kourallinen, eikä niistä ole syntynyt sellaista keskustelua, joka olisi mihinkään johtanut.
Jos taas ajattelee naisten tilannetta niin ei yhdenkään naisen tarvitse nähdä yhtäpaljon vaivaa saadakseen edes yhden yhteydenoton, vaan omalla kohdallani ainakin olisi niin että jos sukupuolten asema olisi tässä polaarisesti päinvastainen niin silloin olisin tällä vaivannäölläni todennäköisesti löytänyt seuraa, vielä jos vähän tarkennetaan, niin todennäköisesti jo 1/100 siitä vaivannäöstä mitä olen nähnyt olisi riittänyt.
No sukupuolten välillä on muitakin eroja, ja toisaalta miehet pääsevät monessa muussa asiassa paljon helpommalla. Mutta on vaikea kuvitella sellaisia asioita, joissa miehet pääsevät helpommalla, jotka olisivat mitenkään verrattavissa tärkeydeltään kontaktin puuttuumiseen vastakkaiseen sukupuoleen.
Kaikkein traagisin piirre ihmisten kannalta naisten käyttäytymisessä minun mielestäni on naisten tapa vieroksua sellaisia miehiä, jotka ovat yksinäisiä tai kokemattomia. Ehkä eivät kaikki, mutta ainakin monet naiset ajattelevat että kokemattomissa miehissä täytyy olla jotani vikaa, ja he karttavat tällaisia. Sehän tarkoittaa että naiset tekevät yksinäisyydestä eroon pääsemisestä kaikille miehille vaikeampaa.. Naisten tilanne tässäkin suhteessa on parempi.
Netissä muuten on sellaienn hauska kuva tähän aiheeseen liittyen, se ei ole kovin tarkka tai objektiivinen, ei esimerkiksi ole ollenkaan yritetty edes huomioida niitä asioita jotka ovat naisille vaikeampia, mutta kyllä siinä kuitenkin ihan oikeilla linjoilla ollaan, ja kyllä toi vähän hauskakin on, tai ainakin mua pisti naurattamaan.. :D
http://tinypic.com/r/2nrh7h0/5
Epäilemättä naiseksi syntyminen olisi jossain asioissa voinut tehdä elämästä hieman helpompaa, ja jossain asioissa taas mieheksi syntyminen teki elämästä hieman helpompaa.
Jos olisin syntynyt naiseksi, minulla olisi todennäköisesti silti vaikeuksia saada ystäviä oman sukupuoleni edustajista, onhan minulla nyttenkin vaikeaa saada miespuolisia ystäviä. Heteronaisena taas ei välttämättä olisi vaikeuksia saada miestä seurustelutarkoituksessa, mutta olisin joutunut, ja joutuisin hyvinkin pitkään elämässäni käyttämään aikaa meikkaamiseen ja laittautumiseen. Urapolulla joutuisin törmäämään lasikattoon, eikä minua välttämättä sukupuoleni takia otettaisi vakavasti. Joutuisin kärsimään vuosikausia tasaisin väliajoin toistuvista kuukautiskivuista, ja jos seurustelisin, voisin tulla raskaaksi ja huonolla tuurilla yksin kantamaan jälkikasvun kasvattamisesta koituvat seuraukset. Onneksi minulla kuitenkin olisi ollut onni syntyä Suomen kaltaiseen tasa-arvoiseen maahan, jossa me miehetkin jo osallistumme kotitöihin ja lastenkasvatukseen, mutta yhä ne ovat enemmän naisten "tehtäviä".
Ollakseni täysin rehellinen, ja kaikki kunnia naisille, olen yksinäisyydestäni huolimatta silti onnellinen siitä, että synnyin mieheksi.
´´Heteronaisena taas ei välttämättä olisi vaikeuksia saada miestä seurustelutarkoituksessa´´
Voi kyllä voi hyvinkin olla vaikeuksia saada seurustelukumppania. Se on se seksiseura joka ei niin paljon vaadi, mut seurustelukumppani vaatii paljon enemmän ku luulette. Epävarma yksinäinen nainen seurustelu ei oikeen sovi yhteen ja harvemmin onnistuu.
´´Ollakseni täysin rehellinen, ja kaikki kunnia naisille, olen yksinäisyydestäni huolimatta silti onnellinen siitä, että synnyin mieheksi. ´´
Olen minäkin erittäin onnellinen siitä että synnyin naiseksi. Mutta se ei liity siihen että uskoisin naisilla olevan parempi onni mitä yksinäisyyteen tulee.
