Eikö enään immeiset päästä remmissä tapaamaan muita koiria?
Itselläni pitkähkö tauko koirista ja pian suunnittelen ottamaan uuden koiran mutta näillä palstoilla puhutaan aina miten ohittaa toinen koira.
Itselläni ei ole ollut koskaan remmirähisijää eikä sen puoleen minkäänlaista ongelmaa, tavataan toinen jos ok ja jatketaan matkaa jos ei halua tutustua, ja koirani aina odottaa lupaa saako mennä toista katsomaan kun kysyn omistajalta voiko koirani moikata.
Nyt tuntuu ettämoni suuttuu jos jää odottaa toista koiraa kysyäkseen tai haluaa että koira saa tutustua toiseen...onko vielä niitä jotka haluaa muihin tutustua myös remmissä? Haluan koirastani sosiaalisen myös remmissä niinkuin ennenkin. Nyt tuntuu että monella on ongelmia tapaamisen suhteen..enkä oikein käsitä sitäkään..mistä se johtuu ettei osata tavata remmissä.
koirathihnassa
125
613
Vastaukset
- eiootottav ggf
Koiraa ei sosiaalisteta remmissä.
Jos päästät koirieni iholle omasi remmissä, niin suutun ja saa...nasti! Kyse ei ole mistään sosiaalistamisesta eikä siitä kuka tulee toimeen kenenkin kanssa, vaan perusasiasta.
Lue.- pölölönkölököö
Lue ite:
---Itselläni ei ole ollut koskaan remmirähisijää---
----tavataan toinen jos ok ----
---jatketaan matkaa jos ei halua tutustua---
---koirani aina odottaa lupaa ---
---kysyn omistajalta voiko---
- Vaikeaa_
Minun mielestäni koiraa ei tarvitse opettaa erikseen olemaan sosiaalinen taluttimessa, vaan jos sen on sosiaaliseksi ja toisten kanssa toimeentulevaksi opettanut muualla, niin kyllä se on sitä sitten taluttimessakin.
Sanot jääväsi odottamaan, että toinen koira tulee lähelle ja kysyväsi saako tutustua. No siinä on se ongelma, että jos sinä seisot jossain keskellä tietä ja koirasi istua napottaa tuijottamassa odottamaanne koiraa, niin se vastapuoli ehtii ottaa "kierroksia" kun sitä tuijottaa sekä vieras koira, että ihminen. Jos se on jollain tapaa ongelmallinen koira, niin sen käytös on sitten kohdallasi paljon pahempaa, kuin olisi ollut, jos olisit koirinesi kävellyt vain normaalisti ohi.
Se jos sinä osaat opettaa koirasi käyttäytymään hyvin noissa tilanteissa, ei tarkoita sitä että kaikki osaisivat, ja vastassa voi olla vaikka mitä aina ylivilkkaasta ja iloisesta riehujasta aggressiiviseen tappoaikeissa riehujaan. Voihan myös olla, että sinulle on aina tähän asti sattunut helppoja ja rauhallisia koiria, joita ei ole tarvinnut sen kummemmin kouluttaa ja et osaa edes kuvitella millaista hankalan koiran kanssa voi olla. - ravikutsuu
Näin on. Ison koiran omistajana pidän tärkeänä, että koira ei ala kiskomaan jokaisen vastaantulijan luokse. Se nimittäin seuraa tuosta jos hihnalenkeillä moikkaillaan kaikki vastaantulijat. Joita on aika paljon. Kun meillä on muutenkin se systeemi, että talutettaessa minä määrään suunnan ja tahdin, koiran asia on seurata. Koirapuistossa ja metsälenkeillä se pääsee sitten viilettelemään oman pään mukaan. Jos istutte jossain jalkakäytävällä meitä odottamassa, koirani ottaa isot kierrokset, sen kimppuun on jo neljästi käynyt toinen koira. Mieluummin jään kauemmas odottamaan, josko menisitte siitä tukkimasta reittiä.
- dfgdf
Koiraa ei koskaan saa päästää toisen koiran luokse hihnassa! Vain vapaana saa päästää! Jos koirat ovat entuudestaan tosi tuttuja, sitten voi päästää hihnassa moikkaan ja jos kummallekin ihmiselle se käy?
- bjhjhjhhjhjhj
Niin en minä keskelle tietä toki jää tukkeeksi enkä mene niiden luo jotka ei tykkää. Itselläni on ehkä olleet helppoja koiria, rauhallisia ei tosin- kettuterriereitä pikkusävöörejä.
Ja tykkään tavata koirinemme muita ihmisiä. Toki minullakin alussa oli opettamista koirilleni miten haluan niiden menevän.
Ja aina vain luvan kanssa moikataan ja opetin koiraani myös siihen etten kisko hihnasta sitä suuntaani vaan kutsun aivan kuin ei olisikaan remmissä. (Tämä ehkä syy miksi ei reagoi hihnan olemiseen/tiukentumiseen, ihan sama oli tiukensinko vai en ja tuleeko koira vastaan vai ei..koska toisinaan tavattiin ja toisinaan ei..asia oli niin arkinen asia usein toistuva tapahtuma koiralleni että ei kiskonut muiden luo mutta moikkasi jos sai luvan sekä toiselta että minulta ja jos jäin suustani kiinni niin usein meni nakertamaan keppiä tai käpyä reunaan rauhassa eikä edes vikissyt että jatketaan jo)
Toki käyn koirapuistoissakin(mutta tarkasti katson aina millaisia kaveruksia siellä on ennen kuin menen enkä ota turhia riskiä-siellä kun on niin monenlaista ja kaikki ei tunnu komentavan koiriaan tarvittaessa ) ja tokoilen mutta minusta on mukavaa vaihtaa sana jos toinenkin ja tutustua immeisiin ja heidän koiriinsa..
ja minusta tuntuu ettei ennen ollut ongelmia remmirähinän suhteen niin paljon kuin nykyisin..?
vastaan vielä tähän..
"Ison koiran omistajana pidän tärkeänä, että koira ei ala kiskomaan jokaisen vastaantulijan luokse. Se nimittäin seuraa tuosta jos hihnalenkeillä moikkaillaan kaikki vastaantulijat. Joita on aika paljon"
Minulla ei koira kiskonut muiden luokse vaikka päästin usein moikkaamaan..johtui siitä varmaan että oli arkinen tavanomainen tapahtuma ja aina meni luvalla..(suoraan sanoen suututtaa jos koira kiskoo tai ryntii(hihna pitää olla aina löysästi..autosta tullessakin odottaa lupaa tulla..ei rynni sieltä. Turvallisempaa niin ettei jää vilkkaana koirana auton alle) Ja vapaanakin pysähtyi heti jos sanoin paikka ettei mene jos näin muita koiria omistajineen.(katson senkin olevan turvakysymys että osaa perustokon) Joissakin asioissa olen tiukkapipo. - Tökäse
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Niin en minä keskelle tietä toki jää tukkeeksi enkä mene niiden luo jotka ei tykkää. Itselläni on ehkä olleet helppoja koiria, rauhallisia ei tosin- kettuterriereitä pikkusävöörejä.
Ja tykkään tavata koirinemme muita ihmisiä. Toki minullakin alussa oli opettamista koirilleni miten haluan niiden menevän.
Ja aina vain luvan kanssa moikataan ja opetin koiraani myös siihen etten kisko hihnasta sitä suuntaani vaan kutsun aivan kuin ei olisikaan remmissä. (Tämä ehkä syy miksi ei reagoi hihnan olemiseen/tiukentumiseen, ihan sama oli tiukensinko vai en ja tuleeko koira vastaan vai ei..koska toisinaan tavattiin ja toisinaan ei..asia oli niin arkinen asia usein toistuva tapahtuma koiralleni että ei kiskonut muiden luo mutta moikkasi jos sai luvan sekä toiselta että minulta ja jos jäin suustani kiinni niin usein meni nakertamaan keppiä tai käpyä reunaan rauhassa eikä edes vikissyt että jatketaan jo)
Toki käyn koirapuistoissakin(mutta tarkasti katson aina millaisia kaveruksia siellä on ennen kuin menen enkä ota turhia riskiä-siellä kun on niin monenlaista ja kaikki ei tunnu komentavan koiriaan tarvittaessa ) ja tokoilen mutta minusta on mukavaa vaihtaa sana jos toinenkin ja tutustua immeisiin ja heidän koiriinsa..
ja minusta tuntuu ettei ennen ollut ongelmia remmirähinän suhteen niin paljon kuin nykyisin..?
vastaan vielä tähän..
"Ison koiran omistajana pidän tärkeänä, että koira ei ala kiskomaan jokaisen vastaantulijan luokse. Se nimittäin seuraa tuosta jos hihnalenkeillä moikkaillaan kaikki vastaantulijat. Joita on aika paljon"
Minulla ei koira kiskonut muiden luokse vaikka päästin usein moikkaamaan..johtui siitä varmaan että oli arkinen tavanomainen tapahtuma ja aina meni luvalla..(suoraan sanoen suututtaa jos koira kiskoo tai ryntii(hihna pitää olla aina löysästi..autosta tullessakin odottaa lupaa tulla..ei rynni sieltä. Turvallisempaa niin ettei jää vilkkaana koirana auton alle) Ja vapaanakin pysähtyi heti jos sanoin paikka ettei mene jos näin muita koiria omistajineen.(katson senkin olevan turvakysymys että osaa perustokon) Joissakin asioissa olen tiukkapipo.npä lusikkani taas tähänkin soppaan.
Mene oman asuinalueesi koirapuistoon, odottele ja katsastele, millaisia koiria ja minkälaisia omistajia, rupea juttelemaan koirien omistajien kanssa, keskustelkaa erilaisista koiraroduista, kerro, että olet aikeissa hankkia koiran, kysy, onko lähistöllä koirakoulutustreenejä tulossa jossakin vaiheessa, yleensä paikalliset vastuulliset koiranomistajat tietävät kyllä nämä jutut.
Tällä tavalla teet hyvän pohjatyön sille, että kun otat ihan oikeasti sen koiranpennun, niin sinulla on jo liuta tuttavia, joilla on erikokoisia koiria, joiden kanssa voi koirasi leikkiä, voitte myös harjoitella hihnassa ohittamista, tervehtimällä tai sitten sillä OHI sanalla, jos on kiire, etkä jouda seisottelemaan, sanot vain itse moikat toiselle koiranomistajalle ja koirasi tietää että nyt on isännällä/emännällä kiire, ja tajuaa, ettei hän nyt kerkiä toisen koirakaverin kanssa nenää hieromaan.
Osittain olet oikeassa, siinä, että jalkakäytävän tukkeena ei tietysti olla, mutta jos sinulla on vaikka kaupanpiha jonka vieressä menee jalkakäytävä, näinhän sinä saat hieman etäisyyttä jalkakäytävällä liikkujiin, eikä niiden tarvitse koirineen ruveta väistötoimenpiteitä suorittamaan (jos epäilevät että heidän koiransa ei tottele). Niin voihan siinä sitten koiraansa sosiaalista siis opettaa sitä OHI, komentoa, ja kun koirasi on osoittanut bonjaavansa sen, että nyt tässä pitää istua riehumatta ja kiltisti ja eikä saa juoksennella jokaisen vastaantulijan jalkoihin, niin siitä se lähtee. VOITTE LÄHTEÄ LIIKKEELLE, ja kun vastaantulija tulee, systemaattisesti sanot ohitustilanteessa koirallesi komennon OHI, niin koirasi oppii tosiaankin sen, ettei aina tervehditä vastaantulijoita. - bjhjhjhhjhjhj
Tökäse kirjoitti:
npä lusikkani taas tähänkin soppaan.
Mene oman asuinalueesi koirapuistoon, odottele ja katsastele, millaisia koiria ja minkälaisia omistajia, rupea juttelemaan koirien omistajien kanssa, keskustelkaa erilaisista koiraroduista, kerro, että olet aikeissa hankkia koiran, kysy, onko lähistöllä koirakoulutustreenejä tulossa jossakin vaiheessa, yleensä paikalliset vastuulliset koiranomistajat tietävät kyllä nämä jutut.
Tällä tavalla teet hyvän pohjatyön sille, että kun otat ihan oikeasti sen koiranpennun, niin sinulla on jo liuta tuttavia, joilla on erikokoisia koiria, joiden kanssa voi koirasi leikkiä, voitte myös harjoitella hihnassa ohittamista, tervehtimällä tai sitten sillä OHI sanalla, jos on kiire, etkä jouda seisottelemaan, sanot vain itse moikat toiselle koiranomistajalle ja koirasi tietää että nyt on isännällä/emännällä kiire, ja tajuaa, ettei hän nyt kerkiä toisen koirakaverin kanssa nenää hieromaan.
Osittain olet oikeassa, siinä, että jalkakäytävän tukkeena ei tietysti olla, mutta jos sinulla on vaikka kaupanpiha jonka vieressä menee jalkakäytävä, näinhän sinä saat hieman etäisyyttä jalkakäytävällä liikkujiin, eikä niiden tarvitse koirineen ruveta väistötoimenpiteitä suorittamaan (jos epäilevät että heidän koiransa ei tottele). Niin voihan siinä sitten koiraansa sosiaalista siis opettaa sitä OHI, komentoa, ja kun koirasi on osoittanut bonjaavansa sen, että nyt tässä pitää istua riehumatta ja kiltisti ja eikä saa juoksennella jokaisen vastaantulijan jalkoihin, niin siitä se lähtee. VOITTE LÄHTEÄ LIIKKEELLE, ja kun vastaantulija tulee, systemaattisesti sanot ohitustilanteessa koirallesi komennon OHI, niin koirasi oppii tosiaankin sen, ettei aina tervehditä vastaantulijoita.Et tainnut "tökäse"oikein ihan ymmärtää tai et lukenut tekstiäni..siis minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia ohittaa koiria(sanon vain mennään jos kiire minulla tai toisella) jos niin haluan ja olen treenannut koirillani tokoa aina. Ja koirani on erittäin sosiaalinen myös koirapuistoissa. Ja myös tutuillani paljon koiria joiden kanssa oleilee..koirani ei koskaan tapelleet kenenkään kanssa(eikä provosoineetkaan) eikä rähise muille eikä edes vedä remmissä. Treenipaikatkin tiedän ennestään.
mutta minusta on mukava vaihtaa sana silloin tällöin myös hihnassa..ja ihmettelen tätä suuntausta..ja miksi ihmisillä on nykyisin ongelmia asian suhteen?
toivoisin että vielä löytyisi niitäkin jotka kouluttaa vanhanaikaisesti ja opettaa tapaamiseen myös remmissä.
ja en jää tukkeeksi. Onhan nyt herranen aika muidenkin osattava ohittaa normaalisti koiran kiskomatta jos sivussa olen tai kuljen eihän sitä muuten uskalla kohta edes kävellä koiran kanssa jos on vaikea muiden hallita koiriansa vain sen takia että toisen koira sattuu pysähtymään hajulle tai muuten..itse olen aina ottanut erilaiset tilanteet harjoittelun kannalta...? Hiukan ihmetyttää..?
ehkä minulla on tosiaan helppo rotu..ja helppokoulutteiset yksilöt kuten "vaikeaa_"ajattelikun ei ongelmia minulla ole ollut..mikä rotu sinulla on? - Vaikeaa_
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Et tainnut "tökäse"oikein ihan ymmärtää tai et lukenut tekstiäni..siis minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia ohittaa koiria(sanon vain mennään jos kiire minulla tai toisella) jos niin haluan ja olen treenannut koirillani tokoa aina. Ja koirani on erittäin sosiaalinen myös koirapuistoissa. Ja myös tutuillani paljon koiria joiden kanssa oleilee..koirani ei koskaan tapelleet kenenkään kanssa(eikä provosoineetkaan) eikä rähise muille eikä edes vedä remmissä. Treenipaikatkin tiedän ennestään.
mutta minusta on mukava vaihtaa sana silloin tällöin myös hihnassa..ja ihmettelen tätä suuntausta..ja miksi ihmisillä on nykyisin ongelmia asian suhteen?
toivoisin että vielä löytyisi niitäkin jotka kouluttaa vanhanaikaisesti ja opettaa tapaamiseen myös remmissä.
ja en jää tukkeeksi. Onhan nyt herranen aika muidenkin osattava ohittaa normaalisti koiran kiskomatta jos sivussa olen tai kuljen eihän sitä muuten uskalla kohta edes kävellä koiran kanssa jos on vaikea muiden hallita koiriansa vain sen takia että toisen koira sattuu pysähtymään hajulle tai muuten..itse olen aina ottanut erilaiset tilanteet harjoittelun kannalta...? Hiukan ihmetyttää..?
ehkä minulla on tosiaan helppo rotu..ja helppokoulutteiset yksilöt kuten "vaikeaa_"ajattelikun ei ongelmia minulla ole ollut..mikä rotu sinulla on?Et minulle vastannut, mutta aina ei ole kyse rodustakaan, vaan koira voi olla hankala vaikkapa siksi, että se on ylivilkas ja yliystävällinen, ja jos koira on vielä isokokoinen, niin se on hankala pideltävä. Jotku vilkkaat koirat innostuvat toisista niin hurjasti, että hyökkäävät vauhdilla toisen luo, ja toinen voi säikähtää ja purra tällaista hyökkäilijää, vaikka se ei tarkoita mitään pahaa, kun tahtoo vain päästä leikkimään.
Jos koirasi ovat olleet rauhallisia, niin sinun on ehkä vaikea kuvitella millaista yli-innokkaan ja vilkkaan säheltäjän kanssa on. Nykyisin on myös paljon pittbulleja, amstaffeja yms. alun perin taistelukoiriksi jalostettuja rotuja ihmisillä, ja vaikka ne olisivat kuinka hyvin käyttäytyviä ja koulutettuja, niin silti koirat on koiria ja niiden välille voi hetkessä kehittyä tappelu. Sitten jos on vastassa joku tuollaisen rajumman rodun edustaja, voi jälki olla pahaa.
Onko siitä kauankin, kun sinulla on viimeksi ollut koiria? Voihan olla, että ongelmia tuntuu olevan nykyään enemmän siksi, että ihmisillä on enemmän koiria kuin ennen, nykyään ihmiset suosivat eri rotuja kuin aikaisemmin ja ne ovat ehkä hankalampia kouluttaa kuin ne entiset suosikit. Ainahan on sekin mahdollisuus, että jalostuksessa on menty jollain tapaa pieleen, ja jalostettu joistain roduista luonteeltaan esim. liian vilkkaita. En tiedä kun en itse koiria jalosta, eikä tarkoitus ole loukata ketään, mutta ainahan on sekin mahdollisuus olemassa...
Puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että jotkut rahanhimoiset tehtailevat pentuja heikon hermorakenteen omaavilla koirilla. Usein kuulee juttuja, että tällaisia on, jotka tehtailevat kääpiökoirilla jotain seropi -pentueita. Silloinhan ihminen joka pennun ostaa, kuvittelee että se on vain vahinkopentu, ja todellisuudessa se pentue on tarkoituksella laitettu alulle, eikä ne vanhemmat ole välttämättä mitenkään terveitä ja tervepäisiä koiria. - bjhjhjhhjhjhj
Vaikeaa_ kirjoitti:
Et minulle vastannut, mutta aina ei ole kyse rodustakaan, vaan koira voi olla hankala vaikkapa siksi, että se on ylivilkas ja yliystävällinen, ja jos koira on vielä isokokoinen, niin se on hankala pideltävä. Jotku vilkkaat koirat innostuvat toisista niin hurjasti, että hyökkäävät vauhdilla toisen luo, ja toinen voi säikähtää ja purra tällaista hyökkäilijää, vaikka se ei tarkoita mitään pahaa, kun tahtoo vain päästä leikkimään.
Jos koirasi ovat olleet rauhallisia, niin sinun on ehkä vaikea kuvitella millaista yli-innokkaan ja vilkkaan säheltäjän kanssa on. Nykyisin on myös paljon pittbulleja, amstaffeja yms. alun perin taistelukoiriksi jalostettuja rotuja ihmisillä, ja vaikka ne olisivat kuinka hyvin käyttäytyviä ja koulutettuja, niin silti koirat on koiria ja niiden välille voi hetkessä kehittyä tappelu. Sitten jos on vastassa joku tuollaisen rajumman rodun edustaja, voi jälki olla pahaa.
Onko siitä kauankin, kun sinulla on viimeksi ollut koiria? Voihan olla, että ongelmia tuntuu olevan nykyään enemmän siksi, että ihmisillä on enemmän koiria kuin ennen, nykyään ihmiset suosivat eri rotuja kuin aikaisemmin ja ne ovat ehkä hankalampia kouluttaa kuin ne entiset suosikit. Ainahan on sekin mahdollisuus, että jalostuksessa on menty jollain tapaa pieleen, ja jalostettu joistain roduista luonteeltaan esim. liian vilkkaita. En tiedä kun en itse koiria jalosta, eikä tarkoitus ole loukata ketään, mutta ainahan on sekin mahdollisuus olemassa...
Puhumattakaan siitä mahdollisuudesta, että jotkut rahanhimoiset tehtailevat pentuja heikon hermorakenteen omaavilla koirilla. Usein kuulee juttuja, että tällaisia on, jotka tehtailevat kääpiökoirilla jotain seropi -pentueita. Silloinhan ihminen joka pennun ostaa, kuvittelee että se on vain vahinkopentu, ja todellisuudessa se pentue on tarkoituksella laitettu alulle, eikä ne vanhemmat ole välttämättä mitenkään terveitä ja tervepäisiä koiria.kiitos vastauksesta :)..ja tosiaan kun itsellä ei ole ongelmia asian suhteen niin ei aina käsitä miksi toisilla on..itselläni ei ole ollut kuitenkaan rauhallisia koiria- päinvastoin(varsinkin tämä jälkimmäinen aivan uskomaton sävööri mutta hauska :) ) ja vaativat pentuina melkoisesti harjoitteluakin..kettuterrieri on äärettömän utelias rotu ja muistan että kärsivällisyys oli joskus koetuksella asioiden suhteen. Ja käytin hetken jopa vedonestovaljaitakin kun opettelimme menemään vetämättä. Pyrin siihen että voin viedä koiraa ihan pikkurillillä inhoan vetämistä yli kaiken.
ja jokaisen erilaisen tilanteen otin hyvänä harjoitteluna.
(hiukan sain kyllä esimakua millaista on olla kun iso koira kiskoo ja riehuu remmissä kun opetin pyynnöstä tutun koiraa kulkemaan hihna löysällä(sillä toimi normikoulutus kun omillani vaati tuon vedonestovaljaan avuksi koulutukseen. Aiemmin tässä ketjussa hieman puhuinkin siitä. Mutta oli pohjimmiltaan helppo yksilö myös koska sain sen viikon sisällä menemään hihna löysästi vaikka mikä ärsyke tuli vastaan(sille autot ja pyörät sai villityksen aikaan ja se ryntäili pyörien kimppuun ja autojen perääntoiset koirat ei niinkään vaikuttanut))
et vielä vastannut mikä rotu sinulla kyseessä..:)
muutamia vuosia olen ollut ilman koiraa ja näissä keskusteluissa vain jotenkin ilmenee tuo hihnakäytöksen vaikeus ja ettei kaikki halua koiriaan tutustuttaa hihnassa. Niin aattelin kysyä mielipidettä asiaan. Ja vähän tarkennustakin - Vaikeaa_
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
kiitos vastauksesta :)..ja tosiaan kun itsellä ei ole ongelmia asian suhteen niin ei aina käsitä miksi toisilla on..itselläni ei ole ollut kuitenkaan rauhallisia koiria- päinvastoin(varsinkin tämä jälkimmäinen aivan uskomaton sävööri mutta hauska :) ) ja vaativat pentuina melkoisesti harjoitteluakin..kettuterrieri on äärettömän utelias rotu ja muistan että kärsivällisyys oli joskus koetuksella asioiden suhteen. Ja käytin hetken jopa vedonestovaljaitakin kun opettelimme menemään vetämättä. Pyrin siihen että voin viedä koiraa ihan pikkurillillä inhoan vetämistä yli kaiken.
ja jokaisen erilaisen tilanteen otin hyvänä harjoitteluna.
(hiukan sain kyllä esimakua millaista on olla kun iso koira kiskoo ja riehuu remmissä kun opetin pyynnöstä tutun koiraa kulkemaan hihna löysällä(sillä toimi normikoulutus kun omillani vaati tuon vedonestovaljaan avuksi koulutukseen. Aiemmin tässä ketjussa hieman puhuinkin siitä. Mutta oli pohjimmiltaan helppo yksilö myös koska sain sen viikon sisällä menemään hihna löysästi vaikka mikä ärsyke tuli vastaan(sille autot ja pyörät sai villityksen aikaan ja se ryntäili pyörien kimppuun ja autojen perääntoiset koirat ei niinkään vaikuttanut))
et vielä vastannut mikä rotu sinulla kyseessä..:)
muutamia vuosia olen ollut ilman koiraa ja näissä keskusteluissa vain jotenkin ilmenee tuo hihnakäytöksen vaikeus ja ettei kaikki halua koiriaan tutustuttaa hihnassa. Niin aattelin kysyä mielipidettä asiaan. Ja vähän tarkennustakinEn ollut siis tuo jolta alunperin kysyit minkä rotuinen koira hänellä on, joten ajattelin ettei sinua kiinnosta mikä koiruus minulla on. No voinhan sen kertoakin -se on seropi. Joku labbissekoitus, josta ei ole ihan tarkkaa tietoa ainakaan isän puolelta mitä siinä on. Kuitenkin se on perinyt sen vilkkaimman mahdollisen säheltäjä labbiksen luonteen mitä olla voi, ja kokoa ja voimaakin on ihan kiitettävästi. Myös meillä on apuvälineet käytössä, eli kuonopanta ja kiskomisenestovaljaat.
Tämän kanssa otetaan aina monta, monta askelta taaksepäin hihnakäyttäytymisessä, jos joku päästää oman koiransa tekemään tuttavuutta. Se on heti sitä mieltä, että kun tuo yksi sai tulla luokse, niin hänpä saa mennä jokaisen vastaan tulevan koiran luokse. Siksi itseä risoo välillä kovasti, jos ihmiset ei edes kysy.
Se myös on inhottavaa, kun jotkut jäävät tienvarteen odottamaan koirineen, että minä menen omani kanssa ohi. Joskus nämä kysyvät saako tehdä tuttavuutta, mutta yleensä on kyseessä joku, jolla on ärhäkämpi pikkukoira, ja hän kai ajattelee että ohitukset oman pippurisen remmirähjän kanssa on helpompia, kun jää odottamaan meidän ohi menoa.
Minulle se on ainakin paljon vaikeampaa, kun oma koirani huomaa sen tienvarressa istuvan koiran, joka tuijottaa ja myös ihmisen joka tuijottaa. Koirani kerää kierroksia, kun on innoissaan eikä oikein tiedä mitä tuleman pitää. Sitten kohdalla tapahtuu hirveä räjähdys, kun se pikkukoira saa karmivat raivokilarit ja haukkuu ja murisee, ja omani alkaa säheltämään.
Ehkä nämä ihmiset kokevat sen olevan helpompaa omalta kannaltaan, kun odottavat muitten hoitavan tilanteen. Itse ajattelen kuitenkin, että se on aika epäreilua jos vastapuolella on isompi koira, kun tietysti pienen riehujan saa helpommin kuskattua ohi, kuin ison. Olen myös sitä mieltä, että ne pikkurekut eivät keräisi sellaista raivoa, joka sitten kohdalla purkaantuu, jos ihmiset kulkisivat niiden kanssa vain normaalisti eteenpäin, eivätkä jäisi odottelemaan tienvarteen. Siinä ne heidänkin koiransa ehtivät naulata katseensa ja koko huomionsa siihen toiseen koiraan, ja kerätä jännitystä ja pelkoa, mikä muuttuu aggressioksi. - bjhjhjhhjhjhj
Vaikeaa_ kirjoitti:
En ollut siis tuo jolta alunperin kysyit minkä rotuinen koira hänellä on, joten ajattelin ettei sinua kiinnosta mikä koiruus minulla on. No voinhan sen kertoakin -se on seropi. Joku labbissekoitus, josta ei ole ihan tarkkaa tietoa ainakaan isän puolelta mitä siinä on. Kuitenkin se on perinyt sen vilkkaimman mahdollisen säheltäjä labbiksen luonteen mitä olla voi, ja kokoa ja voimaakin on ihan kiitettävästi. Myös meillä on apuvälineet käytössä, eli kuonopanta ja kiskomisenestovaljaat.
Tämän kanssa otetaan aina monta, monta askelta taaksepäin hihnakäyttäytymisessä, jos joku päästää oman koiransa tekemään tuttavuutta. Se on heti sitä mieltä, että kun tuo yksi sai tulla luokse, niin hänpä saa mennä jokaisen vastaan tulevan koiran luokse. Siksi itseä risoo välillä kovasti, jos ihmiset ei edes kysy.
Se myös on inhottavaa, kun jotkut jäävät tienvarteen odottamaan koirineen, että minä menen omani kanssa ohi. Joskus nämä kysyvät saako tehdä tuttavuutta, mutta yleensä on kyseessä joku, jolla on ärhäkämpi pikkukoira, ja hän kai ajattelee että ohitukset oman pippurisen remmirähjän kanssa on helpompia, kun jää odottamaan meidän ohi menoa.
Minulle se on ainakin paljon vaikeampaa, kun oma koirani huomaa sen tienvarressa istuvan koiran, joka tuijottaa ja myös ihmisen joka tuijottaa. Koirani kerää kierroksia, kun on innoissaan eikä oikein tiedä mitä tuleman pitää. Sitten kohdalla tapahtuu hirveä räjähdys, kun se pikkukoira saa karmivat raivokilarit ja haukkuu ja murisee, ja omani alkaa säheltämään.
Ehkä nämä ihmiset kokevat sen olevan helpompaa omalta kannaltaan, kun odottavat muitten hoitavan tilanteen. Itse ajattelen kuitenkin, että se on aika epäreilua jos vastapuolella on isompi koira, kun tietysti pienen riehujan saa helpommin kuskattua ohi, kuin ison. Olen myös sitä mieltä, että ne pikkurekut eivät keräisi sellaista raivoa, joka sitten kohdalla purkaantuu, jos ihmiset kulkisivat niiden kanssa vain normaalisti eteenpäin, eivätkä jäisi odottelemaan tienvarteen. Siinä ne heidänkin koiransa ehtivät naulata katseensa ja koko huomionsa siihen toiseen koiraan, ja kerätä jännitystä ja pelkoa, mikä muuttuu aggressioksi.Minulla oli kanssa vilkas metsästyslinjainen labbis jota opetin pyynnöstä hihnassa nätisti kulkemaan ja tosiaan rynni autojen ja pyörien perään joten voin kuvitella että sinulla on hieman samanlaisia vaikeuksia koiran suhteen. :)
Sille ei tarvinnut erityisvälineitä riitti pelkkä peruskoulutus mutta tälle ketulleni käytin vedonestovaljaita apuna.
Mutta minulla oli sinänsä eri tilanne kun niitä autoja ja pyöriä on ja ne toimi kovina ärsykkeinä tälle..ensin vein siltä tosiaan energiat rauhallisessa maastossa ja sitten treeniä autojen ja pyörien kera. Tämä yksilö oppi kyllä nopeasti asian mutta minusta tuntuu että sen ikä auttoi myös oli tullut täysikasvuiseksi joten kuuntelu oli parantunut. Labbis on pentuna ihan mahdoton ja tätä ei oltu koulutettu ollenkaan. Luulenpa että sinullakin on vielä pentu ja siten hankalaa vielä. :)
Itse näen että hyvä kun tulee erilaisia harjoittelutilanteita. Ja kaikkea ei vain sulkea pois ja mennä siitä mistä aita on matalin.(eli poistaa noita autoja ja muita ärsykkeitä)tai sinun tapauksessa muita koiria varsinkin pienet näyttää tuottavan ongelmia..?
Minua ei koskaan ole ärsyttänyt jos joku päättää olla paikoillaan..tai rähisee oli iso tai pieni kunhan edes jotenkin hallitsee koiransa ettei tule päälle..kerran ei kyllä yksi ison koiran omistaja hallinnut koiraansa ja sitoi sen äkkiä puuhun kiinni..tuollaista tilannetta en kyllä itselleni toivoisi että koira on noin hallitsematon ja oli pikkaisen epävarma olo kun ohitin nuo. Itse vastaan omastani ja jos reagoi toiseen niin tulee siitä vain treeniä..
Olen joskus sanonutkin että minulla hajosi panta ja koira meni eteenpäin normaalisti ja vastaani tuli pari belggaria samaan aikaan mutkan takaa..kyllä pelästyin sikana kun niiden emäntä huusi että älä päästä sitä koiraa nämä tappaa sen. Ja koirat oli tosiaan kiukkuisia ja minä huusin koiralleni tiukan paikka käskyn..en ole koskaan ollut ylpeämpi koirastani kuin tuolloin kun pysähtyi kuin seinään ja katsoi minuun että mitä nyt..ja pystyin laittamaan remmin solmuun kaulalle. Tokoilut tosiaan kannattaa ja vaikka koiran opettaa tapaamaan muita ei se poista sitä etteikö kuuntelisi emäntää. päinvastoin. Treenaus kannattaa aina vaikka kärsivällisyys voi joskus olla kortilla. Jos en olisi treenannut niin huonosti olisi käynyt. - Vaikeaa_
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Minulla oli kanssa vilkas metsästyslinjainen labbis jota opetin pyynnöstä hihnassa nätisti kulkemaan ja tosiaan rynni autojen ja pyörien perään joten voin kuvitella että sinulla on hieman samanlaisia vaikeuksia koiran suhteen. :)
Sille ei tarvinnut erityisvälineitä riitti pelkkä peruskoulutus mutta tälle ketulleni käytin vedonestovaljaita apuna.
