Toukokuussa havaittu peräsuoleni syöpä poistettiin kesäkuussa.
Menetin operatiossa suolen loppupäästä 30cm mutta sulkija säästyi tarkoin.
Koko ajan, leikkaukseen saakka, kävin salilla tarinoiden tuttavapiirini kanssa odotettavissa olevasta muutoksesta.
Tuttuja oli paljon. Kävinhän salilla 6krt / viikko.
En havainnut mitään, lievää pahoittelua kummempaa reaktiota.
Säteilyviikon puolivälissä alkoivat tehot ja mieskunto laskemaan.
Leikkaus ja sen jälkeiset päivät olivat mitä olivat mutta viikon kuluttua aloin käymään 5krt / viikko jumputtamassa kevyesti aerobisia vekottimia.
Puntteihin en pussihukkana puuttunut.
Ennen avanteen sulkemista otin kevyttä tuntumaa salin putkivempeleisiin mutta tankoon en tarttunut.
Avanteen sulkemisen jälkeen aloitin varovaisesti lisäämään tehoja mutta esimerkiksi maastavetoa olen uskaltanut kokeilla vasta viimeisen viikon aikana.
Muutenkin vastukset 30 - 50% aikaisemmasta.
Hajalle raadeltu vatsa rajoittaa yllättävän tehokkaasti.
Porukka on suhtautunut hyvin luonnollisella tavalla ymmärtäen senkin, että tekemiseni ei ole keväistä tasoa.
Ovat satunnaisesti kyselleet prosessin etenemistä ja lähitulevaisuutta.
Muut tuttavani ovat olleet enemmän syöpäkeskeisiä.
Missään vaiheessa en ole tuntenut itseäni sairaaksi.
Vain liikkumis- ja liikerajoitteiseksi.
Pussivaiheen ja sulkemisen jälkeisen p-revohkan olen ottanut ohimenevänä välttämättömyytenä.
Suurin iihottavuus, lihaskunnon hoitamisen estymisen lisäksi, on ollut matkustusrajoitteet.
Sääliä ja paijailua en ole kohdannut.
Kiinnostusta toipumisesta ja lievää osanottoa kylläkin.
Ps. Aloitin täydennystestojen käytön uudelleen viime viikolla.
Näin pitkän himmentelyjakson ja häiriöiden jälkeen ne ovat 68-vuotiselle ukolle tarpeen.
Lueskeltuani näitä sivuja pidän itseäni onnekkaana.
Jeremiadihan ei olisi auttanut.
Menetin operatiossa suolen loppupäästä 30cm mutta sulkija säästyi tarkoin.
Koko ajan, leikkaukseen saakka, kävin salilla tarinoiden tuttavapiirini kanssa odotettavissa olevasta muutoksesta.
Tuttuja oli paljon. Kävinhän salilla 6krt / viikko.
En havainnut mitään, lievää pahoittelua kummempaa reaktiota.
Säteilyviikon puolivälissä alkoivat tehot ja mieskunto laskemaan.
Leikkaus ja sen jälkeiset päivät olivat mitä olivat mutta viikon kuluttua aloin käymään 5krt / viikko jumputtamassa kevyesti aerobisia vekottimia.
Puntteihin en pussihukkana puuttunut.
Ennen avanteen sulkemista otin kevyttä tuntumaa salin putkivempeleisiin mutta tankoon en tarttunut.
Avanteen sulkemisen jälkeen aloitin varovaisesti lisäämään tehoja mutta esimerkiksi maastavetoa olen uskaltanut kokeilla vasta viimeisen viikon aikana.
Muutenkin vastukset 30 - 50% aikaisemmasta.
Hajalle raadeltu vatsa rajoittaa yllättävän tehokkaasti.
Porukka on suhtautunut hyvin luonnollisella tavalla ymmärtäen senkin, että tekemiseni ei ole keväistä tasoa.
Ovat satunnaisesti kyselleet prosessin etenemistä ja lähitulevaisuutta.
Muut tuttavani ovat olleet enemmän syöpäkeskeisiä.
Missään vaiheessa en ole tuntenut itseäni sairaaksi.
Vain liikkumis- ja liikerajoitteiseksi.
Pussivaiheen ja sulkemisen jälkeisen p-revohkan olen ottanut ohimenevänä välttämättömyytenä.
Suurin iihottavuus, lihaskunnon hoitamisen estymisen lisäksi, on ollut matkustusrajoitteet.
Sääliä ja paijailua en ole kohdannut.
Kiinnostusta toipumisesta ja lievää osanottoa kylläkin.
Ps. Aloitin täydennystestojen käytön uudelleen viime viikolla.
Näin pitkän himmentelyjakson ja häiriöiden jälkeen ne ovat 68-vuotiselle ukolle tarpeen.
Lueskeltuani näitä sivuja pidän itseäni onnekkaana.
Jeremiadihan ei olisi auttanut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hienoa että koet asian näin.En mäkään mitään sääliä haulua,haluan että ihmiset antaa mun sairastaa rauhassa.Muutama kk ja kaiken pitäis olla ohi.Pelkään sytöjä vähän,jos niistä menee huonoonkin kuntoon,mutta sehän on yksilöllistä,eikä sitä kantsi surra etukäteen.Ja toinen asia mikä harmittaa on että koko kevät menee näissä merkeissä ja kesäkin kai.Kaikkea aikansa.
Hyvää Uutta Vuotta palstan syöpäpotilaille!
Niin, ei kannata stressata paljon hoitojen aikana, vaan on koetettava elää päivä kerralla. Kenties aaltoillen päivästä toiseen, aina hoidon loppuvaiheessa voi viikko tai pari voida paremmin. Kerta kerralla hoitojen aikana olo huononee, mutta tietoisesti jaksaa sietää huonoja olojaan, kun tietää että vikat hoidot lähestyvät. Sitten seuraavaksi sädetyshoidot, niitä on helpompi kestää, mutta tulee joskus iho-ongelmia jne. Onneksi on puhelin lähellä, voi kysyä polinklinikalta tai seuraavassa lääkärin käynnissä selviää.
Aivan niin, jokainen syöpäpotilas on yksilöllinen ja myös eri syöpätyypit.