Käytännön ongelmia häiden viettoon on tuonut täysin ääripää aatteelliset taustat. Jos toinen on ev.lut.kirkon ulkopuolisen kristillisen yhteisön jäsen ja toinen "tapauskovainen" luterilainen. Ei tiedetä kuka julistaa vaimoksi ja mieheksi, kuka siunaa ja missä. Ja ne kuuluisat appivanhemmat varsinkin tuolla tosi-uskovaisten leirissä on suurten odotusten kanssa sen suhteen kuka ja missä vihkii.
Itse en vain voi hääpäivänäni ajatella leikkiväni mitään yht´äkkistä jeesuksen löytämistä sydämeeni. Ja kuuntelevani suuria puheita siitä miten rakkaus jumalaan tulee ennen kaikkea muuta. Sellainen pelleily olisi loukkaus sekä minua, sulhasta ja vieraita kohtaan.
En ole edes varma pystyisinkö hyväksymään edes ev.lut.kirkon vihkikaavaa --- kun uskoni ylempään on todella heikko, epäusko huomattavasti vahvempi.
Mietittekö te tälläisia asioita, vai varaatteko vaan kirkon --- vaikka uskoa ei olisikaan?
Kyllä naimisiin päästään sitten vaikka siviilivihkimisellä. Mutta paljon tarvitaan vielä pohdintaa ja vääntöä itseni ja sulhasen kanssa ja sitten vielä "taustajoukkojen" kanssa.
Jonkinlaiset juhlat on kuitenkin ajatuksissa.
Itse en vain voi hääpäivänäni ajatella leikkiväni mitään yht´äkkistä jeesuksen löytämistä sydämeeni. Ja kuuntelevani suuria puheita siitä miten rakkaus jumalaan tulee ennen kaikkea muuta. Sellainen pelleily olisi loukkaus sekä minua, sulhasta ja vieraita kohtaan.
En ole edes varma pystyisinkö hyväksymään edes ev.lut.kirkon vihkikaavaa --- kun uskoni ylempään on todella heikko, epäusko huomattavasti vahvempi.
Mietittekö te tälläisia asioita, vai varaatteko vaan kirkon --- vaikka uskoa ei olisikaan?
Kyllä naimisiin päästään sitten vaikka siviilivihkimisellä. Mutta paljon tarvitaan vielä pohdintaa ja vääntöä itseni ja sulhasen kanssa ja sitten vielä "taustajoukkojen" kanssa.
Jonkinlaiset juhlat on kuitenkin ajatuksissa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikös naimisiin mennä juuri sen takia että saa jumalan siunauksen rakkaudelle. jos et usko niin älä mene naimisiin.. Vai minkän takia oikeestaan nykyään mennään sit mukamas naimisiin.. varmistaakseen selustaa. kyllä ne ihmiset toisen löytää jos haluaa, naimisissa tai ei..
Mutta älä huolehdi ette te varmaan niiden appi yli uskovaisten takia mene naimisiin pitäkää rakkaudenne ylistys juhlat juurisellaisena kuin teidänrakkautenne on.. Loukkaisitte sitte puoli sukua tai ette, teidän juhlanne vai??..
Ja tuo nyt sitten on aivan hevon kukkua! Kyllä 2000-luvun Suomessa on mentävä naimisiin myös ihan lakipykälien takia. Sitäpaitsi tietääkseni naimisiinmeno ei ole mikään kristillisen jumalan keksintö (liittoja solmitaan myös muossa uskonnoissa ja pakana-piireissä) vaikka Suomen laki siihen typerään opukseen perustuukin.
Itseäni ei voisi tuo jumala-hömppä vähempää kiinnostaa, mutta naimisiin menemme mieheni kanssa maistraatissa ihan vain täysin sen vuoksi, että Suomen laki ei suojaa millään tavoin avopareja. Sinänsä jokapäiväinen elämämme ei tule naimisiinmenon jälkeen muuttumaan mitenkään, mutta olemme tehneet yhteisiä suuria hankintoja ja haluamme turvata toisen osapuolen oikeudet esim. kuolemantapauksessa (perintö). Kyllä, kyse on meillä ihan puhtaasti selustan turvaamisesta.
Naimisiinhan ei tarvitse mennä edes maistraatissa jos ajatus avioliitosta ei miellytä ja haluaa "turvata selustansa". Parisuhteen voi nykyään myös rekisteröidä. Rekisteröity parisuhde ei ole vain homo- ja lesbopareja varten, vaan myös heteroparit voivat rekisteröidä parisuhteensa.
Mistä noin olet kuullut/lukenut?
Suora lainaus Maistraatin nettisivuilta:
"Kuka voi solmia rekisteröidyn parisuhteen:
Rekisteröidyn parisuhteen voi solmia kaksi samaan sukupuoleen kuuluvaa:
- joista kumpikin on täyttänyt 18 vuotta ja
- joka kumpikaan ei ole avioliitossa eikä rekisteröidyssä parisuhteessa"
Eli siis pariskunta joka on eri sukupuolta kyllä joutuu menemään naimisiin, parisuhteen rekisteröinti on vain samaa sukupuolta oleville.
Ainahan jihlia saa pitää. Mitä kautta parisuhde rekisteröidään, siihen on vain muutama laillinen keino.
Itse otimme vihkimyksen maistraatissa ja sen päälle avioliittoon siunaamisen kirkossa. Näin siksi, että itse en kuulu kirkkoon mutta vaimoni kuuluu. Kyse oli tavallaan kompromissista - en itse vain häiden takia kirkkoon halunnut liittyä ja siten valehdella nyt yhtäkkiä kristinuskoon kääntyneeni. Toisaalta siunaus kirkossa on uskonnollinen toimitus, mikä minun pakanana piti vain sietää.
Että en missään nimessä ikimaailmassa suostu kirkkohäitä viettämään, kun en usko siihen paljon puhuttuun kristittyjen jumalaan en sitten pätkääkään. Katson kuitenkin, että kirkkovihkiminen on enemmän kulttuuriimme sidonnainen asia paremminkin kun uskoomme sidottu. Koska pidän siviilivihkimistä turhan pelkistettynä ja koruttomana tilaisuutena (voihan se olla vaan mielikuva), ev.lut:nen kaava on se ainoa oikea. Kirkossahan tilaisuutta ei ole mikään pakko siitäkään huolimatta järjestää.
Älä kuitenkaan turhaan mieti sitä, mitä vanhemmat tai appivanhemmat miettivät. Kunhan ratkaisu on teille kahdelle oikea, ei mahda mitään, jos se ei se jollekulle kelpaa. Ei kannata ruveta esittämään uskoon tullutta tai joutuu taatusti myöhemmin suurempaan sotkuun tämän uskovaisen puolen suvun kanssa...
Jos miehesi kuuluu kirkkoon ja on uskovainen niin oletko kysynyt hänen mielipidettä häät kirkossa vai maistraatissa.
Meillä on niin, että ollaan kumpikin uskovaisia, mutta miesystäväni ei kuulu kirkkoon siksi kun hänen vanhempansakaan eivät kuulu eikä ole its missään vaiheessa liittynyt. Minä kuitenkin haluaisin kirkkohäät enkä osaa kuvitellakkaan meneväni maistraatissa ym. naimisiin. Ehkä siksi kun en oo koskaan ollu sellaisissa häissä ja mun mielestä naimisiin kuuluu mennä kirkossa Jumalan kasvojen edessä. Ollaan yritetty miettiä, että miten mahdollisimman helposti saisi kirkkohäät onnistumaan. Onko joillain ideoita?