Mutta minulla oli sinänsä eri tilanne kun niitä autoja ja pyöriä on ja ne toimi kovina ärsykkeinä tälle..ensin vein siltä tosiaan energiat rauhallisessa maastossa ja sitten treeniä autojen ja pyörien kera. Tämä yksilö oppi kyllä nopeasti asian mutta minusta tuntuu että sen ikä auttoi myös oli tullut täysikasvuiseksi joten kuuntelu oli parantunut. Labbis on pentuna ihan mahdoton ja tätä ei oltu koulutettu ollenkaan. Luulenpa että sinullakin on vielä pentu ja siten hankalaa vielä. :)
Itse näen että hyvä kun tulee erilaisia harjoittelutilanteita. Ja kaikkea ei vain sulkea pois ja mennä siitä mistä aita on matalin.(eli poistaa noita autoja ja muita ärsykkeitä)tai sinun tapauksessa muita koiria varsinkin pienet näyttää tuottavan ongelmia..?
Minua ei koskaan ole ärsyttänyt jos joku päättää olla paikoillaan..tai rähisee oli iso tai pieni kunhan edes jotenkin hallitsee koiransa ettei tule päälle..kerran ei kyllä yksi ison koiran omistaja hallinnut koiraansa ja sitoi sen äkkiä puuhun kiinni..tuollaista tilannetta en kyllä itselleni toivoisi että koira on noin hallitsematon ja oli pikkaisen epävarma olo kun ohitin nuo. Itse vastaan omastani ja jos reagoi toiseen niin tulee siitä vain treeniä..
Olen joskus sanonutkin että minulla hajosi panta ja koira meni eteenpäin normaalisti ja vastaani tuli pari belggaria samaan aikaan mutkan takaa..kyllä pelästyin sikana kun niiden emäntä huusi että älä päästä sitä koiraa nämä tappaa sen. Ja koirat oli tosiaan kiukkuisia ja minä huusin koiralleni tiukan paikka käskyn..en ole koskaan ollut ylpeämpi koirastani kuin tuolloin kun pysähtyi kuin seinään ja katsoi minuun että mitä nyt..ja pystyin laittamaan remmin solmuun kaulalle. Tokoilut tosiaan kannattaa ja vaikka koiran opettaa tapaamaan muita ei se poista sitä etteikö kuuntelisi emäntää. päinvastoin. Treenaus kannattaa aina vaikka kärsivällisyys voi joskus olla kortilla. Jos en olisi treenannut niin huonosti olisi käynyt.Koirani on nuori, joten onneksi ne hirveimmät pentuvaiheet on jo ohi! :D Ja pyöräilijöiden, lenkkeilijöiden yms. perään hyökkäilyt on onneksi takanapäin, sillä sitäkin on ollut.
Ei minua sinänsä riso pikkukoirat tai minkäänlaiset, edes remmirähjät, vaan niiden omistajat. Kyllä me ohitetaan paljonkin päivittäin remmirähjiä, ja ohitukset menee suhteellisen ok. jos se toinen parivaljakko pysyy liikkeellä myös, eikä pysähdy tienvarteen ja jätä koko tilanteen hoitamista minun vastuulle, sillä siitähän oikeastaan on kyse. Usein ne antavat taluttimenkin olla niin pitkällä, että se koiransa pääsee melkein käymään mun koirani kurkkuun kiinni.
Harjoituksen kannalta kai nuo tietysti kannattaa ottaa, mutta on jotkut tilanteet joskus vähän turhauttavia. - Toiselta kantilta?
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Et tainnut "tökäse"oikein ihan ymmärtää tai et lukenut tekstiäni..siis minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia ohittaa koiria(sanon vain mennään jos kiire minulla tai toisella) jos niin haluan ja olen treenannut koirillani tokoa aina. Ja koirani on erittäin sosiaalinen myös koirapuistoissa. Ja myös tutuillani paljon koiria joiden kanssa oleilee..koirani ei koskaan tapelleet kenenkään kanssa(eikä provosoineetkaan) eikä rähise muille eikä edes vedä remmissä. Treenipaikatkin tiedän ennestään.
mutta minusta on mukava vaihtaa sana silloin tällöin myös hihnassa..ja ihmettelen tätä suuntausta..ja miksi ihmisillä on nykyisin ongelmia asian suhteen?
toivoisin että vielä löytyisi niitäkin jotka kouluttaa vanhanaikaisesti ja opettaa tapaamiseen myös remmissä.
ja en jää tukkeeksi. Onhan nyt herranen aika muidenkin osattava ohittaa normaalisti koiran kiskomatta jos sivussa olen tai kuljen eihän sitä muuten uskalla kohta edes kävellä koiran kanssa jos on vaikea muiden hallita koiriansa vain sen takia että toisen koira sattuu pysähtymään hajulle tai muuten..itse olen aina ottanut erilaiset tilanteet harjoittelun kannalta...? Hiukan ihmetyttää..?
ehkä minulla on tosiaan helppo rotu..ja helppokoulutteiset yksilöt kuten "vaikeaa_"ajattelikun ei ongelmia minulla ole ollut..mikä rotu sinulla on?"Onhan nyt herranen aika muidenkin osattava ohittaa normaalisti koiran kiskomatta jos sivussa olen tai kuljen eihän sitä muuten uskalla kohta edes kävellä koiran kanssa jos on vaikea muiden hallita koiriansa vain sen takia että toisen koira sattuu pysähtymään hajulle tai muuten..itse olen aina ottanut erilaiset tilanteet harjoittelun kannalta...? Hiukan ihmetyttää..?"
Onko sinulla "bjhjhjhhjhjhj" koskaan käynyt mielessäsi, että sillä vastaantulevalla saattaa olla koulutus siinä vaiheessa, että nyt ei todellakaan jäädä remmissä tutustumaan?
- arcticflower97
Jos toinen kysyy saako tutustua, niin kyllä se sitten käy, mutta ite kuljen aina ohi rauhassa. Toisten lenkkiä en rupea häiritsemään, enkä halua että koirani kiskoo aina jokaisen vastaantulijan luo koska olettaa että pääsee tervehtimään. Koirat saavat "jutella" silloin kuin ihmisetkin. Eli jos vastaantulijalla on koira ja pysähdytään juttelemaan, myös koirat saa tervehtiä toisiaan.
- bjhjhjhhjhjhj
Niin minusta on mukava vaihtaa sananen samalla kun koira tutustuu. Ja mukava että niitäkin löytyy joiden kanssa näin voi tehdä.
Ja vielä toistan itseäni en häiritse muita tukkimalla tietä ja koiranikaan ei vedä muiden luo on ollut arkipullaa tuo toisten tapaaminen. Tosin oli kerran hauska tilanne että koirani ei pitänyt naapurin yli-innokkaasta ja kiltistä koirasta mutta kun sen näki niin vaihtoi heti suuntaa. (olen sitä mieltä että kaikista ei tarvi pitää mutta toimeen pitää tulla)
Asiaa vielä hivuten niin se että joidenkin mielestä on ihan ok ja ymmärrettävää että koira ei tule muiden kanssa toimeen remmissä mutta vapaana kyllä..kummastuttaa minua myös..? Koira on oppinut että jotain jännää tapahtuu kun remmiä kiristetään..eli on opetettu huomaamatta remmirähjäksi..tästä en pidä koira ei saa rähistä oli remmissä tai ei. Entä jos koira pääseekin irti niin epäilyttää onko se oikeasti hallittu vai ei..jos on tilanteita missä saa huonosti käyttäytyä tai yritetään vain välttää tilanteita ilman että oikeasti puututaan asiaan ja komennetaan koiraa kun se rähisee. Tai aletaan syyttää muita koiria oman koiran käytöksestä.
Erliaiset tilanteet on hyvää harjoittelua ja mitä enemmän harjoittelua sen varmemmin koira menee ja voi luottaa siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Näin ainakin itse ajattelen ja toimin.
((Itse olen kyllä aikoinaan pyynnöstä yhden tutun isohkon koiran opettanut pois remmiriehunnasta(ei niinkään rähissyt vaan pomppi ja rynni autojen ja pyörien perään) ihan vanhanaikaisin keinoin. eli ensin pitkä lenkki rauhallisessa maastossa ja energiat pois ja sitten treeniä aina kun reagoi huonosti pysähdyin ja käännyin..kun ok sai nähdä kohteen jne. ja remmi löysällä ettei reagoi sen kireyteen..näin yksinkertaistettuna oli todellakin helppo rotu plussa siitä tälle yksilölle ja oppi nopeasti eli vaikeaa yksilöä en ole toki kouluttanut pois remmirähinästä joten en ehkä ymmärrä oikein miksi tuo on hankalaa )) - Vaikeaa_
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Niin minusta on mukava vaihtaa sananen samalla kun koira tutustuu. Ja mukava että niitäkin löytyy joiden kanssa näin voi tehdä.
Ja vielä toistan itseäni en häiritse muita tukkimalla tietä ja koiranikaan ei vedä muiden luo on ollut arkipullaa tuo toisten tapaaminen. Tosin oli kerran hauska tilanne että koirani ei pitänyt naapurin yli-innokkaasta ja kiltistä koirasta mutta kun sen näki niin vaihtoi heti suuntaa. (olen sitä mieltä että kaikista ei tarvi pitää mutta toimeen pitää tulla)
Asiaa vielä hivuten niin se että joidenkin mielestä on ihan ok ja ymmärrettävää että koira ei tule muiden kanssa toimeen remmissä mutta vapaana kyllä..kummastuttaa minua myös..? Koira on oppinut että jotain jännää tapahtuu kun remmiä kiristetään..eli on opetettu huomaamatta remmirähjäksi..tästä en pidä koira ei saa rähistä oli remmissä tai ei. Entä jos koira pääseekin irti niin epäilyttää onko se oikeasti hallittu vai ei..jos on tilanteita missä saa huonosti käyttäytyä tai yritetään vain välttää tilanteita ilman että oikeasti puututaan asiaan ja komennetaan koiraa kun se rähisee. Tai aletaan syyttää muita koiria oman koiran käytöksestä.
Erliaiset tilanteet on hyvää harjoittelua ja mitä enemmän harjoittelua sen varmemmin koira menee ja voi luottaa siihen tilanteessa kuin tilanteessa. Näin ainakin itse ajattelen ja toimin.
((Itse olen kyllä aikoinaan pyynnöstä yhden tutun isohkon koiran opettanut pois remmiriehunnasta(ei niinkään rähissyt vaan pomppi ja rynni autojen ja pyörien perään) ihan vanhanaikaisin keinoin. eli ensin pitkä lenkki rauhallisessa maastossa ja energiat pois ja sitten treeniä aina kun reagoi huonosti pysähdyin ja käännyin..kun ok sai nähdä kohteen jne. ja remmi löysällä ettei reagoi sen kireyteen..näin yksinkertaistettuna oli todellakin helppo rotu plussa siitä tälle yksilölle ja oppi nopeasti eli vaikeaa yksilöä en ole toki kouluttanut pois remmirähinästä joten en ehkä ymmärrä oikein miksi tuo on hankalaa ))No onhan sinulla siis jonkinlainen kokemus yli-innokkaasta ja ystävällisestä säheltäjästäkin. :) Ehkä sinä sitten koulutat jotenkin "vanhanaikaisesti" koiria, ja nykyään on vallalla eri metodit. Lieneekö siinä syy, mene ja tiedä. Itsestä tuntuu välillä, että ihmiset on sekaisin kaikesta informaatiotulvasta miten saa ja ei saa tehdä "uusimpien tutkimusten" mukaan -ja kun ihminen menee sekaisin, niin samalla menee koirakin. :/
- bjhjhjhhjhjhj
Vaikeaa_ kirjoitti:
No onhan sinulla siis jonkinlainen kokemus yli-innokkaasta ja ystävällisestä säheltäjästäkin. :) Ehkä sinä sitten koulutat jotenkin "vanhanaikaisesti" koiria, ja nykyään on vallalla eri metodit. Lieneekö siinä syy, mene ja tiedä. Itsestä tuntuu välillä, että ihmiset on sekaisin kaikesta informaatiotulvasta miten saa ja ei saa tehdä "uusimpien tutkimusten" mukaan -ja kun ihminen menee sekaisin, niin samalla menee koirakin. :/
niinpä :) Koirani on ollut melkoisia sählyreitä varsinkin tämä viimeisin..juuttui joskus lapsiporttiinkin kiinni..aateltiin turvata pienin lapsi portaikkoon putoamiselta ja melkein jouduttiin käyttämään sahaa että saatiin koiruus irti portista. ;) Pentuna putosi portaat, kerran jäi melkein pää oven väliin kun päättikin että lähtee sittenkin ulos jne..kärsivällisyys oli joskus kyllä koetuksella ja jouduin opettamaan myös rauhoittumisen eli käskystä maahan jos kierroksia liikaa..en tiedä oliko hyvää koulutusta..
tosiaan siis palaten takaisin eri koulutuksiin niin..teoriaa ja metodeita taitaa tulla liikaa nykypäivinä ja koira ei enään tiedä mitä siltä halutaan tai ollaan epäjohdonmukaisia. Itse olen toteuttanut pitkälti aikoinaan muodissa olleen anders hallgrenin ohjeita ja ns.pehmeätä koulutusta. Johdonmukaisuus on se a ja o. makupaloja en ole käyttänyt hihnakoulutuksessa tai kun sosiaalistan muihin koiriin. Makupaloja käytän vain uuden oppimiseen ja motivoimiseen. Ja hieman pakotteita/huomautusta/korjausta jos käytös menee yli. Alistamista en enkä kovia koulutustyylejä. joka oli tuota ennen tyylinä luulot poislinjaa.
nykyään tuntuu koulutustavat hieman muuttuneet jälleen ..mitä koulutustyyliä sinä vaikee_toteutat? - Olen se
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
niinpä :) Koirani on ollut melkoisia sählyreitä varsinkin tämä viimeisin..juuttui joskus lapsiporttiinkin kiinni..aateltiin turvata pienin lapsi portaikkoon putoamiselta ja melkein jouduttiin käyttämään sahaa että saatiin koiruus irti portista. ;) Pentuna putosi portaat, kerran jäi melkein pää oven väliin kun päättikin että lähtee sittenkin ulos jne..kärsivällisyys oli joskus kyllä koetuksella ja jouduin opettamaan myös rauhoittumisen eli käskystä maahan jos kierroksia liikaa..en tiedä oliko hyvää koulutusta..
tosiaan siis palaten takaisin eri koulutuksiin niin..teoriaa ja metodeita taitaa tulla liikaa nykypäivinä ja koira ei enään tiedä mitä siltä halutaan tai ollaan epäjohdonmukaisia. Itse olen toteuttanut pitkälti aikoinaan muodissa olleen anders hallgrenin ohjeita ja ns.pehmeätä koulutusta. Johdonmukaisuus on se a ja o. makupaloja en ole käyttänyt hihnakoulutuksessa tai kun sosiaalistan muihin koiriin. Makupaloja käytän vain uuden oppimiseen ja motivoimiseen. Ja hieman pakotteita/huomautusta/korjausta jos käytös menee yli. Alistamista en enkä kovia koulutustyylejä. joka oli tuota ennen tyylinä luulot poislinjaa.
nykyään tuntuu koulutustavat hieman muuttuneet jälleen ..mitä koulutustyyliä sinä vaikee_toteutat?joka aiemmin sopppaa hämmensi, ihan tarkoituksella koiruuttani. Tottahan toki se joku expertti on koiraansa ongelmitta hihnassa toisiin koiriin tutustuttanut aiemmin, no miksikäs se ei nyttenkin onnistuisi. Siitä vaan otat pennun ja lähdet koettamaan jälleen kerran kuinka hyvin homman hanskaat.
Mutta muistukkeeksi sanoisin, että toiseen koiraan tutustuttaminen kannattaa tehdä sellaisten koiranomistajien kanssa ja koirien kanssa, joilla on sama motiivi koiran sosiaalistaminen.
Elä tule tuppautumaan tuntemattomien koiranomistajien ja koirien luokse, sillä nykyään VALITETTAVASTI kaikki ei ole enää kamuja keskenään, KUTEN JOSKUS entivanhaan. Kun koirat juoksi irtaallaan, ja saivat käydä keskenään ns. omilla jutuillaan.
Jos tätä aloittajan mietiskelyä jatkaa eteenpäin, niin onko koirasta tullut se puuttuvan perheenjäsenen korvike, esim. lapsen, ja kuinka ylisuojelevia silloin sattuukaan koiranomistajat olemaan, sen saat uskoa. Voisimpa melkein sanoa näin, että lapsettomat ihmiset hoitavat paremmin koiriaan, kuin perheen äidit/isät lapsiaan, NO NYTHÄN VARMASTI RIEMU REPESI, ei se mitään, mukavaa, että syntyy värikästä keskustelua. - bjhjhjhhjhjhj
Olen se kirjoitti:
joka aiemmin sopppaa hämmensi, ihan tarkoituksella koiruuttani. Tottahan toki se joku expertti on koiraansa ongelmitta hihnassa toisiin koiriin tutustuttanut aiemmin, no miksikäs se ei nyttenkin onnistuisi. Siitä vaan otat pennun ja lähdet koettamaan jälleen kerran kuinka hyvin homman hanskaat.
Mutta muistukkeeksi sanoisin, että toiseen koiraan tutustuttaminen kannattaa tehdä sellaisten koiranomistajien kanssa ja koirien kanssa, joilla on sama motiivi koiran sosiaalistaminen.
Elä tule tuppautumaan tuntemattomien koiranomistajien ja koirien luokse, sillä nykyään VALITETTAVASTI kaikki ei ole enää kamuja keskenään, KUTEN JOSKUS entivanhaan. Kun koirat juoksi irtaallaan, ja saivat käydä keskenään ns. omilla jutuillaan.
Jos tätä aloittajan mietiskelyä jatkaa eteenpäin, niin onko koirasta tullut se puuttuvan perheenjäsenen korvike, esim. lapsen, ja kuinka ylisuojelevia silloin sattuukaan koiranomistajat olemaan, sen saat uskoa. Voisimpa melkein sanoa näin, että lapsettomat ihmiset hoitavat paremmin koiriaan, kuin perheen äidit/isät lapsiaan, NO NYTHÄN VARMASTI RIEMU REPESI, ei se mitään, mukavaa, että syntyy värikästä keskustelua.Sopan hämmentäjä..tuntuu että juttumme menee aina hieman jotenkin sivuun..eli korjaan yhden asian en tuppaa kenenkään luo. Ja en pidä koiraani miten sattuu irti..ja en todellakaan ole holtiton koiran pitäjä..en ihan ymärtänyt pohdiskelujasi joten selväntäisitkö hieman..?
- Vaikeaa_
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
niinpä :) Koirani on ollut melkoisia sählyreitä varsinkin tämä viimeisin..juuttui joskus lapsiporttiinkin kiinni..aateltiin turvata pienin lapsi portaikkoon putoamiselta ja melkein jouduttiin käyttämään sahaa että saatiin koiruus irti portista. ;) Pentuna putosi portaat, kerran jäi melkein pää oven väliin kun päättikin että lähtee sittenkin ulos jne..kärsivällisyys oli joskus kyllä koetuksella ja jouduin opettamaan myös rauhoittumisen eli käskystä maahan jos kierroksia liikaa..en tiedä oliko hyvää koulutusta..
tosiaan siis palaten takaisin eri koulutuksiin niin..teoriaa ja metodeita taitaa tulla liikaa nykypäivinä ja koira ei enään tiedä mitä siltä halutaan tai ollaan epäjohdonmukaisia. Itse olen toteuttanut pitkälti aikoinaan muodissa olleen anders hallgrenin ohjeita ja ns.pehmeätä koulutusta. Johdonmukaisuus on se a ja o. makupaloja en ole käyttänyt hihnakoulutuksessa tai kun sosiaalistan muihin koiriin. Makupaloja käytän vain uuden oppimiseen ja motivoimiseen. Ja hieman pakotteita/huomautusta/korjausta jos käytös menee yli. Alistamista en enkä kovia koulutustyylejä. joka oli tuota ennen tyylinä luulot poislinjaa.
nykyään tuntuu koulutustavat hieman muuttuneet jälleen ..mitä koulutustyyliä sinä vaikee_toteutat?Ei minulla ole mitään tyyliä millä koulutan. Katselen kaikenlaisia koirankoulutus -ohjelmia telkkarista ja luen kirjoja, ja sovellan sellaisia asioita, mitkä tuntuu sopivan omalle koiralle. Oma koirani on pehmytluonteinen, joten pehmeämmillä menetelmillä olen sitä kouluttanut. Tästä tekee vain hankalan se, että se on niin hirmuisen vilkas ja innostuu hetkessä jostain, ja huomio on sitten vaikea saada takaisin.
En ole kaikkia lukenut,että voi tulla toistoakin.
Ehkä ei voi puhua enää.Siinämielessä,että eiköhän aina ole hieman erilailla toimivia.
Minäkin kuulun siihen vanhempaan kastiin,eikä ole koirat hihnassa seukkailleet.
Jokainen toimii,miten parhaakseen katsoo.Itse katson sen parhaan olevan,että hihnassa ei seukkailla ja ylipäätään ei tarvi muittenkanssa pilvin pimein olla.Muutama ystävä riittää,varsinkin jos omassa taloudessa ei muita ole,eikä hihnassa.
Ja sitten niitä syitä.Kun koiraa opettaa loogisesti,oppi menee helpommin perille.Ja kun AINA on samalla tavoin toiminut,koiralla ei tule tarvetta varioida.
Itse pidän paljon koiria auki,myös kokeissa joutuu pitämään.Kun ne on oppineet,ettei muitten luo mennä "koskaa",niin se ei "hajoita" niitä,ja niille on luonnollisin vaihtoehto välinpitämättömyys.
Ja se,mitä välinpitämättömämpi on liikuttaessa muiden suhteen,on pelkästään etu.
Varsinkin useamman kanssa liikuttaessa(ja/tai isojen) on helpompaa,kun koirat on alusta asti ehdollistuneet siihen,ettei tule tarvetta muille mennä.
Myös on muistettavaa,että rotuja on monia.Kaikki ei pidä ulkopuolisista (lähinnä omasta sukupuolesta).Silloinkin on helppoa,kun on opetettu tietty malli liikumiseen ja ohittamiseen.Ja kun aina samoin toimitaa,ei tule ristiriitoja.Ja välttyy myös siltä,ettei se vastaantuleva niin kiltti ollutkaan,kun sen omistaja luuli...
Ja kyllä minäkin tykkään jutella välillä muitten koirakoitten kanssa.Mutta senkin voi tehdä niin,että koirat ei nuuskuttele.Meillä koirat esim.kesällä käyttää noi tilaisuudet ihan huilin kannalta.Ja tekee koirallekkin hyvää,kun osaa/oppii myös rentoutumaan häiriötilanteissakin" :)- bjhjhjhhjhjhj
"Ja sitten niitä syitä.Kun koiraa opettaa loogisesti,oppi menee helpommin perille.Ja kun AINA on samalla tavoin toiminut,koiralla ei tule tarvetta varioida."
vastaan nyt tähän osioon. Olen johdonmukainen ja koirani tietää jos sanon mennään niin ei tavata jos sanon että moikkaa vain niin voi mennä. Ei tule variaatioita..koirat ymmärtää kyllä paljon ja minusta olisi epäjohdonmukaista jos päästäisin en päästäisi koiraani ihan sen mukaan miten se haluaa ilman lupaa. Nyt se odottaa päätökseni ensin eli johdonmukaisuus säilyy. Ja minusta tuo on mukava tapa..
Koira osaa hauskasti ymmärtää myös vieraspaikan eri säännöt esim. meillä koira ei tule sohvalle mutta kyläpaikassa tietää että tuolille voi mennä. Kunhan sääntö on sama aina niin ei stressaa vaikka niissä olisi itsessään variaatioita..koira oppii yhdistämään asioita missä mikäkin toimii ja miten.
Siinä olet toki oikeassa että koirat seuraa tarkasti miten kaikki toimii ja on hyvin loogisia muodostaessaan ympäristöstään kuvaa ei esim voinut käsittää jos joku pysähtyy ilman koiraa vaikka tekstailemaan kadulla mutta jos samainen mies seiso pysäkillä niin ok. Tai koiran kanssa. Muuten alkoi haukkumaan ja ilmoitti minulle miehestä joka seisoi vain ilman syytä. Sama tapahtui kerran autonkin kera oletti että ihminen menee autoon ja tietyn ajan perästä ajaa pois. Nyt henkilö jäi autoon jotain tekemään melko pitkäksi aikaa niin koiruus ilmoitti minulle taas asiasta. Muuten en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ettei kyseinen henkilö lähtenytkään heti. hyötyä on tästä koiran loogisesta puolesta. :) - yksvaan
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
"Ja sitten niitä syitä.Kun koiraa opettaa loogisesti,oppi menee helpommin perille.Ja kun AINA on samalla tavoin toiminut,koiralla ei tule tarvetta varioida."
vastaan nyt tähän osioon. Olen johdonmukainen ja koirani tietää jos sanon mennään niin ei tavata jos sanon että moikkaa vain niin voi mennä. Ei tule variaatioita..koirat ymmärtää kyllä paljon ja minusta olisi epäjohdonmukaista jos päästäisin en päästäisi koiraani ihan sen mukaan miten se haluaa ilman lupaa. Nyt se odottaa päätökseni ensin eli johdonmukaisuus säilyy. Ja minusta tuo on mukava tapa..
Koira osaa hauskasti ymmärtää myös vieraspaikan eri säännöt esim. meillä koira ei tule sohvalle mutta kyläpaikassa tietää että tuolille voi mennä. Kunhan sääntö on sama aina niin ei stressaa vaikka niissä olisi itsessään variaatioita..koira oppii yhdistämään asioita missä mikäkin toimii ja miten.
Siinä olet toki oikeassa että koirat seuraa tarkasti miten kaikki toimii ja on hyvin loogisia muodostaessaan ympäristöstään kuvaa ei esim voinut käsittää jos joku pysähtyy ilman koiraa vaikka tekstailemaan kadulla mutta jos samainen mies seiso pysäkillä niin ok. Tai koiran kanssa. Muuten alkoi haukkumaan ja ilmoitti minulle miehestä joka seisoi vain ilman syytä. Sama tapahtui kerran autonkin kera oletti että ihminen menee autoon ja tietyn ajan perästä ajaa pois. Nyt henkilö jäi autoon jotain tekemään melko pitkäksi aikaa niin koiruus ilmoitti minulle taas asiasta. Muuten en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ettei kyseinen henkilö lähtenytkään heti. hyötyä on tästä koiran loogisesta puolesta. :)Meillä 2v labbis uros,mahdottoman vilkas,utelias, mutta kiltti, Ongelma meillä lenkeillä toisten koirien ohitukset, se vaan yksinkertaisesti innostuu nähdessään vastaantulevan, ja haluaisi tutustua,siinä onkin sitten pitelemistä, että saa niin vahvan koiran ruotuun..Olemme käyneet koulutuksessa,soveltaneet saamiamme oppeja, mutta silti olemme samassa pisteessä,jotain teemme väärin...?
- bjhjhjhhjhjhj
yksvaan kirjoitti:
Meillä 2v labbis uros,mahdottoman vilkas,utelias, mutta kiltti, Ongelma meillä lenkeillä toisten koirien ohitukset, se vaan yksinkertaisesti innostuu nähdessään vastaantulevan, ja haluaisi tutustua,siinä onkin sitten pitelemistä, että saa niin vahvan koiran ruotuun..Olemme käyneet koulutuksessa,soveltaneet saamiamme oppeja, mutta silti olemme samassa pisteessä,jotain teemme väärin...?
Voin kertoa oman harjoitteluni jos on apua..en tiedä mitä neuvoja sait mutta näin itse toimin aikoinaan :)
Oma kokemukseni siis tuon vilkkaan labbiksen kanssa oli että oppi meni vasta hyvin perille kun ikä antoi hieman myöden. Eli helpottuu ajan kanssa tilanne varmasti sinullakin. Tätä kyseistä riehujaa vein joskus ulos kun oli ihan pentu vuosikas ja aivan mahdoton ei saanut kontaktia kunnolla. Ja oli vasta 3-4 kun pyynnöstä koulutin(oli viikon luonani)..ikä helpotti asiaa. :)
Itse treenasin vasta kun energiat oli purettu eli pitkä lenkki aluksi ja sitten vasta treenit..näin pystyi jo keskittymään ja treenasin aluksi metsässä kontaktia ja hihnan löysällä menoa. Aina kun veti niin pysähdyin(tai käänsin suuntaa) kunnes ymmärsi asian. Seuraava askel oli pyörien ja autojen kohtaaminen. Katsoin etten viestitä huomaamattani remmillä eli että se on löysä vaikka toisessa kädessä olikin hyvin käteni ympärillä jos rynnii pyörien päälle. Ja sama jälleen jos vetää käännyn pois(tai pysähdyn riippuuen tasosta). Ja kun kontakti saatu ja rauhoittuu niin sitten jatketaan. Lopulta meni ok hihna löysällä reagoimatta.Ja palkkio oli lähinnä vain liikkuminen eteenpäin(kohde) Ai niin sanoja en käyttänyt vain elein. - Hyvä BJHB
bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
Voin kertoa oman harjoitteluni jos on apua..en tiedä mitä neuvoja sait mutta näin itse toimin aikoinaan :)
Oma kokemukseni siis tuon vilkkaan labbiksen kanssa oli että oppi meni vasta hyvin perille kun ikä antoi hieman myöden. Eli helpottuu ajan kanssa tilanne varmasti sinullakin. Tätä kyseistä riehujaa vein joskus ulos kun oli ihan pentu vuosikas ja aivan mahdoton ei saanut kontaktia kunnolla. Ja oli vasta 3-4 kun pyynnöstä koulutin(oli viikon luonani)..ikä helpotti asiaa. :)
Itse treenasin vasta kun energiat oli purettu eli pitkä lenkki aluksi ja sitten vasta treenit..näin pystyi jo keskittymään ja treenasin aluksi metsässä kontaktia ja hihnan löysällä menoa. Aina kun veti niin pysähdyin(tai käänsin suuntaa) kunnes ymmärsi asian. Seuraava askel oli pyörien ja autojen kohtaaminen. Katsoin etten viestitä huomaamattani remmillä eli että se on löysä vaikka toisessa kädessä olikin hyvin käteni ympärillä jos rynnii pyörien päälle. Ja sama jälleen jos vetää käännyn pois(tai pysähdyn riippuuen tasosta). Ja kun kontakti saatu ja rauhoittuu niin sitten jatketaan. Lopulta meni ok hihna löysällä reagoimatta.Ja palkkio oli lähinnä vain liikkuminen eteenpäin(kohde) Ai niin sanoja en käyttänyt vain elein.t on neuvot, oikein kauhalla lusikoin niitä lueskellessani. No sitähän tulee liioteltua, jotenkin tuntuu nyt siltä, että joku ei kirjoita omalla nimimerkillään vaan lymyää ihmeellisen bjhbjhbjhbjh:n nimimerkin takana.
No ei se mitään.
Enhän uhkailla tarkoittanut, vaan tarkoitin vain sitä, että koirien koulutustilanteet kannattaa aina sovitusti järjestää lähiympäristön koiranomistajien ja koirien kanssa, ettei käy niinkuin minulle kävi, josta kärsin edelleen. Sillä sanoin että ei pidä tuppautumaan nyt kun ei aiemminkaan kelvannut ja olisi nekin vähäiset tuppautujat saaneet jäädä vähemmälle, kun opettivat remmissä riehumista ja rähjäämistä.
Siksi olen ajatellut, että jos vielä joskus hankin uuden koiranpennun, niin teen todellakin asiat vähän toisin kuin mitä nyt olen tehnyt.
Elä bjhbhjbhj ota liian henkilökohtaisesti näitä kirjoituksiani, koska ne ovat tulevaa suunnitelmaa sille, että joskus vielä joskus minulla on koira, jonka lenkittäminen ei ole jatkuvaa stressiä, painajaista pahimmillaan.
On toki koirassani hyvätkin puolensa, olisihan se muuten jo ns. makkaratehtaalle joutunutkin aikaa sitten. Vaan arvaapa että onko em. ajatus monesti käynyt mielessä.
Siksi täällä näillä palstoilla koitan perusjuttuja selittää ja kehitellä ja rohkaista niitä, jotka ovat pentunsa kanssa ihan alkuvaiheissa, että miettivät, miten koiran kanssa toinen koiranomistaja kohdataan, että tulee se ajatus, että nyt on sovitut treenit ja esim. klo 17-18 välisisenä aikana kaikki kulmakunnan tai naapuruston koirat ovat lenkillä ja ohituksia harjoitellaan systemaattisesti sillä tavalla, että kaikki ovat tietoisia ja tilanteet eivät tule YLLÄTYKSENÄ. - bjhbjhbjhbjh
Hyvä BJHB kirjoitti:
t on neuvot, oikein kauhalla lusikoin niitä lueskellessani. No sitähän tulee liioteltua, jotenkin tuntuu nyt siltä, että joku ei kirjoita omalla nimimerkillään vaan lymyää ihmeellisen bjhbjhbjhbjh:n nimimerkin takana.