Toisaalta toitotatte ja valitatte kuinka helppoa naisilla on, toisaalta kuulutatte kuinka ylpeitä miehuudestanne olette. Niin älykkäitä mutta niin tyhmiä. ;-(
Ja ne on ne miehet joilla on kusi päässä jotka ei ota niitä naisia välttämättä vakavasti esim. koska jotkut miehet eivät näe naista yhtä paljon ihmisenä, ajattelevana yksilönä kuin seksuaalisessa mielessä. Syytä siis miesten kaukonäköisyyttä tässä asiassa. Se ei ole naisten vika, se on miesten häpeä, vaikka nainen saattaa siitä kärsiäkkin. Loppujen lopuksi miehet eivät olekaan niin mahtavia, vaan heidän tyhmyydestään ja itsehillittömyydestään joutuvat naisetkin kärsimään juuri esimerkiksi työpaikallaan. Onneksi tääkin asia on muuttumaan päin.
Jos mä tulisin raskaaks miehelle joka häipyis, se olis abortti se.
Kuten sanoin, "ei välttämättä". Ei se tarkoita, että seurustelusuhteen hankkiminen olisi naisellekaan helppoa. Meitä molempia vaivaa tietynlainen sokeus vastakkaisen sukupuolen kokemia ongelmia kohtaan, mikä tietysti on täysin luonnollista.
En usko että kummallakaan sukupuolella olisi sen helpompaa loppujen lopuksi. Onhan kuitenkin niin, että jos miehenä oleminen olisi helpompaa, olisimme kaikki miehiä. Tai jos naisena oleminen olisi helppoa, olisimme kaikki naisia.
Mielestäni tälläinen vertailu sukupuolten välillä on hedelmätöntä, eikä johda mihinkään positiiviseen ratkaisumalliin. Yksinäisyytemme on vaikeaa, oli sitten sattunut syntymään kumpaan sukupuoleen tahansa. Syyttelemällä, syyllistämällä, haukkumalla ja vertailemalla emme saa hyvää rakennettua, vaan saamme aikaiseksi vain lisää pahaa.
Mielesäni naisilla pitäisi olla yhtä kurjaa grrrr... Vaan se on itseasiassa heidän syytään. He meitä painvat alaspäin tähän suohon... Grr...
Sori en lukenut aloitusta, mutta ajattelin vastata ja vetää kuoron roolia saarnaajan edessä vaihteeksi, yleensä kun olen se vitun häirikkö...
Naisilla voi olla kuule paljon kurjempaakin. Kyllä molemmilla sukupuolilla on huonot puolensa. Ja voin kertoo, että yleensä se on se nainen joka kärsii ku maailmanlaajuisesti katsoo. Mutta kyllä te miehet toivotte silti laittavanne vielä enemmän naisten niskoille, sinäkin otat heti uhrin roolin ja leikit marttyyria, muttet asioita osaa laajasti ja pitkälle katsoa.
Joo uhria tässä leikin... wat?
Oletko se sama ihan pihalla oleva mätisäkki joka tuolla toisessa aloituksessa kertoi minusta asioita, joita en itse tiennyt.
missä ketjussa
Mut niin siitä uhriudesta ja heikosta kaukonäöstä?
njaa kommenttis tais olla provoilua/sarkasmia joten ihan sama.
No niinpä taisi.
Miten sitten selität sen, että minäkin olen yli neljä vuotta ollut yksin? Ei ole mt-ongelmia, ei alkoholismia, on työpaikka ja ystäviä. Mutta kun on tavallinen, ei silmiinpistävän ruma muttei millään tavalla kauniskaan, ja kroppa tällainen tasapaksu lyhytjalkainen pohjoissuomalainen, niin on ihan sama mitä tekee mutta elämänkumppania ei löydy.
Vaihtakaa sitten sukupuoltanne, kun on niin helppoa olla nainen !! Itse voin yksinäisenä naisena sanoa, että ei se ole yhtään sen helpompaa.
Äly hoi...-nimimerkki.
Sinun tuo viestisi sisältää sen kirjoitustyylin, että luultavasti SINÄ olet juuri se täällä kirjoittanut nainen, johon aloituksessani viittasin. (Siis kertonut kärsivänsä pahasta psyykkisestä sairaudesta, kertonut tulleensa lukuisasti sanotuksi peräti maailman kauneimmaksi naiseksi jne.)
