Tuntuu että kuolen

Kiitos kun vastasit en ole yksin mutta oloni. On tuskainen ja epätoivoinen miten jaksan taas huomiseen.
Lasten takia minä vielä elän,sairaalaa pelkään ja kuolemaa..
Vuosi 2012 onko yhtä tuskaa haluaisiko joku vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse olen niin yksin tässä kanalassa olossani.

Aloittaja7 kirjoitti:

Kiitos kun vastasit en ole yksin mutta oloni. On tuskainen ja epätoivoinen miten jaksan taas huomiseen.
Lasten takia minä vielä elän,sairaalaa pelkään ja kuolemaa..
Vuosi 2012 onko yhtä tuskaa haluaisiko joku vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse olen niin yksin tässä kanalassa olossani.

Lue lisää

Periaatteessa voisin antaa e-osoitteeni, mutta harkitsen. Nimittäin minulla on itselläni voimavarat melko vähissä, apaattinen olo. Ehkä niin sinulla, kuin itsellänikin on pimeän, sateisen syksyn masennus, mieli kaipaa, suoranaisesti janoaa valoa, virtaa, eikä sitä tahdo mistään tulla tähän hätään.

Kirjoitin nimimerkille "Krooninen väsymys" mm kahdesta kirjasta esittelyn, joita suosittelen sinullekin. Ainakin omalla kohdallani tämä saamattomuus, apatia, on seuraamusta myös siitä, että en saa "potkaistua" itseäni toimimaan asioiden eteen, jotka kokisin mielekkääksi. Olen siis eksyksissä itseltäni, ja tämä "katoaminen" tapahtuu hyvin usein näin pimeään vuodenaikaan.

Pelon syitä voi olla niin monia, mutta mielestäni se voi johtua juuri siitä, että emme rohkene tehdä tutustumismatkaa meidän omaan henkiseen minäämme, eli itseemme, joka on meitä kaikista lähimpänä, meille rakkain ja tärkein. Kohde on kuitenkin niin arka paikkana, että tarkkaa tutustumismatkaa vältämme viimeisen päälle, koska pelottaa, mitä sieltä löytyy. Mielestäni kirjat, jotka e.m. nimimerkille kirjoitin, ovat hyviä, niitä ei voi lukea kuin romaania, mutta ne antavat kaiken meille itsellemme.

Olen sitä mieltä, meidän on itsekunkin on syytä oppia rakastamaan itseämme, hyväksyä itsemme sellaisena, mitä olemme kaikkine puutteineen, mutta myös rikkauksineen. Minusta tavoite pitäisi olla, että itsekukin on itselleen kaikista rakkain ja läheisin, paras kaveri, ystävä, aito ja estoton. Vasta sen jälkeen pystymme rakastamaan muita, olemaan vapautunut ja avoin. Pyrin itsekin asettamaan uuden tavoitteen itselleni noin, sillä havaitsen, että olen eksynyt omalta polkultani, ja siksikin voin jonkin verran pahoin, olen itselleni turvattomalla ja hämärällä polulla.

Katsotaan, jos alkaa valoa pilkottaa oman tunnelini päässä, annan sinulle e-osoitteen. Saatan sen antaa muutenkin.

Muuten, suosittelen myös vaihtoehtoishoitoja. Jos sinulla on joku trauma, rosen-terapia saattaisi siihen auttaa. Itse olen aikanaan vapautunut k.o. terapialla mielessäni lumipallo-efektin tavoin paisuneesta traumasta. Ystäväni vapautui pitkäaikaisesta masennuksesta samalla terapiamuodolla.

Mietipä, miltä ehdottamani jutut tuntuisi!

Aloittaja7 kirjoitti:

Kiitos kun vastasit en ole yksin mutta oloni. On tuskainen ja epätoivoinen miten jaksan taas huomiseen.
Lasten takia minä vielä elän,sairaalaa pelkään ja kuolemaa..
Vuosi 2012 onko yhtä tuskaa haluaisiko joku vaihtaa ajatuksia vaikka sähköpostitse olen niin yksin tässä kanalassa olossani.

Lue lisää

Viime vuonna joulun aikaan luin aika paljonkin tämän saman keskustelupalstan masentuneiden kirjoituksia, ja kirjoitin myös omia ajatuksiani niihin vastauksena. Joulu on aika, jota odotetaan, siihen ladataan odotuksia, liikaakin. Kun sen aika sitten on, ei taivas avaudukaan, herkistyy entistä enemmän, aikankin minä. Nyt kun lapset eivät olleet joulun aikaan luonamme laisinkaan, minun oli heitäkin ikävä. Muistelin lapsuuteni jouluja, kun tutut joululaulut soivat, kyynelehdin paljon, itkinkin.

