Onks se rakkaus aina niin puhdasta ja vilpitöntä? Kuitenkin se luokitellaan tunteista suurimmaksi ja hienoimmaksi. MIksi se kuitenkin saa joskus esiin inhottaviakin piirteitä?
MInä rakastan, ja silti kaikesta kauneudesta huolimatta välillä esiin tulee piirteitä joista en pidä, minä-minä-piirteitä. Kuuluuko nekin rakastamiseen? Rakkaus ei yhtäkkiä olekaan niin pyyteetöntä vaan ajattelen mitä minä haluan, miltä minusta tuntuu, miten minua kohdellaan. minäminäminä. Ja alan inhottavaksi jos en olekaan hänelle yhtä tärkeä kuin hän minulle?
Mitä pyyteetöntä rakkautta tämä on? Tai rakkautta ylipäätään? Onko rakkaus kuitenkin pääasiassa itsekästä, omistushaluista, halutaan jotain vastuneeksi rakastamisesta? Voiko toisen onnesta olla iloinen vaikka itse ei kuuluisi siihen pakettiin? Kuulostaa lähinnä jeesustelulta.... Mutta mitä se rakkaus sitten on?
MInä rakastan, ja silti kaikesta kauneudesta huolimatta välillä esiin tulee piirteitä joista en pidä, minä-minä-piirteitä. Kuuluuko nekin rakastamiseen? Rakkaus ei yhtäkkiä olekaan niin pyyteetöntä vaan ajattelen mitä minä haluan, miltä minusta tuntuu, miten minua kohdellaan. minäminäminä. Ja alan inhottavaksi jos en olekaan hänelle yhtä tärkeä kuin hän minulle?
Mitä pyyteetöntä rakkautta tämä on? Tai rakkautta ylipäätään? Onko rakkaus kuitenkin pääasiassa itsekästä, omistushaluista, halutaan jotain vastuneeksi rakastamisesta? Voiko toisen onnesta olla iloinen vaikka itse ei kuuluisi siihen pakettiin? Kuulostaa lähinnä jeesustelulta.... Mutta mitä se rakkaus sitten on?
Vastaukset 18
Vanhimmat
jos ei ole omaa tyyppiä ja ärsyttää?Pakko kai itsestä jotain kertoa toiselle ainakin aluksi ja koettaa hurmata toinen.Mitä muuta voi kuin olla oma itsensä.
Rakkaus on sinäsä puhdas, "minä-minä" pukkaa siihen vain oman turhan tärkeytensä joka haluaa, pelkää yms...ajatuksineen kehittää jotain tyytymättömyyttä, negatiivisuutta. Sekin on jo paljon kun hoksaa mikä tulee tuosta "vale-itsestä", vielä sietää toisenkin sitä : )ns. nähdä lävitse, olla kirkas lasi. Rakkaus on esim, jotain tuon ymmärtämisen teko, olemisen tila. Niin hassulta kuin kuulostaakaan, tänäänkään Jeesusta ei välttämättä hyväksyttäisi kirkkoon, no se ei ole rakkautta. Eli parempi onkin vain yrittää kertoa mitä se Rakkaus tai Jumala ei ole. Miksi sääntöjä tarvitaan, liikennesäännöt ovat tarpeelliset, ettei loukattaisi ketään varta vasten. On se ihminen vähän hankala tapaus : )
höpö höpö taasen ihmisessä on huonoja, vittumaisia ja kyrpiä piirteitä joita joko sietää tai ei
Säännöt ehkä tosiaan vähän huono ilmaisu mutta kaiketi rakkaudessakin lie jotain sääntöjä...tosin ne säännöt tulisi olla sisäänrakennettuina eli rakkaudessa ei loukata varta vasten, siihen ei tarvita erillistä sääntöä.
Jostainhan se negatiivisuus ja tyytymättömyyskin usein kumpuaa ja olisi aika marttyyrimaista jos sitä ei voisi tuoda ilmi. Mutta onko rakkaus kuitenkin kahden kauppa, eli koska rakastan sinua ja olen sinulle näin hyvä niin edellytetään toiseltakin jotain siitä huolimatta että puhutaan pyyteettömästä rakkaudesta?
eiköhän nuo rakkauden säännöt löydy tuolta 1.kor.13:2-13...mutta niitä vaan tulkitaan väärin,jos ollenkaan.
lainaa lähdeviite, tai unohda.
Rakkaus on omistushaluista (kyllä minulle on). Suhteessani en ole omistushaluinen jos en rakasta miestäni. Se on vähän itsekästä mutta sellainen minä olen. Olen myös täynnä suuria tunteita ja tarvitsen paljon huomiota kumppaniltani. En näyttä helposti tunteitani. Rakkauteen kuuluu myös mustasukkaisuus ja ehdottomasti luottamus. Kuinka voi rakastaa jos toiseen ei voi luottaa? Toisen onnesta voi olla iloinen VAIN jos toinen nainen ei liity siihen tilanteeseen. Anteeksi annan melkein kaikesta (jos rakastan miestä) paitsi pettämisestä.