Toki saatan erehtyäkin, ja olet joku toinen. Luulen kuitenkin, että olet se sama.
Ei kai aloitukseni loukannut sinua?
Sinulla on ollut elämässä todella huono onni. Oli "hyvät kortit" kuten ulkonäkö ja äly (tuskin äo:tasi turhaan kehuit, vaan kai se on testattu), mutta sitten tuli pahoja ongelmia kuten ilmeisesti skitsofrenia. (Se sinulla ymmärtääkseni on, kun oikein painotit psyykkistä sairastavuuttasi muihin nähden.)
Sinulla ei varmastikaan ole helppoa.
Kai silti ymmärrät, että vain harvalla naisella on yhtä kehnosti asiat kuin sinulla?
Ei, en ole todellakaan mikään sama joka on täällä kirjoittanut, koska en ole tänne aikaisemmin kirjoittanut. Olen vaan lukenut tätä yksinäisyys-palstaa, jossa miehet itkee sitä kuinka vaikeaa niillä on ja naisilla on niin hel..vetin helppoa. Ja ei minulla ei ole mitään psyykkistä sairautta, en napsi pillereitä. Mutta olen yksinäinen, koska nainenkin voi valitettavasti olla sitä, enkä ole ainoa yksinäinen nainen !!
Äly hoi...-nimimerkki taas!
Anteeksi, jos erehdyin. Et siis ole se sama. No, alkuperäinen viestisi oli niin lyhyt, että erehdys oli mahdollinen, vaikka se viestisi sattuikin sisältämään pari ominaista kirjoitusjuttua, jotka sopivat ainakin yhdelle, joka on aiemmin kommentoinut näihin "nainen ei voi olla yksinäinen"-juttuihin.
No, kuten itsekin tästä ketjusta näet, tässä ketjussa olen kommentoinut sillekin naiselle, joka aivan varmasti on se sama, joka aiemminkin on kommentoinut tällaisiin ketjuihin välillä melko raivostuneenakin. Kait hänellä on ollut syytäkin olla hieman loukkaantunut ja hermostunutkin.
Nähtävästi hän ei aio vastata enää minulle, mutta ei häntä siitä voi moittia, sillä hänelle esittämäni kysymiset ja sanomiset olivat ehkä turhan tungettelevia.
Miehenä on paljon vaikeampi löytää seuraa. Juuri kukaan nainen ei ole kiinnostunut yksinäisistä miehistä. Jos mies menee yksinään baariin ja koittaa jutella jonkun naisen kanssa, luullaan, että mies on joku surkea ja epätoivoinen naistenmies joka etsii yhden illan juttuja. Jos taas nainen menee yksin baariin ja lähestyy miestä, on se vain hyvä juttu. Tosin naiset eivät yleensä edes lähesty miehiä.
Aina oletetaan että mies tekee aloitteen. Naisten ei täydy tehdä mitään saadakseen seuraa. Miesten täytyy tehdä kaikki työ. Etenkin ujommille ja yksinäisille miehille se on vaikeaa. Lisäksi naisia kiinnostaa vain tietynlaiset miehet (yli-itsevarmat, röyhkeät paskiaiset) ja muut eivät kelpaa.
Mietipä millaisen vastaanoton saa ei-kaunis, ei-hoikka nainen, joka menee ravintolassa tekemään aloitteen. Hänelle nauretaan päin naamaa. Kommentteja löytyy myös täältä Suoli24:n keskusteluista aika ajoin.
Miehet toivovat aloitteita vain kauniilta naisilta.
Mites minusta tuntuu että minulle vasta nauretaankin, koska olen lyhyt ja hoikka. Ehkä minua pidetään lapsena, ei normaaliälyisenä aikuisena. Se bonus siinä on, että saa suuttuessaan kiukutella miten vaan, eikä kukaan paheksu koska mähän kuitenkin lapsi oon.
Taas näkee tota syrjimistä naissukupuolta kohtaan. Aloittaja väittää ettei ole olemassa totaaliyksinäisiä naisia. Hän varmasti tietää ja tunteekin kaikki maailman naiset, kaikki Suomen naiset, tällöin hän voikin väittää jotakin tällaista kokonaisesta sukupuoliväestöstä. =^)
Mutta kun väitteesi perustuu vain huojuviin tutkimustietoihin ja omiin luuloihin ja havainnointiin jotka ei liity mitenkään naisten yksinäisyyteen, jotka ei kerro Onko totaaliyksinäisiä naisia olemassa vai ei.