No ei se mitään.
Enhän uhkailla tarkoittanut, vaan tarkoitin vain sitä, että koirien koulutustilanteet kannattaa aina sovitusti järjestää lähiympäristön koiranomistajien ja koirien kanssa, ettei käy niinkuin minulle kävi, josta kärsin edelleen. Sillä sanoin että ei pidä tuppautumaan nyt kun ei aiemminkaan kelvannut ja olisi nekin vähäiset tuppautujat saaneet jäädä vähemmälle, kun opettivat remmissä riehumista ja rähjäämistä.
Siksi olen ajatellut, että jos vielä joskus hankin uuden koiranpennun, niin teen todellakin asiat vähän toisin kuin mitä nyt olen tehnyt.
Elä bjhbhjbhj ota liian henkilökohtaisesti näitä kirjoituksiani, koska ne ovat tulevaa suunnitelmaa sille, että joskus vielä joskus minulla on koira, jonka lenkittäminen ei ole jatkuvaa stressiä, painajaista pahimmillaan.
On toki koirassani hyvätkin puolensa, olisihan se muuten jo ns. makkaratehtaalle joutunutkin aikaa sitten. Vaan arvaapa että onko em. ajatus monesti käynyt mielessä.
Siksi täällä näillä palstoilla koitan perusjuttuja selittää ja kehitellä ja rohkaista niitä, jotka ovat pentunsa kanssa ihan alkuvaiheissa, että miettivät, miten koiran kanssa toinen koiranomistaja kohdataan, että tulee se ajatus, että nyt on sovitut treenit ja esim. klo 17-18 välisisenä aikana kaikki kulmakunnan tai naapuruston koirat ovat lenkillä ja ohituksia harjoitellaan systemaattisesti sillä tavalla, että kaikki ovat tietoisia ja tilanteet eivät tule YLLÄTYKSENÄ."Elä bjhbhjbhj ota liian henkilökohtaisesti näitä kirjoituksiani, koska ne ovat tulevaa suunnitelmaa sille, että joskus vielä joskus minulla on koira, jonka lenkittäminen ei ole jatkuvaa stressiä, painajaista pahimmillaan.
"
en ole ottanut henkkohtaisesti :) Kerroin vain omaa kokemustaustaani. En lymyä merkin takanakaan.
Mikä nimimerkki olitkaan niin yhdistän sinut aiempaan keskusteluun..nyt olen hieman pihalla..jos olit tuo ed. labbisomistaja niin ethän vielä mitään ole menettänyt treenia vain.. - No e
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"Elä bjhbhjbhj ota liian henkilökohtaisesti näitä kirjoituksiani, koska ne ovat tulevaa suunnitelmaa sille, että joskus vielä joskus minulla on koira, jonka lenkittäminen ei ole jatkuvaa stressiä, painajaista pahimmillaan.
"
en ole ottanut henkkohtaisesti :) Kerroin vain omaa kokemustaustaani. En lymyä merkin takanakaan.
Mikä nimimerkki olitkaan niin yhdistän sinut aiempaan keskusteluun..nyt olen hieman pihalla..jos olit tuo ed. labbisomistaja niin ethän vielä mitään ole menettänyt treenia vain..i ole varsinaista nimimerkkiä, kunhan heittelen tekstiä satunnaisesti, kun tarvin taukoa muulta hommalta, mm. pänttäämiseltä.
No ei sen niin väliä, voinhan kertoakin, että koirani on jo 7 v.ja kyllä
se suurimmaksi osaksi osaa jo kaikenlaista, mutta toisen koiran kohtaaminen voi olla painajainen ajoittain, koska ei uskalla päästää koiraa lähietäisyydelle, kun toisinaan vinkuu ja kimittää niinkuin haluaisi tutustumaan, ja toisinaan raivostuu silmin nähden.
No yhden koiran kanssa nokikkain tuijotti tässä kerran, no eihän siitä mitään tullut, kun rähäkkä, kun ei toinen koirakaan millään muotoa osoittanut elekielellään, ettei ole uhka vaan tuijottaa tapittaa melkein nokat vastakkain.
Siksipä moiset puheet. Ja kyllä sinä vaikutat ihan niinkuin olisit canis familiaris, no edelleenkään ei haittaa.
Koska sinulla koirista on kokemusta ja niiden kouluttamisesta, niin on mukava ollut ajoittain lueskella vinkkejä, toki ei aina jaksa kaikkea lukea ja ihan niin pikkutarkasti, lienenkö hieman kärsimätön.
SIKSI MONESTI olen korostanut sitä, että koiran kun ottaa, niin ei kannata luottaa siihen sattumaan, että harvaanasutulla seudulla riittää se, että ne muutamat koirankohtaamiset riittää koiran sosiaalistamiseen, nimittäin kun ovat sattuneet osin olemaan niitä remmirähisijöitä.
Siispä tässä opiskellessani, niin on hyvä tehdä aivotyötä myös senkin eteen, että mitä kaikkea koiran kunnollinen sosiaalistaminen vaatii, ja tosiaankin kuten jossakin olen kirjoittanut, kaiken tekisin toisin jos enää tavallaan voisin.
Kovasti arkitottelevaisuutta on harjoiteltu, ja siitä huolimatta koira osoittaa oman luonteensa ja viettivoimakkuutensa ettei aina halua totella. Tietysti ongelmana on myös se, että perheessä on useita jäseniä, ja juuri kun olin koiran ottanut jouduinkin työmaalle vähäksi aikaa ja tavallaan koirani leimautui toiseen perheenjäseneen ja aina häneen hädässään ja kaikessa kiintymyksessään enimmäkseen turvautuu. No
siitäkin sopii miettiä uutta koiraa joskus hankkiessaan, että varaa aikaa pennulle riittävästi, että pentu oppii omistajansa tavat ja omistaja oppii pennun tavat, yhteistyö pääsee hyvälle alulle.
No olenpa kuullut joltakin, että koira ei leimaannu, tästä olen hieman eri mieltä, oman koirani mielestä kaikista kivoimmat hommat ja innokkuus tottelemiseen löytyy juuri toisen perheen jäsenen kohdalla. Olisiko syytä siinäkin, että osaa suuttua tarpeen vaatiessa oikeasti siten, että koira älyää ja tokenee "pöljentelystään"
Toki olen itsekin alussa alle yhden vuoden ja yli vuoden ikäiselle pennulleni suuttunut, joutunut painamaan maahan mm. siitä että puree ja näykkii, liekö tässä painiottelussa jäänyt sellainen kuva koiralle, että hän on voittamaton, vaikkakin joskus häntäkin on ollut koipien välissä, aina maasta ylös noustessaan osoittanut olevan entistä paremmassa terässä ja uljaampana.
Siksipä kannattaa miettiä hyvinkin tarkkaan, miten suurikokoisen koiran ns. uhmaikä hoidetaan. Olen tullut osin siihen johtopäätökseen, että kannattaa pitää maltti komennoissa ja käskytyksissä yksi komento ja odotan niin kauan että koira tottelee, toki tässäkin koirani osoitti oman tahtonsa, siis oli kärsivällisempi kuin minä eikä tehnyt juttua jota olisi pitänyt.
Siksipä tästä tulee mieleen, että oikean koirarodun valinta varmasti on yksi avain asioita koira hankittaessa.
JOs nyt sait tästä sepustuksesta mitään selkoa, niin íhan hyvä, mutta, kuten olen jossakin joskus sanonut, että teoriatiedon omaaminen ja käytäntö ei välttämättä kohtaa, josta syystä jossakin ketjussa olen puhunut myös siitä, että toisen koiran kohtaamiset on järjestettävä sovitusti, siten, että kaikki osapuolet ovat valmiita ja innokkaita harjoittelemaan, siis tämä kaikille tuleville koiranomistajille TIEDOKSI vaan. - bjhbjhbjhbjh
No e kirjoitti:
i ole varsinaista nimimerkkiä, kunhan heittelen tekstiä satunnaisesti, kun tarvin taukoa muulta hommalta, mm. pänttäämiseltä.
No ei sen niin väliä, voinhan kertoakin, että koirani on jo 7 v.ja kyllä
se suurimmaksi osaksi osaa jo kaikenlaista, mutta toisen koiran kohtaaminen voi olla painajainen ajoittain, koska ei uskalla päästää koiraa lähietäisyydelle, kun toisinaan vinkuu ja kimittää niinkuin haluaisi tutustumaan, ja toisinaan raivostuu silmin nähden.
No yhden koiran kanssa nokikkain tuijotti tässä kerran, no eihän siitä mitään tullut, kun rähäkkä, kun ei toinen koirakaan millään muotoa osoittanut elekielellään, ettei ole uhka vaan tuijottaa tapittaa melkein nokat vastakkain.
Siksipä moiset puheet. Ja kyllä sinä vaikutat ihan niinkuin olisit canis familiaris, no edelleenkään ei haittaa.
Koska sinulla koirista on kokemusta ja niiden kouluttamisesta, niin on mukava ollut ajoittain lueskella vinkkejä, toki ei aina jaksa kaikkea lukea ja ihan niin pikkutarkasti, lienenkö hieman kärsimätön.
SIKSI MONESTI olen korostanut sitä, että koiran kun ottaa, niin ei kannata luottaa siihen sattumaan, että harvaanasutulla seudulla riittää se, että ne muutamat koirankohtaamiset riittää koiran sosiaalistamiseen, nimittäin kun ovat sattuneet osin olemaan niitä remmirähisijöitä.
Siispä tässä opiskellessani, niin on hyvä tehdä aivotyötä myös senkin eteen, että mitä kaikkea koiran kunnollinen sosiaalistaminen vaatii, ja tosiaankin kuten jossakin olen kirjoittanut, kaiken tekisin toisin jos enää tavallaan voisin.
Kovasti arkitottelevaisuutta on harjoiteltu, ja siitä huolimatta koira osoittaa oman luonteensa ja viettivoimakkuutensa ettei aina halua totella. Tietysti ongelmana on myös se, että perheessä on useita jäseniä, ja juuri kun olin koiran ottanut jouduinkin työmaalle vähäksi aikaa ja tavallaan koirani leimautui toiseen perheenjäseneen ja aina häneen hädässään ja kaikessa kiintymyksessään enimmäkseen turvautuu. No
siitäkin sopii miettiä uutta koiraa joskus hankkiessaan, että varaa aikaa pennulle riittävästi, että pentu oppii omistajansa tavat ja omistaja oppii pennun tavat, yhteistyö pääsee hyvälle alulle.
No olenpa kuullut joltakin, että koira ei leimaannu, tästä olen hieman eri mieltä, oman koirani mielestä kaikista kivoimmat hommat ja innokkuus tottelemiseen löytyy juuri toisen perheen jäsenen kohdalla. Olisiko syytä siinäkin, että osaa suuttua tarpeen vaatiessa oikeasti siten, että koira älyää ja tokenee "pöljentelystään"
Toki olen itsekin alussa alle yhden vuoden ja yli vuoden ikäiselle pennulleni suuttunut, joutunut painamaan maahan mm. siitä että puree ja näykkii, liekö tässä painiottelussa jäänyt sellainen kuva koiralle, että hän on voittamaton, vaikkakin joskus häntäkin on ollut koipien välissä, aina maasta ylös noustessaan osoittanut olevan entistä paremmassa terässä ja uljaampana.
Siksipä kannattaa miettiä hyvinkin tarkkaan, miten suurikokoisen koiran ns. uhmaikä hoidetaan. Olen tullut osin siihen johtopäätökseen, että kannattaa pitää maltti komennoissa ja käskytyksissä yksi komento ja odotan niin kauan että koira tottelee, toki tässäkin koirani osoitti oman tahtonsa, siis oli kärsivällisempi kuin minä eikä tehnyt juttua jota olisi pitänyt.
Siksipä tästä tulee mieleen, että oikean koirarodun valinta varmasti on yksi avain asioita koira hankittaessa.
JOs nyt sait tästä sepustuksesta mitään selkoa, niin íhan hyvä, mutta, kuten olen jossakin joskus sanonut, että teoriatiedon omaaminen ja käytäntö ei välttämättä kohtaa, josta syystä jossakin ketjussa olen puhunut myös siitä, että toisen koiran kohtaamiset on järjestettävä sovitusti, siten, että kaikki osapuolet ovat valmiita ja innokkaita harjoittelemaan, siis tämä kaikille tuleville koiranomistajille TIEDOKSI vaan.Pitkä oli sepustus ja hieman kiirettä minulla nyt luen paremmin myöhemmin ajan kanssa..sen poimin vain että Siksipä moiset puheet. Ja kyllä sinä vaikutat ihan niinkuin olisit canis familiaris, no edelleenkään ei haittaa..en ole tuo nimimerkki vaan vain bjhbjhbjhbjh. Täytyy katsoa onko samanlaista kouluttamista hänellä kun häneen vertaat..
:) - N o enpä
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Pitkä oli sepustus ja hieman kiirettä minulla nyt luen paremmin myöhemmin ajan kanssa..sen poimin vain että Siksipä moiset puheet. Ja kyllä sinä vaikutat ihan niinkuin olisit canis familiaris, no edelleenkään ei haittaa..en ole tuo nimimerkki vaan vain bjhbjhbjhbjh. Täytyy katsoa onko samanlaista kouluttamista hänellä kun häneen vertaat..
:)sitten tiedä enää sinua nimitellä sillä nimimerkillä. Kävin luuttuamassa jo köökin lattiankin tässä välissä jne. Nyt käytän koiruutta ulkona, kun on hemmoiteltu sisäotus, vaikka olisi säänkestävä turkkikin.
No heipat tällä erää, näkyy tuo canis familiaris jotakin kirjoittaneen, mutta sitten on poistanut, jospa en tässä joutuisi oikeuteen, kun olen jutuissani hänen nimimerkin maininnut.
NO SE SIITÄ SITTEN. - canis.familiaris
N o enpä kirjoitti:
sitten tiedä enää sinua nimitellä sillä nimimerkillä. Kävin luuttuamassa jo köökin lattiankin tässä välissä jne. Nyt käytän koiruutta ulkona, kun on hemmoiteltu sisäotus, vaikka olisi säänkestävä turkkikin.
No heipat tällä erää, näkyy tuo canis familiaris jotakin kirjoittaneen, mutta sitten on poistanut, jospa en tässä joutuisi oikeuteen, kun olen jutuissani hänen nimimerkin maininnut.
NO SE SIITÄ SITTEN.Heh..meni vain kirjoitus väärään kohtaan siksi poistin. Niin tai näin, ei ole tarvetta kirjoitella kuin omalla rekatulla nimimerkillä, jos tästä on epäselvää. Ajan kulua myös tämä ajatusten vaihto ei muuta....ei ole vedetty hernettä nenään kunhan korjasin...=}
- Kysymys
canis.familiaris kirjoitti:
Heh..meni vain kirjoitus väärään kohtaan siksi poistin. Niin tai näin, ei ole tarvetta kirjoitella kuin omalla rekatulla nimimerkillä, jos tästä on epäselvää. Ajan kulua myös tämä ajatusten vaihto ei muuta....ei ole vedetty hernettä nenään kunhan korjasin...=}
Etkös sinä cf ole muuten sitä mieltä, että remmilenkillä ollessa ei mennä tutustumaan vastaan tulijoihin? Muistaisin lukeneeni jostain ketjusta joskus jotain sellaista.... :/
- canis.familiaris
Kysymys kirjoitti:
Etkös sinä cf ole muuten sitä mieltä, että remmilenkillä ollessa ei mennä tutustumaan vastaan tulijoihin? Muistaisin lukeneeni jostain ketjusta joskus jotain sellaista.... :/
Kyllä olen. En ymmärrä, että miksi pitäisi.? Mikä on tarkoitus?
On aina ollut sitä mieltä, että koirat voi ja pitää leikkiä ja kirmata keskenään ihan erikseen tarkoitetussa paikassa ja aikana, mielellään vielä tuttujen kanssa, että ajaa tarkoitustaan. Miksi pitäisi kadulla pelata venäläistä rulettia koiran terveyden ja tilanteiden kautta ja elää tulevan seurauksen? Ei ymmärrä.
Tämä viesti on sama mitä mieltä ja menettelen itsekkin..aika tyhjentävä vastaus.
molossi 2.1.2012 16:51 bjhjhjhhjhjhj kirjoitti:
"Ja sitten niitä syitä.Kun koiraa opettaa loogisesti,oppi menee helpommin perille.Ja kun AINA on samalla tavoin toiminut,koiralla ei tule tarvetta varioida."
vastaan nyt tähän osioon. Olen johdonmukainen ja koirani tietää jos sanon mennään niin ei tavata jos sanon että moikkaa vain niin voi mennä. Ei tule variaatioita..koirat ymmärtää kyllä paljon ja minusta olisi epäjohdonmukaista jos päästäisin en päästäisi koiraani ihan sen mukaan miten se haluaa ilman lupaa. Nyt se odottaa päätökseni ensin eli johdonmukaisuus säilyy. Ja minusta tuo on mukava tapa..
Koira osaa hauskasti ymmärtää myös vieraspaikan eri säännöt esim. meillä koira ei tule sohvalle mutta kyläpaikassa tietää että tuolille voi mennä. Kunhan sääntö on sama aina niin ei stressaa vaikka niissä olisi itsessään variaatioita..koira oppii yhdistämään asioita missä mikäkin toimii ja miten.
Siinä olet toki oikeassa että koirat seuraa tarkasti miten kaikki toimii ja on hyvin loogisia muodostaessaan ympäristöstään kuvaa ei esim voinut käsittää jos joku pysähtyy ilman koiraa vaikka tekstailemaan kadulla mutta jos samainen mies seiso pysäkillä niin ok. Tai koiran kanssa. Muuten alkoi haukkumaan ja ilmoitti minulle miehestä joka seisoi vain ilman syytä. Sama tapahtui kerran autonkin kera oletti että ihminen menee autoon ja tietyn ajan perästä ajaa pois. Nyt henkilö jäi autoon jotain tekemään melko pitkäksi aikaa niin koiruus ilmoitti minulle taas asiasta. Muuten en olisi kiinnittänyt asiaan huomiota ettei kyseinen henkilö lähtenytkään heti. hyötyä on tästä koiran loogisesta puolesta. :)Tarkennetaan vielä tuota loogisuutta.Toki koiralle voi opettaa variaatioita.Meilläkin niitä on paljon(itse kyllä muille suositan nimenomaan sitä mustavalkoisuutta,varsinkin kokenemattomille).Koska helpoin tapa koiralle on aina oppia mustavalkoisena asiat.Ja myöskin koiralle opettaa on helpoin ihmisille.Virheiden mahdollisuus pienenee,kun asiat on mustavalkoisia.
Esim.juuri ohitukset.Mustavalkoista on ohitukset aina samoin.Eli jos ei koskaan pääse,niin koiralle ei tule missään vaiheessa (jos toki muut asiat on kunnossa) mennä.Se ei tunne edes mielenkiintoa.Jos taas välillä pääsee,niin mielikuva on siitä päässä.Se taas saattaa tehdä sen,että koira saattaa(varsinkin jos vähän heikommin muuten handuissa) jossain tilanteessa ottaa/saada sen mielikuvan,että on tervehtinyt muita.Vaikka joku tilanne esim.vapaana laukaista sen.
Eli pointti oli.Aina on varmempi,mitä mustavalkoisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi asiat tekee.
Sanotaan vielä niin,että varsinkin silloin, kun koira ei ole suoranaisesti käsissä esim.irti,jolloin hallinta korostuu,niin silloin helpommin koiralle saattaa tulla lepsuksia,kun ei ole omistajassaan fyysisesti kiinni.molossi kirjoitti:
Tarkennetaan vielä tuota loogisuutta.Toki koiralle voi opettaa variaatioita.Meilläkin niitä on paljon(itse kyllä muille suositan nimenomaan sitä mustavalkoisuutta,varsinkin kokenemattomille).Koska helpoin tapa koiralle on aina oppia mustavalkoisena asiat.Ja myöskin koiralle opettaa on helpoin ihmisille.Virheiden mahdollisuus pienenee,kun asiat on mustavalkoisia.
Esim.juuri ohitukset.Mustavalkoista on ohitukset aina samoin.Eli jos ei koskaan pääse,niin koiralle ei tule missään vaiheessa (jos toki muut asiat on kunnossa) mennä.Se ei tunne edes mielenkiintoa.Jos taas välillä pääsee,niin mielikuva on siitä päässä.Se taas saattaa tehdä sen,että koira saattaa(varsinkin jos vähän heikommin muuten handuissa) jossain tilanteessa ottaa/saada sen mielikuvan,että on tervehtinyt muita.Vaikka joku tilanne esim.vapaana laukaista sen.
Eli pointti oli.Aina on varmempi,mitä mustavalkoisemmaksi ja yksinkertaisemmaksi asiat tekee.
Sanotaan vielä niin,että varsinkin silloin, kun koira ei ole suoranaisesti käsissä esim.irti,jolloin hallinta korostuu,niin silloin helpommin koiralle saattaa tulla lepsuksia,kun ei ole omistajassaan fyysisesti kiinni.Ja hohhhoijaa taas näitä pomppimisia...
Viesti oli bjotain nimimerkille tuonne ylös.- canis.familiaris
molossi kirjoitti:
Ja hohhhoijaa taas näitä pomppimisia...
Viesti oli bjotain nimimerkille tuonne ylös.no ei ees ollu vaa mulle..=O
"Se ei tunne edes mielenkiintoa."...tämä on se juttu ja pointti -Monessa.
Kun asioista tehdään mustavalkoisia rutiineita (arki) niin koira tasaantuu ja menettää mielenkiinnon. (Tosin jos muu tekeminen on kohdallaan)
Tähän mustavalkoiseen rutiiniin kuuluu yhtä lailla: Koirien kanssa keskenään leikki, harrastuksen jnejne. Eli kaikki lokeroidaan ja toteutetaan omina osinaan. Ulkoilu, kaverikoirat, harrastukset jnejne. Ei sotketa tai rakenneta ydinohjusta - Vo
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Pitkä oli sepustus ja hieman kiirettä minulla nyt luen paremmin myöhemmin ajan kanssa..sen poimin vain että Siksipä moiset puheet. Ja kyllä sinä vaikutat ihan niinkuin olisit canis familiaris, no edelleenkään ei haittaa..en ole tuo nimimerkki vaan vain bjhbjhbjhbjh. Täytyy katsoa onko samanlaista kouluttamista hänellä kun häneen vertaat..
:)i ääretön kun ilkesin sinua verrata johonkin vakio kommentaattoriin, sinähän osoitit tuolla kysymykselläsi sen vain, että olet omaan napaasi tuojottaja, ei kiire ole mikään selostus vaan tekosyy, nyt olisi ollut aikaa kommentoida asiaan, mutta olet vain kiinnostunut siitä, millä tavalla neuvoissasi muistutat jotakin toista neuvojaa.
NO NEUVOJIA RIITTÄÄ MONENLAISIA, JA JOKAINEN ON JOSSAKIN ASIASSA OIKEASSA, MUTTA LUULEMPA, ETTEI SELLAISTA OLEKAAN JOKA IHAN KAIKEN TAITAA JOKA IKISESSÄ KOIRAJUTUSSA! Ihmisiähän tässä ollaan ja inhimillinen erehdys sattuu kenelle tahansa, mutta koira on siitä venkula otus, että se rankaisee ihmistä virheistä käyttäytymällä huonosti. MIETTIKÄÄPÄ SITÄ JOUTESSANNE!
- Koi_ruus123
Itselläni on todella vilkas koira ja olen katsonut sen kanssa parhaaksi, että hihnassa ei tavata muita. Kun näin on aina, ohitusharjoittelu tuntuu helpommalta: aina on samat säännöt. Jos koiran antaa välillä haistella hihnassa, se alkaa helposti ottaa kierroksia aina nähdessään toisen koiran: saisiko tuon luo nyt mennä vai eikö saa? Sinun koirallasi on voinut toimia muiden tapaaminen hihnassa annettuasi luvan, mutta koirat ovat erilaisia ja kaikilla tämä ei toimi.
Minua ei haittaa, jos joku pysähtyy odottamaan meitä koiran kanssa, kunhan hän kysyy saavatko koirat haistella ja pitää hyvän välimatkan, eli ei päästä koiraa esim. flexissä iholle kiinni. Jokaisen pitää pystyä ohittamaan toinen koira kaikenlaisissa tilanteissa ja tällaiset tilanteet toimivat hyvänä harjoitteluna, kunhan pysähtyjä tosiaan pitää koiransa kurissa.
Kun koirani oli pentu, annoin sen haistella hihnassa muutaman kerran ja melkein joka kerralla toinen koira meinasi käydä rähisten sen päälle. En ymmärrä, miksi joillain on vimma tutustuttaa oma koira hihnassa muihin, jos se ei pidä muista tai esim. juuri pennuista. Samasta syystä emme käy enää koirapuistoissa, jos siellä on tuntemattomia: pennun päälle kävi muutama koira. Koskaan ei voi tietää, millaisia koiria ja ihmisiä puistossa sattuu olemaan, joten pelaan varman päälle, enkä käy puistoissa enää.- Minäjakoira
Ai en olekaan ainoa, jolle on sattunut tuota, että jotkut tulee väkisin "tutustuttamaan" omia koiriaan, vaikka tietävät että ne inhoaa toisia koiria, tai juuri pentuja.
Mulle jonkun kerran kävi niin, että joku tuli joko lenkillä tai koirapuistossa luokse koirineen, ja minä tietysti uskoin että koiransa on säyseitä kun ne tuodaan varta vasten pennun luo, ja sitten se käykin mun pentuni kimppuun, ja omistaja vaan selittää että "tää ei tykkää pennuista/toisista koirista, aattelin katsoa, miten se nyt käyttäytyis".
Itelle tuli tunne, että ne käytti mun koiraa jonain harjoitteluvälineenä, kun tiesivät ettei niitten koiralle ainakaan käy pahasti, kun vastassa on pieni pentu, eli ei pelkona että vastapuoli purisi heidän koiriaan. Nyt ollaan onneksi päästy näistä, kun koira on aikuinen, mutta kyllä pidin sen jälkeen huolen, että remmissä ei jäädä jutskaamaan ja koirapuistoissa käyntikin loppu. - Koi_ruus123
Minäjakoira kirjoitti:
Ai en olekaan ainoa, jolle on sattunut tuota, että jotkut tulee väkisin "tutustuttamaan" omia koiriaan, vaikka tietävät että ne inhoaa toisia koiria, tai juuri pentuja.
Mulle jonkun kerran kävi niin, että joku tuli joko lenkillä tai koirapuistossa luokse koirineen, ja minä tietysti uskoin että koiransa on säyseitä kun ne tuodaan varta vasten pennun luo, ja sitten se käykin mun pentuni kimppuun, ja omistaja vaan selittää että "tää ei tykkää pennuista/toisista koirista, aattelin katsoa, miten se nyt käyttäytyis".
Itelle tuli tunne, että ne käytti mun koiraa jonain harjoitteluvälineenä, kun tiesivät ettei niitten koiralle ainakaan käy pahasti, kun vastassa on pieni pentu, eli ei pelkona että vastapuoli purisi heidän koiriaan. Nyt ollaan onneksi päästy näistä, kun koira on aikuinen, mutta kyllä pidin sen jälkeen huolen, että remmissä ei jäädä jutskaamaan ja koirapuistoissa käyntikin loppu.Minulle kävi joskus myös niin, että perässäni kulki pitkän aikaa mies pienen, räkyttävän koiran kanssa. Mies yritti tuloksetta komentaa koiraansa. Oma pentuni kulki ihan hyvin, mutta pälyili välillä taakse, kun mies lähestyi koko ajan. Päätin lopulta mennä tien toiselle puolelle, jotta mies pääsisi menemään ohi, kun ei kerran saanut koiraa hallintaan. Otin oman pentuni katsekontaktiin, mies pysähtyi kohdalle komentamaan koiraa ja kun se ei onnistunut, kohautti olkiaan ja sanoi, että "no annetaan nyt sitten haistella". Hän päästi räkyttävän koiran flexissä autotien yli juoksemaan meitä kohti. Sanoin vain, että "ei anneta" ja käännyin nopeasti eri suuntaan. Mies jäi huuli pyöreänä katsomaan peräämme.
Joskus vastaan tuli myös pikkutyttö ison sekarotuisen, nuoren koiran kanssa (oli ainakin saksanpaimenkoiraa). Hän kysyi saako antaa haistella ja sanoin, että ei. Koira kuitenkin tempaisi tytön mukanaan pentuni luo ja tämä koira alkoi rähistä pennulle.
- sakutintti
Koi_ruus123.....JUURI näitä kohtaamisia olen usein yrittänyt täällä saada ihmiset tajuamaan....tuloksetta...SE EI vaan käy joka koiran kohdalla.
Omani sai iholle FLEXI pehmiksiä 3 kappaletta ennen 9kk ikää...ja edelleen menee paniikkiin flexissä poukkoilevien rätvänien takia...ja eihän se vika koskaan OLE siinä vastapuolessa,vaan siinä joka pelkää ja huutaa pelkoaan....varsinkin tiettyjen rotujen edustajien kohdalla...
Voi vaan taas todeta,että koirat voi tutustua aivan muualla,kun hihnan/flexin päässä!!
Koira ei ole ihminen,koskahan se alkaa menemään "koiraihmistenkin" päähän!!!- bjhbjhbjhbjh
Yllättävän monella tuntuu olevan vaikeuksia..
No toivon että löydän sellaisiakin joista on mukavaa tavata muita myös koira hihnassa ja osaa ohittaakin jos tarve on...riippuen tilanteesta.
Itse pidän edelleen tärkeänä että osaa käyttäytyä myös hihnassakin. Ja pidän edelleen tärkeänä että ympäristön ärsykkeisiin pitää tottua oli ne sitten autot tai koirat tms. Siksi kerroin tuon belggaritarinan aiemmin että jos ei treenaa riittävästi niin tuo tilanne olisi voinut päättyä pahasti ja en olisi voinut syyttää muita. Omansa pitää hallita tilanteessa kuin tilanteessa eikä syyttää muita omansa käytöksestä.
Varsinkin nämä ikävät tarinat kun isot on hyökännyt pienen kimppuun ja omistajat syyttää pikkukoiraa provosoinnista vaikkei ole ollut edes silmin nähtävää tai koirat kävelee kauempana..on tekosyy huonolle treenille/ja koiransa kouluttamattomuudelle. Ja tälläistä ei pidä hyväksyä. Ehkä näitäkin tapahtuu siksi että ihmiset ei harjoittele tarpeeksi vaan mieluummin syyttää muita. Ennen minusta ei ole näin paljon noita ikävimpiä tapauksia sattunut..en puhu tätä provosoinniksi vaan liittyy ärsykeasiaan. - bjhbjhbjhbjh
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Yllättävän monella tuntuu olevan vaikeuksia..
No toivon että löydän sellaisiakin joista on mukavaa tavata muita myös koira hihnassa ja osaa ohittaakin jos tarve on...riippuen tilanteesta.
Itse pidän edelleen tärkeänä että osaa käyttäytyä myös hihnassakin. Ja pidän edelleen tärkeänä että ympäristön ärsykkeisiin pitää tottua oli ne sitten autot tai koirat tms. Siksi kerroin tuon belggaritarinan aiemmin että jos ei treenaa riittävästi niin tuo tilanne olisi voinut päättyä pahasti ja en olisi voinut syyttää muita. Omansa pitää hallita tilanteessa kuin tilanteessa eikä syyttää muita omansa käytöksestä.
Varsinkin nämä ikävät tarinat kun isot on hyökännyt pienen kimppuun ja omistajat syyttää pikkukoiraa provosoinnista vaikkei ole ollut edes silmin nähtävää tai koirat kävelee kauempana..on tekosyy huonolle treenille/ja koiransa kouluttamattomuudelle. Ja tälläistä ei pidä hyväksyä. Ehkä näitäkin tapahtuu siksi että ihmiset ei harjoittele tarpeeksi vaan mieluummin syyttää muita. Ennen minusta ei ole näin paljon noita ikävimpiä tapauksia sattunut..en puhu tätä provosoinniksi vaan liittyy ärsykeasiaan.lisään vielä kyse ei ole morkata isoja ihan samoin kuin pieniäkään..tuntuu vain jotenkin että kun koiralle on normaalia että voi tavata remmissäkin niin ei ylireagoi ärsykkeisiin. Myös provosoitumattomuutta(samoin provosoimattomuutta) pitää treenata..hieman sekavasti ehkä kirjoitin mutta toivottavasti sai selvää mitä ajoin takaa, kenenkään suututtaminen ei ole tarkoitus. :)
ehkä minulle on helppoa tavata muita remmissä tai vain ohittaa tarvittaessa kun niin olen tehnyt pennusta asti. ja asioilla on tapana arkistua..kun toistoa tulee toiston perään. Itse uskon näin..sillä vanhassa pikkukotikaupungissani koirat ei puolestaan tapaa remmissä koskaan ja rähisijöitä riittää joka kokoluokassa. - Koi_ruus123
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
lisään vielä kyse ei ole morkata isoja ihan samoin kuin pieniäkään..tuntuu vain jotenkin että kun koiralle on normaalia että voi tavata remmissäkin niin ei ylireagoi ärsykkeisiin. Myös provosoitumattomuutta(samoin provosoimattomuutta) pitää treenata..hieman sekavasti ehkä kirjoitin mutta toivottavasti sai selvää mitä ajoin takaa, kenenkään suututtaminen ei ole tarkoitus. :)
ehkä minulle on helppoa tavata muita remmissä tai vain ohittaa tarvittaessa kun niin olen tehnyt pennusta asti. ja asioilla on tapana arkistua..kun toistoa tulee toiston perään. Itse uskon näin..sillä vanhassa pikkukotikaupungissani koirat ei puolestaan tapaa remmissä koskaan ja rähisijöitä riittää joka kokoluokassa."..tuntuu vain jotenkin että kun koiralle on normaalia että voi tavata remmissäkin niin ei ylireagoi ärsykkeisiin."
