että viduttaa...ystäväni teki oharit, oltiin sovittu tapaaminen ja yhteistä tekemistä tälle päivälle. En siis tietenkään sopinut muuta ohjelmaa uuden vuoden aatoksi.
Päivällä sitten sanoi että joudutaan siirtämään näkemistä, oli ollut juhlimassa ja oli huonovointinen.
Otti tottakai päähän mut koetin jotenkin olla ymmärtäväinen....mutta alkoi vaan ottamaan pannuun enemmän ja enemmän, ja kyse lähinnä itsestäni koska satun olemaan häneen myös rakastunut, noh hän ei sitä tiedä varmastikaan mutta nolottaa oma ylireagointini tilanteeseen koska jos tunteita ei olisi niin olis niin voimakkaasti reagoinut tietenkään -kai.
Hän kyllä pahoitteli valtavasti, pyyteli anteeks jne ja tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan.
Loppuhuipennus on että tää heppu lähti huonovointisuudessaan kuitenkin jonnekin juhlimaan.
Oma vikani kun oon mennyt rakastumaan, lähinnä hävettää oma käytös mut nolotuksesta huolimatta olen edelleen erittäin loukkaantunut ja tasapainottelen tässä itseni kanssa että miten "saisin" reagoida. Oisko mulla oikeus kiukutella jos kyseessä ois puhdas ystävyyssuhde? tai ylipäätään?
Jokatapauksessa tunne on näemmä erittäin yksipuolinen ja sekin tässä surettaa päälimmäisenä vaikka olenkin sen "tiennyt" , tahtonut vain uskotella itselleni muuta. Enemmän mua kaiketi surettaa tässä juuri tuon asian sisäistäminen kuin itsessään feidaus ja oharit.
Ja se että istun uuden vuoden aaton yksin pillittämässä kotona. tätä "surkeutta".
Päivällä sitten sanoi että joudutaan siirtämään näkemistä, oli ollut juhlimassa ja oli huonovointinen.
Otti tottakai päähän mut koetin jotenkin olla ymmärtäväinen....mutta alkoi vaan ottamaan pannuun enemmän ja enemmän, ja kyse lähinnä itsestäni koska satun olemaan häneen myös rakastunut, noh hän ei sitä tiedä varmastikaan mutta nolottaa oma ylireagointini tilanteeseen koska jos tunteita ei olisi niin olis niin voimakkaasti reagoinut tietenkään -kai.
Hän kyllä pahoitteli valtavasti, pyyteli anteeks jne ja tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan.
Loppuhuipennus on että tää heppu lähti huonovointisuudessaan kuitenkin jonnekin juhlimaan.
Oma vikani kun oon mennyt rakastumaan, lähinnä hävettää oma käytös mut nolotuksesta huolimatta olen edelleen erittäin loukkaantunut ja tasapainottelen tässä itseni kanssa että miten "saisin" reagoida. Oisko mulla oikeus kiukutella jos kyseessä ois puhdas ystävyyssuhde? tai ylipäätään?
Jokatapauksessa tunne on näemmä erittäin yksipuolinen ja sekin tässä surettaa päälimmäisenä vaikka olenkin sen "tiennyt" , tahtonut vain uskotella itselleni muuta. Enemmän mua kaiketi surettaa tässä juuri tuon asian sisäistäminen kuin itsessään feidaus ja oharit.
Ja se että istun uuden vuoden aaton yksin pillittämässä kotona. tätä "surkeutta".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.