Miten käyttäydytte noin suurinpiirtein ihastuksen seurassa tai esim. samassa työporukassa? Ootteko aina iloisii ja hymyileviä? Vai löytyykö joukosta myös muunlaisia?
Minkälainen on ihastunut nainen?
make
2716978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
olen entistä pidättyvämpi etten vaan tekisi itseäni naurettavaksi...ym. sitten jos ihastus selvästi näyttää et olisi myös kiinnostunut niin annan lisää aihetta lähentymiseen.
Eli jos oikein ihastun johonkin, niin lamaannun kyllä hieman sen henkilön seurassa. Saatan olla myös hieman hömppä, koska yritän niin kovasti olla tekemättä mitään typerää.
Sitten on myös vaikea katsoa tätä ihastuksen kohdetta. Mutta muut varmaan huomaavat kuinka joskus salaa jähmetyn häntä katsomaan...
Aika huono juttu tuo tuollainen, koska eipä siinä pääse sitten paljon omaa ihastusta pidemmälle, ellei jollain ihmeen kaupalla ihastuksen kohde tee seuraavaa siirtoa eteenpäin. :)
torjunta toimii tavallistakin tehokkaammin. Muiden seurassa voi olla luonteva ja rempseä.
Johtopäätöksenä ainakin omalla kohdalla on että ihastuneena olen ihan typerä.piste.
en osaa olla oma iloinen itseni ihastuksen seurassa,vaan ahdistun ajatuksesta että nolaisin itseni.Joten tuppisuuna taidan olla...Jos kundi ei hymyile mulle,en minäkään uskalla...
...ainaskin yritän olla niinku en oliskaa eli olla
ihan normaalisti. Mut yleensä se ei onnistu hyvin,
kun ihastusta pitää katsella pitempään ja sehän ei
oo normaalia. Yritän kans seurata sen käytöstä, on-
ko se yhtään kiinnostunu musta. Jos on niin seuraa-
villa 'tapaamiskerroilla' koitan ite saada aikaan juttua
vaikka mistä tai sellasia tilaisuuksia, ett se vois tulla
jutteleen tai muuten yritän olla helppo lähestyttävä...
mikä muuten ei oo helppoo!
Luulin että ne hymyilevät naiset olisivat ihastuneita minuun :(
ainakin muutun mahdottoman ujoksi.
kädet tärisee, ei edes tupakkaa mieleni tee...
ihan oon nolo ja toivoton tapaus...
Minä hölötän miesten kanssa yleensä ihan suunapäänä. Saatan heittää pahaakin läppää. Moni ukko töissä ja koulussa saattaa luulla, että oon ihastunu niihin, vaikken todellakaan oo. Sit kun ihastun, niin yritän hillitä hölötystäni, etten ihan naurettavaksi joudu. Ihastuneenakin olen kyllä ystävällinen ja suhtkoht puhelias.
mulla menee sanat ihan sekaisin, saatan alkaa hämennyksissäni höpöttää jotakin ihan älytöntä. Saatan jopa punastua tai alkaa änkyttää. Tai sitten jos pelkään nolaavani itseni, en ole koko tyyppiä huomaavinanikaan, mutta vilkuilen häntä syrjäsilmällä.
Tuo oli kuin minun kirjoittama :) Toimin juuri samalla tavoin ja joskus vitsailusta ja mukavana olemisesta onkin enemmän haittaa kuin toisinpäin (minuun ihastutaan tai luullaan virheellisesti että minä olen vastapuoleen ihastunut). Eli juttelen kaikkien kanssa mukavia tasapuolisesti - jos pidän heitä kavereina mutta ihastuksen seurassa pitää vähän yrittää ajatella mitä suustaan päästää :) Kuitenkin sinua lainatakseni ystävällinen ja puhelias.
koota itseni ja puhun ehkä läpiä päähäni mutta puhun, elekielstä varmaan jäisin kiinni, yritän kattoa silmiin koska haluan nähdä niistä jotain, hirveintä on jos oikeesti alkaa haluttaan, silloin pitää kohdistaa katse katton ja jääkö kiinni siinä viaheessa- ihan varmasti.