Pitäisikö siis miehiä nyt sääliä hirveesti ja enemmän kun kuulemma naisten elämä ei koskaan voi olla todella yksinäisen surkeaa?
Minä olen yksinäinen, olen yksinäinen nainen, olen masentunut koska olen yksinäinen, ei ole kavereita, olen harkinnut itsemurhaa jo kauan, mutta miksi ihmeessä kun kaikkihan on minulla niin mahtavasti, Olenhan nainen? Miksi ihmeessä elämäni on näin surkeaa, kun olen nainen ja ihmiset väittää etteivät naiset voi olla yksinäisiä? Miksi vietän päiväni katsomalla seinää, syömällä pillereitä ja itkien? Ei ole väliä oletko mies vai nainen, ei kukaan halua kaverikseen ihmistä jolla on jo asiat näin sekasin. Ja seksiseura ei auta yksinäistä naista ollenkaan. Ei ainakaan minua.
Tärkeä kysymys: Miksi pitää jatkaa tota sukupuoleen tuijottamista? Miksi pitää kokoajan vertailla? Miksi pitää väheksyä toista sukupuolta ja väittää olevansa parempi tai surkeampi?
Tajuutteko te miehet kuinka surkean kuvan ittestänne annatte selittämällä noita nais-miesjuttuja, sekä tajuutteko kuinka surkeeks voitte saada yksinäiset naiset tuntemaan? Eikö riitä että haluaa kuolla ja ei ole kavereita, pitääkö elämä olla vielä surkeampaa meillä joillakin naisilla?
Te yksinäiset miehet olette NIIN omahyväsiä yksinäisyydestänne että HUHHUH.
Yksinäinennainen-nimimerkki!
Sinä olet sama kuin tuo tässä ketjussa aiemmin ollut "äly hoi..."-nimimerkki ja lisäksi olet sama kuin se nainen, johon aloituksessani viittasin. Samuus on aivan selvää, sillä käytät samaa kirjoitustyyliä ja samaa aihepiiriä aina yksittäisiä sanavalintoja myöten. Näistä voidaan kirjoittajan samuus tunnistaa käytännössä täydellä varmuudella.
Pahoittelen, jos olen loukannut sinua. Sinua on elämä lyönyt selvästikin todella kovaa.
Keskustellaan vaan tästä aiheesta... Yritetään löytää keskustelemalla yhteisymmärrys. Hyvä, jos olet nyt hieman rauhoittunut. Aiemmat viestisi ovat olleet melko vihaisia, ja varmasti ainakin osittain ihan aiheestakin.
Edelleen olen silti sitä mieltä, että on huomattavasti yleisempää se, että miehellä tilanne on toivoton. En ole kertaakaan väittänyt, etteikö olisi olemassa myös joitain naisia, joilla tilanne on toivoton. Voin kuitenkin keskutella aiheesta ja ehkä tarkistaa kantojani (ehkä olen tosiaan pahasti väärässä näkemyksissäni), jos vielä vastaat ja haluat jatkaa tätä keskustelua.
Vielä siitä skitsofreniasta...
Oletan, että sinulla on juuri se, sillä se ainakin aikaansaa yleensä sen, että ihmisestä tulee hyvinkin ihmispelkoinen ja eristäytyvä. Lisäksi puhuit muutenkin siihen tyyliin, että keskivertonaiset (mm. kauneudeltaan ja älykkyydeltään) eivät voisi olla psyykkisesti yhtä sairaita kuin sinä. Baareissa yhdenyönjuttuja iskevillä keskivertonaisilla on kuitenkin usein sellaisia psyykkisiä ongelmia - kuten varmasti tiedät - kuten masennusta ja paniikkihäiriötä, mutta psykoosiin verrattuna ne eivät ole mitään ongelmia. Kaksisuuntainen ("maanisdepressiivinen") voisi olla toinen vaihtoehto, mutta luultavasti kyse ei ole siitäkään.
Ymmärrän,että tuntunee tungettelevalta,kun puhun tästä aiheesta.
Kuitenkin,sairastitpa mitä tahansa,jos suurimman osan aikaasi istut kotonasi ja tuijotat seinää,eikö sinun silloin kannattaisi puhua tästä hoitokontaktillesi (mt-toimisto tai vastaava) ja vaatia sijoitusta johonkin sellaiseen hoitokodin omaiseen ympäristöön, jossa on hoitohenkilökuntaa asumista tukemassa, päivittäistä ohjattua aktiviteettia ja muita mt-potilaita (vaikka ymmärrän toki, että muut sairaat eivät välttämättä ole parhaita kaveriehdokkaita, mutta kai heistäkin voisi jotain seuraa olla).