Tämä on saman asian toistoa, mutta itselläni on siis erittäin vilkas koira. Koira esim. tervehtii kaikkia silittämään tulevia kuin olisi tuntenut heidät aina. Kun olimme pentukurssilla muut kertoivat, että heidän koiransa oli väsynyt vielä seuraavanakin päivänä. Omani lepäsi pari tuntia ja sitten virtaa riitti taas. Pentuna sillä oli hirveä vetäminen esim. pyöriä, vastaantulevia ihmisiä ja varsinkin muita koiria kohtaan. Kun toinen koira tuli näkyviin, alkoi hirveä vetäminen, hilluminen ja vinkuminen. Olen tehnyt koiran kanssa todella paljon töitä, että saisin sen ohittamaan muut kunnolla. Lisähaastetta toi se, että kerran irti ollut koira tuli koirani kimppuun eräästä pihasta ja tämän jälkeen koirani alkoi murista vastaantuleville koirille.
Mielestäni on ollut parasta opettaa koiralle, että hihnassa ollessaan sen ei tarvitse välittää muista koirista/ohikulkijoista lainkaan, vaan ohi pitää mennä rauhassa. Tämä on selkeä sääntö: hihnassa ei kuikuilla muiden perään ja irti ollessa saa leikkiä ja riehua. Kun pentu oli aivan pieni, lipsuin pari kertaa tästä säännöstä ja joka kerta vei harjoittelua taaksepäin: koira alkoi näiden kertojen jälkeen sählätä nähdessään toisen koiran, koska toivoi pääsevänsä sen luo.
Joku voi omistaa sellaisia koiria, jotka ovat luonnostaan rauhallisempia ja eivät välitä muista koirista niin paljoa. Tällaisten ihmisten tulisi ottaa huomioon se, että jonkun muun koira voi olla aivan erilainen, sen kanssa joutuu tekemään ehkä enemmän töitä ja asiat on tehtävä eri lailla kuin rauhallisen koiran kanssa.
Uskon, että nykyään on enemmän koiraongelmia sen takia, että monet ottavat koiran vain ulkonäön takia. Ei mietitä sen tarkemmin, mitä ihminen voi tarjota koiralle, vaan ajatellaan vain sitä, mitä ihminen itse haluaa koiralta. Koira otetaan vain siksi, että "olisi vaan kiva, jos olisi koira", eikä olla valmiita panostamaan sen koulutukseen. Ehkä ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, että tähän ei muka löydy aikaa. Lisäksi nykyään on niin paljon erilaisia koulutusmenetelmiä, että tulee väkisin ristiriitoja. Netistä on helppo lukea eri menetelmiä ja mielipiteitä. Lisäksi netissä voidaan puida näitä asioita: vaikka 15 vuotta sitten mielipiteiden ja tiedon vaihto oli hankalampaa. - canis.familiaris
Koi_ruus123 kirjoitti:
"..tuntuu vain jotenkin että kun koiralle on normaalia että voi tavata remmissäkin niin ei ylireagoi ärsykkeisiin."
Tämä on saman asian toistoa, mutta itselläni on siis erittäin vilkas koira. Koira esim. tervehtii kaikkia silittämään tulevia kuin olisi tuntenut heidät aina. Kun olimme pentukurssilla muut kertoivat, että heidän koiransa oli väsynyt vielä seuraavanakin päivänä. Omani lepäsi pari tuntia ja sitten virtaa riitti taas. Pentuna sillä oli hirveä vetäminen esim. pyöriä, vastaantulevia ihmisiä ja varsinkin muita koiria kohtaan. Kun toinen koira tuli näkyviin, alkoi hirveä vetäminen, hilluminen ja vinkuminen. Olen tehnyt koiran kanssa todella paljon töitä, että saisin sen ohittamaan muut kunnolla. Lisähaastetta toi se, että kerran irti ollut koira tuli koirani kimppuun eräästä pihasta ja tämän jälkeen koirani alkoi murista vastaantuleville koirille.
Mielestäni on ollut parasta opettaa koiralle, että hihnassa ollessaan sen ei tarvitse välittää muista koirista/ohikulkijoista lainkaan, vaan ohi pitää mennä rauhassa. Tämä on selkeä sääntö: hihnassa ei kuikuilla muiden perään ja irti ollessa saa leikkiä ja riehua. Kun pentu oli aivan pieni, lipsuin pari kertaa tästä säännöstä ja joka kerta vei harjoittelua taaksepäin: koira alkoi näiden kertojen jälkeen sählätä nähdessään toisen koiran, koska toivoi pääsevänsä sen luo.
Joku voi omistaa sellaisia koiria, jotka ovat luonnostaan rauhallisempia ja eivät välitä muista koirista niin paljoa. Tällaisten ihmisten tulisi ottaa huomioon se, että jonkun muun koira voi olla aivan erilainen, sen kanssa joutuu tekemään ehkä enemmän töitä ja asiat on tehtävä eri lailla kuin rauhallisen koiran kanssa.
Uskon, että nykyään on enemmän koiraongelmia sen takia, että monet ottavat koiran vain ulkonäön takia. Ei mietitä sen tarkemmin, mitä ihminen voi tarjota koiralle, vaan ajatellaan vain sitä, mitä ihminen itse haluaa koiralta. Koira otetaan vain siksi, että "olisi vaan kiva, jos olisi koira", eikä olla valmiita panostamaan sen koulutukseen. Ehkä ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä, että tähän ei muka löydy aikaa. Lisäksi nykyään on niin paljon erilaisia koulutusmenetelmiä, että tulee väkisin ristiriitoja. Netistä on helppo lukea eri menetelmiä ja mielipiteitä. Lisäksi netissä voidaan puida näitä asioita: vaikka 15 vuotta sitten mielipiteiden ja tiedon vaihto oli hankalampaa."että monet ottavat koiran vain ulkonäön takia"...totta ja mieli johteesta (esim.olvikoira aikanaan ja mainoksen jälkeiset myyntiluvut)
Ikävintä on, että otetaan perehtymättä koira toisen esimerkillä.
Muistan oman rakkaan alfapossurotikan, jonka innoittamana pari puolituttua otti nimen omaan rotikan. Eivät ymmärtäneet, minkä työn olin koiran kanssa tehnyt, että se olisi käynyt suoraan esimerkiksi ja rodunvalinta perusteeksi.
Tarjosin helpompaa ensikoiraa, mutta minkäs teet kun käyttötarkoitus ei kohtaa käyttöominaisuutta.
Oli isot ongelmat, kun asiat ei sujunut, kuten esikuvallaan.
- Tötsö
Hyvä ketju ja yllättävän asiallisella linjalla vielä, mikä alkaa olemaan harvinaista näissä keskusteluissa.
En pidä itseäni tai perhettämme mitenkään täydellisinä koirankouluttajina tai haiiltsioina, täytyi tämä nyt ensin korostaa.
Itse edustan oikeastaan vanhaaliittoa ja aina on ollut tapana ettei remmissä tervehditä varsinkaan ilman lupaa.
Aasinsiltana pääsen tätä kautta sitten asioihin jotka on vähän hämmästyttänyt, meillä oli jonkinmoinen aika ettei ollut koiraa ja ei oikastaan enää pitänytkään tulla, mutta kuinkas kävi,nyt on koira taas. Seurattua on aina tullut paljon kuitenkin koira keskusteluja juteltua omistajien kanssa ja aikana jolloin ei omaa koiraa ollut niin hoitokoiria sen edestä.
Pari asiaa on kuitenkin noussut niin sanotusti framille
Ulkoillessa on joutunut toteamaan että ei se olekkaan niin tuulesta temmattu väite ettei ihmiset kouluta koiriaan. Paljon tulee vastaan ärisiöitä ja kimpoilijota joiden omistajat ei edes yritä oikaista ei toivottua käytöstä.
esimerkkinä toimii vaikka kolleegan toissapäiväinen kokemus, keskikokoinen koira kelataluttimen päässä kimposi kahden kolleegan koiran kimppuun,puraisi molempia ennen kuin sai heitettyä ärisiän pois. Ko. Ulkoiluttajan kanssa keskustelussa kun hommaa kyseli miten nyt tollalailla päästi omansa totesi vain kymästi sen takia tälläisessä taluttimessa kun en hallitsekoiraa enkä oikein muutenkaan.Meidän koiraa purtu ohituksessa, ohittaja päästi takaa taluttimen lukon "auki" ja siitä naruvonkuen peffaan kiinni, kyseltiin että mitä hittoa vastaus ajattelin että voisivat tutustua. vaikka toinen tapaus vielä lisäksi, vapaana ollut paimenkoira suoraan kyselemättä meidän koiran kylkeen kiinni ja puri vielä ohjaajaa jalkaan aika huolella. Tässä tapauksessakaan vastapuoli ei sitten tehnyt tilanteen ratkaisun eteen mitään muuta kuin päästi vielä pari pienempää koiraa vielä jonon jatkoksi riekkumaan tilanteeseen ja huusi omilleen kuin palokärki siinä kaikki.
Onelmien aiheuttajaksi olen ollut havaitsevinani muutaman asian. Viisaamat varmaan tyrmäävät mutta kuitenkin.
Koiria ei kouluteta varsinkaan ei ole oikein selvillä mikä on ei toivottua käytöstä jota pitäisi oikaista.Eikä koeta ongelmaksi jos se nyt vähän syöksyy päälle tai jalkoihin tai jotain.
Luotetaan sokeasti omaan koiraan tämä on 100% luotettava,niin varmaan se on kuitenkin aina koira!
Kelataluttimet niitä ei osata käyttää oiken ja ennen kaikkea puuttuva hihnakäytös yritetää korjata sillä.Annetaan kaiken lisäksi mennä siellä päässä kuin kopterin.
Koiria annetaan liian nuorien ja pienien ulkoilutettavaksi (10 v iralannissusikoiran kanssa,7 v kahden Cokkerin,5v Miltzpitzin,9v belgin mm)
Matkapuhelimet luvattoman paljon mielestäni näkyy tilanteita jossa tekstaillaan tai puhutaan puhelimeen mutta ei ainakaan kiinnitetä huomiota koiraan.
Ei olla perillä aina millainen koira hankitaan, kunhan sillä on karvat.
Muiden kunnioittamisessa puutetta,jos toinen haluaa väistää väistäköön,itse voi tehdä samoin.Jos toinen pysähtyy ja antaa tilaa ei välttämättä haluta että ohittaja tulee iholle.
Ihmisten käytös koiria kohtaan vielä lisäksi,meidä koiraa lyötiin lapsen toimesta pullolla ja toinen yritti lyödä hyppynarulla sekin vielä niin että huus kaverille kato ku saan koiran pelkäämään.
Osa sanoo että nyt on liikaa vielä koulutusmetodeja tarjolla ja sen takia ei saada koiria opetettua, tähän en usko.
Joustavuutta puolin toisin ja keskitytään koiriimme ja ympäristön tapahtumiin niin ollaan jo puolessavälissä kohtuullisia tuloksia.- canis.familiaris
Asiallista ajattelua. Ongelmana on ehkä, tässä ja nyt ajattelu ja sen kuuluisan maalaisjärjen puuttuminen yksikertaisimmissakin asioissa.
On tullut nähtyä monta aikajaksoa ja miten ne ovat muuttaneet muotoaan -70 luvulta lähtien. Ok-koirien parissa -87 lähtien niin nykyisin muodostuu "ongelmat" ihan eri rakenteista ja yksi vakavimmista on nykyisin asennoituminen koiraan ja sen käsittely. (siis ihan perus juttuja.)
Vielä -90 vedin joitain kursseja ja -2000 luvulla pari, sekä muutaman "puheillan" eräälle kerholle, niin on huomannut "ISON" eron jo -90 ja 2000 luvun aikakautena ihmisissä ja asennoitumisissa. On sellainen käsitys väkisinkin, että on "hieman" irauduttu luonnosta. En tiedä mistä johtuu, enkä halua arvuutella. Avain sana on kuitenkin asennoituminen ja asenne. - bjhbjhbjhbjh
Tuossa kohtaa tekstiäsi oli minustakin paljon totta "Koiria ei kouluteta varsinkaan ei ole oikein selvillä mikä on ei toivottua käytöstä jota pitäisi oikaista.Eikä koeta ongelmaksi jos se nyt vähän syöksyy päälle tai jalkoihin tai jotain.
Luotetaan sokeasti omaan koiraan tämä on 100% luotettava,niin varmaan se on kuitenkin aina koira!
Kelataluttimet niitä ei osata käyttää oiken ja ennen kaikkea puuttuva hihnakäytös yritetää korjata sillä.Annetaan kaiken lisäksi mennä siellä päässä kuin kopterin.
Koiria annetaan liian nuorien ja pienien ulkoilutettavaksi (10 v iralannissusikoiran kanssa,7 v kahden Cokkerin,5v Miltzpitzin,9v belgin mm)
Matkapuhelimet luvattoman paljon mielestäni näkyy tilanteita jossa tekstaillaan tai puhutaan puhelimeen mutta ei ainakaan kiinnitetä huomiota koiraan.
Ei olla perillä aina millainen koira hankitaan, kunhan sillä on karvat.
Muiden kunnioittamisessa puutetta,jos toinen haluaa väistää väistäköön,itse voi tehdä samoin.Jos toinen pysähtyy ja antaa tilaa ei välttämättä haluta että ohittaja tulee iholle.
Ihmisten käytös koiria kohtaan vielä lisäksi,meidä koiraa lyötiin lapsen toimesta pullolla ja toinen yritti lyödä hyppynarulla sekin vielä niin että huus kaverille kato ku saan koiran pelkäämään.
Osa sanoo että nyt on liikaa vielä koulutusmetodeja tarjolla ja sen takia ei saada koiria opetettua, tähän en usko.
Joustavuutta puolin toisin ja keskitytään koiriimme ja ympäristön tapahtumiin niin ollaan jo puolessavälissä kohtuullisia tuloksia. "
Mielestäni ongelman muodostaa tämä kuten sanoit ei osata oikaista koiraa ajoissa(reagoidaan kun tilanne on jo muotoutunut kaaokseksi eikä ennen jolloin tilanne ei ajaudu siihen, ei tunneta eleitä, ei osata olla johdonmukaisia, päästetään koira menemään flekseissä miten sattuu(jopa pyöräteillä jossa jo aiheuttaa vaaratilanteita pyöräilijöille tai vapaasti toisen luo), ei tunneta rotuansa ja sen erityispiirteitä mihin jalostettu ja miten toimii tai ylipäätänsä oman koiran reaktiivisuutta.Ei pureta koiran energiaa oikein. Ja ei käydä koulutuksissa jossa voisi oppia jos ei hajuakaan koulutuksesta.Ei opeteta perusteita.
Ja suututtavinta minusta on muiden koirien syyttäminen jos omalla hankaluuksia ellei toinen tosiaan tullut päälle jolloin tietenkin tilanne muuttuu enkä puhu siitä.
Ärsykkeisiin pitää opettaa..ja usein lienee viestittävän jo uhkaavuutta se oma koira jolloin muut lenkillä olevat koirat reagoi.
Täällä on puhuttu pikkukoirista jotka alkaneet räkyttää ison ilmaantuessa kehiin..mietin vain menikö se oikeasti tasapainoisesti se iso koska muut reagoi sen uhkaavuuteen. Tiedä tuota mutta omansa pitää hallita ja jos muut kauempana niin pitää osata ojentaa koiraansa oikeaan käytökseen. Itselleni ei ole tullut räkyttäviä pikkukoiria vastaan ja mietin asiaa siksikin hieman kääntäen asiaa miksi jotkut tuntuu kohtaavan niin paljon noita ja miksi juuri heillä on se vaikeasti ohittava koira..en edelleen halua ärsyttää ketään kunhan mietin tätäkin. - Vaikeaa_
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Tuossa kohtaa tekstiäsi oli minustakin paljon totta "Koiria ei kouluteta varsinkaan ei ole oikein selvillä mikä on ei toivottua käytöstä jota pitäisi oikaista.Eikä koeta ongelmaksi jos se nyt vähän syöksyy päälle tai jalkoihin tai jotain.
Luotetaan sokeasti omaan koiraan tämä on 100% luotettava,niin varmaan se on kuitenkin aina koira!
Kelataluttimet niitä ei osata käyttää oiken ja ennen kaikkea puuttuva hihnakäytös yritetää korjata sillä.Annetaan kaiken lisäksi mennä siellä päässä kuin kopterin.
Koiria annetaan liian nuorien ja pienien ulkoilutettavaksi (10 v iralannissusikoiran kanssa,7 v kahden Cokkerin,5v Miltzpitzin,9v belgin mm)
Matkapuhelimet luvattoman paljon mielestäni näkyy tilanteita jossa tekstaillaan tai puhutaan puhelimeen mutta ei ainakaan kiinnitetä huomiota koiraan.
Ei olla perillä aina millainen koira hankitaan, kunhan sillä on karvat.
Muiden kunnioittamisessa puutetta,jos toinen haluaa väistää väistäköön,itse voi tehdä samoin.Jos toinen pysähtyy ja antaa tilaa ei välttämättä haluta että ohittaja tulee iholle.
Ihmisten käytös koiria kohtaan vielä lisäksi,meidä koiraa lyötiin lapsen toimesta pullolla ja toinen yritti lyödä hyppynarulla sekin vielä niin että huus kaverille kato ku saan koiran pelkäämään.
Osa sanoo että nyt on liikaa vielä koulutusmetodeja tarjolla ja sen takia ei saada koiria opetettua, tähän en usko.
Joustavuutta puolin toisin ja keskitytään koiriimme ja ympäristön tapahtumiin niin ollaan jo puolessavälissä kohtuullisia tuloksia. "
Mielestäni ongelman muodostaa tämä kuten sanoit ei osata oikaista koiraa ajoissa(reagoidaan kun tilanne on jo muotoutunut kaaokseksi eikä ennen jolloin tilanne ei ajaudu siihen, ei tunneta eleitä, ei osata olla johdonmukaisia, päästetään koira menemään flekseissä miten sattuu(jopa pyöräteillä jossa jo aiheuttaa vaaratilanteita pyöräilijöille tai vapaasti toisen luo), ei tunneta rotuansa ja sen erityispiirteitä mihin jalostettu ja miten toimii tai ylipäätänsä oman koiran reaktiivisuutta.Ei pureta koiran energiaa oikein. Ja ei käydä koulutuksissa jossa voisi oppia jos ei hajuakaan koulutuksesta.Ei opeteta perusteita.
Ja suututtavinta minusta on muiden koirien syyttäminen jos omalla hankaluuksia ellei toinen tosiaan tullut päälle jolloin tietenkin tilanne muuttuu enkä puhu siitä.
Ärsykkeisiin pitää opettaa..ja usein lienee viestittävän jo uhkaavuutta se oma koira jolloin muut lenkillä olevat koirat reagoi.
Täällä on puhuttu pikkukoirista jotka alkaneet räkyttää ison ilmaantuessa kehiin..mietin vain menikö se oikeasti tasapainoisesti se iso koska muut reagoi sen uhkaavuuteen. Tiedä tuota mutta omansa pitää hallita ja jos muut kauempana niin pitää osata ojentaa koiraansa oikeaan käytökseen. Itselleni ei ole tullut räkyttäviä pikkukoiria vastaan ja mietin asiaa siksikin hieman kääntäen asiaa miksi jotkut tuntuu kohtaavan niin paljon noita ja miksi juuri heillä on se vaikeasti ohittava koira..en edelleen halua ärsyttää ketään kunhan mietin tätäkin.Minä taisin puhua pienistä remmirähjistä, mutta kuten jo aiemmin sanoin -pienet koirat ei ärsytä minua, eikä remmirähjätkään, vaan ne omistajat. Syytän aina omistajaa (myös itseäni), jos joku tilanne menee suoraan sanottuna päin persettä. En kuvittele olevani täydellinen ja kaikki muut hanurista...
Koulutuksen puutteestahan se johtuu että on huonoa käytöstä, ja sitä on monen rotuisilla ja kokoisilla koirilla, mutta kyllä mun havaintojen mukaan eniten pienillä koirilla -ja tähän on syy! Nimittäin se, että isompien koirien omistajat on vähän niinkuin pakotettuja kouluttamaan koiriaan edes jonkin verran, koska se on itsellekin hirveä kokemus roikkua jonkun 30 - 70 kg lihasmötikän remmissä, joka kiskoo ja riehuu ja menee minne tykkää. Pikkukoiran riekkumiset taas ei välttämättä siitä omistajastaan tunnu juuri miltään, kun ei se häntä kumoon kisko, mutta saattaa jonkun toisen koiran saada riehaantumaan ja kiskomaan omistajansa kumoon tai muuta vastaavaa.
Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi. Yllättäen se ei välitä pienistä koirista kovin paljon, eli näitä se ei juurikaan edes katso, mutta sitten jos joku semmoinen flexissä sinkoaa nokan eteen räksyttämään ja ärisemään, niin kyllä reagoi, ja nimenomaan se haluaa alkaa leikkimään ja on tosi hämmentynyt kun toinen puree.
Usein näiden pienten kouluttamattomien koirien omistajat jättää ainakin minun tapauksessani tilanteiden hoitamisen mun vastuulle, eli sitä omaa koiraa ei edes yritetä saada pois minun ja koirani jaloista, vaan se saan olla minä joka omani roudaan muualle. Monesti vain törötetään keskellä tietä suu auki ja jotenkin uteliaan ivallisen oloisena katsotaan, että saako se tuo ämmä riehuvan ja isohkon elikkonsa hallintaan.
Oma ajatus on, että pienissä koirissa on näitä rähjääjiä paljon myös siksi, että ne ihan selvästi pelkäävät isompia koiria, ja tuntevat olonsa turvattomaksi, kun se omistaja haahuilee kännykkä korvalla keskittyneenä kaikkeen muuhun paitsi koiraansa. Se omistaja ei ole läsnä, joten koira varmaan tuntee olonsa aika orvoksi ja kyllä kai semmoisesta pienestä kirpusta kaikki näyttää pelottavalta sieltä maan tasalta katsottuna... - canis.familiaris
Vaikeaa_ kirjoitti:
Minä taisin puhua pienistä remmirähjistä, mutta kuten jo aiemmin sanoin -pienet koirat ei ärsytä minua, eikä remmirähjätkään, vaan ne omistajat. Syytän aina omistajaa (myös itseäni), jos joku tilanne menee suoraan sanottuna päin persettä. En kuvittele olevani täydellinen ja kaikki muut hanurista...
Koulutuksen puutteestahan se johtuu että on huonoa käytöstä, ja sitä on monen rotuisilla ja kokoisilla koirilla, mutta kyllä mun havaintojen mukaan eniten pienillä koirilla -ja tähän on syy! Nimittäin se, että isompien koirien omistajat on vähän niinkuin pakotettuja kouluttamaan koiriaan edes jonkin verran, koska se on itsellekin hirveä kokemus roikkua jonkun 30 - 70 kg lihasmötikän remmissä, joka kiskoo ja riehuu ja menee minne tykkää. Pikkukoiran riekkumiset taas ei välttämättä siitä omistajastaan tunnu juuri miltään, kun ei se häntä kumoon kisko, mutta saattaa jonkun toisen koiran saada riehaantumaan ja kiskomaan omistajansa kumoon tai muuta vastaavaa.
Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi. Yllättäen se ei välitä pienistä koirista kovin paljon, eli näitä se ei juurikaan edes katso, mutta sitten jos joku semmoinen flexissä sinkoaa nokan eteen räksyttämään ja ärisemään, niin kyllä reagoi, ja nimenomaan se haluaa alkaa leikkimään ja on tosi hämmentynyt kun toinen puree.
Usein näiden pienten kouluttamattomien koirien omistajat jättää ainakin minun tapauksessani tilanteiden hoitamisen mun vastuulle, eli sitä omaa koiraa ei edes yritetä saada pois minun ja koirani jaloista, vaan se saan olla minä joka omani roudaan muualle. Monesti vain törötetään keskellä tietä suu auki ja jotenkin uteliaan ivallisen oloisena katsotaan, että saako se tuo ämmä riehuvan ja isohkon elikkonsa hallintaan.
Oma ajatus on, että pienissä koirissa on näitä rähjääjiä paljon myös siksi, että ne ihan selvästi pelkäävät isompia koiria, ja tuntevat olonsa turvattomaksi, kun se omistaja haahuilee kännykkä korvalla keskittyneenä kaikkeen muuhun paitsi koiraansa. Se omistaja ei ole läsnä, joten koira varmaan tuntee olonsa aika orvoksi ja kyllä kai semmoisesta pienestä kirpusta kaikki näyttää pelottavalta sieltä maan tasalta katsottuna..."Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi."...heh provosoi, jos antaa. Sinun tehtävä on ottaa kontakti ennakoivasti, niin tuota "ongelmaa" ei ole.
Koiviston sanoin. Jos provosoidaan ei saa provosoitua. - bjhbjhbjhbjh
Vaikeaa_ kirjoitti:
Minä taisin puhua pienistä remmirähjistä, mutta kuten jo aiemmin sanoin -pienet koirat ei ärsytä minua, eikä remmirähjätkään, vaan ne omistajat. Syytän aina omistajaa (myös itseäni), jos joku tilanne menee suoraan sanottuna päin persettä. En kuvittele olevani täydellinen ja kaikki muut hanurista...
Koulutuksen puutteestahan se johtuu että on huonoa käytöstä, ja sitä on monen rotuisilla ja kokoisilla koirilla, mutta kyllä mun havaintojen mukaan eniten pienillä koirilla -ja tähän on syy! Nimittäin se, että isompien koirien omistajat on vähän niinkuin pakotettuja kouluttamaan koiriaan edes jonkin verran, koska se on itsellekin hirveä kokemus roikkua jonkun 30 - 70 kg lihasmötikän remmissä, joka kiskoo ja riehuu ja menee minne tykkää. Pikkukoiran riekkumiset taas ei välttämättä siitä omistajastaan tunnu juuri miltään, kun ei se häntä kumoon kisko, mutta saattaa jonkun toisen koiran saada riehaantumaan ja kiskomaan omistajansa kumoon tai muuta vastaavaa.
Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi. Yllättäen se ei välitä pienistä koirista kovin paljon, eli näitä se ei juurikaan edes katso, mutta sitten jos joku semmoinen flexissä sinkoaa nokan eteen räksyttämään ja ärisemään, niin kyllä reagoi, ja nimenomaan se haluaa alkaa leikkimään ja on tosi hämmentynyt kun toinen puree.
Usein näiden pienten kouluttamattomien koirien omistajat jättää ainakin minun tapauksessani tilanteiden hoitamisen mun vastuulle, eli sitä omaa koiraa ei edes yritetä saada pois minun ja koirani jaloista, vaan se saan olla minä joka omani roudaan muualle. Monesti vain törötetään keskellä tietä suu auki ja jotenkin uteliaan ivallisen oloisena katsotaan, että saako se tuo ämmä riehuvan ja isohkon elikkonsa hallintaan.
Oma ajatus on, että pienissä koirissa on näitä rähjääjiä paljon myös siksi, että ne ihan selvästi pelkäävät isompia koiria, ja tuntevat olonsa turvattomaksi, kun se omistaja haahuilee kännykkä korvalla keskittyneenä kaikkeen muuhun paitsi koiraansa. Se omistaja ei ole läsnä, joten koira varmaan tuntee olonsa aika orvoksi ja kyllä kai semmoisesta pienestä kirpusta kaikki näyttää pelottavalta sieltä maan tasalta katsottuna..."Oma ajatus on, että pienissä koirissa on näitä rähjääjiä paljon myös siksi, että ne ihan selvästi pelkäävät isompia koiria, ja tuntevat olonsa turvattomaksi, kun se omistaja haahuilee kännykkä korvalla keskittyneenä kaikkeen muuhun paitsi koiraansa. Se omistaja ei ole läsnä, joten koira varmaan tuntee olonsa aika orvoksi ja kyllä kai semmoisesta pienestä kirpusta kaikki näyttää pelottavalta sieltä maan tasalta katsottuna... "
Tuosta olen samaa mieltä pieni koira tuskin alkaa aattelemaan että kyllä emäntä/isäntä pitää huolen laumastansa(hyvä johtajuus hukassa)..olen törmännyt samaan koirapuistoissa ja siellä pieni koira on vain jätetty muiden armoille pärjää jos pärjää ja jos ei niin ei..aluksi näyttääkin että tomeroituu kun joutuu pitämään paremmin puolensa mutta kun ei pärjää niin tilanne onkin pian pelkkää ärhäköintiä ja sitten omistaja ihmettelee ettei se noin ennen käyttäytynyt ja miksi se ei enään viihdykään.
(Rähjääjiä en kyllä ole huomannut olevan sen enempää kuin muissakaan kokoluokissa mutta se on sivuseikka tässä)
Koirapuistoissa yksi syy tappeluihin minusta on että johtajuus puuttuu ja tilanteet on tuollaisia kuten kuvailit. Ei oikaista koiraa jos se provosoi tai provosoituu ja sama kuuluu tehdä kaikkialla ja ne koulutusopit ei kuulu kadottaa siellä portilla. Joku joskus sanoi minulle että kyllä koirat itse selvittää kiistansa ja ne on vapaalla ei niitä täällä kuulu komentaa..hm..meitä on todellakin moneen junan mutta hyvä johtajuus on kaikkialla ja turvaa koiran niin ettei sen tarvitse ottaa niitä ohjia jos isäntä emäntä ei niin tee. Ja suurin syy pienillä pelkoaggressioihin on ikävät tilanteet jossa jääneet toisten jyräämiksi, ikävät kokemukset, omistaja ei hoida johtajuutta ja pidä huolen laumansa turvallisuudesta tai ota huomioon koiransa luonnetta(arka) ja vie liian stressaaviin tilanteisiin joihin se ei ole kykenevä..kuormittuu liikaa.
ja ihmiset ei aina tajua koirien valtavaa kokoeroa eli jos toinen rynnii päälle voi tilanne päättyä ikävästi pienemmälle vaikka se olisi vain leikkiä sille isolle. Eli maalaisjärkeä niin isojen kuin pienten omistajille tuon asian suhteen. toivoisin..isot ja rauhalliset toki menee pientenkin kanssa mutta raju iso koheltaja mieluummin eri aikaan jos pieniä koiria siellä tai päinvastoin. - Vaikeaa_
canis.familiaris kirjoitti:
"Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi."...heh provosoi, jos antaa. Sinun tehtävä on ottaa kontakti ennakoivasti, niin tuota "ongelmaa" ei ole.
Koiviston sanoin. Jos provosoidaan ei saa provosoitua.Kyllä tiedän, että mun tehtävä olis saada koirani käyttäytymään, mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on nuori ja erittäin vilkas ja leikkisä säheltäjä. Huomio on hankala saada takaisin, kun sen kerran menettää... Tosin se ei ole pienikokoisista koirista kovin kiinnostunut, joten ei se niihin ota katsekontaktia.
- Vaikeaa_
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"Oma ajatus on, että pienissä koirissa on näitä rähjääjiä paljon myös siksi, että ne ihan selvästi pelkäävät isompia koiria, ja tuntevat olonsa turvattomaksi, kun se omistaja haahuilee kännykkä korvalla keskittyneenä kaikkeen muuhun paitsi koiraansa. Se omistaja ei ole läsnä, joten koira varmaan tuntee olonsa aika orvoksi ja kyllä kai semmoisesta pienestä kirpusta kaikki näyttää pelottavalta sieltä maan tasalta katsottuna... "
Tuosta olen samaa mieltä pieni koira tuskin alkaa aattelemaan että kyllä emäntä/isäntä pitää huolen laumastansa(hyvä johtajuus hukassa)..olen törmännyt samaan koirapuistoissa ja siellä pieni koira on vain jätetty muiden armoille pärjää jos pärjää ja jos ei niin ei..aluksi näyttääkin että tomeroituu kun joutuu pitämään paremmin puolensa mutta kun ei pärjää niin tilanne onkin pian pelkkää ärhäköintiä ja sitten omistaja ihmettelee ettei se noin ennen käyttäytynyt ja miksi se ei enään viihdykään.