Moni sanoo, että joululaulut on niin suruvoittoisia, ja eivät pidä siitä. Itse taas ajattelen, että itsekunkin mielen herkät tunteet kaipaavat myös "tuuletusta", siksi itku ja kyyneleet on myös eräänlaista puhdistautumista, siten terapeuttistakin, ja hyvästä, niitä tarvitaan. Toisaalta jokaiselle tulee tilanteita, että on kuin tienhaaran edessä, pahimmillaan seinää vasten, on pakko tehdä suunnan valinta, muutos. Olen itselleni aikanaan määritellyt sen niin, että se on kuin erittäin raskaan askelman edessä yrittää nousta sen askelen ylös, vaikka voimat eivät tahdo riittääkään. Kun vihdoin se kuitenkin on onnistunut, on helpottunut ja vapauttava olo. Elämä on eräänlaista henkistä kehitystä, jalostumista askel askeleelta.

Kirjoitit, että pelkäät kuolemaa. Itse pyrin ajattelemaan niin, että kun pyrin elämään tasapainossa omien arvojeni kanssa, ja joka ei loukkaa läheisiä tai esim. yhteiskuntajärjestystä, enempää minulta ei edellytetä. Ajattelen, että jokaisen ihmisen elämälle on oma käsikirjoitus, minulle pitäisi riittää, että elän tätä hetkeä, joka juuri nyt on meneillään. En voi tietää huomista, joten luotan siihen, mitä se tuo tullessaan. Kuolema kuuluu myös siihen käsikirjoitukseen, onneksi en tiedä käsikirjoituksesta sitäkään, saati mitään muuta.

Elämä kannattelee, kohtaloaan ei voi muuttaa, joten olisi yritettävä heittäytyä peloista vapautuneena sen vietäväksi. Myös nämä hiljaiset, jopa pimeät ja pelottavatkin ajat kuuluvat siihen käsikirjoitukseen, ehkä niilläkin on oma tarkoitus. Jos ei olisi, et olisi kirjoittanut tälle palstalle, enkä minä sinulle vastaisi.

Uskon, että hyvyys ja valo voittaa, kun sen asetamme elämässämme tavoitteeksi. Ihmisellä pitäisi olla aina tavoitteita, unelmia, sanovat, että ne voivat myös toteutua.
Unelmoiden kauniista unista käyn nyt nukkumaan, samaa toivon sinullekin!

Suhmuran Santra kirjoitti:

Viime vuonna joulun aikaan luin aika paljonkin tämän saman keskustelupalstan masentuneiden kirjoituksia, ja kirjoitin myös omia ajatuksiani niihin vastauksena. Joulu on aika, jota odotetaan, siihen ladataan odotuksia, liikaakin. Kun sen aika sitten on, ei taivas avaudukaan, herkistyy entistä enemmän, aikankin minä. Nyt kun lapset eivät olleet joulun aikaan luonamme laisinkaan, minun oli heitäkin ikävä. Muistelin lapsuuteni jouluja, kun tutut joululaulut soivat, kyynelehdin paljon, itkinkin.

Moni sanoo, että joululaulut on niin suruvoittoisia, ja eivät pidä siitä. Itse taas ajattelen, että itsekunkin mielen herkät tunteet kaipaavat myös "tuuletusta", siksi itku ja kyyneleet on myös eräänlaista puhdistautumista, siten terapeuttistakin, ja hyvästä, niitä tarvitaan. Toisaalta jokaiselle tulee tilanteita, että on kuin tienhaaran edessä, pahimmillaan seinää vasten, on pakko tehdä suunnan valinta, muutos. Olen itselleni aikanaan määritellyt sen niin, että se on kuin erittäin raskaan askelman edessä yrittää nousta sen askelen ylös, vaikka voimat eivät tahdo riittääkään. Kun vihdoin se kuitenkin on onnistunut, on helpottunut ja vapauttava olo. Elämä on eräänlaista henkistä kehitystä, jalostumista askel askeleelta.

