Rakkaustarinoita

mä en osaa kirjottaa,mut luen kyl sujuvasti.

"Aivan kohta saat koskea käsilläsi jäseniäni ja mielellään saat panna kätesi rinnalleni ja syliini, jos se rauhoittaa sinua, mutta ensin sinun on kuunneltava minua ja tiedettävä, että nainen on kissan kaltainen ja myös intohimo on kissan kaltainen. Sen käpälät ovat pehmeät, mutta niiden kätkössä piilevät raatelevat kynnet, jotka armahtamatta uppoavat sydämeen asti. Totisesti nainen on kissan kaltainen, sillä myös kissalle tuottaa suurta nautintoa, kun se kiusaa uhriaan ja tuottaa kynsillään kipua sille kyllästymättä koskaan tähän leikkiin".

Kirjasta Sinuhe, jossa Nefernefernefer kertoo Sinuhelle sadun tarinan, saavuttamattomasta ja petollisesta naisesta, ei tosin onnellinen rakkaustarina, ei edes rakkauta, kannattaa silti lukea, vaikka ääneen..

Viikonlopun ilta-sanomat tarjoilee tositarinoita teemaan liittyen.

Olipa kerran kaksi hyvin kilttiä ja sopivasti hullua kulkijaa, jotka eräänä päivänä katsoivat toisiaan silmiin ja tunnistivat niissä itsensä. Kumpikin toivoi salaa sydämessään, että tuosta toisesta voisi tulla osa heidän maailmaansa hetkeksi, lyhyeksi tai pitkäksi. He kävivät taloksi toistensa sydämiin ja saavuttivat tärkeimmän: luottamuksen ja uskon siihen, ettei toinen katoa.

Tarina ei ehkä ole täysin tosi, mutta hyvässä tarinassa saa kai olla hiukan liioittelua, toiveita ja haaveitakin..