(Rähjääjiä en kyllä ole huomannut olevan sen enempää kuin muissakaan kokoluokissa mutta se on sivuseikka tässä)
Koirapuistoissa yksi syy tappeluihin minusta on että johtajuus puuttuu ja tilanteet on tuollaisia kuten kuvailit. Ei oikaista koiraa jos se provosoi tai provosoituu ja sama kuuluu tehdä kaikkialla ja ne koulutusopit ei kuulu kadottaa siellä portilla. Joku joskus sanoi minulle että kyllä koirat itse selvittää kiistansa ja ne on vapaalla ei niitä täällä kuulu komentaa..hm..meitä on todellakin moneen junan mutta hyvä johtajuus on kaikkialla ja turvaa koiran niin ettei sen tarvitse ottaa niitä ohjia jos isäntä emäntä ei niin tee. Ja suurin syy pienillä pelkoaggressioihin on ikävät tilanteet jossa jääneet toisten jyräämiksi, ikävät kokemukset, omistaja ei hoida johtajuutta ja pidä huolen laumansa turvallisuudesta tai ota huomioon koiransa luonnetta(arka) ja vie liian stressaaviin tilanteisiin joihin se ei ole kykenevä..kuormittuu liikaa.
ja ihmiset ei aina tajua koirien valtavaa kokoeroa eli jos toinen rynnii päälle voi tilanne päättyä ikävästi pienemmälle vaikka se olisi vain leikkiä sille isolle. Eli maalaisjärkeä niin isojen kuin pienten omistajille tuon asian suhteen. toivoisin..isot ja rauhalliset toki menee pientenkin kanssa mutta raju iso koheltaja mieluummin eri aikaan jos pieniä koiria siellä tai päinvastoin.Oma koirani on hirmu leikkisä, joten siksikään en sitä remmissä mielellään päästä toisten lähelle, sillä se paukaisee muiden luo vauhdilla, ja saattaa läjäyttää tassulla päähän yms. Koirapuistossa en käy sen kanssa juurikaan... Joskus harvoin kun mennään puistoon, niin katson että siellä on kivoja koiria, ja niiden kanssa irtaalla ollessaan koirani leikkii tosi nätisti. Se saattaa juosta pitkät tovin iloisena, vaikka kaulanahkoissa roikkuu muutamakin pikkukoira. Ja pennuista se tykkää aivan erityisesti ja antaa niiden "alistaa" itseään, eli kun pentu tulee nyhtämään kaulanahkoista niin se mätkähtää maahan mukamas heti. Jotenkin ne vapaana ollessaan osaa varoa ja väistää toisiaan kokoeroista huolimatta, mutta kyllä sen aika tarkkaan saa katsoa minkä luontoista porukkaa koirapuistossa on, ennen kuin sinne menee.
- canis.familiaris
Vaikeaa_ kirjoitti:
Kyllä tiedän, että mun tehtävä olis saada koirani käyttäytymään, mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on nuori ja erittäin vilkas ja leikkisä säheltäjä. Huomio on hankala saada takaisin, kun sen kerran menettää... Tosin se ei ole pienikokoisista koirista kovin kiinnostunut, joten ei se niihin ota katsekontaktia.
"Kyllä tiedän, että mun tehtävä olis saada "...juu niin se välillä on. Työläitä asioita, mutta ei mahdottomia. Jonkun verran kokemusta AADDHHDD spl koirista.
Itse kontakti ja sen vahvuutta olen pohjustanut rauhoittumisharjoitteilla. Tähän sopiva ärsykkeetön ympäristö aluksi ja treeni ajoitukset lähinnä oikealla mielentilalla, kun ei ole häslä tai muu suuri kiinnostus päällä. Ajoitus, paikka, aika, säännöllisyys jne...lisäksi täytyy keksiä joitain leikkejä, joissa/jotka vaatii tai kasvattaa pitkäjännitteisyyttä/keskittymiskykyä...Se onkin ihan haastavaa soveltaa eriluonteille koirille milloin mitäkin tapaa ja sovellusta.. - Vaikeaa_
canis.familiaris kirjoitti:
"Kyllä tiedän, että mun tehtävä olis saada "...juu niin se välillä on. Työläitä asioita, mutta ei mahdottomia. Jonkun verran kokemusta AADDHHDD spl koirista.
Itse kontakti ja sen vahvuutta olen pohjustanut rauhoittumisharjoitteilla. Tähän sopiva ärsykkeetön ympäristö aluksi ja treeni ajoitukset lähinnä oikealla mielentilalla, kun ei ole häslä tai muu suuri kiinnostus päällä. Ajoitus, paikka, aika, säännöllisyys jne...lisäksi täytyy keksiä joitain leikkejä, joissa/jotka vaatii tai kasvattaa pitkäjännitteisyyttä/keskittymiskykyä...Se onkin ihan haastavaa soveltaa eriluonteille koirille milloin mitäkin tapaa ja sovellusta..Miten rauhoittumista harjoitellaan? En ole koskaan kuullut edes, että sitäkin voi harjoitella.
canis.familiaris kirjoitti:
"Tiedän kyllä, että oma koirani provosoi toisinaan huonoa käytöstä muissa, sillä se ottaa katsekontaktin toiseen hyvin herkästi."...heh provosoi, jos antaa. Sinun tehtävä on ottaa kontakti ennakoivasti, niin tuota "ongelmaa" ei ole.
Koiviston sanoin. Jos provosoidaan ei saa provosoitua.Joo,ja provosoinnista vielä sen verran,että mitä paremmin on koiralle joka tilanteeseen rakennettu toimintamallit,niin sen vähemmän se myös provosoituu helposti.Kun ei ole annettu sille pahemmin kehittää omia koukeroita.
Provosoinnista vielä sen verran,että niitä omia koissuja kannattaa tarkkaan seurata.
Kun on tapauksia,joissa omistaja sanoo usein,että kun ne muut räksyttää koiralleni ja omassa ei ole mitään vikaa.Kun se ei rähjää/räksytä edes.
Mutta se voikin oma koira ollakkin se,joka onkin aloittaja myös.Provosointiin kun riittää hyvinkin pieni ele.Ei siihen tarvi rähjäämisiä tai katsekontaktiakaan.Joku koira osaa tosi hienovaraisesti "näyttää toiselle keskaria".- canis.familiaris
Vaikeaa_ kirjoitti:
Miten rauhoittumista harjoitellaan? En ole koskaan kuullut edes, että sitäkin voi harjoitella.
"Miten rauhoittumista harjoitellaan?"..?? No vaikka siten, miten mitä tahansa asiaa opetetaan...Kontaktiharjoituksetkin sivuaa sitä. Keskeyttäminen -> rauhoittaminen -> vaivistus (ympäristö ja ärsykkeet jne.)
Koira oppii miten toimitaan, kun asia tehdään tietyllä tavalla ja rutiinilla. Ei se ole sen kummempaa kuin vaikka jonkun liikkeen opettaminen tai muun käytös tavan. - bjhbjhbjhbjh
molossi kirjoitti:
Joo,ja provosoinnista vielä sen verran,että mitä paremmin on koiralle joka tilanteeseen rakennettu toimintamallit,niin sen vähemmän se myös provosoituu helposti.Kun ei ole annettu sille pahemmin kehittää omia koukeroita.
Provosoinnista vielä sen verran,että niitä omia koissuja kannattaa tarkkaan seurata.
Kun on tapauksia,joissa omistaja sanoo usein,että kun ne muut räksyttää koiralleni ja omassa ei ole mitään vikaa.Kun se ei rähjää/räksytä edes.
Mutta se voikin oma koira ollakkin se,joka onkin aloittaja myös.Provosointiin kun riittää hyvinkin pieni ele.Ei siihen tarvi rähjäämisiä tai katsekontaktiakaan.Joku koira osaa tosi hienovaraisesti "näyttää toiselle keskaria".Vastaan molossille vielä olen samaa mieltä kanssasi ja korostan että koira täytyy opettaa sekä olemaan provosoitumatta sekä olemaan provosoimasta toisia. Normaali eleet normaalia ja on opittava erottamaan hyvä käytös huonosta..
"Provosoinnista vielä sen verran,että niitä omia koissuja kannattaa tarkkaan seurata.
Kun on tapauksia,joissa omistaja sanoo usein,että kun ne muut räksyttää koiralleni ja omassa ei ole mitään vikaa.Kun se ei rähjää/räksytä edes.
Mutta se voikin oma koira ollakkin se,joka onkin aloittaja myös.Provosointiin kun riittää hyvinkin pieni ele.Ei siihen tarvi rähjäämisiä tai katsekontaktiakaan.Joku koira osaa tosi hienovaraisesti "näyttää toiselle keskaria".
Tuossa mainitsemassasi tilanteessa jos koirani provosoisi(ellei vain vilkaise uteliaana jos joku tulee vastaan, provosoiva katse on keskittynyt hyvin tiiviisti toiseen ja usein kroppakin jännittyy hieman saattaa olla eteenpäin nojaava) ojennan käytöstä ja jos omistaisinkin sen toisen ja omani vastaisi provosoimiseen komentaisin jälleen. Minusta koira ei saa reagoida yli toisen provosoimiseenkaan. (eri asia jälleen oman tilansa määrittely ja elein(ääni) tapahtuva pysäytys jos toinen ylittää rajan..ehkä olisi hyvä järjestää koirapuistokursseja joissa ilmenisi hyvin eri koirien eleet ja tulee kysymys milloin kannattaa puuttua ja milloin ei..tässä monella tietoaukkoa..Eletunnistuskurssi ja koirapuistokurssi sille olisi minusta tilaus)
Lisään vielä että laumakäyttäytyminen on asia mikä tarvitsee ymmärtää myös. bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Vastaan molossille vielä olen samaa mieltä kanssasi ja korostan että koira täytyy opettaa sekä olemaan provosoitumatta sekä olemaan provosoimasta toisia. Normaali eleet normaalia ja on opittava erottamaan hyvä käytös huonosta..
"Provosoinnista vielä sen verran,että niitä omia koissuja kannattaa tarkkaan seurata.
Kun on tapauksia,joissa omistaja sanoo usein,että kun ne muut räksyttää koiralleni ja omassa ei ole mitään vikaa.Kun se ei rähjää/räksytä edes.
Mutta se voikin oma koira ollakkin se,joka onkin aloittaja myös.Provosointiin kun riittää hyvinkin pieni ele.Ei siihen tarvi rähjäämisiä tai katsekontaktiakaan.Joku koira osaa tosi hienovaraisesti "näyttää toiselle keskaria".
Tuossa mainitsemassasi tilanteessa jos koirani provosoisi(ellei vain vilkaise uteliaana jos joku tulee vastaan, provosoiva katse on keskittynyt hyvin tiiviisti toiseen ja usein kroppakin jännittyy hieman saattaa olla eteenpäin nojaava) ojennan käytöstä ja jos omistaisinkin sen toisen ja omani vastaisi provosoimiseen komentaisin jälleen. Minusta koira ei saa reagoida yli toisen provosoimiseenkaan. (eri asia jälleen oman tilansa määrittely ja elein(ääni) tapahtuva pysäytys jos toinen ylittää rajan..ehkä olisi hyvä järjestää koirapuistokursseja joissa ilmenisi hyvin eri koirien eleet ja tulee kysymys milloin kannattaa puuttua ja milloin ei..tässä monella tietoaukkoa..Eletunnistuskurssi ja koirapuistokurssi sille olisi minusta tilaus)
Lisään vielä että laumakäyttäytyminen on asia mikä tarvitsee ymmärtää myös.Joo,noissa eleissä on hyvin erilaisia koiria.Toiset elehtii vahvemmin,toiset pienemmin.
Siksi olisikin niin tärkeä tuntea nimenomaan se oman käytös hyvin.
Eletunnistuskurssit tosiaan on hyviä.Jotain tuontapaisia on järjestettykkin.Itsekkin olen aikoinaan pitänyt jotain.Mutta yksityiset koulut välillä ilmoittelee.Kannattaa tsekata,jos kiinnostaa.
Koirapuistoilut nyt ei kolahda,joten se niistä ylipäätään.
Laumakäyttäytyminen on hyvä ymmärtää.Samaa mieltä.Tosin ongelma vaan on siinä,että se tunnutaan nähdä niin monessa valossa...
Ja se sitten,kenen näkemys on lähelläkään oikeaa ja mitä se on,niin onkin oma juttunsa :D- bjhbjhbjhbjh
molossi kirjoitti:
Joo,noissa eleissä on hyvin erilaisia koiria.Toiset elehtii vahvemmin,toiset pienemmin.
Siksi olisikin niin tärkeä tuntea nimenomaan se oman käytös hyvin.
Eletunnistuskurssit tosiaan on hyviä.Jotain tuontapaisia on järjestettykkin.Itsekkin olen aikoinaan pitänyt jotain.Mutta yksityiset koulut välillä ilmoittelee.Kannattaa tsekata,jos kiinnostaa.
Koirapuistoilut nyt ei kolahda,joten se niistä ylipäätään.
Laumakäyttäytyminen on hyvä ymmärtää.Samaa mieltä.Tosin ongelma vaan on siinä,että se tunnutaan nähdä niin monessa valossa...
Ja se sitten,kenen näkemys on lähelläkään oikeaa ja mitä se on,niin onkin oma juttunsa :DToistan vielä hieman..Minä olen silti vahvasti sitä mieltä että vaikka toinen koira provosoi mutta ei edes kosketa omaa niin siihen ei kuulu oman koiran reagoida ollenkaan.
Useasti kuullut näinä päivinä perusteen että toinen hyökännyt toisen kimppuun koska toinen provosoi. Silloin herää kysymys miksi toinen ei muuttanut käytöstään vaikka toinen alistuu tai perääntyy(koirat myös erottaa itse provosoiko toinen haukunnallaan vai onko pelosta johtuvaa haukkua) vaan purevat suoraan ilman edes eleitä joilla alistaisi. Oma hermostui provosoivaan teinikoiraan ja alisti urosmaisesti ei purrut. Eli kyseenalaistan näitä tapahtumia missä pikkukoira päässyt hengestään kävelylenkeillä remmissä ollessaan.
Oman koirani (sekä oman eletunnistamisen/kokemuksen kautta)tiesin aina tasan tarkkaan jo ennen omistajan selvitystä onko toinen dominoiva, tasapainoinen, arkuuttaan haukkuva, epävarma jne. Jos koirani sanoi toiselle mikäli tungetteli rajansa niin jos hyvin arka sanoi hillitymmin aina ei edes ollenkaan ja jos kovin dominoiva niin tiukemmin. Silti tuo arka saattoi haukkua pelkoisuuttaan mutta ei edes koske koiraan. Ja usein arka koira uskalsi lähestyä koiraani koska antoi tilaa eikä tungetellut. ja rentoutui.
Koirapuistoissa on myös koiria jotka käyvät mielellään niiden arimpien ja epävarmojen kimppuun koska ne on niitä joille uskaltavat uhoilla vahvojen joko henkisesti tai fyysisesti (myöshenkisesti)vahvoilla olevien kimppuun ei käy..toisen eleet on voineet olla hyvinkin alistuvia ja jopa äärialistuneitakin ja silti hyökkäävät..
Mutta jos toinen alkaa tulemaan ihan iholle(koirapuisto) eli kiinni niin koira saa vastata eli elein näyttää ettei suotavaa. Toki myös omistaja pitää huolen ettei jää liikaa altavastaajaksi.
Koirapuistoon toivoisi näitä vain jotka hallitsee koirien elekielen. Ja katsovat tilanteet kaikille osapuolille hyväksi. :)
Laumassa eleet korostuu..ja kyllä siitä peruskuviot voi löytää ja ne ei vaihtele eläinten käyttäytymismalleja tutkineiden kesken kovinkaan paljon. Ja kun ymmärtää perusteet voi ymmärtää myös kouluttamista jossa onkin sitten puolestaan montaa mielipidettä. Maalaisjärki kyllä pelaa siinäkin ja asioiden tiedostaminen ;)
- canis.familiaris
"Mielestäni ongelman muodostaa tämä kuten sanoit ei osata oikaista koiraa ajoissa"..Tämä jos jokin on koulutus asia. Poistaa koko oikaisutarpeen.
Ehkä yksi ikävimmistä on asenne tai sen puute. Halutaan koira, mutta ei haluta tuntea sitä, eikä sen tarpeita. Ei perehdytä. Inhimillistetään ja tai esineistetään.
Se on yhtälailla epäinhimillistä koiran kohtelua, kuin se tunnetumpi muoto rääkkäys, se ja sama asia kuitenkin.
Sen olen kuitenkin jo huomannut, että on erittäin epämiellyttävä tunne, kun joutuu joka vastaantulevan koiran kohdalla miettiä, että mitä tapahtuu, ei mitä voi tapahtua. Hyvät ja asialliset ohitukset on 1/10.
Tämä vaikuttaa myös omiin koulutettaviin tai mahdollisuuksiin tehdä sitä. Urpoja riittää mennen tullen ja näin ei voi oikein muododtaa esim.siedätystä vaikka sen tarpeessa olevalle. Pitää keksiä muut menetelmät, joka taas tekee yksinkertaisesta asiasta työläämmän.
Kävelen n.15-20km päivässä ja on tullut ojennettua aika karkeasti sanallisesti keijoja, jos aihetta on. On pinna ollut rauhallisellakin jampalla kireällä.
Kokemusta on laidasta laitaan roduista ja niiden erillaisista olosuhteista. Pieni tai iso koira, niin yhteistä on tarpeet ja niiden täyttäminen. Se unohtuu usein, että pienellä koiralla on ihan samat vietit ja tarve käyttää niitä kuin isommalla. Pienet on usein näistä turhautuneita ja se näkyy, mutta isolla ei, koska ongelma poistetaan tavalla tai toisella muuten, kuten uusi koti tai piikki.
Koira on yksikertainen asia hallita, koska sen tarpeet ja ominaisuudet tiedetään. Ei ole lähelläkään rakettitiedettä, miksi siitä on tehty sellaista?- bjhbjhbjhbjh
Olen pitkälti samaa mieltä mitä puhuit alussa..mutta tuo laittaa ihmetyttämään
"Sen olen kuitenkin jo huomannut, että on erittäin epämiellyttävä tunne, kun joutuu joka vastaantulevan koiran kohdalla miettiä, että mitä tapahtuu, ei mitä voi tapahtua. Hyvät ja asialliset ohitukset on 1/10.
"tarkoitatko tosiaan että yksi ohitus kymmenestä on hyvä...?
Olen hämmästynyt yhä enemmän kuinka vaikeata on tuo ohittaminen jos noin usein tulee vastaan ei hyviä ohituksia..?
Itselläni ei koskaan ole ollut hankalaa ohittaminen eikä myöskään hihnassa tapaaminenkaan kummankaan koirani kanssa..ja vastaani tuntuu että on tullut suurin osa mukavia koiranomistajia. Koirapuistoissa sitten olen törmännyt että joudun sanomaan toisen koiran käytöksestä että pomppii koirani päälle..että ota koirasi pois tai ottaisitko koirasi kiinni kun tulen portista sisään ja aina joku tuo sinne epäsosiaalisen tapauksen. Mutta se on eri asia ja paras olla sotkematta tähän keskusteluun..
Mutta palaan hihnakäytökseen niin olen hämmästynyt kaikin puolin enkä edlleenkään voi käsittää miten se on vaikeata..enkä ymmärrä miksi se on sen vaikeampaa ison koiran kerakaan sillä molemmille on opetettava ettei kisko eikä rynni.(sain kokemuksen isosta rynnivästä tutun koirani kautta enkä kokenut sitäkään noin kuten moni tuntuu ajattelevan..ja aina on myös apuvälineitä koulutukseen myös isolle kuten riimu jos peruskoulutus ei auta)
Katsoin tuossa eilen kun eräällä oli iso koira ja meni minun edelläni ja omistaja kiskoi koko matkan koiraa taluttimessa kohti itseänsä..pois reunasta ja sen hajuista..ei edes yrittänyt kouluttaa koiraa vaan vain käytti hihnaa kiskomiseen..? Itse en tuollaistakaan käsitä..koira tuskin oppii tuolloin olemaan kiskomatta. Ja jos jotain kivaa näköpiiriin ilmaantuu niin ainoa mikä erottaa koiran menemästä kohteeseen on remmi joka kiristyy kun isäntä yrittää pitää koiraa paikoillaan. Hihnasskulkukoulutusta kun ei ollut vaikka ärsykettäkään ei ollut kuin vain hajut..
toki koiran pitää päästä haistelemaankin mutta ei noin..silloin kun mennään niin mennään ja silloin kun annetaan haistella niin annetaan..nyt se oli ihme huopaamista. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Olen pitkälti samaa mieltä mitä puhuit alussa..mutta tuo laittaa ihmetyttämään
"Sen olen kuitenkin jo huomannut, että on erittäin epämiellyttävä tunne, kun joutuu joka vastaantulevan koiran kohdalla miettiä, että mitä tapahtuu, ei mitä voi tapahtua. Hyvät ja asialliset ohitukset on 1/10.
"tarkoitatko tosiaan että yksi ohitus kymmenestä on hyvä...?
Olen hämmästynyt yhä enemmän kuinka vaikeata on tuo ohittaminen jos noin usein tulee vastaan ei hyviä ohituksia..?
Itselläni ei koskaan ole ollut hankalaa ohittaminen eikä myöskään hihnassa tapaaminenkaan kummankaan koirani kanssa..ja vastaani tuntuu että on tullut suurin osa mukavia koiranomistajia. Koirapuistoissa sitten olen törmännyt että joudun sanomaan toisen koiran käytöksestä että pomppii koirani päälle..että ota koirasi pois tai ottaisitko koirasi kiinni kun tulen portista sisään ja aina joku tuo sinne epäsosiaalisen tapauksen. Mutta se on eri asia ja paras olla sotkematta tähän keskusteluun..
Mutta palaan hihnakäytökseen niin olen hämmästynyt kaikin puolin enkä edlleenkään voi käsittää miten se on vaikeata..enkä ymmärrä miksi se on sen vaikeampaa ison koiran kerakaan sillä molemmille on opetettava ettei kisko eikä rynni.(sain kokemuksen isosta rynnivästä tutun koirani kautta enkä kokenut sitäkään noin kuten moni tuntuu ajattelevan..ja aina on myös apuvälineitä koulutukseen myös isolle kuten riimu jos peruskoulutus ei auta)
Katsoin tuossa eilen kun eräällä oli iso koira ja meni minun edelläni ja omistaja kiskoi koko matkan koiraa taluttimessa kohti itseänsä..pois reunasta ja sen hajuista..ei edes yrittänyt kouluttaa koiraa vaan vain käytti hihnaa kiskomiseen..? Itse en tuollaistakaan käsitä..koira tuskin oppii tuolloin olemaan kiskomatta. Ja jos jotain kivaa näköpiiriin ilmaantuu niin ainoa mikä erottaa koiran menemästä kohteeseen on remmi joka kiristyy kun isäntä yrittää pitää koiraa paikoillaan. Hihnasskulkukoulutusta kun ei ollut vaikka ärsykettäkään ei ollut kuin vain hajut..
toki koiran pitää päästä haistelemaankin mutta ei noin..silloin kun mennään niin mennään ja silloin kun annetaan haistella niin annetaan..nyt se oli ihme huopaamista."tarkoitatko tosiaan että yksi ohitus kymmenestä on hyvä...?"...jeps.
Normaalisti kuljen luonnossa, mutta nyt on ollut tarve kävellä taajamassa. Tarve lähti akkakebnekaisesta sekä Herra Karppisesta ja hihna käytöksestä ja remmirähinästä (kumpikin kv-koiria). Nyt kuitenkin asiat on oikaistu foxin osalta ja vahvistetaan opittua huhtikuulle. Nyt vain minulla meinaa pinna palaa ja usein palaakin.
Oli erittäin turhauttavaa parsonin kohdalla saada käytös aisoihin ja taas huovata takaisin. Joskus meni viikko, että yhtään onnistunutta ohitusta ei tullut vastaantulijoista. Lenkkejä 3-4krt/pv 5km/kerta Aika monta koiraa ohitettiin.
Isojen (omien) kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka iholle tulisi.
Toissa kesänä kasvatin yhden pennun, ja kaksi suoraa kohtaamista kaksi haaveria. Kova ja täysin turha jälki työ.
Nykyisin siis puolustan ja puutun kovasanaisesti, jos aihetta on. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"tarkoitatko tosiaan että yksi ohitus kymmenestä on hyvä...?"...jeps.
Normaalisti kuljen luonnossa, mutta nyt on ollut tarve kävellä taajamassa. Tarve lähti akkakebnekaisesta sekä Herra Karppisesta ja hihna käytöksestä ja remmirähinästä (kumpikin kv-koiria). Nyt kuitenkin asiat on oikaistu foxin osalta ja vahvistetaan opittua huhtikuulle. Nyt vain minulla meinaa pinna palaa ja usein palaakin.
Oli erittäin turhauttavaa parsonin kohdalla saada käytös aisoihin ja taas huovata takaisin. Joskus meni viikko, että yhtään onnistunutta ohitusta ei tullut vastaantulijoista. Lenkkejä 3-4krt/pv 5km/kerta Aika monta koiraa ohitettiin.
Isojen (omien) kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, vaikka iholle tulisi.
Toissa kesänä kasvatin yhden pennun, ja kaksi suoraa kohtaamista kaksi haaveria. Kova ja täysin turha jälki työ.
Nykyisin siis puolustan ja puutun kovasanaisesti, jos aihetta on.Ok. Minut on tosiaan yllättänyt tämä asia ja on ollut hauskaa keskustella siitä.
Tosin luulen että jatkan tässä asiassa samoilla linjoilla kerran on hyväksi koettua ja opetan edelleen seuraavankin kärsivällisesti myös hihnassatapaamisiin samoin metodein. :).
Me olimme aikoinaan melkoinen sosiaalinen tiimi varsinkin viimeisen kanssa ja jos moikkasin naapureitanikin niin koirani heilautti myös häntäänsä ja oli melkoinen karavaanari kaikkien kaveri niin immeisten kuin koirienkin..taisimme olla yltiösosiaalisia..;)
Saas nähdä tuleeko syksyllä uusi vilkas pomppiva hermoja koetteleva foxi. Silloin on tarkoitus pentu tai nuorehko koira ottaa(mikäli sopiva tulee vastaan).
Sinänsä hauskaa ollut katsoa mitä sanot ja millaista koulutusta tuet kun omaat foxeja kuten minäkin. :)
Mukava monipuolinen rotu vai mitä?
Ja muille en tungettele kenenkään luo ja kysyn aina lupaa kuten ennenkin enkä jää tukkeeksi tielle.. hyviä jatkoja kaikille ja kiitos kivasta keskustelusta. Tehdään parhaamme ja mukavia hetkiä koirien kera. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Ok. Minut on tosiaan yllättänyt tämä asia ja on ollut hauskaa keskustella siitä.
Tosin luulen että jatkan tässä asiassa samoilla linjoilla kerran on hyväksi koettua ja opetan edelleen seuraavankin kärsivällisesti myös hihnassatapaamisiin samoin metodein. :).
Me olimme aikoinaan melkoinen sosiaalinen tiimi varsinkin viimeisen kanssa ja jos moikkasin naapureitanikin niin koirani heilautti myös häntäänsä ja oli melkoinen karavaanari kaikkien kaveri niin immeisten kuin koirienkin..taisimme olla yltiösosiaalisia..;)
Saas nähdä tuleeko syksyllä uusi vilkas pomppiva hermoja koetteleva foxi. Silloin on tarkoitus pentu tai nuorehko koira ottaa(mikäli sopiva tulee vastaan).
Sinänsä hauskaa ollut katsoa mitä sanot ja millaista koulutusta tuet kun omaat foxeja kuten minäkin. :)
Mukava monipuolinen rotu vai mitä?
Ja muille en tungettele kenenkään luo ja kysyn aina lupaa kuten ennenkin enkä jää tukkeeksi tielle.. hyviä jatkoja kaikille ja kiitos kivasta keskustelusta. Tehdään parhaamme ja mukavia hetkiä koirien kera."Mukava monipuolinen rotu vai mitä?"..juu hieman laiska parsonin jälkeen. Itse olen ottamassa lakelandinterrieriä, parsonia tai borderia. Parsonia tosi ikävä.
Lakeladissa on borderia ja foxia....tulisi molemma..heh. Borderi voisi olla hieman sosiaalisempi jne.(oletan) tosin saan kyllä sovitettua koiran kuin koiran, mutta kiinnostaa border
Pitäisi vielä katsella kasvattajia, mutta olen hieman laiska soittelemaan. Juu saa ilmoittautua, jos pentuja on..=D - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"Mukava monipuolinen rotu vai mitä?"..juu hieman laiska parsonin jälkeen. Itse olen ottamassa lakelandinterrieriä, parsonia tai borderia. Parsonia tosi ikävä.
Lakeladissa on borderia ja foxia....tulisi molemma..heh. Borderi voisi olla hieman sosiaalisempi jne.(oletan) tosin saan kyllä sovitettua koiran kuin koiran, mutta kiinnostaa border
Pitäisi vielä katsella kasvattajia, mutta olen hieman laiska soittelemaan. Juu saa ilmoittautua, jos pentuja on..=DPakko vielä vastata kun on mielirotuni kyseessä :)..
itselleni kolahtaa tuo foxi koska ne on monipuolisia sopii tokoon hakuun jms .hyviä motivoida, aloitteellisia ja avoimiasekä iloisia energiapommeja.
Parsoniin itse en vaihtaisi..vaikka onkin serkkurotu(hieman minusta totisempi/kovempi ehkä yksilöt jotka tulleet vastaan on ollut enemmän tuollaisia. Ja ulkonäkö ei niin tyylikäs minun makuuni.). Mutta ihan ok. Border on aikas pitkälti varmaan samantyyppinen avoin leikkisä luonne kuin foxit ja pehmeämpi kuin parson. Lakeland lienee hieman pidättyneempi. (Dandeista pidän myös (joita voisin itse aatella rinnalle vaikka koulutus voi olla haastavampaa jos haluaa edetä pidemmälle) mutta pitkäselkä arveluttava. Avoin ja mukava luonne kanssa.)
(Se on jännä että foxit on aateltu aluksi tyylikkäiksi näyttelylinjaisiksi ja parson käyttölinjaiseksi..joka on sitten muuntunut)
Itse pidän "humoristisista" avoimista sosiaalisista oppivaisista roduista jotka omaa sitä omaakin tahtoa mutta on mukana touhussa täpöllä. Toki minulla on kokemusta perheessämme/lähipiirissä olevista muistakin roduista isommista roduista ja mukavia rakkaita nekin mutta ei ihan näin "uniikkeja". ;) - bjhbjhbjhbjh
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Pakko vielä vastata kun on mielirotuni kyseessä :)..
itselleni kolahtaa tuo foxi koska ne on monipuolisia sopii tokoon hakuun jms .hyviä motivoida, aloitteellisia ja avoimiasekä iloisia energiapommeja.
Parsoniin itse en vaihtaisi..vaikka onkin serkkurotu(hieman minusta totisempi/kovempi ehkä yksilöt jotka tulleet vastaan on ollut enemmän tuollaisia. Ja ulkonäkö ei niin tyylikäs minun makuuni.). Mutta ihan ok. Border on aikas pitkälti varmaan samantyyppinen avoin leikkisä luonne kuin foxit ja pehmeämpi kuin parson. Lakeland lienee hieman pidättyneempi. (Dandeista pidän myös (joita voisin itse aatella rinnalle vaikka koulutus voi olla haastavampaa jos haluaa edetä pidemmälle) mutta pitkäselkä arveluttava. Avoin ja mukava luonne kanssa.)
(Se on jännä että foxit on aateltu aluksi tyylikkäiksi näyttelylinjaisiksi ja parson käyttölinjaiseksi..joka on sitten muuntunut)
Itse pidän "humoristisista" avoimista sosiaalisista oppivaisista roduista jotka omaa sitä omaakin tahtoa mutta on mukana touhussa täpöllä. Toki minulla on kokemusta perheessämme/lähipiirissä olevista muistakin roduista isommista roduista ja mukavia rakkaita nekin mutta ei ihan näin "uniikkeja". ;)Lisään vielä että omat foksini oli kyllä kaukana laiskasta(vertaan lähipiirini koiriin). :)
Tämä viimeisin oli käyttispuolelta ja meni kyllä loppuun asti pitkin lenkein . Ja moni erehtyi luulemaan nuoremmaksi mitä oli. Sporttimummoksi sitä kutsuttiin ja kuolikin vasta yli 15v. Ja aiempikin(omasi käyttistä että näyttelylinjaa) oli aina hiitolenkeillä mukana ilman ongelmia.
Tuota dandieta oon aatellut sitten kun eläkepäivät koittaa ja leppoista on kulku itsellänikin. ;)
Luulen että yksi syy miksi toisinaan haetaan fokseille uutta kotia on juuri tuo energisyys josta ei olla oltu tietoisia. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Lisään vielä että omat foksini oli kyllä kaukana laiskasta(vertaan lähipiirini koiriin). :)
Tämä viimeisin oli käyttispuolelta ja meni kyllä loppuun asti pitkin lenkein . Ja moni erehtyi luulemaan nuoremmaksi mitä oli. Sporttimummoksi sitä kutsuttiin ja kuolikin vasta yli 15v. Ja aiempikin(omasi käyttistä että näyttelylinjaa) oli aina hiitolenkeillä mukana ilman ongelmia.
Tuota dandieta oon aatellut sitten kun eläkepäivät koittaa ja leppoista on kulku itsellänikin. ;)
Luulen että yksi syy miksi toisinaan haetaan fokseille uutta kotia on juuri tuo energisyys josta ei olla oltu tietoisia.Jaa täytyy laittaa sk-foxi vielä "tarkkailulistalle" ja nyt tuli mieleen myös, että yksi puolituttu vissiin kasvattaa brassia. Onko tästä kokemusta?
- canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Pakko vielä vastata kun on mielirotuni kyseessä :)..
itselleni kolahtaa tuo foxi koska ne on monipuolisia sopii tokoon hakuun jms .hyviä motivoida, aloitteellisia ja avoimiasekä iloisia energiapommeja.