Kirjoitit, että pelkäät kuolemaa. Itse pyrin ajattelemaan niin, että kun pyrin elämään tasapainossa omien arvojeni kanssa, ja joka ei loukkaa läheisiä tai esim. yhteiskuntajärjestystä, enempää minulta ei edellytetä. Ajattelen, että jokaisen ihmisen elämälle on oma käsikirjoitus, minulle pitäisi riittää, että elän tätä hetkeä, joka juuri nyt on meneillään. En voi tietää huomista, joten luotan siihen, mitä se tuo tullessaan. Kuolema kuuluu myös siihen käsikirjoitukseen, onneksi en tiedä käsikirjoituksesta sitäkään, saati mitään muuta.

Elämä kannattelee, kohtaloaan ei voi muuttaa, joten olisi yritettävä heittäytyä peloista vapautuneena sen vietäväksi. Myös nämä hiljaiset, jopa pimeät ja pelottavatkin ajat kuuluvat siihen käsikirjoitukseen, ehkä niilläkin on oma tarkoitus. Jos ei olisi, et olisi kirjoittanut tälle palstalle, enkä minä sinulle vastaisi.

Uskon, että hyvyys ja valo voittaa, kun sen asetamme elämässämme tavoitteeksi. Ihmisellä pitäisi olla aina tavoitteita, unelmia, sanovat, että ne voivat myös toteutua.
Unelmoiden kauniista unista käyn nyt nukkumaan, samaa toivon sinullekin!

Lue lisää

Olen lukenut vastauksiasi yhä uudelleen ja uudelleen,masennukseni ei johdu vuoden ajasta,tähän on lukuisia syitä taloudelinen tilanne ja itse tämä sairaus vievät kaiken voiman.
Yritän olla kotona etten joutuisi sairaalaan olo on huono äärimmäisen huono,kuolema on koko ajan läsä mielessäni.
Voimia ei ole ja pelottaa koko ajan.
Olen vielä työelämässä ja odotan että pääsisin töihin olen vuokratyöntekijä,jos se helpottaisi tätä oloa.

Et vähästä opi sinäkään! Onneksi ylläpito kohta poistaa viestisi yhteystietoineen!

Hauskaa masennuksen jatkoa :)

Hei vaan sinulle tuntematon ystävä .Olen ollut huonossa kunnossa pari päivää ja en ole jaksanut konetta avata.Eilen soittivavt niitä työvuoroja aloitan ensi viikolla ja toivon hartaasti et pääsen jaloilleni.Tämä päivä on jo parempi ja jaksan siivota ja touhuta. Tämä sairausb on uskomattoman kova ja tyly ei se armoa anna.Minulla on lääkitys ja käyn masenus hoitajallla ja lääkärillä,mut eipä ne paljon auta.Yöt ovat pahempia ja ajatukset jotka valtaavat mielen ennen nukahtamista .Kirjoitan sulle sähköpostiinkin tällä viikolla.Kiitos tuesta.

Pelottaa niin paljon kirjoitti:

Hei vaan sinulle tuntematon ystävä .Olen ollut huonossa kunnossa pari päivää ja en ole jaksanut konetta avata.Eilen soittivavt niitä työvuoroja aloitan ensi viikolla ja toivon hartaasti et pääsen jaloilleni.Tämä päivä on jo parempi ja jaksan siivota ja touhuta. Tämä sairausb on uskomattoman kova ja tyly ei se armoa anna.Minulla on lääkitys ja käyn masenus hoitajallla ja lääkärillä,mut eipä ne paljon auta.Yöt ovat pahempia ja ajatukset jotka valtaavat mielen ennen nukahtamista .Kirjoitan sulle sähköpostiinkin tällä viikolla.Kiitos tuesta.

Lue lisää

Kiitos vastauksestasi! Tiedän, että yöt on kaikille pahimpia, jos yleensä joku asia vaivaa mieltä, pienempikin, ja jos ei saa unta. Yöllähän minäkin pääasiassa kirjoitan, koska yöllä ihminen on herkimmillään ehkä myös kirjoittamaan. Yö herkistää siksikin, että yleensä ympärillä on hiljaista, muut äänet eivät tuppaa häiritsemään ajatuksia.
On hyvä, jos saat nukuttua ja että sinulla on töitä tiedossa. Motivoiva, mieleinen työ, sekä työyhteisö voi vastata hyvää terapiaa, toivottavasti viihdyt ja saat samalla henkisiä voimavaroja myös sieltä.

Me lähdemme näillä näkymin huomenna mökille, mikäli siellä on sähköt, eli tämän päivän myräkkä ei niitä katkaisisi. Minulla on kannettava tietokone mukana, joten luen sielläkin nettiä ja e-postia. Palataan kotiin ensi viikon alussa.