Rakkaudessa jaetaan elämä toisen kanssa, tasa-arvossa
Surut ja ilot jaetaan (me jaetaan jopa suupalat, kun niitä ei aina ole paljoa)
Kotityöt jaetaan ja koti
Vähän kuin käsi kädessä maailman pahuuksia vastaan -asenne
Toinen toisensa tukeminen
Välittäminen
Rakkaus
Intohimo
Usko ja tahto yhteiseen tulevaan molemmilla
Molemmat hyväksyvät toisensa omina itsenään
Kumpikaan ei satuta toista, toisaalta itsestäänselvyys jos välittää ja rakastaa
Molemmat tekee kaikkensa suhteen ja yhteisen elämän eteen
Hellyydenosoitukset joka päivä
Toisesta hyvien piirteiden löytäminen
...
kysy lisää ;p
Omistushalu, mustasukkaisuus, kiukuttelu jne ilmaantuvat siksi, että ihminen taistelee itselleen tärkeästä asiasta. Rakkaastaan.
Biologisesti ajateltuna; jotta perheyksikkö säilyisi yhtenäisenä-->paremmat takeet jälkeläisten selviytymiselle.
Rakkaus on voimakas tunne, jota ei voi hallita. Rakkaus kumpuaa tekoina tai sanoina, ajatuksina, tunteena. Rakkautta ei voi hallita, koska se on kokonaisvaltaista. Se että rakastaa, vaatii toisen osapuolen joka heijastaa samoja tunteita takaisin. Rakkaus on täyttymystä, mutta aiheuttaa mysö riippuvuutta toisesta, odotuksia jotka tulisi täytetyksi. Jos täyttymystä ei tule, voi ilmaantua usein vastakohtaisia suuria tunteita, kuten vihaa, pettymystä..
Rakkaus kuitenkin muuttaa muotoaan, ja tulee vahvemmaksi, jolloin odotukset eivät ole enää pääosassa, rakkaus muuttuu syvemmäksi, pyyteettömäksi.
Tämä kuulostaa tutulta... ja loogiselta.
Kyllä rakastan vaikka en tiedä heijastuuko niitä samoja tunteita ollenkaan takaisin. Ilmeisesti jotain heijiastuu tai sitten kuvittelen ne heijastuksiksi koska riippuvuus ja odotuksetkin ovat jo muodostuneet
tosin se vahvistaisi tämän yksipuoliseksi koska pettymyksetkin tuntuvat olevan yksipuolisia
Ainakaan et tunnu ottavan mitään itsestäänselvyytenä. Oletko muutenkin kova kyseenalaistamaan ja pohtimaan? Tuntuu olevan valitettavan harvinaista nykypäivänä. Sekin, että tunnistaa itsessään sen minä-minä-vaihteen.
täytyypä myöntää että taidan olla kova kyseenalaistamaan, tai ainakin analysoimaan ja puimaan tiettyjä asioita monelta kantilta.
Ehkä se nyt päässyt vähän kärjistymään kun olen sellaisessa rakkauden tunteessa vellonut, ja on ollut aikaa pohdiskella syntyjä syviä.
Ja rakastan kai loogisuutta, tai liekö se tuo jotain turvaa jos muuten kaikki on auki ja epävarmaa
Ihan inhimillistä mielestäni. Hienoa että olet havahtunut pohtimaan asioita. Ehkäpä tuo epävarmuus katoaa ajan oloon.
Annat itsestäsi täällä näin tosi mielenkiintoisen vaikutelman. Harvoin kaltaisiisi törmää kuitenkaan livenä. Ehkä ne puolet ei ensimmäisenä tule esiin uusien tuttavuuksien kanssa. Itse olen tavannut henkilön, josta vilahtelee tuo puoli aina pikkuisen esiin, ja hassua kyllä, niin äärimmäisen kiehtovaa kuin se onkin, niin se on jostain syystä myös hiukan pelottavaa. Olen varmaan itse jotenkin keskeneräinen ja pelkään, etten yllä "samalle tasolle".
Jaa... enpä tiedä onko se kiinni tuttavuuden tuoreusta, itseni kohdalla ennemminkin samoista aalloista. Tosin itse en näe tässä mitään kiehtovaa -saati pelottavaa:)
Älä ajattele ettetkö yllä "samalle tasolle".. eihän tässä mitään tasoja saavuteta. Tietenkin kun me ihmiset ollaan niin erilaisia (onneks) niin helposti toisen itselle vieraat ominaisuudet saattaa tuntua kiehtovilta mutta sehän tässä kaikessa niin ihanaa onkin!
No joo, levelit sikseen ;)! Tuo samat aallot -ajatus kuulostaa järkevältä. Taidankin ottaa tän jutun siltä kantilta tästä eteenpäin, eli jos hän kerran antaa itsestään sen puolen tulla seurassani esille, niin ehkä hän näkee sen myös minussa. Kiitos sulle näkökulmasta :).
"Voiko toisen onnesta olla iloinen vaikka itse ei kuuluisi siihen pakettiin?"
Tarkoitatko, että haikailet exän perään tai jonkun, joka on jo varattu? Ne on varmaan vaikeimpia rakastamistilanteita. Itse iloitsen vilpittömästi esim. ystävien ja sukulaisten onnesta, mutta se on kovin helppoa. Verrattuna siihen, kuinka vaikeaa on iloita Hänen onnestaan, vaikka hänelle kaikkea hyvää haluankin.