Parsoniin itse en vaihtaisi..vaikka onkin serkkurotu(hieman minusta totisempi/kovempi ehkä yksilöt jotka tulleet vastaan on ollut enemmän tuollaisia. Ja ulkonäkö ei niin tyylikäs minun makuuni.). Mutta ihan ok. Border on aikas pitkälti varmaan samantyyppinen avoin leikkisä luonne kuin foxit ja pehmeämpi kuin parson. Lakeland lienee hieman pidättyneempi. (Dandeista pidän myös (joita voisin itse aatella rinnalle vaikka koulutus voi olla haastavampaa jos haluaa edetä pidemmälle) mutta pitkäselkä arveluttava. Avoin ja mukava luonne kanssa.)
(Se on jännä että foxit on aateltu aluksi tyylikkäiksi näyttelylinjaisiksi ja parson käyttölinjaiseksi..joka on sitten muuntunut)
Itse pidän "humoristisista" avoimista sosiaalisista oppivaisista roduista jotka omaa sitä omaakin tahtoa mutta on mukana touhussa täpöllä. Toki minulla on kokemusta perheessämme/lähipiirissä olevista muistakin roduista isommista roduista ja mukavia rakkaita nekin mutta ei ihan näin "uniikkeja". ;)kiitos muuten tellilelli selvennyksestä, oli/on ihan tervetullutta. Jos tulee lisättävää niin laita . (yksipiste) ketjuun, kun tämäkin on venynyt ja hankala seurata...
Hankala, kun noita on niin paljon ja ei ole päässyt tutustumaan edes osaan.
"isommista roduista ja mukavia rakkaita nekin mutta ei ihan näin "uniikkeja"..älä jo muuta sano, itse olen ihan koukuttunut...ihme epeleitä.=O - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
Jaa täytyy laittaa sk-foxi vielä "tarkkailulistalle" ja nyt tuli mieleen myös, että yksi puolituttu vissiin kasvattaa brassia. Onko tästä kokemusta?
Brassista ei ole kokemusta kauheasti mutta sanoisin että sk-kettu kyllä tuntuisi sopivan sinulle paremmin eli energisyys motivoitavuus(varsinkin jos otat kodinvaihtajan joka on liian energinen joillekin voisi toimia sinulla vallan mainiosti). Brassi lienee pidättyvämpi ja jos taas siitä pitää niin voisi sopiakin virtaa siinäkin pitäisi olla mutta ei minusta niin energinen kuin kettu. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen rotu myös. Ja minun on paha sanoa kun en tunne kunnolla rotua käytännössä. Eli en voi sanoa oikein mitään tuosta rodusta.
Metsästätkö vai harrastatko eri lajeja? Ja onko sinulla ollut käyttiksiä?
Itselläni on ollut karkkareita harrastuksiin(toko agility haku) eli en metsästä...mutta sk-ketussa paljon hyviä linjoja tällä hetkellä.
(parempiakin kuin karkkareissa minusta..en sano loukatakseni ja tämä on vain minun näkemykseni)
(Jos metsästät niin patterdale lienee aikas hyvä kanssa uutena rotuna(ei fcl:n hyväksymä.) - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Brassista ei ole kokemusta kauheasti mutta sanoisin että sk-kettu kyllä tuntuisi sopivan sinulle paremmin eli energisyys motivoitavuus(varsinkin jos otat kodinvaihtajan joka on liian energinen joillekin voisi toimia sinulla vallan mainiosti). Brassi lienee pidättyvämpi ja jos taas siitä pitää niin voisi sopiakin virtaa siinäkin pitäisi olla mutta ei minusta niin energinen kuin kettu. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen rotu myös. Ja minun on paha sanoa kun en tunne kunnolla rotua käytännössä. Eli en voi sanoa oikein mitään tuosta rodusta.
Metsästätkö vai harrastatko eri lajeja? Ja onko sinulla ollut käyttiksiä?
Itselläni on ollut karkkareita harrastuksiin(toko agility haku) eli en metsästä...mutta sk-ketussa paljon hyviä linjoja tällä hetkellä.
(parempiakin kuin karkkareissa minusta..en sano loukatakseni ja tämä on vain minun näkemykseni)
(Jos metsästät niin patterdale lienee aikas hyvä kanssa uutena rotuna(ei fcl:n hyväksymä.)voi erkki noita riittää, mutta olihan miellyttävän näköinen tuo patterdale?
En enää metsästä, enkä harrasta muuta, kuin omille koirille ja omaksi iloksi. Käyn kuitenkin paljon maalla missä metsästetään. Serkut on kovia kettunarraajia ja koiraihmisiä L-suomessa.
En kyllä kaipaisi enää mitään ylivilkasta ja tai tempperamenttista rotua, kun tulee liikuttua aika paljon ja nähtyä ihmisiä ja koiria (lähinnä maalla)
Sellainen turha kimpoilu ja rähinä on aika rasittavaa, vaikka nämä koulutus juttuja onkin. Senkin ajan voi käyttää muuhun. 8v.kv-parsoni, kyllä oppi hyvin, mutta oli liikaa mielialaluonne. yli reaktiivisuus ei ole hyvä juttu
Tämä foxi on käynnyt toistakymmentä kertaa pesällä ja onnistuneesti. On hyvin riistaverisestä suvusta (linjaisesta kennelistä)
Ei näy muuten, kuin viedään luolalle niin sitten tapahtuu ja kun on ohi, niin muuttuu lässykkäkotikoiraksi,-hyväksi sellaiseksi.
En tiedä pentu vai kv -sinänsä ihan sama, mutta tuo patterdale näyttää mukavalta.... - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Brassista ei ole kokemusta kauheasti mutta sanoisin että sk-kettu kyllä tuntuisi sopivan sinulle paremmin eli energisyys motivoitavuus(varsinkin jos otat kodinvaihtajan joka on liian energinen joillekin voisi toimia sinulla vallan mainiosti). Brassi lienee pidättyvämpi ja jos taas siitä pitää niin voisi sopiakin virtaa siinäkin pitäisi olla mutta ei minusta niin energinen kuin kettu. Mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen rotu myös. Ja minun on paha sanoa kun en tunne kunnolla rotua käytännössä. Eli en voi sanoa oikein mitään tuosta rodusta.
Metsästätkö vai harrastatko eri lajeja? Ja onko sinulla ollut käyttiksiä?
Itselläni on ollut karkkareita harrastuksiin(toko agility haku) eli en metsästä...mutta sk-ketussa paljon hyviä linjoja tällä hetkellä.
(parempiakin kuin karkkareissa minusta..en sano loukatakseni ja tämä on vain minun näkemykseni)
(Jos metsästät niin patterdale lienee aikas hyvä kanssa uutena rotuna(ei fcl:n hyväksymä.)bjhbjhbjhbjh...osaatko muuten sanoa, että miten yleistä foxilla on "vapina". Tämä Karppinen tärisee ajoittain mutta säännöllisesti. Esim jos nukkuu selällään niin tärisee n.5sek välein? Sama jos istuu, niin tärisee ihan kuin pidättäisi tai olisi "horkkakuume". Etujalat tai koko kroppa? Ei ilmeisesti vaivaa tai oireile, mutta ihmettelen. Kasvattaja sanoi, että heidän koirilla se on normaalia..Onko miten yleistä ihan vain uteliaiusuudesta, kun tulee sitä hämmästeltyä.
- bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
bjhbjhbjhbjh...osaatko muuten sanoa, että miten yleistä foxilla on "vapina". Tämä Karppinen tärisee ajoittain mutta säännöllisesti. Esim jos nukkuu selällään niin tärisee n.5sek välein? Sama jos istuu, niin tärisee ihan kuin pidättäisi tai olisi "horkkakuume". Etujalat tai koko kroppa? Ei ilmeisesti vaivaa tai oireile, mutta ihmettelen. Kasvattaja sanoi, että heidän koirilla se on normaalia..Onko miten yleistä ihan vain uteliaiusuudesta, kun tulee sitä hämmästeltyä.
Vapinasta sanoisin että aikas normaalia se on fokseilla :)..sama juttu on myös vinttikoirilla..
Eli jos se on jonkin verran ok/normaalia. Mutta jos tärisee runsaasti niin voi olla hermorakennekysymys. Fokseilla hieman ollut hermorakennekysymyksiä ja stressialttiutta ja epilepsiaakin(mielestäni karkkareissa enemmän ja entisajan sukusiitoslinjoissa) Nykyään suuntaus on parempi kun jalostus on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi. Fokseilla on ollut varsinkin karkkareilla samoin kuin belggareilla samankaltaisia ongelmia hermorakenteen kanssa(Lohen geenitutkimus) Molemmat rodut on jalostettu eri tarkoitukseen mutta molemmat rodut on hyvin reaktiivisia ja energisiä ja siinä tulee yhtäläisyyksiä. Ja molemmissa roduissa ilmeni epilepsiaa.
Itse otan näyttelylinjaisen ja hieman rauhallisemmasta linjasta seuraavan foksini. Tiedän jo muutaman hyvän kasvattajan. Itse en rotua kasvata mutta seuraan paljon rodun tilannetta.
Itse en tosiaan metsästä. Ja foksit on mainioita harrastuksiin. :)
Sileäkarvaiset tuli suosituksi myöhemmin ja on pysynyt terveempänä. Samoin parsoni.
(Jälleen toitotan nämä on vain mutua en ole tehnyt tutkimusta asiasta ja en ole päivittänyt tietojani foksien sivuiltaja minun näkemykseni enkä halua puheillani loukata ketään ja voi sanoa oman näkemýksensä niin tulee kattavampaa.) - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Vapinasta sanoisin että aikas normaalia se on fokseilla :)..sama juttu on myös vinttikoirilla..
Eli jos se on jonkin verran ok/normaalia. Mutta jos tärisee runsaasti niin voi olla hermorakennekysymys. Fokseilla hieman ollut hermorakennekysymyksiä ja stressialttiutta ja epilepsiaakin(mielestäni karkkareissa enemmän ja entisajan sukusiitoslinjoissa) Nykyään suuntaus on parempi kun jalostus on muuttunut kokonaisvaltaisemmaksi. Fokseilla on ollut varsinkin karkkareilla samoin kuin belggareilla samankaltaisia ongelmia hermorakenteen kanssa(Lohen geenitutkimus) Molemmat rodut on jalostettu eri tarkoitukseen mutta molemmat rodut on hyvin reaktiivisia ja energisiä ja siinä tulee yhtäläisyyksiä. Ja molemmissa roduissa ilmeni epilepsiaa.
Itse otan näyttelylinjaisen ja hieman rauhallisemmasta linjasta seuraavan foksini. Tiedän jo muutaman hyvän kasvattajan. Itse en rotua kasvata mutta seuraan paljon rodun tilannetta.
Itse en tosiaan metsästä. Ja foksit on mainioita harrastuksiin. :)
Sileäkarvaiset tuli suosituksi myöhemmin ja on pysynyt terveempänä. Samoin parsoni.
(Jälleen toitotan nämä on vain mutua en ole tehnyt tutkimusta asiasta ja en ole päivittänyt tietojani foksien sivuiltaja minun näkemykseni enkä halua puheillani loukata ketään ja voi sanoa oman näkemýksensä niin tulee kattavampaa.)Kiitos infosta. tuon suuntaista ajattelinkin, hermoperäistä ilmeisesti. Se on hieman erillaista, kun varaa painoa istuessaa tai, jos rötköttää selällää. Kun jalasta ottaa kiinni ja hiljaa liikuttaa (takajalka makuulla) niin huomaa, että tietyissä kohdissa Väpinaa tai pikemminkin vaihtelevaa tärinää, joka ei ole siis tasaista. No koira voi hyvin, eikä vaikuta, sen elämään. Erikoista se on selällään kun makaa, niin sisään hengittäessä vain tapahtuu vapinaa, ja heti loppuu kun uloshengittää tai paussaa. Ei ole ihan pientä väpinää.
"Tiedän jo muutaman hyvän kasvattajan"...jos sk-niin voisi kiinnostaa. Kiinnostaisi näyttely jutskatkin koiranlla - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
Kiitos infosta. tuon suuntaista ajattelinkin, hermoperäistä ilmeisesti. Se on hieman erillaista, kun varaa painoa istuessaa tai, jos rötköttää selällää. Kun jalasta ottaa kiinni ja hiljaa liikuttaa (takajalka makuulla) niin huomaa, että tietyissä kohdissa Väpinaa tai pikemminkin vaihtelevaa tärinää, joka ei ole siis tasaista. No koira voi hyvin, eikä vaikuta, sen elämään. Erikoista se on selällään kun makaa, niin sisään hengittäessä vain tapahtuu vapinaa, ja heti loppuu kun uloshengittää tai paussaa. Ei ole ihan pientä väpinää.
"Tiedän jo muutaman hyvän kasvattajan"...jos sk-niin voisi kiinnostaa. Kiinnostaisi näyttely jutskatkin koiranllaHei jälleen. Yritin etsiä viime vuotista koiramme lehteä siinä oli uutisia kohdassa moninkertainen sileäkarvainen menestyjä(muistaisin että pärjäsi tokossa, agilityssa ja myös metsästyskokeissa ja oli mva) että kenen kasvatti oli..kettuterrieriyhdistyksen omilen sivujen valiogalleriasta en löytänyt tuota..mutta sivuilla on paljon tietoa ja kasvattajia..ja myös foorumi josta voi kysellä lisää..muistaisin että jostain luin että Wolfheart oli vuoden kasvattaja tällä kertaa.
Kohdassa vuoden kettuterrierit saa jo melkoisen hyvän kuvan millaista kasvattia mistäkin kennelistä tulee ja siellä myös eri vuosien vuoden kasvattaja palkinnon saajia. :)
http://www.foxterrier.fi/paasivu.htm - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Hei jälleen. Yritin etsiä viime vuotista koiramme lehteä siinä oli uutisia kohdassa moninkertainen sileäkarvainen menestyjä(muistaisin että pärjäsi tokossa, agilityssa ja myös metsästyskokeissa ja oli mva) että kenen kasvatti oli..kettuterrieriyhdistyksen omilen sivujen valiogalleriasta en löytänyt tuota..mutta sivuilla on paljon tietoa ja kasvattajia..ja myös foorumi josta voi kysellä lisää..muistaisin että jostain luin että Wolfheart oli vuoden kasvattaja tällä kertaa.
Kohdassa vuoden kettuterrierit saa jo melkoisen hyvän kuvan millaista kasvattia mistäkin kennelistä tulee ja siellä myös eri vuosien vuoden kasvattaja palkinnon saajia. :)
http://www.foxterrier.fi/paasivu.htmTällä foxilla on 10 kettu ajoa, josta "kolmekaatoa" pesään ja kaksi muuta, jotka "kaatoi suoraan pesään" ja toi pois...Ei mikään turha jamppa. Tämä riistaviettisyys ei näy missään asiassa lenkillä tai kotona, vaan ainoastaan kun vaikka pesälle mennään. On / Off koira tässä asiassa.
- bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
Tällä foxilla on 10 kettu ajoa, josta "kolmekaatoa" pesään ja kaksi muuta, jotka "kaatoi suoraan pesään" ja toi pois...Ei mikään turha jamppa. Tämä riistaviettisyys ei näy missään asiassa lenkillä tai kotona, vaan ainoastaan kun vaikka pesälle mennään. On / Off koira tässä asiassa.
Hyvä on riistavietti.. :)
Jälkimmäinen oli samansorttinen kun mentiin niin mentiin täpöllä ja kun ei ollut mitään niin rentoillaan ja koisitaan.
Foksit on siittäkin hyviä ainakin itse olen metsälenkeillä pitänyt koiriani vapaana huoletta..ja minusta on hienoa että koira viestii ympäristöään minulle ja näen asioita myös sen silmin kuka siellä on liikkunut. Olen luontoimmeinen ja ammun vain kameran kera ja aina en huomaa jälkiä ..mutta koira "kertoo".
Ainoa saalis mitä koirani minulle on tuonut on jäätynyt kala avannolta. ;) - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Hyvä on riistavietti.. :)
Jälkimmäinen oli samansorttinen kun mentiin niin mentiin täpöllä ja kun ei ollut mitään niin rentoillaan ja koisitaan.
Foksit on siittäkin hyviä ainakin itse olen metsälenkeillä pitänyt koiriani vapaana huoletta..ja minusta on hienoa että koira viestii ympäristöään minulle ja näen asioita myös sen silmin kuka siellä on liikkunut. Olen luontoimmeinen ja ammun vain kameran kera ja aina en huomaa jälkiä ..mutta koira "kertoo".
Ainoa saalis mitä koirani minulle on tuonut on jäätynyt kala avannolta. ;)juu vaihdoin minäkin aseet kameraan, mutta tuttujen kanssa käyn nyt pesillä, jos mahdollista...Aijemmin kun sain tämän epelin, niin hilppasi metsässä ketunpesään ja loput arvaat jne. Hieman yllätti, mutta nykyisin ei omin päin lähde, eikä hinkkaa itseään raatoihin, vaan tietenkin minun vaatekappaleeseen tai paikkaan jossa sohvalla istun kun ulkoa tullaan..heh. Pidän tätä kuitenkin tärkeänä riittinä ja leimaantumisena. En tiedä mitä todellisuudessa on.
Kontakti vaste oli olematon ja pitkään luulin, että koira on kuuro, kun ei reagoinnut edes pilliin. Nyt on koira muuttunut ihan käsittämättömästi, vaikkakin kiva oli jo alunpitäen. Tämä pistää harkitsemaan, että milloin ja minkä ottaa kaveriksi. Liikaa ei silti saa aikailla, kun voi mennä vaikeaksii.
Kyllä pienten koirien kanssa on ihan eri tivoli kuin suurempien -ihan eri maailma.
Tämä on yllättänyt rajusti. Selätin helposti "legendat" mutta ne ylläykset kuitenkin tuli ihan muualta kun mitä odotti.
Huomenna menen katsomaan taas sitä lakelandia (2v.uros). voi olla, että kuitenkin päädyn siihen borderiin ja pentuun.
Airis mietitytti kanssa, ja pitkään tappeli, että sain pois mielestä. Se on koira, jota olen ihaillut pikkupojasta asti... - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
juu vaihdoin minäkin aseet kameraan, mutta tuttujen kanssa käyn nyt pesillä, jos mahdollista...Aijemmin kun sain tämän epelin, niin hilppasi metsässä ketunpesään ja loput arvaat jne. Hieman yllätti, mutta nykyisin ei omin päin lähde, eikä hinkkaa itseään raatoihin, vaan tietenkin minun vaatekappaleeseen tai paikkaan jossa sohvalla istun kun ulkoa tullaan..heh. Pidän tätä kuitenkin tärkeänä riittinä ja leimaantumisena. En tiedä mitä todellisuudessa on.
Kontakti vaste oli olematon ja pitkään luulin, että koira on kuuro, kun ei reagoinnut edes pilliin. Nyt on koira muuttunut ihan käsittämättömästi, vaikkakin kiva oli jo alunpitäen. Tämä pistää harkitsemaan, että milloin ja minkä ottaa kaveriksi. Liikaa ei silti saa aikailla, kun voi mennä vaikeaksii.
Kyllä pienten koirien kanssa on ihan eri tivoli kuin suurempien -ihan eri maailma.
Tämä on yllättänyt rajusti. Selätin helposti "legendat" mutta ne ylläykset kuitenkin tuli ihan muualta kun mitä odotti.
Huomenna menen katsomaan taas sitä lakelandia (2v.uros). voi olla, että kuitenkin päädyn siihen borderiin ja pentuun.
Airis mietitytti kanssa, ja pitkään tappeli, että sain pois mielestä. Se on koira, jota olen ihaillut pikkupojasta asti..."Kontakti vaste oli olematon ja pitkään luulin, että koira on kuuro, kun ei reagoinnut edes pilliin."
Itse treenasin kontaktia paljon pentuaikaan(tokoilen) ja kontakti puolestaan oli hyvä vaikka uteliaisuus saattoi viedä hieman liian kauas minusta ellen käskyttänyt ajoissa. Mutta ei koskaan jättänyt minua vapaanaollessaan. Ja jos vinku mukana niin meni kuin paimenkoira ihan kiinni ilman seuraamiskäskyjä. Erittäin kiva metsälenkeillä ja pihassa vapaana ilman valvontaa. Ei lähtenyt pihasta yksinollessaankaan. :)
Ja ihan sama mitä touhusin koirani halusi tehdä samaa ;) jos istutin niin sekin oli"istuttanut" eli kaivoi montun, jos remppasin niin eikös tuonut puukkoa minulle, ja koolatessa nuppi taas siinä missä ei pitänyt, lapiohommissa kivet siirtyi sen kera myös.Eka koirani oli taas hyvä vahtimaan muksuja rannalla jos joku uppeluksiin eli sukelsi niin haukunta/hätääntyminen alkoi. Se on piirre mistä fokseissa pidän että on mukana kaikessa mitä tapahtuu.
Ekan koiran kanssa oli kaikki uudempaa(olin itsekin muksu tuolloin), eka oma koira ja kontakti joskus hakusissa mutta sekään ei jättänyt minua hiihtolenkeillä ja jos olimme mökillä niin tuli sanomaan että hän haluaa lähteä nyt kotiin ja jos emme laittaneet remmiin silloin niin ihan varmasti oli kotona ennen kuin me. Jäärempi tämä ykkönen (vaikka olihan meidän koulutuksessa puutteita ja ei osattu hyödyntää koirassa piilevää hyvää motivoitavuutta jo pennusta, kakkosen kanssa perehdyin koulutukseen ihan eri lailla)mutta mukava välkky luonne ja sosiaalinen myös;)
Isot koirat mikä meillä oli jotenkin aikuisempia ei tälläinen kakara ja touhukas kuten foksit. Ja oppii koirista todella paljon.
Yksilöerot on roduissa suuret ja omat foksini oli kuin yö ja päivä toisiinsa nähden. Tosin terhakkuus, uteliaisuus, avoimuus, sosiaalisuus, nokkeluus, ystävällisyys jne. oli samaa mutta siinä kun toinen oli auto ja pallo ja vesihullu sukelteluun asti niin toiselle riitti kahlaaminen ja tv:n luontoohjelmien katselu, toinen tykkäsi erityisesti isoista koirista ja toinen pienistä jne..hauskoja yksilölisiä eroja paljon
Onnea sinulle rodun valintaan. :)
Miksi et päätyisi airikseen jos se on ollut haaveesi jo pitkään..airis on suht rauhallinen vaikka on isompi. :) - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"Kontakti vaste oli olematon ja pitkään luulin, että koira on kuuro, kun ei reagoinnut edes pilliin."
Itse treenasin kontaktia paljon pentuaikaan(tokoilen) ja kontakti puolestaan oli hyvä vaikka uteliaisuus saattoi viedä hieman liian kauas minusta ellen käskyttänyt ajoissa. Mutta ei koskaan jättänyt minua vapaanaollessaan. Ja jos vinku mukana niin meni kuin paimenkoira ihan kiinni ilman seuraamiskäskyjä. Erittäin kiva metsälenkeillä ja pihassa vapaana ilman valvontaa. Ei lähtenyt pihasta yksinollessaankaan. :)
Ja ihan sama mitä touhusin koirani halusi tehdä samaa ;) jos istutin niin sekin oli"istuttanut" eli kaivoi montun, jos remppasin niin eikös tuonut puukkoa minulle, ja koolatessa nuppi taas siinä missä ei pitänyt, lapiohommissa kivet siirtyi sen kera myös.Eka koirani oli taas hyvä vahtimaan muksuja rannalla jos joku uppeluksiin eli sukelsi niin haukunta/hätääntyminen alkoi. Se on piirre mistä fokseissa pidän että on mukana kaikessa mitä tapahtuu.
Ekan koiran kanssa oli kaikki uudempaa(olin itsekin muksu tuolloin), eka oma koira ja kontakti joskus hakusissa mutta sekään ei jättänyt minua hiihtolenkeillä ja jos olimme mökillä niin tuli sanomaan että hän haluaa lähteä nyt kotiin ja jos emme laittaneet remmiin silloin niin ihan varmasti oli kotona ennen kuin me. Jäärempi tämä ykkönen (vaikka olihan meidän koulutuksessa puutteita ja ei osattu hyödyntää koirassa piilevää hyvää motivoitavuutta jo pennusta, kakkosen kanssa perehdyin koulutukseen ihan eri lailla)mutta mukava välkky luonne ja sosiaalinen myös;)
Isot koirat mikä meillä oli jotenkin aikuisempia ei tälläinen kakara ja touhukas kuten foksit. Ja oppii koirista todella paljon.
Yksilöerot on roduissa suuret ja omat foksini oli kuin yö ja päivä toisiinsa nähden. Tosin terhakkuus, uteliaisuus, avoimuus, sosiaalisuus, nokkeluus, ystävällisyys jne. oli samaa mutta siinä kun toinen oli auto ja pallo ja vesihullu sukelteluun asti niin toiselle riitti kahlaaminen ja tv:n luontoohjelmien katselu, toinen tykkäsi erityisesti isoista koirista ja toinen pienistä jne..hauskoja yksilölisiä eroja paljon
Onnea sinulle rodun valintaan. :)
Miksi et päätyisi airikseen jos se on ollut haaveesi jo pitkään..airis on suht rauhallinen vaikka on isompi. :)"Itse treenasin kontaktia"...tämä foxi tuli kv-koirana viime syksynä..siksi on pitänyt nollata ja tuunata uudestaan.
"Miksi et päätyisi airikseen "...juu borderi, airis tai irlanninterrieri..nämä on nyt "haarukoitu"..Tuo viimeisintä pitää vielä selvitellä, ja lähinnä luonnepuolta. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"Itse treenasin kontaktia"...tämä foxi tuli kv-koirana viime syksynä..siksi on pitänyt nollata ja tuunata uudestaan.
"Miksi et päätyisi airikseen "...juu borderi, airis tai irlanninterrieri..nämä on nyt "haarukoitu"..Tuo viimeisintä pitää vielä selvitellä, ja lähinnä luonnepuolta.Ahaa aikas uusi tuttavuus sinulla tämä foxi jos oikein ymmärsin ja toki aikaa menee silloin.. :)
Ootkos miettinyt vehnäterrieriä? Se voisi sopia myös sinulle. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Ahaa aikas uusi tuttavuus sinulla tämä foxi jos oikein ymmärsin ja toki aikaa menee silloin.. :)
Ootkos miettinyt vehnäterrieriä? Se voisi sopia myös sinulle.Juu uutta on koko terrierri. Kolme kv.tä kaksi parsonia ja tämä foxi.
Otin 8 ja 10v. piikinalta pois viime helmikuussa, mutta keväällä käärme pisti yhtä ja susi vei jouluna toisen. Eli ei yhtä vuottakaan terrierri kokemusta.
"Ootkos miettinyt "..huh onneksi tuo karva ei sovi paljon liikkuvalle. Vuoden ajat hieman rajaa säiden suhteen. Hankalaa ja työlästä, jos on useampi koira. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
Juu uutta on koko terrierri. Kolme kv.tä kaksi parsonia ja tämä foxi.
Otin 8 ja 10v. piikinalta pois viime helmikuussa, mutta keväällä käärme pisti yhtä ja susi vei jouluna toisen. Eli ei yhtä vuottakaan terrierri kokemusta.
"Ootkos miettinyt "..huh onneksi tuo karva ei sovi paljon liikkuvalle. Vuoden ajat hieman rajaa säiden suhteen. Hankalaa ja työlästä, jos on useampi koira.No mukavia koiria nuo terrierit on ja hienoa että otit koirat pois piikiltä. Minkä ikäinen foksisi on? Tarkentaisitko vielä :)
Sain käsityksen että olet hankkimassa uutta koiraa laumaasi..?
Vehniksen turkki on helppo leikata eikä nypittävä kuten karkkareilla. ja rauhallisempi ja ei niin tempperamentikas kuin parson ja foksit..aattelin kun puhuit airiksesta :)
Se on vielä fokseissa (myös parson)että kun ne on työkoirapohjaisia niin energia niissä piisaa ja on ns.pohjaton eli tekee pitkälti niin pitkän lenkin kuin isäntä vain haluaa ja voi mennä ns.ylikierroksille(silloin ei välttämättä huomaa että on liian pitkät lenkit) eli rauhallisempi tahti voisi olla hyvä. Katsoin tuossa aiemmin että teet pitkiä lenkkejä mutta toki foksit menee pienemmälläkin ja jos koirasi vanhemman puoleisia niin tahtia voi himmata jo senkin takia leppoisemmiksi.(Ettei ihan ala kolottamaan vanhan koiran jalkoja eli varsinkin tuolle 10v nyt 11v?) - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
No mukavia koiria nuo terrierit on ja hienoa että otit koirat pois piikiltä. Minkä ikäinen foksisi on? Tarkentaisitko vielä :)
Sain käsityksen että olet hankkimassa uutta koiraa laumaasi..?
Vehniksen turkki on helppo leikata eikä nypittävä kuten karkkareilla. ja rauhallisempi ja ei niin tempperamentikas kuin parson ja foksit..aattelin kun puhuit airiksesta :)
Se on vielä fokseissa (myös parson)että kun ne on työkoirapohjaisia niin energia niissä piisaa ja on ns.pohjaton eli tekee pitkälti niin pitkän lenkin kuin isäntä vain haluaa ja voi mennä ns.ylikierroksille(silloin ei välttämättä huomaa että on liian pitkät lenkit) eli rauhallisempi tahti voisi olla hyvä. Katsoin tuossa aiemmin että teet pitkiä lenkkejä mutta toki foksit menee pienemmälläkin ja jos koirasi vanhemman puoleisia niin tahtia voi himmata jo senkin takia leppoisemmiksi.(Ettei ihan ala kolottamaan vanhan koiran jalkoja eli varsinkin tuolle 10v nyt 11v?)"Sain käsityksen että olet hankkimassa uutta koiraa laumaasi..?"...en elä laumassa, enkä lauma säännöin...heheh (lempiaihe) Perheeseen tulee vain lisäkoira.
Parsonit saivat elää hyvän ja vaihde rikkaan aikajakson. Ex koti oli myös tyytyväinen. Iso ikävä, mutta puolensadan kv-kokemuksella alkaa sopeutumaan, vaikkakin kipeää tekeekin. Kiitollisena itsekkin, että sain enemmän kuin annoin.
Sain likat hyvin ryhtiin vaikka olivat iäkkäitä. Perusjutut 1-2vko. Oppimiseen ei ole ikä este. Huonoa tuuria, että menetin kummatkin 1/2v. sisään.
Foxi on 3v. uros ja nykyisin ehkä yksi parhaimmista mitä on ollut mitä tulee luonteeseen. Pääsin jyvällä "terrierrien" sielunelämästä.....
"pitkälti niin pitkän lenkin kuin isäntä vain haluaa ja voi mennä ns.ylikierroksille" tämä on niin tosi kuin voi olla. Oire on sama kuin tekemättömän. (ylienergisyys)
Tuolla topiikeissa olen niistä vaiheista jotain kertonut.
"Vehniksen turkki on helppo leikata eikä nypittävä kuten karkkareilla."..?? Katselin hätäisesti kuvia niin näytti pitkäturkkiselta. Voiko pitää "klanina"? Täytyy hieman perehtyä.
- Tötsö
Hienoja kannanottoja, kiitos niistä. Ehkä en olekkaan niin vieraantunut koirista kun luulin.
Tässä nyt mielestäni yksi hyväpoiminta ketjusta,liittyen koiran käyttäytymiseen:
"No yhden koiran kanssa nokikkain tuijotti tässä kerran, no eihän siitä mitään tullut, kun rähäkkä, kun ei toinen koirakaan millään muotoa osoittanut elekielellään, ettei ole uhka vaan tuijottaa tapittaa melkein nokat vastakkain"
Olisiko nyt ollut kuitenkin niin että ylläolevassa tarjolla oli haaste ja sitä kautta mylläkkä valmis,itse herkästi tulkitsisin asian niin ja mitotan myös toiminnot koirani kanssa niin.
Meilläpäin näkee mielenkiitoisia malleja koiran ulkoiluttamiseen, isoja paimenkoiria käytetään 3x3-5min talon kulmalla pisillä. Tavataan rappujen edessä ja oiken joukolla porukat päästää koiransa irti (vilkkaalle)pihalle ja jäävät jutustelemaan itse keskelle pihatietä. Yksi päästää kaksi koiraa irti rappuun ja käy avaamassa ulko-oven ja päästää koirat pihalle ja menee itse takaisin kämppäänsä, hakee sitten koirat pois kun sattuvat tulemaan ulko-ovelle pyörimään.
Pienet lapset sinkoilee koirien kanssa muutamalla jopa kolme kerralla ja mitään tietoa oikestaan mistään käyttäytymisistä ajavat vain päin muita,omin silmin tullut nähtyä pari kertaa esim sivustakulkeneen ihmisen (siis ilmankoiraa olevan) jalkaan kiinnitarrautumisia (monesti saattaa olla suojeluvietti).Eikä mitään reaktiota.
Vastakohtana sitten taas huippuun käytökseltään hioittuja nk taistelukoiria ja niitä muita joita täällä palstoilla ollaan kiellettäväksi vaadittu samoin kun esim aivan huippukäytöksset Gorgi ,pinseri ja Chihu. Toi Chihu on varsin mainio pakkaus kulkee omistajalla sivulla ja seuraa kontaktissa nätisti ohituksissa.