Minä nimittäin tiedän erään miespuolisen, joka pahasta maanisdepressiivisyydestä (siinä oli hieman myös harhojakin, lääkärit välillä harkitsivat diagnoosiksi jopa skitsoaffektiivista, eli skitsofrenian ja maanisdepressivisyyden sekoitusta) kärsittyään ja mielisairaalassa useasti oltuaan on nyt menossa asumaan sellaiseen hoitokodin omaiseen ympäristöön.
Hehheh. :D En ole skitsofreenikko, diagnosoitu vaikea masennus. En ole friikki, olen yksinäinen ja masentunut (toki sinulle tietenkin friikki koska olen yksinäinen masentunut Ja nainen). Olen ollut osastolla aikaisemmin jo, suljetulla ja vähän vapaammalla osastolla.. Jos et ole ollut osastolla, et tiedä minkälaista siellä voi olla. En menisi _ikinä_ uudestaan. Ikinä. Ku tarpeeks kauan on niiden seinien sisällä, yksinkertaistetussa ylisiistissä ympäristössä arvostelevien hoitajien silmien alla... alkaa itsekin uskoa että on järki kadonnut.
Ja on tuo ´´totaaliyksinäisyys´´ varmasti _yleisempää_ miehillä, mutta on se tarpeeksi yleistä naisillakin ettei tarvi väittää etteikö tällaista Totaaliyksinäis-naisilmiötä olisi edes olemassa eikä jättää näitä naisia huomiotta ja väheksyä heitä. Käytät Äärisanoja omassa keskustelunaloituksessasi netissä, se on provoilua ja typerää.
Kenelläkään, ei kenelläkään elämä ole aivan toivoton, Jos parantuu mt-sairaudesta ja uskaltaa alottaa uuden harrastuksen.. on siinä asiat jo aika muhkeesti. Vaikka naama näyttäiski kamalalta ja vartalo ku ryppysellä elefantilla... Aina löytyy joku paikka tai joku ihminen joka ei halua sulle pahaa, jonka kanssa voi jutella tai jossa voi olla, jokin asia johon voi keskittyä josta tulee hyvä olo... Että riittääkö se? Siitä en tiedä, parisuhdetta ei välttämättä tule löytämään.. mut aina kannattaa kattella avoimin silmin maailmaa, ei tarvi uskoo siihen, ei tarvi elätellä toivoa, mut kannattaa olla avoin jos jotain vastaan tulee. Vaan niin voi päästä eteenpäin sit ku se aika tulee jos on tullakseen.
Tietty sit kun itse päättää et tilanne on toivoton, ni eihän sit oo enää paljoo tehtävissä...
Yksinäinennainen-nimimerkki!
Olisi kiva,jos skitsofreenikkoja ei verrattaisi friikkeihin,kuten sinä ilmeisesti teit. Skitsofreenikkoja on kuitenkin paljon - vaikka sinä et ollutkaan - ja moni heistä haluaisi vielä elämään kiinni ja he kärsivät siitä kun heitä leimataan ja pelätään.
Sinulla on sanojesi mukaan kuitenkin ollut vaikea masennus ja olet ollut sanojesi mukaan suljetullakin, joten kaiketi olet ollut kuitenkin "aika sekaisin" (psykoottisuutta masennuksessa?), sillä osastopaikkoja on vähän ja ei suljetulle nykyään enää turhaan laiteta. Masennus sinänsä on nykyään melkeinpä muotia naisten keskuudessa, ja sitä valittamalla saa kyllä yleensä aina lääkityksen, mutta harva sillä suljetulle "pääsee".
Kyllä sinne myös päästään, ja on hyvä, että elämme maassa, joka - ainakin vielä toistaiseksi - järjestää vaikka väkisin ihmisen paikkaan, jossa hänestä huolehditaan, kun hän ei enää itse ymmärrä omaa parastaan ja on jopa vaarallinen itselleen. Usein on kyllä niin, että pakkohoidossa suljetulla ihminen on turvassa omalta itseltään. Moitit osastohoitoa... Itselläni ei ole kokemusta, mutta merkit on ilmassa siitä, että saatan vielä joskus päätyä mielisairaalaan minäkin. Sikäli on kokemusta, että paria kaveria olen käynyt mielisairaalassa katsomassa, ihan suljetullakin pakkohoidossa olevaa. Kyllä he ovat tienneet kertoa myös siitä, että osa hoitajista omaa sadistisia taipumuksia, sillä he tuntuva oikein nauttivan siitä, että heillä on valta määrätä osaston hoidokkeja.
