Yhdessä ketjussa moni pohti sitä, mikä ahdistaa. Mutta mitä se ahdistus on? Mistä se oikeastaan tulee?
Ahdistus on tunne.
”Ahdistuneisuuden tunteella tarkoitetaan sisäistä jännitystä, levottomuuden, kauhun tai paniikin tunnetta, joka on hyvin samankaltainen pelon tunteen kanssa. Se eroaa pelosta siinä, että pelon kohde on jokin todellinen ulkoinen vaara, kun taas ahdistuneisuudessa sitä ei ole…”
http://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/artikkelit/ahdistuneisuushairio-3162130
”Pelko on reaktio vaaraa ennustavaan ärsykkeeseen. Ahdistuksen kohde ei usein ole yhtä selkeä kuin pelon kohde, ja ahdistuksen kohde voi olla ajallisesti kauempana tulevaisuudessa. Pelko on aistilähtöistä kun taas ahdistus on kognitiolähtöistä…”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahdistus_(tunne)
Eli keljuinta on, ettei pysty nimeämään tai näkemään sitä, mikä pelottaa tai arveluttaa.
Ahdistusta voi aiheuttaa stressi. Aikamme stressiä on kaikesta tästä moninaisuudesta tehtävät valinnat.
Vapauden se ikävä puoli on, että noita valintoja on tehtävä ja niistä vastuu on itsensä kannettava. Valinnat alkavat jo nuoresta; miten pukeudun, mihin ryhmään haluan kuulua, mitä ruokavaliota noudata jne. Murrosiässä tulevat elämän suuren kysymykset – miksi elämä on, mitä haluan tehdä loppuelämäni, mikä ammatti, perustanko perhettä, onko Jumalaa, luodaan kuvaa siitä maailmasta missä eletään tai haluaa elää???
Nyt on mahdollista valita ihan mikä tahansa elämänkatsomus, filosofia tai uskonto. Mahdollisuus on valita ammatti, asuinpaikkakunta tai puoliso. Joudumme valitsemaan päivittäin niin monesta, että se tuo myös ahdistusta. Ei siis ihme, että kaivataan jotain selkeää käyttöohjetta?
Jotkut löytävät sen uskonnoista, mitä selkeämmät ohjeet, sitä parempi. Luulen että siksi näistä uskontojen äärimmäisistä laidoista tulee yhä enemmän suositumpia. Mutta pitää muistaa, että kaikkien on muodostettava jonkinnäköinen käsitys maailmasta, ja filosofiat ovat tätä tutkineet, millaisia ne voivat olla. Ei siis ateistikaan elä ilman sitä!
Etenkin ne jotka eivät voi sietää epävarmuutta, jatkuvia muutoksia tai epäselvää kuvaa mm. tulevaisuudesta, hakevat juuri sitä, mikä antaa selkeimmän ohjeen. Näin uskovana ymmärrän, kun hakeutuu sinne, joka lupaa, että heillä on vastaus. Kun uskot näin, pelastut. Jo se tuo ahdistusta, kun sanotaan, voit tehdä niin, mutta emme voi tietää pelastutko?
Ahdistus siis syntyy kuvitellusta pelosta. Siitä että kokee, ettei voi poistaa tuota uhkaa. Sairaudeksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun ahdistus alkaa hallita kaikkea normaalissa arjessa.
Moni täällä kirjoittaa tulevista ahdistuksen ajoista. Jälleen on kyse kasvottomasta, muodottomasta ja näkymättömästä pelosta, pelosta että on itse vihan kohteena.
”Vihalla tarkoitetaan ensinnä ihmisten vihaa Jumalaa ja toisiaan kohtaan, toiseksi Jumalan vihan lankeamista ihmisten päälle, ja kolmanneksi Paholaisen vihaa sekä ihmisiä että Jumalaa kohtaan, kun hänet on syösty taivaasta maan päälle.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihan_ja_ahdistuksen_aika
Usko ja uskonto voi siis toimia tuon irrationaalisenpelon ja ahdistuksen poistajana – mutta myös sen tuojana. Kuinka moni meistä pelkääkään että ne omat pahat teot, joko tahalliset tai ymmärtämättömät, kostetaan meille? Kaiken kieltäjä eli ateisti toimii saman motiivin kautta. Kun mitään ei ole, ei tarvitse enää ahdistua.
Miksi siis löisimme toisiamme ja syyllistäisimme siitä, että sinun valintasi on johtanut ahdistukseen? Koska tuon valinnan me teemme joka tapauksessa, kukin tavallaan. Mutta miten poistaa ahdistusta? Ja täytyykö sitä ylipäätään poistaa?
Ahdistus on tunne.