Totta on että on havaittavissa monesti pienet isot vastakkain asettelua. Mutta taasen se johtuu siitä että ei ymmäretä koiria. isot koirat ei välttämättä "ymmärrä" että lumipallon kokoinen ja värinen juttu joka syöksähtelee narussa on koira.Lisäksi osa hahmottaa ne leluiksi (pehmot kun on samaa kokoluokkaa).Suurin ongelma lienee kuitenkin se että isolla on ison leikit ja varsinkin tietyillä roduilla aika rajutkin.Pienet monesti peittää epävarmuuttaan tai omistajan sellaista rähisemällä.
Meillähän tosiaan on pikkaisen haasteellinen koira nyt työn alla, kodinvaihtaja jota on pursekeltu,sairastellu pitkän session ja pikkaisen arka lisäksi, maalta kaupunkiin muutto.
Pitkä tie on kuljettu ja valmis se ei vieläkään ole mutta jonkun asteista käytöksen paranemista on havaittavaissa. Kohtaamisissa käytetään kyllä niinkuin toisessa ketjussa kerroin matkanpäähän tiensivuun pysähtelyä, kääntöjä ja väistöjä tarvittaessa sitten pakotteita mutta EI ikinä nk voimatoimia mitä jotkut suosii ,niillä sitä hihnakäytöstä on saanut muokattua mitä nyt muutamaa takapakkia tullut noista kerrotuista kohtaamisongelmista.
Eli niin sanotusti yksikertaisesta asiasta ja sen opettamisesta on jouduttu tekemään aika vaikea kuten yllä mainittiin mistä syystä, allekirjoitan täysin.
Käytännössä siis kun jollain on huonosti käyttäytyvä remmirähijä niin mukavahan se on tehdä kaikkien koirista sellaisia eipä ole sitten heillä yksinäistä ongelman kanssa.
Mutta kieltämättä pitkä ja välillä hermojakoetteleva tie meillä,luottoa on että lopussa kiitos seisoo.- canis.familiaris
Kuri ja huolenpito pitää olla täysin tasapainossa. Kuri on yhtä tärkeä asia, kuin huolenpito, niistä oppii kummastakin ja tuo turvallisuuden tunnetta.
Kurissa ei saa elää, vaan kurinalaisena. Tähän tähtää tapakasvatus ja toivottun sekä hyväksytyn käytökseen asetetutu rajat...Tätähän se on. Kun mennään käytöksessä raja alueille, puututaan ja ohjataan. Kehutaan hyvästä ja ohjataan huonoa. Nykyisin kuri on vain kirosana. Ei ihminen voi ymmärtää kuria, jos sitä ei ole ollut.
Ketä ymmärtää mitä on näiden tasapaino pärjää aika pitkälle. Liiallisesta ja vääränlaisesta kurista koira tulee varautuneeksi tai araksi. Liiallisesta huomiosta tulee rasavilli ja huonosti hallittava ja käytöksinen koira.
Kuri on siis keskeyttävää ja ohjaavaa, jos se on oikein annettu.
"Meillähän tosiaan on pikkaisen haasteellinen koira nyt työn alla,"..onnistuu, kun koira alkaa luottamaan. Luottamus on suurempi, kuin ärsykevetoinen reaktio käytös. Tätä luottamusta pitää rakentaa oikein ja kannustavasti. Kun se on saavutettu, sitä ei mikään horjuta. Oma esimerkki ja oikeudenmukaisuus, niin siitä se lähtee. - Tötsö
canis.familiaris kirjoitti:
Kuri ja huolenpito pitää olla täysin tasapainossa. Kuri on yhtä tärkeä asia, kuin huolenpito, niistä oppii kummastakin ja tuo turvallisuuden tunnetta.
Kurissa ei saa elää, vaan kurinalaisena. Tähän tähtää tapakasvatus ja toivottun sekä hyväksytyn käytökseen asetetutu rajat...Tätähän se on. Kun mennään käytöksessä raja alueille, puututaan ja ohjataan. Kehutaan hyvästä ja ohjataan huonoa. Nykyisin kuri on vain kirosana. Ei ihminen voi ymmärtää kuria, jos sitä ei ole ollut.
Ketä ymmärtää mitä on näiden tasapaino pärjää aika pitkälle. Liiallisesta ja vääränlaisesta kurista koira tulee varautuneeksi tai araksi. Liiallisesta huomiosta tulee rasavilli ja huonosti hallittava ja käytöksinen koira.
Kuri on siis keskeyttävää ja ohjaavaa, jos se on oikein annettu.
"Meillähän tosiaan on pikkaisen haasteellinen koira nyt työn alla,"..onnistuu, kun koira alkaa luottamaan. Luottamus on suurempi, kuin ärsykevetoinen reaktio käytös. Tätä luottamusta pitää rakentaa oikein ja kannustavasti. Kun se on saavutettu, sitä ei mikään horjuta. Oma esimerkki ja oikeudenmukaisuus, niin siitä se lähtee.Kiitokset kommenteista vahvistui oma käsitys siitä miten edetä.
Luottamuksen saavuttaminen on ollut välilä aika haasteellista eikä vähiten sen johdosta että ensimmäisen 4 kk aikana jota koira meillä oli, 9 kpl eläinlääkäri käyntejä joista suurin osa vielä melko kivuliaita.
Koiran leikkimään "opettamiseen" meni muuten aikaa n 3 kk, ennen kuin luotti että lelut on sen ja niillä saa touhuta, samoi ruokailun kanssa saman verran meni oikeastaan aikaa että että oppi sen että ruoka tulee kyllä.
Hyvää Loppiasta kaikille.
- Maalaisjärki OHOI!
Höpö höpö. Jos kaksi koirantaluttajaa tulee vastakkain ja alkavat jutella keskenään, kyllä saa koirat päästää tutustumaan toisiinsa vaikka kuinka ovat hihnassa. Sehän on normaali sosiaalinen tilanne ja koiran on PAKKO OPPIA OLEMAAN SOSIAALINEN MYÖS HIHNASSA! Kaikki sosiaaliset tilanteet, jotka eteen tulee, on osattava käsitellä. Hihnassa on vaan vaadittava koiralta rauhallisuutta, ettei rupea riehumaan remmejä solmuun.
- canis.familiaris
Ei kai se itse kohtaaminen ole pointti, vaan miten ja koska. Koututetusta ja kouluttamattomasta koirasta, ja tämä jälkimmäinen on nykyisin se huomattava enemmistö, joka myös määrittää sen että miksi pitäisi kohdata, koska on suurempi mahdollisuus huonoon kokemukseen kuin hyvään. Tää on tätä nykypäivänä..
- Koi_ruus123
Miten niin koiran on pakko olla sosiaalinen myös hihnassa? Jos koira saa vapaana ollessaan leikkiä tarpeeksi muiden koirien kanssa, miksi sen pitäisi tavata hihnassa muita?
"Kaikki sosiaaliset tilanteet, jotka eteen tulee, on osattava käsitellä. Hihnassa on vaan vaadittava koiralta rauhallisuutta, ettei rupea riehumaan remmejä solmuun."
Mielestäni sen tilanteen, että toinen koira tulee vastaan, voi käsitellä niin että mennään rauhallisesti ohi. Esim. oma koirani on niin vilkas, että hihnat ovat taatusti solmussa -> seuraa sähläystä ja koiratkin saattavat tässä rytäkässä hermostua. Omistajat eivät hallitse tilannetta, kun kaikki ovat tiellä yhtenä mylläkkänä. Olen ratkaissut koirani sähläämisen kohtaamisissa siis niin, että en anna sen haistella ollenkaan. Näin koiran ei tarvitse vetää kierroksia jo nähdessään toisen koiran, että pääsisiköhän tuon luo tällä kertaa vai ei. Eli: koirat kyllä SAA päästää haistelemaan (jos kysyy luvan), mutta ei ole PAKKO.
Lisäksi, kuten jo aiemmin on mainittu, monet koirat, joita annoin koirani haistella pentuna, meinasivatkin käydä sen päälle, vaikka niiden omistajat olivat minua hanakampia antaa koiransa haistella. Koska minulla on huonoja kokemuksia, pelaan varman päälle ja olen ottanut sen linjan, että hihnassa ei haistella. En halua riskeerata oman koirani terveyttä ja sitä, että kaikki koulutus menee hukkaan.
Toki kuitenkin minulta saa lenkillä kysyä saavatko koirat haistella. Kunhan vastapuoli ei oikeasti päästä koiraansa luokse kysymättä. - Vilkkaan omistaja
Koi_ruus123 kirjoitti:
Miten niin koiran on pakko olla sosiaalinen myös hihnassa? Jos koira saa vapaana ollessaan leikkiä tarpeeksi muiden koirien kanssa, miksi sen pitäisi tavata hihnassa muita?
"Kaikki sosiaaliset tilanteet, jotka eteen tulee, on osattava käsitellä. Hihnassa on vaan vaadittava koiralta rauhallisuutta, ettei rupea riehumaan remmejä solmuun."
Mielestäni sen tilanteen, että toinen koira tulee vastaan, voi käsitellä niin että mennään rauhallisesti ohi. Esim. oma koirani on niin vilkas, että hihnat ovat taatusti solmussa -> seuraa sähläystä ja koiratkin saattavat tässä rytäkässä hermostua. Omistajat eivät hallitse tilannetta, kun kaikki ovat tiellä yhtenä mylläkkänä. Olen ratkaissut koirani sähläämisen kohtaamisissa siis niin, että en anna sen haistella ollenkaan. Näin koiran ei tarvitse vetää kierroksia jo nähdessään toisen koiran, että pääsisiköhän tuon luo tällä kertaa vai ei. Eli: koirat kyllä SAA päästää haistelemaan (jos kysyy luvan), mutta ei ole PAKKO.
Lisäksi, kuten jo aiemmin on mainittu, monet koirat, joita annoin koirani haistella pentuna, meinasivatkin käydä sen päälle, vaikka niiden omistajat olivat minua hanakampia antaa koiransa haistella. Koska minulla on huonoja kokemuksia, pelaan varman päälle ja olen ottanut sen linjan, että hihnassa ei haistella. En halua riskeerata oman koirani terveyttä ja sitä, että kaikki koulutus menee hukkaan.
Toki kuitenkin minulta saa lenkillä kysyä saavatko koirat haistella. Kunhan vastapuoli ei oikeasti päästä koiraansa luokse kysymättä.Ilmeisesti tässä ketjussa nyt kinastelee kahdenlaisten koirien omistajat, ne joilla on kokemusta rauhallisista koirista ja ne joilla on kokemusta ylivilkkaasta koirasta. Ylivilkkaan koiran kanssa on taatusti hankalampaa saada siitä edes jokseenkin hyvin käyttäytyvä koira, sillä kun se pääsee käymään kierroksilla ja innostumaan, niin sitä on tosi, tosi vaikea saada taas kuuntelemaan ja tottelemaan.
Puhutaan paljon myös kouluttamattomista koirista, joita tosiaankin on, mutta on myös näitä adhd -tapauksia joita kyllä koulutetaan, mutta eipä sitä aina ulospäin huomaa kun se koira vaan säheltää...
Sulla kuten myös itselläni ja monilla tutuillani on myös kokemusta siitä, että omaa pentua on varsin puretettu aikuisilla koirilla. Kyllä oli itsellekin suuri yllätys, että juuri ne joiden koirat oli taipuvaisia käymään toisen päälle, tulivat mun ja koirani luo "tekemään tuttavuutta" ja "tervehtimään" silloin kun se oli pentu. Ei mitään varoitusta siitä, että heidän koiransa olisi taipuvainen puremaan, tultiin vain luokse ja päästettiin se oma koira joko irti tai flexissä käymään pennun kimppuun.
Sen jälkeen aloin itse varoa ja vältellä kaikkia vastaan tulevia koiria, ja ehkäpä suhtautua vähän epäluuloisestikin, kun ei voi koskaan tietää... Oma koirahan tietenkin sitten aistii sen minusta, että minä katson vastaantulijoita vähän sillä mielin, että mitähän se aikoo, joten se ehkä saattaa laukaista jotain epätoivottavaa käytöstä mun koirassa, kun se tietää että minä en luota vastaantulijaan.
Sitten kun oma nuori koira alkaa uskoa, että tiellä kävellään riehumatta minun vieressä tulipa vastaan vaikka itse Kerberos manalan porteilta, niin silloin aina joku tulee ja sanoo "antaa tervehtiä" ja tuo vain koiransa omani nokan eteen vaikka minä sanon että "ei muuten anneta" ja tämä aiheuttaa aina sen, että otetaan takapakkia ja koirani alkaa kuikuilla kaikkien perään, että "saako tuota mennä tervehtimään, entä tuota...?"
On tässä ketjussa varmaan myös kahdenlaisia omistajia kinastelemassa, niitä jotka omaa pitkän kokemuksen koirista ja niitä joilla on vain vähän kokemusta, kuten minä. Sitten sellaisen pitkän kokemuksen omaavan on ehkä vaikea ymmärtää miten se voi olla jollekin niin hankalaa saada se oma koira tottelemaan, varsinkin jos toinen ihminen on vielä luontainen auktoriteetti ja toinen sellainen, jolla ei auktoriteettia luonnostaan ole, kuten minä.
Mulla siis on henk. koht. tilanne, että olen ihminen jolla ei luonnostaan ole auktoriteettia joten joudun opettelemaan sitä. Koirista ja niiden kouluttamisesta minulla ei myöskään ole vielä paljon kokemusta, joten tämä on tältäkin osin opettelua minulle. Sitten vielä kaiken päälle minulle sattui ammattikouluttajankin arvion mukaan keskivertoa hankalampi ylivilkas koira.... Että melko turhauttavaa sähellystä tämä välillä on, mutta kun jotain edistystä tapahtuu niin ehkä se pienikin asia tuntuu sitten siltä, kuin olis jonnekin Mount Everestin huipulle kiivennyt. - canis.familiaris
Vilkkaan omistaja kirjoitti:
Ilmeisesti tässä ketjussa nyt kinastelee kahdenlaisten koirien omistajat, ne joilla on kokemusta rauhallisista koirista ja ne joilla on kokemusta ylivilkkaasta koirasta. Ylivilkkaan koiran kanssa on taatusti hankalampaa saada siitä edes jokseenkin hyvin käyttäytyvä koira, sillä kun se pääsee käymään kierroksilla ja innostumaan, niin sitä on tosi, tosi vaikea saada taas kuuntelemaan ja tottelemaan.
Puhutaan paljon myös kouluttamattomista koirista, joita tosiaankin on, mutta on myös näitä adhd -tapauksia joita kyllä koulutetaan, mutta eipä sitä aina ulospäin huomaa kun se koira vaan säheltää...
Sulla kuten myös itselläni ja monilla tutuillani on myös kokemusta siitä, että omaa pentua on varsin puretettu aikuisilla koirilla. Kyllä oli itsellekin suuri yllätys, että juuri ne joiden koirat oli taipuvaisia käymään toisen päälle, tulivat mun ja koirani luo "tekemään tuttavuutta" ja "tervehtimään" silloin kun se oli pentu. Ei mitään varoitusta siitä, että heidän koiransa olisi taipuvainen puremaan, tultiin vain luokse ja päästettiin se oma koira joko irti tai flexissä käymään pennun kimppuun.
Sen jälkeen aloin itse varoa ja vältellä kaikkia vastaan tulevia koiria, ja ehkäpä suhtautua vähän epäluuloisestikin, kun ei voi koskaan tietää... Oma koirahan tietenkin sitten aistii sen minusta, että minä katson vastaantulijoita vähän sillä mielin, että mitähän se aikoo, joten se ehkä saattaa laukaista jotain epätoivottavaa käytöstä mun koirassa, kun se tietää että minä en luota vastaantulijaan.
Sitten kun oma nuori koira alkaa uskoa, että tiellä kävellään riehumatta minun vieressä tulipa vastaan vaikka itse Kerberos manalan porteilta, niin silloin aina joku tulee ja sanoo "antaa tervehtiä" ja tuo vain koiransa omani nokan eteen vaikka minä sanon että "ei muuten anneta" ja tämä aiheuttaa aina sen, että otetaan takapakkia ja koirani alkaa kuikuilla kaikkien perään, että "saako tuota mennä tervehtimään, entä tuota...?"
On tässä ketjussa varmaan myös kahdenlaisia omistajia kinastelemassa, niitä jotka omaa pitkän kokemuksen koirista ja niitä joilla on vain vähän kokemusta, kuten minä. Sitten sellaisen pitkän kokemuksen omaavan on ehkä vaikea ymmärtää miten se voi olla jollekin niin hankalaa saada se oma koira tottelemaan, varsinkin jos toinen ihminen on vielä luontainen auktoriteetti ja toinen sellainen, jolla ei auktoriteettia luonnostaan ole, kuten minä.
Mulla siis on henk. koht. tilanne, että olen ihminen jolla ei luonnostaan ole auktoriteettia joten joudun opettelemaan sitä. Koirista ja niiden kouluttamisesta minulla ei myöskään ole vielä paljon kokemusta, joten tämä on tältäkin osin opettelua minulle. Sitten vielä kaiken päälle minulle sattui ammattikouluttajankin arvion mukaan keskivertoa hankalampi ylivilkas koira.... Että melko turhauttavaa sähellystä tämä välillä on, mutta kun jotain edistystä tapahtuu niin ehkä se pienikin asia tuntuu sitten siltä, kuin olis jonnekin Mount Everestin huipulle kiivennyt.Asiallista sanaa. Se tietenkin on selvä, että se käyttöominaisuus koiralla pitää vastata käyttö tarkoitusta, siltikin voi tulla yksilö, joka on poikkeuksellisen ylivilkas.
Siihen ei auktoriteetti auta, vaan asiaa pitää kokeilla purkaa pitkän kaavan kautta.
Koirasta ja sen tarkoituksesta riippuen jotain yleisiä asioita, voi kukin kohdallaan tehdä. Näitä voisi olla mm.
- Ravinnon sopivuus ja energiamäärän kotrolointi
- Vitamiinitasot (B), sekä kalaöljy (rauhoittavava vaikutus)
- Harjoitteet. ruokailun, ulkoilun jne. yhteydessä. Kaikessa, missä on jokin odotusvaihe. Tätä aikaa säätämällä saadaan malttia opetettua koiralle.
- Seuraamalla mikä ärsyke saa koiran eniten kiihtymään jne.
- Seuraamalla koiran riittävää lepoa ja sen laatua, että koira ei pääse ylikierroksille, tämä jos jokin, on paha paikka huomata ja korjata.
- aisteja kuormittavaa liikuntaa, joista parhaita on kaupungissa ja ruukissa kävely. Tämä väsyttää todella tehokkaasti.
Sellainen ympäristö, mikä ruokkii vain näköaistia tai missä riittää niihin kiihokkeita pitää pohtia vaihtoehtoja tai kontrolointi mahdollisuutta.....
Auktoriteetti on hyvä, mutta määrätietoisuus ja hyvä tahtotila (saavuttaa asia tai haluttu tila) on vilä tärkeämpi. - Vilkkaan omistaja
canis.familiaris kirjoitti:
Asiallista sanaa. Se tietenkin on selvä, että se käyttöominaisuus koiralla pitää vastata käyttö tarkoitusta, siltikin voi tulla yksilö, joka on poikkeuksellisen ylivilkas.
Siihen ei auktoriteetti auta, vaan asiaa pitää kokeilla purkaa pitkän kaavan kautta.
Koirasta ja sen tarkoituksesta riippuen jotain yleisiä asioita, voi kukin kohdallaan tehdä. Näitä voisi olla mm.
- Ravinnon sopivuus ja energiamäärän kotrolointi
- Vitamiinitasot (B), sekä kalaöljy (rauhoittavava vaikutus)
- Harjoitteet. ruokailun, ulkoilun jne. yhteydessä. Kaikessa, missä on jokin odotusvaihe. Tätä aikaa säätämällä saadaan malttia opetettua koiralle.
- Seuraamalla mikä ärsyke saa koiran eniten kiihtymään jne.
- Seuraamalla koiran riittävää lepoa ja sen laatua, että koira ei pääse ylikierroksille, tämä jos jokin, on paha paikka huomata ja korjata.
- aisteja kuormittavaa liikuntaa, joista parhaita on kaupungissa ja ruukissa kävely. Tämä väsyttää todella tehokkaasti.
Sellainen ympäristö, mikä ruokkii vain näköaistia tai missä riittää niihin kiihokkeita pitää pohtia vaihtoehtoja tai kontrolointi mahdollisuutta.....
Auktoriteetti on hyvä, mutta määrätietoisuus ja hyvä tahtotila (saavuttaa asia tai haluttu tila) on vilä tärkeämpi.Oman koirani oli tarkoitus olla ihan vain lenkkikaveri ja ns. seurakoira, eli sen kummempaa käyttötarkoitusta sillä ei ollut alunperin. On se kyllä meikäläisen lenkittäjänä asiansa ajanutkin ja oikein mukava seuralainen on, mutta omat ongelmansa tämän paketin mukana tuli... :)
Pitääpä tutkailla tuota ruokkimispuolta tarkemmin. Nyt se syö koirannappuloita jotka on "laihisruokaa", kun pulskistuu herkästi ja on kyllä tosi vähäruokainen, mutta ehkä tuokaan sapuska ei ole sille sopiva, joten voisin kokeilla jotain muuta, ja ainakin tuota kalaöljyä, kun olen itsekin lukenut, että adhd -lapsiinkin tepsii, niin miksipä ei sitten koiraan.
Me tehdäänkin lenkkejä keskustassa, sillä se oli kouluttajankin neuvo tähän, mutta virtaa sillä tuntuu riittävän. Kotona se kyllä osaa rentoutuakin ja nukkuu rauhassa pitkät tovit. Oli se tosin yhdessä vaiheessa sellainenkin, että kulki koko ajan perässä ja oli jotenkin täpinöissään sisälläkin. Ehkä sillekin ikä alkaa tuoda jotain rauhoittumista, sillä se on nyt lähes 2,5 -vuotias ja jos muistelen sitä millainen se oli vuosi sitten, niin edistystä on tapahtunut.
Eniten tuntuu kuitenki olevan opettelemistä itsellä, että huomaisin aina milloin se alkaa innostua jostain liikaa, sillä joskus saattaa mennä itseltä ohi eleet. Myös itsellä on opettelemista siinä, että miten sitten hoitaa tilanteen ja miten saa pidettyä oman pään kasassa, eikä ala säheltää siinä koiran mukana... Eiköhän tämä tästä ajan kanssa ala suttaantumaan.
Joskus vain tuntuu että joittenkin, joilla on ollut koiria ja osaavat niitä kouluttaa ja ehkä koiratkin olleet normaaleja, on vaikea ymmärtää että aina ei ole omastakaan laiskuudesta kiinni, jos koira vain sählää. Myös joittenkin tuntuu olevan hankala ymmärtää sitä, että osalla koirista sen käytännön pitää olla aika mustavalkoista, eli jos tahtoo ettei se hyökkäile ja kisko toisten luo lenkillä koskaan, niin silloin ei voi mennä tekemään tuttavuutta tien päällä koskaan. No on onneksi sunkin ja molossin kaltaisia, jotka ymmärtää tuon. - canis.familiaris
Vilkkaan omistaja kirjoitti:
Oman koirani oli tarkoitus olla ihan vain lenkkikaveri ja ns. seurakoira, eli sen kummempaa käyttötarkoitusta sillä ei ollut alunperin. On se kyllä meikäläisen lenkittäjänä asiansa ajanutkin ja oikein mukava seuralainen on, mutta omat ongelmansa tämän paketin mukana tuli... :)
Pitääpä tutkailla tuota ruokkimispuolta tarkemmin. Nyt se syö koirannappuloita jotka on "laihisruokaa", kun pulskistuu herkästi ja on kyllä tosi vähäruokainen, mutta ehkä tuokaan sapuska ei ole sille sopiva, joten voisin kokeilla jotain muuta, ja ainakin tuota kalaöljyä, kun olen itsekin lukenut, että adhd -lapsiinkin tepsii, niin miksipä ei sitten koiraan.
Me tehdäänkin lenkkejä keskustassa, sillä se oli kouluttajankin neuvo tähän, mutta virtaa sillä tuntuu riittävän. Kotona se kyllä osaa rentoutuakin ja nukkuu rauhassa pitkät tovit. Oli se tosin yhdessä vaiheessa sellainenkin, että kulki koko ajan perässä ja oli jotenkin täpinöissään sisälläkin. Ehkä sillekin ikä alkaa tuoda jotain rauhoittumista, sillä se on nyt lähes 2,5 -vuotias ja jos muistelen sitä millainen se oli vuosi sitten, niin edistystä on tapahtunut.
Eniten tuntuu kuitenki olevan opettelemistä itsellä, että huomaisin aina milloin se alkaa innostua jostain liikaa, sillä joskus saattaa mennä itseltä ohi eleet. Myös itsellä on opettelemista siinä, että miten sitten hoitaa tilanteen ja miten saa pidettyä oman pään kasassa, eikä ala säheltää siinä koiran mukana... Eiköhän tämä tästä ajan kanssa ala suttaantumaan.
Joskus vain tuntuu että joittenkin, joilla on ollut koiria ja osaavat niitä kouluttaa ja ehkä koiratkin olleet normaaleja, on vaikea ymmärtää että aina ei ole omastakaan laiskuudesta kiinni, jos koira vain sählää. Myös joittenkin tuntuu olevan hankala ymmärtää sitä, että osalla koirista sen käytännön pitää olla aika mustavalkoista, eli jos tahtoo ettei se hyökkäile ja kisko toisten luo lenkillä koskaan, niin silloin ei voi mennä tekemään tuttavuutta tien päällä koskaan. No on onneksi sunkin ja molossin kaltaisia, jotka ymmärtää tuon.Kysy seuraavan kerran kun käytte ell. niin b-vitamiini lisästä ja sen merkityksistä. Se olisi ainakin kuurina aikas tärkeä kokeilla. Joskus nimittäin koiran ravinnon imeytyminen ja sitä kautta mm. vitamiinien hyödyntäminen jää tai voi jäädä vajaaksi tai puutteelliseksi....Ei ole iso juttu kokeilla ja näin saa haarukoitua pois syitä ja seurauksia.
- Vilkkaan omistaja
canis.familiaris kirjoitti:
Kysy seuraavan kerran kun käytte ell. niin b-vitamiini lisästä ja sen merkityksistä. Se olisi ainakin kuurina aikas tärkeä kokeilla. Joskus nimittäin koiran ravinnon imeytyminen ja sitä kautta mm. vitamiinien hyödyntäminen jää tai voi jäädä vajaaksi tai puutteelliseksi....Ei ole iso juttu kokeilla ja näin saa haarukoitua pois syitä ja seurauksia.
Pitääpä kysyä, kiitos neuvosta. :)
- KoiraHarrastus
Maalaisjärki OHOI! Kerrankin joku selväjärkinen:) Olen säännöllisen epäsäännöllisesti täällä ja joka päivä monta kertaa lenkillä koirani kanssa ja samaa voin todeta molemmissa ympyröissä - niin virtuaalisti täällä kuin lenkillä ulkona - maalaisjärki puuttuu! Jokainen vastaa omasta koirastaan piste. Haistelu hihnassa on normaalia piste. Ja vielä loppuun asia joka ärsyttää joka ikinen kerta: koiraa ei voi inhimillistää - älä siis yritä kertoa miltä koirasta tuntuu, tai mitä koira ajattelee. Sinä olet ihminen. Sinä et tiedä. Et voi tietää sitäkään luuleeko koirasi toista koiraa pehmoleluksi kun se on niin pieni...:)))))))))))) Äly hoi älä jätä.
- Koi_ruus123
KoiraHarrastus kirjoitti:
Maalaisjärki OHOI! Kerrankin joku selväjärkinen:) Olen säännöllisen epäsäännöllisesti täällä ja joka päivä monta kertaa lenkillä koirani kanssa ja samaa voin todeta molemmissa ympyröissä - niin virtuaalisti täällä kuin lenkillä ulkona - maalaisjärki puuttuu! Jokainen vastaa omasta koirastaan piste. Haistelu hihnassa on normaalia piste. Ja vielä loppuun asia joka ärsyttää joka ikinen kerta: koiraa ei voi inhimillistää - älä siis yritä kertoa miltä koirasta tuntuu, tai mitä koira ajattelee. Sinä olet ihminen. Sinä et tiedä. Et voi tietää sitäkään luuleeko koirasi toista koiraa pehmoleluksi kun se on niin pieni...:)))))))))))) Äly hoi älä jätä.
"Jokainen vastaa omasta koirastaan piste. Haistelu hihnassa on normaalia piste."
Minä vastaan omasta koirastani ja jos minusta sille on parasta, ettei se haistele muita hihnassa. Asia on näin ja piste. Minä tunnen parhaiten oman koirani. Täällä voi kyllä kinastella, mutta on kohteliasta ottaa myös muiden mielipiteet huomioon, koska koiria on erilaisia ja niiden koulutuksessa toimivat erilaiset konstit. Itse ainakin hyväksyn sen, että muut antavat koiriensa haistella hihnassa: ihan sama miten muut tekevät, kunhan kysyvät ensin minulta ennenkuin tuovat koiransa luoksemme. Minä teen näin ja tehkööt muut miten haluavat. En täysin ymmärrä, miksi jotkut tekevät niin, mutta se on heidän asiansa.
Oma koirani peri vilkkautensa emoltaan ja sen kanssa on tehty asian eteen todella paljon töitä. Kasvattajakin sanoi, että koira on harvinaisen vilkas tämän rodun edustajaksi ja että koira on haasteellinen. Haasteellinen koira ei aina ole aggressiivinen ja esimerkiksi kodinvaihtaja. Olemme tehneet lukemattomia katsekontaktiharjoituksia, ohitusharjoittelua koirallisten kavereiden kanssa, rauhoittumisharjoituksia ja keskittymiskykyä lisääviä tehtäviä jne. Koira tarvitsee erityisen paljon liikuntaa ja aivotyötä. Sellaisen, jolla on aina ollut rauhallisia koiria, on varmasti vaikea käsittää, miten paljon töitä tällaisen asian eteen voi joutua tekemään. Pitää myös lisätä tähän, että koira syö laadukasta nappulaa (lisänä lohiöljyä), raakaa lihaa jne.
Olemme kuitenkin edistyneet todella paljon lähtötilanteesta ja siksi harmittaakin, kun jotkut pilaavat ohitusharjoittelun: kerroin jo aiemmin tytöstä, joka ei hallinnut isoa koiraa ja se pääsi koirani kimppuun rähisemään. Metsässä myös joskus tulee vastaan irtiolevia koiria, joiden omistajat tulevat pitkän matkan päässä. Jotkut näistä koirista ovat tulleet rähisemään, osa on halunnut vain leikkiä. - Tötsö
KoiraHarrastus kirjoitti:
Maalaisjärki OHOI! Kerrankin joku selväjärkinen:) Olen säännöllisen epäsäännöllisesti täällä ja joka päivä monta kertaa lenkillä koirani kanssa ja samaa voin todeta molemmissa ympyröissä - niin virtuaalisti täällä kuin lenkillä ulkona - maalaisjärki puuttuu! Jokainen vastaa omasta koirastaan piste. Haistelu hihnassa on normaalia piste. Ja vielä loppuun asia joka ärsyttää joka ikinen kerta: koiraa ei voi inhimillistää - älä siis yritä kertoa miltä koirasta tuntuu, tai mitä koira ajattelee. Sinä olet ihminen. Sinä et tiedä. Et voi tietää sitäkään luuleeko koirasi toista koiraa pehmoleluksi kun se on niin pieni...:)))))))))))) Äly hoi älä jätä.
Tuo loppulauseesi oli varmaan tarkoitettu minulle.
Et sitten sattunut huomaamaan sitaatteja sanan ymmärtää ympärillä.
Myös tuo pehmoleluksi hamhmottaminen on ollut iän ja ajan väittelyn kohde, sitä ei kuitenkaan missään ole pystytty kiistämään etteikö näin olis päin vastoin Monessakin luontosarjassa ja kirjoissakin siihen on viitattu. Varsinkin kun puhutaan jostain looks like pehmolelun käytöstä nouto-opetukseen tätä kautta myös koiran näköisen pehmolelun käyttö riehumisleikeissä assosioi pienempää koiraan,eikös?
Käytännössä sen lelu "luulon" rakentaa siis ihan tahtomattaan itse "ongelmalliselle"tms koiralle "rajuilla" pehmolelu leikeillä,toisin sanoen vahvistetaan siis jotain käytösmoodia.
Itse olen ns vanhan kansan kaveri ja en osaa varmaankaan pukea kaikkea sanoiksi näppäimistöllä.
Meillä koira on aina ollut koira ja se se tulee olemaankin.
- Tötsö
Itse alleviivaisin sanaa SAA päästää. Eli jos toinen ei halua niin sitä omaa ei PIDÄ päästää tutustumaan.
Olisi melko upeaa jos kunnoitettaisi ohjaajan tekemiä päätöksiä,eikä harjoitettaisi omatoimisia väkisin tutustuttamisia.
Sen toisen koiran tilannettahan ei voi tietää ellei kysy,syyhän voi olla mikä vaan teveydestä koulutuksen kautta tapaan ettei ohjaaja halua kontaktia.
Lisäksi ainakin itsellä vaikuttaa juurikin C.F,n mainitsemat syyt kielteiseen suhtautumiseen remmitutustumisiin.