...koitan vaan olla mahdollisimman oma itteni, yleensä kyl tosi hymyilevä ja iloinen. Luonnollisesti sitä on erittäin kiinnostunut kaikesta mitä ihastus sanoo, kyllä sen pitäisi ainakin näkyä. Sit ei kans pysty sanomaan oikein mitään järkevää jätkälle (tuntuu siltä)...jos jotain sanoo niin menee sanat sekaisin. On sitä aika hölmö ihastuneena, voikun sais vaan sanottua/ilmaistua paremmin että kiinnostaa, eikä tarvitsis miettiä syitä miks ei sanois, kun ei siinä mitään menettäis, päinvastoin!
Mä en edes pysty katsomaan ihastustani, jos katsoisinki nii sen kyllä näkis minusta, että olen ihastunut se suorastaan paistais. Yleensä kun ihastukseni katsoo mua tai minuun päinkään alan touhuaan jotain hirveesti ihan kuin mulla olis kauheesti hommia nii etten joutais häntä huomioimaan.
Mä pidän hyvin paljon fyysisestä kosketuksesta ja koskettelen hyvin mielelläni ihastukseni kohdetta, varsinkin jos ollaan tunnettu vähääkään kauemman aikaa. En tarkoita nyt seksiä heti ensimmäisellä kerralla, vaan istun esimerkiksi ihastukseni kohteen viereen, koskettelen käsivartta, hartioita...Tosin tulkitsen myös sen ihastukseni tunteita ja jos toinen ei tykkää lähestymistavastani, niin ymmärrän kyllä vaihtaa vähän hienovaraisempaan vihjailuun tai lopettaa koko jutun. Muuten olen kyllä iloinen ja hymyilevä, nauravainen. Mutta olen sitä kyllä muutenkin ihan tavallisesti, olkoonsa ihastus lähellä tai ei.
Niin ja sit mulla on vielä tapana nuolla huuliani muuten! Ei nyt niin, et kuola valuu, mut hienovaraisesti vihjailen, että kyllä jotain vois tehdä. Olen ehdottomasti hyvin sensuelli ja näytän sen kyllä ihastuksen kohteellenikin, tosin voi olla että pelotan samalla osan pois... Tiedä häntä nyt sitten.
Käytös vaihtelee.
Toisinaan olen iloinen ja nauravainen, tosin siihen liittyy typeryyksien hölöttäminen koska ajatus ei kertakaikkiaan pysy koossa ja olen ihan paniikissa.
Toisinaan taas en saa yhtään sanaa suustani, ajatus seisoo, ei tule mieleen ainuttakaan puheenpartta vaikka kuinka yrittäisi keksiä. Myös hymyily ja sen Miesihanuuden katsominen on vaikeaa, punasteluttaa, pää nykii ja kädet tärisee.
Kuohuvat tunteet ovat myös herkkiä ihan kaikelle, jos ihastus vaikka meneekin ohitse moikkaamatta tai muuten on kiireisen ja tylyn oloinen, voi alkaa jopa itkettämään (töissä).
Ihastuminen on tuskallista. Ja tekee minustakin täydellisen typeryksen.
Yleensä oon ihan vaikeena, jos oon tosi ihastunu johonkin. On vaikee kattoo silmiin ja muutenkin tuntuu, ettei saa järkevää lausetta ulos suusta. Sit oon jotenkin poikkeuksellisen ilonen kuitenkin, en voi olla hymyilemättä typerästi.
olen,yleensä olen aika rento.Voin runveta punastelemaan tai kertaan niitä asiota joita olen jo sanonut:)
noista edellisistä viesteistä saa sellaisen käsityksen et aika monet reagoi samalla tavalla kuin minä eli menee vaikeiksi. Ei meinaa keksiä mitään järkevää sanottavaa ja sitten kun jotain uskaltaa sanoa niin sättii pitkän aikaa itseään ku ei mitään parempaa saanu aikaseksi. Tietysti yritän näyttää iloiselta ja mahdollisemman kiinnostuneelta siitä mitä ihastuksen kohde sanoo.
saa sellasen käsityksen et naiset joiden oon luullu inhoovan mua ovatkin olleet ihastuneita...