Toivon hartaasti kaikkien mielen vireen kohentamiseksi aurinkoisia päivä, sillä valolla on aina oma positiivinen vaikutus, siihen uskon.

Kaikkea hyvää toivon, vaikka sitä on mahdoton käytännössä toimittaa!
Kuulumisiin, olet ajatuksissani!

Ystävyydellä "Santra"

P.s. En usko olevani kuin k.o. laulun Santra, mutta lapsuuden kodissani oli aikanaan ihan mukava lempeä, samanniminen lehmä. Mukavat lapsuusmuistot palaa kesäisestä maalaiselämästä, kun lehmiä haettiin laitumelta iltalypsylle.

Suhmuran Santra kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi! Tiedän, että yöt on kaikille pahimpia, jos yleensä joku asia vaivaa mieltä, pienempikin, ja jos ei saa unta. Yöllähän minäkin pääasiassa kirjoitan, koska yöllä ihminen on herkimmillään ehkä myös kirjoittamaan. Yö herkistää siksikin, että yleensä ympärillä on hiljaista, muut äänet eivät tuppaa häiritsemään ajatuksia.
On hyvä, jos saat nukuttua ja että sinulla on töitä tiedossa. Motivoiva, mieleinen työ, sekä työyhteisö voi vastata hyvää terapiaa, toivottavasti viihdyt ja saat samalla henkisiä voimavaroja myös sieltä.

Me lähdemme näillä näkymin huomenna mökille, mikäli siellä on sähköt, eli tämän päivän myräkkä ei niitä katkaisisi. Minulla on kannettava tietokone mukana, joten luen sielläkin nettiä ja e-postia. Palataan kotiin ensi viikon alussa.

Toivon hartaasti kaikkien mielen vireen kohentamiseksi aurinkoisia päivä, sillä valolla on aina oma positiivinen vaikutus, siihen uskon.

Kaikkea hyvää toivon, vaikka sitä on mahdoton käytännössä toimittaa!
Kuulumisiin, olet ajatuksissani!

Ystävyydellä "Santra"

P.s. En usko olevani kuin k.o. laulun Santra, mutta lapsuuden kodissani oli aikanaan ihan mukava lempeä, samanniminen lehmä. Mukavat lapsuusmuistot palaa kesäisestä maalaiselämästä, kun lehmiä haettiin laitumelta iltalypsylle.

Lue lisää

En tiedä mitä nyt tapahtuu mutta vajoan jonnekkin alas,en tiedä onko psykoosin tulossa.Kurkkua kuristaa ja olo on tuskainen en taida enää selvitä.Ei ole voimia soittaa edes apua .

Pelottaa niin paljon kirjoitti:

En tiedä mitä nyt tapahtuu mutta vajoan jonnekkin alas,en tiedä onko psykoosin tulossa.Kurkkua kuristaa ja olo on tuskainen en taida enää selvitä.Ei ole voimia soittaa edes apua .

Lue lisää

Kirjoituksestasi on kulunut yli vuorokausi. Toivon, että olet selvinnyt vaikeasta tilastasi. Jos sinä et itse jaksa hakea apua, pyydä lapsesi sinun puolestasi tekemään se, tai soittamaan hätänumeroon.

Lapset tarvitsevat sinua. Masennus voi koetella äärirajoille, se ei ole kenenkään toive. Toivon, että jaksaisit luottaa kohtaloosi, elämän on tarkoitus voittaa, se kannattelee, kun siihen jaksat luottaa, kannattelee, vaikka ns. rimaa hipoen.

Toivon, että jaksat paremmin ja luotat siihen, että sinun elämälle on tarkoitus, ja sillä on myös hyvää annettavaa. On sananhelinää, silti kirjoitan, että sanotaan, vaikeudet koettelevat, mutta niistä selvittyä voi itsekin havaita, olet hioitunut ihmisenä paremmaksi.

Jos oma elämäni olisi ollut helppoa, en ehkä tälle palstalle tulisi lukemaan ja kirjoittamaan, ei ehkä kiinnostaisi muiden masennus, tai huolet. Vaikeuksissa ystävyys ja ihmissuhteet punnitaan, tahdon olla sinulle ystävä, jolle voit kertoa huolesi. Vaikka en pysty huoliasi poistamaan, jaettu murhe vaikka ei puolittuisi, sen toivoisi kuitenkin helpottavan, et ole yksin.

Sinun parastasi ajatellen ja toivoen "Santra" korpimetsän mökiltä