”Ahdistuneisuuden tunteella tarkoitetaan sisäistä jännitystä, levottomuuden, kauhun tai paniikin tunnetta, joka on hyvin samankaltainen pelon tunteen kanssa. Se eroaa pelosta siinä, että pelon kohde on jokin todellinen ulkoinen vaara, kun taas ahdistuneisuudessa sitä ei ole…”
http://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/artikkelit/ahdistuneisuushairio-3162130
”Pelko on reaktio vaaraa ennustavaan ärsykkeeseen. Ahdistuksen kohde ei usein ole yhtä selkeä kuin pelon kohde, ja ahdistuksen kohde voi olla ajallisesti kauempana tulevaisuudessa. Pelko on aistilähtöistä kun taas ahdistus on kognitiolähtöistä…”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahdistus_(tunne)
Eli keljuinta on, ettei pysty nimeämään tai näkemään sitä, mikä pelottaa tai arveluttaa.
Ahdistusta voi aiheuttaa stressi. Aikamme stressiä on kaikesta tästä moninaisuudesta tehtävät valinnat.
Vapauden se ikävä puoli on, että noita valintoja on tehtävä ja niistä vastuu on itsensä kannettava. Valinnat alkavat jo nuoresta; miten pukeudun, mihin ryhmään haluan kuulua, mitä ruokavaliota noudata jne. Murrosiässä tulevat elämän suuren kysymykset – miksi elämä on, mitä haluan tehdä loppuelämäni, mikä ammatti, perustanko perhettä, onko Jumalaa, luodaan kuvaa siitä maailmasta missä eletään tai haluaa elää???
Nyt on mahdollista valita ihan mikä tahansa elämänkatsomus, filosofia tai uskonto. Mahdollisuus on valita ammatti, asuinpaikkakunta tai puoliso. Joudumme valitsemaan päivittäin niin monesta, että se tuo myös ahdistusta. Ei siis ihme, että kaivataan jotain selkeää käyttöohjetta?
Jotkut löytävät sen uskonnoista, mitä selkeämmät ohjeet, sitä parempi. Luulen että siksi näistä uskontojen äärimmäisistä laidoista tulee yhä enemmän suositumpia. Mutta pitää muistaa, että kaikkien on muodostettava jonkinnäköinen käsitys maailmasta, ja filosofiat ovat tätä tutkineet, millaisia ne voivat olla. Ei siis ateistikaan elä ilman sitä!
Etenkin ne jotka eivät voi sietää epävarmuutta, jatkuvia muutoksia tai epäselvää kuvaa mm. tulevaisuudesta, hakevat juuri sitä, mikä antaa selkeimmän ohjeen. Näin uskovana ymmärrän, kun hakeutuu sinne, joka lupaa, että heillä on vastaus. Kun uskot näin, pelastut. Jo se tuo ahdistusta, kun sanotaan, voit tehdä niin, mutta emme voi tietää pelastutko?
Ahdistus siis syntyy kuvitellusta pelosta. Siitä että kokee, ettei voi poistaa tuota uhkaa. Sairaudeksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun ahdistus alkaa hallita kaikkea normaalissa arjessa.
Moni täällä kirjoittaa tulevista ahdistuksen ajoista. Jälleen on kyse kasvottomasta, muodottomasta ja näkymättömästä pelosta, pelosta että on itse vihan kohteena.
”Vihalla tarkoitetaan ensinnä ihmisten vihaa Jumalaa ja toisiaan kohtaan, toiseksi Jumalan vihan lankeamista ihmisten päälle, ja kolmanneksi Paholaisen vihaa sekä ihmisiä että Jumalaa kohtaan, kun hänet on syösty taivaasta maan päälle.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vihan_ja_ahdistuksen_aika
Usko ja uskonto voi siis toimia tuon irrationaalisenpelon ja ahdistuksen poistajana – mutta myös sen tuojana. Kuinka moni meistä pelkääkään että ne omat pahat teot, joko tahalliset tai ymmärtämättömät, kostetaan meille? Kaiken kieltäjä eli ateisti toimii saman motiivin kautta. Kun mitään ei ole, ei tarvitse enää ahdistua.
Miksi siis löisimme toisiamme ja syyllistäisimme siitä, että sinun valintasi on johtanut ahdistukseen? Koska tuon valinnan me teemme joka tapauksessa, kukin tavallaan. Mutta miten poistaa ahdistusta? Ja täytyykö sitä ylipäätään poistaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lisäyksenä "mummomuorin " anlyysiin,
mielestäni uskon työkalupakissa on liian paljon syytesaastaa, pelottelun hiivaa ja uhkausten haamuja ja lopunajan kauhuskeraioita joilla ei ole mitää relevanttia ainesta ja ne luovat pelkotiloja, ne tuovat ahdistuneisuutta.
Varsinkin herätysliikkeitten työkaluina nuo yllämainut ovat usein käytössä, sillä puhujan / heidän pitää saada herätystä ja taas saada sairasta herätystä.