Ihmettelinkin miksi naiset juoksivat koko yläasteen & lukion perässäni mut nykysin kaikki vaan nysvää vaikeina. Tai sit mä oon vaan rumentunut niistä ajoista. Tosin kauniit naiset osoittaa vieläkin selvästi useammin huomiota kuin vähän tavallisemman näköset.
Timo, olen ihan varma että sulla menee lujaa!
Älä nyt missaa tilaisuutta vaan armahda jotain somaa tyttöä, joka istuu sinua vastapäätä kuin rautakangen nielleenä, hiljaa ja tulipunaisena, suu tiukkana viivana. Pyydä reippaana poikana vaikkapa kahville! Siitä syntyy tytölle muisto, jota ei vielä vanhana mummonakaan unohda...
työnnän itseni joka paikkaan lähelle ihastustani, keimailen ja pyöritän, hymyilen, nauran, joskus katson vienostikin pää kallellaan hiljaa ja mietin.Parhaat puolet tuon esiin, ja iloisuuteni tulee esiin potentiaalisena aktiivisuutena joka paikassa.lisäksi sexikkäitä vaatteita on, mutta duunis vaikeampaa käyttää. Jossain vaiheessa jos ei Hän huomaa mitään, ehdotan kahville/oluelle menoa tm. Jos olen hänen kanssaan jo kaveri; voi olla helpompi keksiä tapa miten lähestyä, ja mihin mennä.. GOOD LUCK!
joskus voi olla että lamaannun ja jään tuijottamaan häntä suoraan silmiin joista ei irti pääsekään
Kun olen mielettömästi kiintynyt toiseen ihmiseen,
katseeni seuraa hänen jokaista liikettään,jokainen
aistini tulkitsee ja havainnoi ilmeitä, vartalon elekieltä, miehen käytöstä kokonaisvaltaisesti
analysoin.Ajoittain pakotan itseni olemaan vähän "cool", etten näytä liian innokkaalta,
toisaalta aidosti kun olen ollut läsnä
eli kun olen näyttänyt miehelle olevani aidosti kiinnostunut hänestä, on tunne ollut molemminpuolinen ja mies on osoittautunut kiintymykseni arvoiseksi.Rohkeasti vain tunteet esiin.
Minulle käy juuri samalla lailla.
En saa silmiäni irti hänestä ja haluan nähdä ja "tuntea" ilman kautta jokaisen miehen liikkeen ja eleen ja ilmeen. Joskus katse jumittuu miehen silmiin, joka on kiusallista, kun muutkin sen huomaa.
Läheisemmässä kanssakäymisessä (juttelu ym.) olen äärettömän innostunut ja halukas kuulemaan hänen mielipiteensä ja ajatuksensa. Lisäksi ilmaisen hyvää mieltäni ja tunnetilaani hänen lähellään olemalla hymyileväinen, iloinen ja ystävällinen.
Ja tämä on toiminut, meillä synkkaa hienosti. :-)
No meitä on varmasti monenlaisia.Itse haen ainakin kokoajan syytä ja tilaisuutta olla ihastuksen luona.. ja jos se sattuu olemaan työpaikka,niin asiaa on väkisinkin keksittävä ja sitten vain pitää olla jollain tapaa sellainen että tuo toinen osa puoli voisi ihastua...
Ei siis tyrkky, mutta sellainen että toinen pystyisi tajuamaan viestin. Ja varmasti katseeni ovat jo ainakin kaikki muut huomanneet yhteisissä palavereissä, jne jne....