En mäkään aina ajattele mitä sanon, joten anna olla. Friikkileimaus se minussa on ihan samalla tavalla normaalin ihmisen näkemyksestä kuin minun näkemyksestä skitsofreenikolla.
Se että olen ´´päässyt´´ suljetulle ei ole ollut minulle mikään lahja, en ole kiitollinen, olen vihainen mitä ne siellä tekee, kuvottaa nuo paikat. Jos jotkut tuntee et se on auttanu - onneks olkoon, mulle se on aiheuttanut vaan enemmän traumoja. Olen kiitollinen vain ja ainoastaan siitä, että nämä yhteiskunnan systeemit estivät itsemurhani vuosi sitten, mutta se että muo pidettiin niissä paikoissa niin pitkään ja kohdeltiin kuvottavasti, ja näin miten muita kohdeltiin yms... se oli liikaa, kuvottavaa, oksettavaa ja vihattavaa.
Kun ihminen haluaa itse satuttaa itseään melkeen kaikki oman oikeuden lait yms. ´´saadaan´´ lain mukaan rikkoa. Se että joku käy käsiksi, ettei saa itse päättää tekemisistään, menoistaan, että laitetaan huoneeseen eikä saa tulla pois yms.. viedään paikkoihin mihin ei halua... Ymmärrän et se on ristiriitasta siin tilantees et mitä sais tehdä, mut kuitenki ne vois pärjätä pienemmällä pahalla palkata hyväntahtosia sosiaalisia hoitajia eikä ällöttäviä potilaita alaskatsovia sadistisia oksettavuuksia. Sekä ne vois järjestää niis enemmän tapahtumia eikä jättää potilaita tuijottamaan valkosia seiniä ja ihmettelemään mitä tehdä ahdistuksen kanssa kun siihen ei saa muuta hoitoa kuin lääkkeitä.
Sulla ei ole vielä kokemusta psykiatrisista osastoista... Joten turha sun on puhua mulle vastaan niistä paikoista. Tule uudestaan puhumaan ku oot niillä ollut 3-6kk. Mä olen ollut vain nuorten osastoilla joissa alle 18 vuotiaita, mulla on paljon tuttuja jotka on ollut paljon aikuisten osastolla... sanoo että niissä on kuulemma _paljon_ kauheempaa.
Yksinäinennainen-nimimerkki!
Ei puhuta osastohoidosta sen enempää, sillä minulla ei tosiaan ole siitä omakohtaista kokemusta. Sen vain sanon, että parin tutun (oikeastaan toista voisi sanoa ystäväksi, vaikka melko yksinäinen olen minäkin) kautta olen nähnyt ja kuullut jonkinverran, eivätkä heidän kokemuksensa ole ihan yhtä kamalia (toinen jopa pari päivää sitten puhui, että hänestä olisi kiva taas päästä mielisairaalan avo-osastolle lepäilemään) , vaikka hekin ovat nähneet paikoissa paljon arvostelemisen varaa. Lisäksi yksi tutun tuttu nainen oli taannoin vähän aikaa eräällä osastolla, ja hän kehui sitä, että sillä osastolla suurin osa hoitajista oli aidosti mukavia ja välitti oikeasti potilaasta.Peräänkuulutithan sinäkin äskeisessä viestissäsi osastoille sosiaalisempia hoitajia. Meno kai hieman vaihtelee sairaalan ja osaston mukaan.
Asiasta toiseen:
Voisitko kertoa suoraan (et ainakaan kiistänyt arveluani aiemmin), että oletko sinä se sama nainen, joka n. kaksi kuukautta sitten kertoi täällä olevansa todella yksinäinen nainen ja tämä yksinäisyys huolimatta siitä, että häntä on lukuisia kertoja sanottu maailman kauneimmaksi naiseksi.Älyäkin kuulemma löytyi.
Jos - ja mitä ilmeisemmin kun - olet se sama maailman kauneimmaksi naiseksi lukuisasti kutsuttu, haluaisin tehdä sinulle yhden kysymyksen, joka on mielestäni aivan aiheellinen ja oikeutettu kysymys ja jonka ei pitäisi loukata tai hermostuttaa sinua, vaikka pelkään, että näin saattaa kuitenkin käydä.