Ja ihmisten pelkotilat ovat sopivaa hiivaa kaikkeen käymistilaan.
Ajat takaa sitä, että pelkoja käytetään hyväksi?
Kaikessa niitä käytetään hyväksi, koska ne saavat ihmisen toimimaan!
Katso mainontaa, eikö niissä kerrota kuinka saat menestystä , ystäviä ja vaikutusvaltaa? pahin mikä meitä uhkaa on muiden hylkääminen ja se että meille käy ”huonosti”.
Ketkä haluavat että joillekin käy huonosti? No, ne jotka uskovat koston ihanuuteen. Kunhan saa aiheuttaa kärsimystä niille, joita ei hyväksy, he kenties tulevat toisiin aatoksiin. Se vain ei ole rakkauden sanomaa. Pelkää ja ahdistu niin paljon, ettet tee valintaasi rakkauden ja vapauden ehdolla, vaan vaikka väkisin.
Mutta toivon että huomaat jotta tuota ”ilosanomaa” ahdistuksesta tuovat monet muutkin – oli se sitten kemiallista (lääkkeet, päihteet) tai sitten materiaalista.
"Mutta miten poistaa ahdistusta? Ja täytyykö sitä ylipäätään poistaa?"
2. Korinttolaiskirje 7
8 Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä-kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä-
9 nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.
10 Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.
Tuollaiset mummomuorin kilometrin pituiset tutkielmat alkaa kyllä nopeasti ahdistaa. :(
No, se vain johtuu kärsimättömyydestä. Kun ei jaksa perehtyä, niin ei jaksa.
Voitkos sanoa tuon lyhemmin?
Niin ei jaksa. Ja kun ulkona paukkuu ja räiskyy, niin kyllä sitä jo melkein alkaa ahdistua.
Heh. Nyt lähden kyllä katsoman yhtä elokuvaa. Se ei toivottavsti ole hirveän ahdistava. :)
"mummomuori."
ainakin herätysliikkeet käyttävät pelkotiloja hyödykseen ja saadakseen " herätystä ",
kyllä ne on uhkauksien tyyssijoja, sillä kansaa pitäää saada etupenkkiin.
On lopunaikoja, ja Jeesus tulee, tuskin ehdit kokouksesta kotiin.
Asiallinen tieto ei luo pelkotiloja, mutta tuskin herätyksiäkään.??
Minä viisveisaan mitä markkinamiehet vouhottavat ja mieluimmin hiihtelen yksin kuin jauhoporukan kanssa.
Oletko miettinyt sitä, kun nyt puhutaan siitä kuinka monia ahdistaa, vaikka ”kaiken pitäisi olla hyvin”? Meillä on melkein kaikkea mitä tarvitsee, mutta aina vain on paha olla?
riippuu tarkoitatko 'melkein kaikella' vain materiaalista kaikkea.
Yleensä ne jotka osaavat tinkiä hiukan sekä materiaalista että aineettomasta, ja ovat sinut sen kanssa että elämä on miellyttävää näinkin, ovat onnellisimpia.
ahdistus sinänsä on sana, joka on kärsinyt samanlaisen inflaation kuin esimerkiksi sana 'masentaa'. Väitän, että hyvin suurta osaa niistä jotka sanovat että mua masentaa/ahdistaa, eivät oikeasti ole masentuneita/ahdistuneita.
ehkä sekin kertoo nykyajasta jotain, kun ei ilman superlatiiveja, tai niiden kaltaisia ilmaisuja, tule otetuksi vakavasti.
Eilisessä pressiklubissa oli hyvähkö jutun alku aiheesta 'iltapäivälehtimäiset adjektiivit'.
Kun varsin tavanomainenkin on jo nykyään mysteeriä, shokkia, salaista, outoa, rajua yms, voi vain kysyä että millä nimellä enää kutsuisimme niitä oikeita mysteerejä, salaisuuksia, rajuuksia jne.
Ydin on tuossa ”kaikki on hyvin”. Se mitä me määrittelemme sillä milloin kaikki on hyvin ja kunnossa, ei välttämättä ole tietopohjaa siitä, mitä kaikkea ihminen oikeastaan tarvitsee. Vaikka arkihavainnot ovat toista, niin kaikkea ei tiede ole vielä selvittänyt.
Senkin mitä jo tiedetään, ei haluta uskoa. Kuten sitä että ihmisen on hyvä nähdä melkein nälkään aina pari kertaa vuodessa. Että ihminen on ”kausisyöjä”, välillä täytyy syödä runsaasti energiaa, mutta suurimman osan aikaa olisi elettävä niukasti.
Mutta tuo on totta että sanoja on alettu käyttää enemmän dramaattisesti, paisutellen kokemuksia. Ehkä siksi että ollaan jo vieraannuttu tässä ”hyvinvoinnissa” ja sanojen merkitykset ovat unohtuneet.