En todellakaan ole tämä maailman kauneimmaksi naiseksi itseään jumittava ihminen. Olen harvoin aloittanut tällä palstalla viestiketjuja, eivätkä nämä harvatkaan ole juuri koskeneet minua.
Yksinäinennainen-nimimerkki!
Ei tämä "kauneimmaksi sanottu" sitä omassa aloituksessaan sanonut, vaan mainitsi asiasta vastauksessa toisen aloittajan ketjuun. Eikä hän sanonut sitä ylpeillen kauneudestaan, vaan hän sanoi ärsyyntyneensä siitä, että liikkuu "naisen kauneus tekee kauniin naisen onnelliseksi"-myytti, vaikka mm. hänen oma elämänsä todistaa aivan päinvastaista.
Voin olla luuloharhainen, mutta mieleni tekisi kyllä väittää, että kiistämisestäsi huolimatta olisit kuitenkin se sama. No, voin toki olla väärässäkin ja eri vastaajien kirjoitusten sisällössä, määrätyissä sanavalinnoissa ja kirjoitustyylissä (pilkutukset, lauserakenteet jne.) voi sattumalta olla niin paljon yhtäläisyyttä, että erehtyy luulemaan kahta eri kirjoittajaa samaksi. No, jos nyt kiistämisestäsi huolimatta olet sama, ymmärrän kiistämisesi, sillä varmasti senverran omituisena jo minua pidät.
"En menisi _ikinä_ uudestaan. Ikinä. Ku tarpeeks kauan on niiden seinien sisällä, yksinkertaistetussa ylisiistissä ympäristössä arvostelevien hoitajien silmien alla... alkaa itsekin uskoa että on järki kadonnut."
Tuo lienee ihan aiheellinen kysymys yleisestikin. Monesti kun laitoksien pitäisi kai toimia juuri päinvastoin, mutta helposti tilanne menee tuolla tapaa että laitokset enemmän pitävät ongelmia yllä kuin välttämättä parantaisivat sitä.
En ole niin tyhmä ettenkö olisi sitä aloitusta tajunnut, joten ei tarvitse selittää. Et ole luuloharhainen olet harhaluuloinen, en todellakaan ole tämä sama ihminen. Olet sekaisin kun luulet että mä oon se, ja oikeen vertailet kirjoitustyylejä.
Sulla on ongelmia kun liittelet kahta eri ihmistä yhdeksi ja luulet tietäväsi kuka on kukakin parin kirjoituksen perusteella.
Tollanen omahyvänen ´´salapoliisi´´kaikkitietävä käytös on muuten ihan helvetin ärsyttävää. Jos vielä luulet että olen tämä sama ihminen, ehkä sun pitäiski mennä sinne osastolle. :)
Ja btw sä kirjotit aikasemmin mulle:
´´Sinä olet sama kuin tuo tässä ketjussa aiemmin ollut "äly hoi..."-nimimerkki ja lisäksi olet sama kuin se nainen, johon aloituksessani viittasin. Samuus on aivan selvää, sillä käytät samaa kirjoitustyyliä ja samaa aihepiiriä aina yksittäisiä sanavalintoja myöten. Näistä voidaan kirjoittajan samuus tunnistaa käytännössä täydellä varmuudella.´´
Mitäh? Mä en ole sama kuin toi äly-hoi nimimerkki. En ole sama kuin se nätti yksinäinen tyttö joka tänne kirjotteli myöskään. Ihan outoo touhuu toi sun ´´yhdistämis´´ touhu. Se ei toimi, ja teet nolosti koko ajan vääriä oletuksia. Tääl käy kuule useempi nainen ku uskotkaan, ja meillä on samoja asioita sanottavanamme.
Näköjään itse käytät niin paljon eri nimimerkkejä ja vastailet useemman kerran aloituksiin eri nimimerkeillä kun luulet että muutkin tekee silleen koko ajan - se on selvä. Mut ei, kaikki ei oo sellasia ku sä. Hyväksy se, ettei kaikki nää tarpeelliseks selittää asiaansa miljoonalla eri nimimerkillä miljoonin eri tavoin.
Palstoja lukiessa on voinut todeta että vaikka moni yksinäinen mies toteaa yksinäisyydestä että "olisi helpompaa olla nainen", niin samat miehet yleensä sanovat että "En haluaisi olla ruma nainen mistään hinnasta".