Niin, mikä on ahdistusta ja mikä vain muuten epämukavaa?
Elämän ahdistus on hirttäytyminen kirkon oppiin. Ei se kummenpaa ole.
Mummiksen ahdistus ahdistaa.
NE ON NE LOPUNAJAN KYLVÄJÄT, NUO KAUHUSNERIOITTEN SADISTIT, EIVÄT NÄE MUUTA KUIN SYNKKYYTTÄ JA SITÄ LIETSOVAT JA JAKAVAT.
Muistellaan aikaa 50 - 70 vuotta sitten, ei ollut muuta kuin köyhyyttä ja kurjuutta ja sekin jaettiin ja oltiin tyytyväisiä.
Minua etoo kun uskon nimissä ja sen puitteissa levitellään synkkyyttä että saataisiin kansaa " herätykseen.." ja kirkkoihin.
Herätysliikkeet ja varsinkin ne, tarvitsevat herätystä että jakaisivat kansalle elämän myönteisyyttä, mutta kun jatkuvasti on lopunaikoja, on maailmanloppuja ja ihmisten raadollisuuksia. Aivankuin niitä raadollisuuksia ei olisi aina ollut.
Papiston ja varsinkin noitten " helppoheikki " saarnaajien olisi jo aika löytää evankeliumin ilosanoma ja jakaa sitä.
No mees boty kattoo vaikka raketteja sinäkin, niin ei ahdista niin paljoa.
Sehän varmaan sitten ahdistus katoaisi mailmasta, kun uskovaiset pistettäs pölkylle. Tännehän jäisi sitten pelkkää ah autuutta ja onnellisuutta :D
Minua ei muuten ahdista, ei ahdista muu kuin ahdasmieliset uskis fanaatikot, nuo jotka jatkuvasti lietsovat kauhuja.
Mielestäni ihmisiä ahdistaa kun heitä vedetään kaikenaikaa ja vielä eri suuntiin.
Ihmisen pitää osallistua siihen ja tuohon, pitää lukea ja seurata kaikenmaailman infoja, olla ajan tasalla ja tietää kaiken, olla tärkeä ja suosittu ja mieluimmin julkkis sellainen.
Ihminen ei saa, eikä voi olla OMA ITSENSÄ, HÄN EI SAA ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ ja kun ei saa olla rauhassa, niin hän ei kestä.
Elämänmeno on liian hektistä ja rassaavaa, ja kotelo ei sitä kestä.
NYT OLISI SYYTÄ OTTAA AIKAA ITSELLE JA VÄHÄT VÄLITTÄÄ LOPUNAJOISTA.
No onpa se kummallista, miksi sinua ahdistaa ahdasmieliset uskisfanaatikot, jos et kerran usko heidän sanomaansa. Ei minua vain ahdista.
no sanotaan vaikka TYMPII, sillä ei ne minua sinänsä ahdista, ihmetyttää vaan kun kansa heitä kuuntelee ja voi pahoin..
Itse hiihtelen omillani ja hissukseen.
"Usko ja uskonto voi siis toimia tuon irrationaalisenpelon ja ahdistuksen poistajana – mutta myös sen tuojana. Kuinka moni meistä pelkääkään että ne omat pahat teot, joko tahalliset tai ymmärtämättömät, kostetaan meille? Kaiken kieltäjä eli ateisti toimii saman motiivin kautta. Kun mitään ei ole, ei tarvitse enää ahdistua. "
Uskonnot aiheuttaa pelkoa ja ahdistusta, mutta ...
Jeesus ei ! Jokainen uskova kristitty tietää, että Herrassa on turvamme. Vaikka tiedämme, että tämä kamala maailma kohta tuhoutuu ihmisen toimesta ja omaan taloudelliseen ja ympäristön tuhon mahdottomuuksiinsa, niin emme tunne minkäänlaista ahdistusta ja pelkoa. Ainut mitä aiheuttaa paineita on kertoa ihmisille eli kaikelle kansalle, että Jeesus Kristus tahtoo auttaa ja pelastaa. Tämä tuo monille toivoa ja lohtua.
Uskovat kristityt eivät ahdistu koska varma on pelastus ja apu kaikissa tilanteissa. Vaikka talous romahtaa niin uskovat selviää - usein myös ihmeitten kautta. Mutta pääasia on se varmuus, että selviämme hyvin ja voimme jopa paljon kärsiviä ja ahdistuneita auttaa sen lisäksi että autamme toinen toisiamme. Silloin kyllä tarvitaan Pyhän hengen jatkuvaa yliluonnollista ohjausta elämämme hetkissä, mutta Jeesus on luvannut olla kanssamme joka hetki aina maailman loppuun saakka. Amen