Tuossa on tietysti aivan selvä ristiriita eli jos naisena oleminen on helpompaa, niin mitä väliä sillä olisi sitten minkälainen nainen olisi?
Eikä ne ongelmat tietysti loppuisi yhteen ulkonäköön, vaan pitäisi pärjätä myös sosiaalisesti yms. asioissa. Naiselle ei samalla lailla suvaittaisi "erakon roolia" kuin miehelle.
On se totaaliyksinäisyys miestenkin kohdalla hyvin pitkälti omaa syytä. Jos ei ole kavereita tai seurustelukumppania, voi alkaa esimerkiksi harraastaa jotakin sosiaalista tai tehdä vapaaehtoistyötä. Joissakin kunnissa on myös mahdollista ruveta vapaaehtoiseksi ystäväksi maahanmuuttajille tai vanhuksille, varamummoksi lapsiperheille yms. Kyllä tällaisista paikoista aina juttukavereita löytää, vaikkei mitään kovin läheisiä ihmissuhteita saisikaan.
tunnen yhen miehen joka opiskeli lähihoitajaksi vain saadakseen pimpsaa.. ei kuulemma auttanut.
tässäpä poikkeus. Olen äärimmäisessä yksinäisyydessä elävä nainen joka ei uskalla oikeastaan edes puhua kellekkään. Enkä ole edes ruma!
Ja paskan marjat sanon minä. Seuraa saa jos on sosiaalisessa työssä. Jos on työtön niin alkaa hävetä itseään ja silloin mieluummin onkin omissa oloissaan. Yksinäisessä työssä kuten siivoojana ei tapaa ihmisiä ja köyhänä ei voi paljoa harrastella. Baareista ei saa kuin yhden tai muutaman yön seuraa ja huonon maineen. Jos ei käy baareissa ei saa käytännössä mitään ellei oo jossain sosiaalisessa työssä jossa olis myös miehiä.
Nii. Seuraa saa jokainen mies tai nainen jos on sosiaalisessa työssä tms. Oli seura sit juttuseuraa yms. mut jotakin seuraa ees pariksi minuutiks.
Yksinäisyyttä on monenlaista. En varmaan ole totaalisen yksinäinen sillä tuttavia on muutamia joita harvoin tapaan n.muutaman kerran vuodessa. Mutta todellisia ystäviä ei ole. Kukaan ei koskaan pyydä mihinkään (elokuviin, kahvilaan, syömään, kylään, viettämään uutta vuotta tmv.)
Niillä muutamilla tutuilla on omat elämät, perheet, ystävänsä, kuvionsa. Olen heille vain toissijainen tuttu jota voi joskus harvoin tavata jos muilta (tärkeämmiltä) kiireiltä ja jutuilta ehtii. Ja minä olen yleensä se, joka otan yhteyttä.
Olen puhelias ja sosiaalinen mutta en vaan tutustu ihmisiin niin, että saisin ystäviä. Jutustelu jää hyvin pintapuoliseksi eikä johda mihinkään pysyviin ihmissuhteisiin. Ei miesten eikä naisten kanssa.. Näin on ollut aina, ja varmaan tulee olemaankin.
Tässä se äärimmäinen harvinainen taliintti ois..
21 v. nainen. Kukaan ei ole koskaan halunnut kanssani suhteeseen. Peruskouluaikoina miespuolisten ihmisten "läheisyyden osoitukset" oli syrjintää, haukkumista tai veitsen heiluttelua nenän edessä. Aika ihq?
Tänä päivänä olen koulussa, jossa ei ole ainuttakaan miestä. Se siitä häviävän pienistä tutustumismahdollisuuksista sitten. Saati pikkukaupungissa ei voi ihmeitä odottaa muutenkaan.
Mielenterveysongelmat? Kiusaaminen/ainainen henkisen tai fyysisen väkivallan uhka on tehnyt minusta jokseenkin epäluuloisen ja negatiivisen, mutta silti jonkunlainen aavistus että sitten kun helvetti jäätyy, löydän miehen joka pitää minusta, joka haluaa jotain muuta kuin seksiä.
Noh, onneksi en ole lihava. Se on kai naisena olossa tärkeintä ja sillä saa miehiä vaikka joka päivälle ja ison ökypalatsin bulldoggeineen.
Kitoos :)
Onko sul emailia mihin vois kirjoitella sulle? Mies 25v kyselee..