Noita kohtaamisia olisi ohjaajien syytä ensin harjoitella ja miettiä vaikka ilman koiraa, en tiedä itse mitään katastrofalisempaa ohituksessa kuin se että pitää omaa koiraa vasemmalla ja toinen tunkee samaan "väliin" tai se että vastaan tulija päästää omansa surffaamaan puolelta toiselle tai pitää omansa oikealla jolloin väkisin tulee tilanne että välissä ei ole kuin yksi ihminen jos sitäkään.
Varsinkin sitten kun vielä annetaan oman tuijotella ja hyökkiä kohti onpa hienoa.
Eilen taas lenkillä kohtaamisessa yksi täysin raivo tuli vastaan,hyökki ja raivos pitkältä ja ohjaaja ei tehnyt mitään tilanteen haltuun saamisksi ei edes kieltänyt. Samoin toinen joka kelataluttimenpäässä istu keskellä tietä ärisemässä ja poukkoilemassa ohjaajan taas ollessa tekemättä mitään, jostain syystä ei tullut mieleen tuo tutustuttaminen!
Jos itse jään juttelemaan tosen koirakon kanssa komennan oman ohjattavani vasemmalle sivulle istumaan tai kelistä riippuen maahan.- canis.familiaris
Juuri näin. Ensin pitää pennulle antaa tapakasvatus sisä- ja ulkokäytökseen. Sitten voi, jos on tarve. (jos)
Ei koira itsestään mitään käytösmalleja opi, miten voisikaan. Minusta molossi sanoi yllä jo sen olellisimman
Ei koira pyri, ja intoile koira/ihmiskohtaamisiin, ellei siitä ole positiivisia kokemuksia...ne on yleensä tullut huomaamatta pentuaikana, ja myöhemmin koira ei välttämättä ymmärrä miksi se vanhampana ei ole sallittua ja tähän tulee sitten helposti lisäefektejä kuten haukkumista ja tempoilua. Koirahan vain pyrkii toteuttamaan sitä mitä on pentuna saanut (oppinut) Se on sitä huomaamatonta loogisenepäloogista..heh...toisinkin voi toimia.
Jos koira elää tässä ja nyt, niin se ei päde sen ohjaajaan. Kaikki pentuaikainen tapakasvatus ja koulutus pitäisi tähdätä tulevaan, ei siihen hetkeen. Näin ollaan sen nopeaa kehitystä edellä, eikä laahata perässä tai olla "siinä hetkessä"
Lainaan:
"Eli jos ei koskaan pääse,niin koiralle ei tule missään vaiheessa (jos toki muut asiat on kunnossa) mennä.Se ei tunne edes mielenkiintoa.Jos taas välillä pääsee,niin mielikuva on siitä päässä.Se taas saattaa tehdä sen,että koira saattaa(varsinkin jos vähän heikommin muuten handuissa) jossain tilanteessa ottaa/saada sen mielikuvan,että on tervehtinyt muita.Vaikka joku tilanne esim.vapaana laukaista sen"...ei ole, ei tule tarvetta on se pointti.
Esim oma spk 5kk ikäisenä eikä edes myöhemmin halunnut "seukkailla" muiden koirien kanssa kun muutaman kerran hihnalenkillä pysähdyttiin sanaa vaihtamaan. Se tehtiin ihan muussa yhteydessä ja aikana. Sitä ei juuri kiinnosta muut koirat tai seura. (kasvatus ja luonne kysymys)
Esim ne jotka käy koirapuistoissa, niin siinäkin on selkeä rytmi. Meno sinne -> siellä olo (seukkailu) -> ja paluu!
- järkyttävää
Onko sulla itellä tapana pysähtyä jokasen vastaantulevan ihmisen kohdalla ja kysyä et voitasko rupatella hetki?
Eix olis aika rasittavaa.
Älkää hyvät ihmiset ängetkö niitä koirianne hihnassa toisten koirien luo. (Ihan oikeesti aiheutatte usein mieliharmia ja vaaratilanteita etenkin flexi-ihmiset jotka jo pitkältä vaan antavat lisää narua eikä niitten omistajien ääntä ees kuule vaik ne kyselis et saako tul haisteleen ja siinä vaihees ku ite havaittee tilanteen ja karjuu pois ni se flexipiski on yleensä jo melki oman koiran iholla ja ettei se pääse ihol ni sitä si joutuu suojelee omaa koiraansa ja se ei si välttämättä ookkaan enää niin kivaa, sen jälkeen oppii varmaan ainakin se taluttaja ettei päästä koiraansa toisen lähelle.
Koirien sosiaalistaminen tapahtuu aina niiden ollessa vapaana.
Koirankoulutuksen perusoppi, kannattaa käydä josain koirakoulussa oppimassa perusasiat. - canis.familiaris
Flexi on koiramaailman syöpä. Täysin turha kapistus, joka aiheuttaa harmia.
Ensin koira pitäisi osata kävellä aisllisesti ja totella kävelyyn liittyvät käskyt, niin ehkä sitten sitä härpäkettä voisi jossain tapauksessa käyttää, kuten esim.metsässä taajamissa.
Flexissä häviää se loppukin mahdollisus ja tuntuma, millä koiraa halitaan, jos ei ole hyvin käskyvälitteisesti toimiva koira.
Flexi ja koirapuisto on ....aunuksesta ja syvältä.- bjhbjhbjhbjh
fleksistä olen samaa mieltä varsinkin pyörätiellä(vaikka remmi ei ole se jolla hallitaan koiria vaikka useimmat niin tekeekin eli kiskoo koiraa remmistä milloin minnekin ja opetetaan koira remmin kiristymiseen jolloin oppii remmirähjäksi jne.)
mutta koirapuistot toimii jos katsoo että on tasapainoisia koiria ja osaa eleet ja osaa kouluttaa koiraansa. Ja pitää huolen säännöistä. :)
Itse olen saanut paljon mukavia kokemuksia koirani kanssa mutta tarkkana olen aina toki ollut. Molemmat olemme viihtyneet ja jopa saaneet muutaman mukavan lenkkikaverinkin sieltä. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
fleksistä olen samaa mieltä varsinkin pyörätiellä(vaikka remmi ei ole se jolla hallitaan koiria vaikka useimmat niin tekeekin eli kiskoo koiraa remmistä milloin minnekin ja opetetaan koira remmin kiristymiseen jolloin oppii remmirähjäksi jne.)
mutta koirapuistot toimii jos katsoo että on tasapainoisia koiria ja osaa eleet ja osaa kouluttaa koiraansa. Ja pitää huolen säännöistä. :)
Itse olen saanut paljon mukavia kokemuksia koirani kanssa mutta tarkkana olen aina toki ollut. Molemmat olemme viihtyneet ja jopa saaneet muutaman mukavan lenkkikaverinkin sieltä."mutta koirapuistot"...jeps. Neuvostoliitto ja kommunismi myös toimisi, jos...."Ja pitää huolen säännöistä"..ei toteudu ikävä kyllä. Ajatus on hyvä ja kaupungissa lähes ainoa tapa pitää koiraa vapaana ja tutustuttaa muihin, mutta kun ongelmat ja asenne on tänäpäivänä mitä on niin...En näe, en ymmärrä mikä siellä niin kivaa on. Varmasti omistajilla on kiva pitää toisilleen seuraa ja jubailla ajankuluksi.
Koirien kivasta en tiedä, mutta aitauksesta ja koiran käytöksestä siellä vähän enemmän....No kukin tavallaan ja valintakysymys. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"mutta koirapuistot"...jeps. Neuvostoliitto ja kommunismi myös toimisi, jos...."Ja pitää huolen säännöistä"..ei toteudu ikävä kyllä. Ajatus on hyvä ja kaupungissa lähes ainoa tapa pitää koiraa vapaana ja tutustuttaa muihin, mutta kun ongelmat ja asenne on tänäpäivänä mitä on niin...En näe, en ymmärrä mikä siellä niin kivaa on. Varmasti omistajilla on kiva pitää toisilleen seuraa ja jubailla ajankuluksi.
Koirien kivasta en tiedä, mutta aitauksesta ja koiran käytöksestä siellä vähän enemmän....No kukin tavallaan ja valintakysymys."mutta koirapuistot"...jeps. Neuvostoliitto ja kommunismi myös toimisi, jos...."Ja pitää huolen säännöistä"..ei toteudu ikävä kyllä.
Samaa mieltä eli erittäin tarkkana pitää olla. :)
"En näe, en ymmärrä mikä siellä niin kivaa on. Varmasti omistajilla on kiva pitää toisilleen seuraa ja jubailla ajankuluksi."
Ja riippuu varmasti myös koirasta miten siellä viihtyy..me taisimme olla niitä ylisosiaalisia tappauksia.ja koiruuteni oli karavaanari kaikkien kaveri. ;)
Ja kun paljon kävimme niin tunsin jo immeiset ja koirat ennalta että tiesin kannattaako poiketa. Meillä oli tapana kolmen koiranomistajan kanssa mennä aina tiettyyn aikaan kohtaamaan porukalla ja koiramme touhusi huoletta. Hyvää stooria ja huumoria ja koirakavalkaadissamme oli luotettavia koiria isoja ja pieniä. Näitä jutteluja kaipaa vieläkin. :)
hyvää seurustelua koiralle ja minulle sehän se on parhaimmillaan noissa koirapuistoissa. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"mutta koirapuistot"...jeps. Neuvostoliitto ja kommunismi myös toimisi, jos...."Ja pitää huolen säännöistä"..ei toteudu ikävä kyllä.
Samaa mieltä eli erittäin tarkkana pitää olla. :)
"En näe, en ymmärrä mikä siellä niin kivaa on. Varmasti omistajilla on kiva pitää toisilleen seuraa ja jubailla ajankuluksi."
Ja riippuu varmasti myös koirasta miten siellä viihtyy..me taisimme olla niitä ylisosiaalisia tappauksia.ja koiruuteni oli karavaanari kaikkien kaveri. ;)
Ja kun paljon kävimme niin tunsin jo immeiset ja koirat ennalta että tiesin kannattaako poiketa. Meillä oli tapana kolmen koiranomistajan kanssa mennä aina tiettyyn aikaan kohtaamaan porukalla ja koiramme touhusi huoletta. Hyvää stooria ja huumoria ja koirakavalkaadissamme oli luotettavia koiria isoja ja pieniä. Näitä jutteluja kaipaa vieläkin. :)
hyvää seurustelua koiralle ja minulle sehän se on parhaimmillaan noissa koirapuistoissa."Ja riippuu varmasti myös koirasta miten siellä viihtyy"..koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää, harvoin toteuu. Jos ajattelet riskin ja hyödyn suhdetta, niin? ...ei kuitenkaan koiralle mitenkään välttämätön asia -omistajalle useimmin.
"Ja kun paljon kävimme niin tunsin jo immeiset ja koirat ennalta "...tätä se on parhaimmillaan tai pitäisi, mutta siinäkin vain n.1-2krt/vko.
En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
Ovat olleet lisäksi sen verran tärkeitä, että mitään rulettia en niiden kanssa viitsi pelata. Pääsääntö onkin niin koirapuistossa kuin muissakin kohtaamisissa, että koira on siihen valmis koulutuksen ja ohjauksen osalta. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"Ja riippuu varmasti myös koirasta miten siellä viihtyy"..koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää, harvoin toteuu. Jos ajattelet riskin ja hyödyn suhdetta, niin? ...ei kuitenkaan koiralle mitenkään välttämätön asia -omistajalle useimmin.
"Ja kun paljon kävimme niin tunsin jo immeiset ja koirat ennalta "...tätä se on parhaimmillaan tai pitäisi, mutta siinäkin vain n.1-2krt/vko.
En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
Ovat olleet lisäksi sen verran tärkeitä, että mitään rulettia en niiden kanssa viitsi pelata. Pääsääntö onkin niin koirapuistossa kuin muissakin kohtaamisissa, että koira on siihen valmis koulutuksen ja ohjauksen osalta."koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää,"
Samaa mieltä ehdottomasti. Ja kaikkien ei toivoisi koiriaan puistoon tuovan ja itse tarkkailen varsinkin uusien koirien kohtaamista hyvin tarkkaan ja ennemmin menen pois kuin otan riskiä. Koskaan ei onneksi käynyt huonosti sillä olen hyvin suojeleva laumani suhteen ja toki samalla katson aina että muillakin hyvin. Molemminpuolinen kauppa ei rulettia :)
"En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
"
Minä taas painotan sosiaalisuutta ja viihdyn hyvin seurassa kuten koiranikin(sellainen koira kuin omistaja pitää pitkälti paikkansa ;) ). Toki välttämättömyys se ei ole mutta meille oli plussaa ja mielenkiintoa kaiken muun treenien ja metsälenkkien lisäksi. Minusta eri lajien kuuluu olla omiensakin kanssa ihminen ei pysty korvaamaan ihan kaikkea kun puhutaan eri lajeista. Mutta pääasia että viihtyy ja jos ei niin ok. Kukin tavallaan :)
Ja kuten sanoin luotettavia tuttuja oli nuo koirat joita tapailtiin niin vaaraa ei piillyt. - Koirapuistoista
canis.familiaris kirjoitti:
"Ja riippuu varmasti myös koirasta miten siellä viihtyy"..koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää, harvoin toteuu. Jos ajattelet riskin ja hyödyn suhdetta, niin? ...ei kuitenkaan koiralle mitenkään välttämätön asia -omistajalle useimmin.
"Ja kun paljon kävimme niin tunsin jo immeiset ja koirat ennalta "...tätä se on parhaimmillaan tai pitäisi, mutta siinäkin vain n.1-2krt/vko.
En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
Ovat olleet lisäksi sen verran tärkeitä, että mitään rulettia en niiden kanssa viitsi pelata. Pääsääntö onkin niin koirapuistossa kuin muissakin kohtaamisissa, että koira on siihen valmis koulutuksen ja ohjauksen osalta.Mitäpä mieltä olet sellaisesta, kun ihmiset antaa koiriensa jahdata (en tarkoita leikkisää takaa-ajamista), köyriä ja alistaa muita koiria puistossa puuttumatta siihen ollenkaan?
Oma koira sai yhdessä vaiheessa melkoista höykytystä osakseen, kun on pehmyt ja alistuva, ehkä vähän arkakin luonteeltaan. Nyt se pärjää naaraitten kanssa ja kilttejen urosten, mutta dominoivemmat urokset tahtoo sitä edelleen ajattaa, jos puistossa käydään.
Se myös on itse alkanut köyriä ja alistaa pentuja, mitä ei ole aiemmin tehnyt (lieneekö iästä kyse, kun on jo reilu kaksi vuotias uros). Itse menen väliin, jos alkaa nylkyttää jotain pentua ja vien pois tilanteesta ja pidän aloillaan sen aikaa että rauhoittuu.. Teenkö väärin?
En paljoa käy koirapuistoissa, ja edellisistä käynneistä on jo aikaa juuri siksi, kun oli tympeä katsoa, kun muut koirat liiskasivat porukalla omaani maahan, eikä se saanut suurin piirtein hetken rauhaa ja kukaan ei puuttunut siihen.. Eikä itsekään oikein uskalla mennä komentelemaan vieraita koiria, kun ei tiedä yltyykö se sitten tappeluksi joko koirien välillä, tai käykö vieras koira minun kimppuun tai pahimmillaan joku koiranomistajista... :/
Koirani on kuitenkin sosiaalinen ja tykkää toisten seurasta. Asumme kaupungilla ja koirallani ei ole ketään koirakavereita, ja minusta tuntuu että sen päälle tekee hyvää päästä välillä oman lajin seuraan, joten siksi olen taas käynyt välillä koirapuistossa. Se on ehkä vähän rauhoittanut sen käytöstä lenkillä, kun se kyllä muuten osaa kulkea tosi hyvin taluttimessa, mutta kiskoo toisia koiria kohti toisinaan ja on liian kiinnostunut vastaantulijoista. Nyt kun ollaan taas välillä puistoiltu, olen huomannut ettei sillä ole tarvetta yrittää mennä lenkillä vastaan tulevien koirien luo, ja se saattaa jopa kääntää katseensa pois niistä ja alkaa mukamas haistelemaan tienlaitaa tai jotain vastaavaa, kun aiemmin on vain tuijottanut.
Minustakin koirapuistot on vähän ikäviä paikkoja kun sinne välillä tuodaan sellaisia koiria, joita ei oikeastaan pitäis ja ihmiset antaa niiden höykyttää muita. Sitten taas jos siellä on leikkisiä ja kivoja koiria, joilla ei ole tarvetta alistaa toisia, niin se on koiralle tosi mukavaakin. Se kai olisi ihanne jos voisi mennä tutulla porukalla sinne, ja tietäis millaisia toiset koirat on, mutta kun aina ei ole mahdollisuutta tuohonkaan. - canis.familiaris
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää,"
Samaa mieltä ehdottomasti. Ja kaikkien ei toivoisi koiriaan puistoon tuovan ja itse tarkkailen varsinkin uusien koirien kohtaamista hyvin tarkkaan ja ennemmin menen pois kuin otan riskiä. Koskaan ei onneksi käynyt huonosti sillä olen hyvin suojeleva laumani suhteen ja toki samalla katson aina että muillakin hyvin. Molemminpuolinen kauppa ei rulettia :)
"En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
"
Minä taas painotan sosiaalisuutta ja viihdyn hyvin seurassa kuten koiranikin(sellainen koira kuin omistaja pitää pitkälti paikkansa ;) ). Toki välttämättömyys se ei ole mutta meille oli plussaa ja mielenkiintoa kaiken muun treenien ja metsälenkkien lisäksi. Minusta eri lajien kuuluu olla omiensakin kanssa ihminen ei pysty korvaamaan ihan kaikkea kun puhutaan eri lajeista. Mutta pääasia että viihtyy ja jos ei niin ok. Kukin tavallaan :)
Ja kuten sanoin luotettavia tuttuja oli nuo koirat joita tapailtiin niin vaaraa ei piillyt.heh, en tiedä ymmärräkö väärin, mutta minä olen hyvin sosiaalinen ja koirani pärjää myös missä vain. Kaupungista - erämaahan ja siltä väliltä. Kysehän on kiinnostuksesta ja sen kohdentamisella -ei erakko meiningistä.
Esim. näyttelyitä tai aikanaan PK-puolella siitä oli vain etua, että koiraa kiinnosti vain tekeminen eikä muut toissijaiset ärsykkeet. (pääsääntöisesti) - canis.familiaris
Koirapuistoista kirjoitti:
Mitäpä mieltä olet sellaisesta, kun ihmiset antaa koiriensa jahdata (en tarkoita leikkisää takaa-ajamista), köyriä ja alistaa muita koiria puistossa puuttumatta siihen ollenkaan?
Oma koira sai yhdessä vaiheessa melkoista höykytystä osakseen, kun on pehmyt ja alistuva, ehkä vähän arkakin luonteeltaan. Nyt se pärjää naaraitten kanssa ja kilttejen urosten, mutta dominoivemmat urokset tahtoo sitä edelleen ajattaa, jos puistossa käydään.
Se myös on itse alkanut köyriä ja alistaa pentuja, mitä ei ole aiemmin tehnyt (lieneekö iästä kyse, kun on jo reilu kaksi vuotias uros). Itse menen väliin, jos alkaa nylkyttää jotain pentua ja vien pois tilanteesta ja pidän aloillaan sen aikaa että rauhoittuu.. Teenkö väärin?
En paljoa käy koirapuistoissa, ja edellisistä käynneistä on jo aikaa juuri siksi, kun oli tympeä katsoa, kun muut koirat liiskasivat porukalla omaani maahan, eikä se saanut suurin piirtein hetken rauhaa ja kukaan ei puuttunut siihen.. Eikä itsekään oikein uskalla mennä komentelemaan vieraita koiria, kun ei tiedä yltyykö se sitten tappeluksi joko koirien välillä, tai käykö vieras koira minun kimppuun tai pahimmillaan joku koiranomistajista... :/
Koirani on kuitenkin sosiaalinen ja tykkää toisten seurasta. Asumme kaupungilla ja koirallani ei ole ketään koirakavereita, ja minusta tuntuu että sen päälle tekee hyvää päästä välillä oman lajin seuraan, joten siksi olen taas käynyt välillä koirapuistossa. Se on ehkä vähän rauhoittanut sen käytöstä lenkillä, kun se kyllä muuten osaa kulkea tosi hyvin taluttimessa, mutta kiskoo toisia koiria kohti toisinaan ja on liian kiinnostunut vastaantulijoista. Nyt kun ollaan taas välillä puistoiltu, olen huomannut ettei sillä ole tarvetta yrittää mennä lenkillä vastaan tulevien koirien luo, ja se saattaa jopa kääntää katseensa pois niistä ja alkaa mukamas haistelemaan tienlaitaa tai jotain vastaavaa, kun aiemmin on vain tuijottanut.
Minustakin koirapuistot on vähän ikäviä paikkoja kun sinne välillä tuodaan sellaisia koiria, joita ei oikeastaan pitäis ja ihmiset antaa niiden höykyttää muita. Sitten taas jos siellä on leikkisiä ja kivoja koiria, joilla ei ole tarvetta alistaa toisia, niin se on koiralle tosi mukavaakin. Se kai olisi ihanne jos voisi mennä tutulla porukalla sinne, ja tietäis millaisia toiset koirat on, mutta kun aina ei ole mahdollisuutta tuohonkaan."Mitäpä mieltä olet sellaisesta,"..jos minultat kysyt, niin koirapuisto on laiskan ihmisen paikka. Poikkeuksena ylempänä oleva "tutut" ja epäsäännöllisyys.
Tapaamiset on kiva järjestää tai pitää paikassa, missä se voi tapahtua ilman muuttuvia tekijöitä, (vieraat koirat) kuten yhteiset metsälenkin ymv., joissa on ihan mukava myös vaihtaa samalla sanaa jne..koira kentät ymv. Siellä ei keijot urpole
Ajatus on edelleenkin hyvä. (koirapuisto) - Koirapuistoista
canis.familiaris kirjoitti:
"Mitäpä mieltä olet sellaisesta,"..jos minultat kysyt, niin koirapuisto on laiskan ihmisen paikka. Poikkeuksena ylempänä oleva "tutut" ja epäsäännöllisyys.
Tapaamiset on kiva järjestää tai pitää paikassa, missä se voi tapahtua ilman muuttuvia tekijöitä, (vieraat koirat) kuten yhteiset metsälenkin ymv., joissa on ihan mukava myös vaihtaa samalla sanaa jne..koira kentät ymv. Siellä ei keijot urpole
Ajatus on edelleenkin hyvä. (koirapuisto)No en kävisi kyllä koirapuistoissa, jos olis muu mahdollisuus antaa oman koiran olla oman lajinsa kanssa tekemisissä, tai jos se olis sellainen ettei kaipais muitten koirien seuraa, mutta kun tämä selvästi kaipaa. En minä kyllä siellä puistossa usein käy, ja monesti menen silloin kun siellä ei muita ole, että koira saa juosta irtaallaankin välillä.
Sitä lähinnä mietin, kun tuntuu että ihmisillä on sellainen asenne siellä että antaa koirien selvitellä itse välinsä, eikä mitenkään komenna tai puutu siihen jos oma koiransa nylkyttää tai kiusaa toista koiraa. Itse en pidä sitä hyvänä, että annetaan "urostella" ja pullistella liikaa, kun eikö sen pitäis kuitenkin olla ihmisen joka sanoo aina mikä on sallittua ja mikä ei? Tarviiko koirat sillä tavalla "vapaa-aikaa"? Tuo vertautuu vähän siihen, kun jotkut on sitä mieltä että koira on remmilenkillä "vapaalla" ja saa mennä siksakkia pitkin tietä, kiskoa ja nuuhkia ja tehdä suurin piirtein mitä lystää.
Kerrankin sinne tuli joku vanha mummo vanhan terrierimummon kanssa, ja se koira ei nauttinut olostaan yhtään. Seisoi vain paikallaan ja sen kimppuun oli tulossa koko koiralauma mikä siellä oli, isoja nuoria koiria ja se pieni terrierimummo haukkui ja murisi, eikä uskaltanut ottaa yhtään askelta. No mummeli onneksi otti ja lähti pois sieltä koirineen aika äkkiä. Itselle tuli vaan mieleen, että se terrieri oli saanut "selvitellä välejään" vissiin aika monta kertaa, ja jäänyt aina toiseksi, eikä kukaan ollut sitä auttanut ja puuttunut tilanteeseen.
Siksi siis kysyn teidän kokeneempien koira-ihmisten mielipidettä, että pitääkö koirille antaa mahdollisuus tuohon alistamiskäytökseen keskenään, vai teenkö väärin kun puutun omani tekemisiin, jos yrittää alistaa toisia? - canis.familiaris
Koirapuistoista kirjoitti:
No en kävisi kyllä koirapuistoissa, jos olis muu mahdollisuus antaa oman koiran olla oman lajinsa kanssa tekemisissä, tai jos se olis sellainen ettei kaipais muitten koirien seuraa, mutta kun tämä selvästi kaipaa. En minä kyllä siellä puistossa usein käy, ja monesti menen silloin kun siellä ei muita ole, että koira saa juosta irtaallaankin välillä.
Sitä lähinnä mietin, kun tuntuu että ihmisillä on sellainen asenne siellä että antaa koirien selvitellä itse välinsä, eikä mitenkään komenna tai puutu siihen jos oma koiransa nylkyttää tai kiusaa toista koiraa. Itse en pidä sitä hyvänä, että annetaan "urostella" ja pullistella liikaa, kun eikö sen pitäis kuitenkin olla ihmisen joka sanoo aina mikä on sallittua ja mikä ei? Tarviiko koirat sillä tavalla "vapaa-aikaa"? Tuo vertautuu vähän siihen, kun jotkut on sitä mieltä että koira on remmilenkillä "vapaalla" ja saa mennä siksakkia pitkin tietä, kiskoa ja nuuhkia ja tehdä suurin piirtein mitä lystää.
Kerrankin sinne tuli joku vanha mummo vanhan terrierimummon kanssa, ja se koira ei nauttinut olostaan yhtään. Seisoi vain paikallaan ja sen kimppuun oli tulossa koko koiralauma mikä siellä oli, isoja nuoria koiria ja se pieni terrierimummo haukkui ja murisi, eikä uskaltanut ottaa yhtään askelta. No mummeli onneksi otti ja lähti pois sieltä koirineen aika äkkiä. Itselle tuli vaan mieleen, että se terrieri oli saanut "selvitellä välejään" vissiin aika monta kertaa, ja jäänyt aina toiseksi, eikä kukaan ollut sitä auttanut ja puuttunut tilanteeseen.
Siksi siis kysyn teidän kokeneempien koira-ihmisten mielipidettä, että pitääkö koirille antaa mahdollisuus tuohon alistamiskäytökseen keskenään, vai teenkö väärin kun puutun omani tekemisiin, jos yrittää alistaa toisia?Koirien kesinäiseen leikiin liittyy jallittaminen, takaa-ajo jne. Ne perustuu pääosin siihen mitä koira on..ja mitä tarvetta sen pitää kehittää ja ylläpitää (riista, paimentaminen jne.)
Alistaminen, nylkyttäminen ym. ei ainakaan minun mielestä kuulu niihin käytöstapoihin, mitä koiran kuuluu osata..Koira käyttäytyy ja sen käytös muodostuu siitä, miten se on opetettu ja mitä on sallittu.
Se on outoa puhetta, että koira oppisi "eleitä" ja luontaista käytöstä, siksi olisi puistoilu tärkeää. Ei vain toteudu tämä ajatus aitauksessa, koska nimen omaan tilan rajaaminen myös vie pohjan tuolta ajattelulta tuoden muuta tilalle.
Koirien käytöstä pitää kontroloida ja ohjata, mutta jos siitä pitää toistuvasti muistuttaa toiselle, niin onko paikka silloin edes oikea... - Koirapuistoista
canis.familiaris kirjoitti:
Koirien kesinäiseen leikiin liittyy jallittaminen, takaa-ajo jne. Ne perustuu pääosin siihen mitä koira on..ja mitä tarvetta sen pitää kehittää ja ylläpitää (riista, paimentaminen jne.)
Alistaminen, nylkyttäminen ym. ei ainakaan minun mielestä kuulu niihin käytöstapoihin, mitä koiran kuuluu osata..Koira käyttäytyy ja sen käytös muodostuu siitä, miten se on opetettu ja mitä on sallittu.
Se on outoa puhetta, että koira oppisi "eleitä" ja luontaista käytöstä, siksi olisi puistoilu tärkeää. Ei vain toteudu tämä ajatus aitauksessa, koska nimen omaan tilan rajaaminen myös vie pohjan tuolta ajattelulta tuoden muuta tilalle.
Koirien käytöstä pitää kontroloida ja ohjata, mutta jos siitä pitää toistuvasti muistuttaa toiselle, niin onko paikka silloin edes oikea...No olen siis ollut oikeilla jäljillä, kun mun mielestä ei pidä antaa höykyttää toisia koiria... En itsekään usko että koira luontaisen käytöksen tai eleiden oppimisen vuoksi tarttis noita koirapuisto -kokemuksia, mutta omalla koiralla on tarve olla tekemisissä lajikumppanien kanssa silloin tällöin, joten tämä on tällä hetkellä ainut mahdollisuus antaa sille tilaisuus leikkiä toisten koirien kanssa, tai ylipäänsä juoksuttaa vapaana, siksi siis välillä käyn puistossa sen kanssa, ja parhaimmillaan siellä on tosi kivaa kaikilla.
Omalle koiralle tuo pentujen, eli pienempien ja heikompien nylkytys ja alistaminen on ilmaantunut vasta hiljattain, ja yritän sen saada tajuaan että niin ei tehdä. Kuitenkin jos ei mene jakeluun, niin joko lähdemme pois heti, kun sinne pentuja tuodaan tai jos alkaa ilmetä aikuistenkin koirien kanssa, niin lopetetaan puistossa käynti kokonaan. Aikuisia koiria tämä ei ole yrittänyt toistaiseksi nylkyttää, kun kerran noin puolivuotiaana, kun joku toi sinne juoksuissa olevan nartun... Tosi välkky temppu sekin.
Välillä vaan ihmetyttää, kun osa ihmisistä vaan naureskelee oman koiransa tekemisille, eikä edes yritä puuttua. Ehkä tässäkin asiassa sitten on useampaa "koulukuntaa".
Ennemmin tosiaan itsekin vain tuttujen koirien kanssa antaisin omani olla tekemisissä, mutta kun niitä tuttuja ei nyt ole, ja ne muutamat kivat joihin on koirapuistossa törmännyt, ei aina tietenkään satu sinne samaan aikaan kun itse. - canis.familiaris
Koirapuistoista kirjoitti:
No olen siis ollut oikeilla jäljillä, kun mun mielestä ei pidä antaa höykyttää toisia koiria... En itsekään usko että koira luontaisen käytöksen tai eleiden oppimisen vuoksi tarttis noita koirapuisto -kokemuksia, mutta omalla koiralla on tarve olla tekemisissä lajikumppanien kanssa silloin tällöin, joten tämä on tällä hetkellä ainut mahdollisuus antaa sille tilaisuus leikkiä toisten koirien kanssa, tai ylipäänsä juoksuttaa vapaana, siksi siis välillä käyn puistossa sen kanssa, ja parhaimmillaan siellä on tosi kivaa kaikilla.
Omalle koiralle tuo pentujen, eli pienempien ja heikompien nylkytys ja alistaminen on ilmaantunut vasta hiljattain, ja yritän sen saada tajuaan että niin ei tehdä. Kuitenkin jos ei mene jakeluun, niin joko lähdemme pois heti, kun sinne pentuja tuodaan tai jos alkaa ilmetä aikuistenkin koirien kanssa, niin lopetetaan puistossa käynti kokonaan. Aikuisia koiria tämä ei ole yrittänyt toistaiseksi nylkyttää, kun kerran noin puolivuotiaana, kun joku toi sinne juoksuissa olevan nartun... Tosi välkky temppu sekin.
Välillä vaan ihmetyttää, kun osa ihmisistä vaan naureskelee oman koiransa tekemisille, eikä edes yritä puuttua. Ehkä tässäkin asiassa sitten on useampaa "koulukuntaa".
Ennemmin tosiaan itsekin vain tuttujen koirien kanssa antaisin omani olla tekemisissä, mutta kun niitä tuttuja ei nyt ole, ja ne muutamat kivat joihin on koirapuistossa törmännyt, ei aina tietenkään satu sinne samaan aikaan kun itse."Omalle koiralle tuo pentujen, eli pienempien ja heikompien nylkytys ja alistaminen"...Tähän sopii myös se yleispätevä keskeyttävä käsky. Siitä on pari topiikkia, meillä se on jo pentuna opetettu EI. Näin ei tarvitse erikseen kehitellä mitään eri tilanteisiin, eli opeta keskeyttävä käsky .( Ei tarvitse poistua tällöin mistään tilanteesta. )
"Välillä vaan ihmetyttää, kun osa ihmisistä vaan naureskelee oman koiransa tekemisille".. niin minäkin ihmetttelin aikani. Tämän vuoksi pidän ohjat asioissa itselläni olematta alttiina sattumille.
"Ennemmin tosiaan itsekin vain tuttujen koirien kanssa antaisin omani olla tekemisissä, mutta kun niitä tuttuja ei nyt ole,"...minä taas tykkään mennä, kulkea ja tehdä omanpään mukaan ja en juuri siihen muita kaipaa...Seuraan niitä koiria aika tarkasti ja siinä se aika kuluu tekemisen ohessa. Hyvä vastapaino ajoittain kiireiselle ja ja ihmistäyteiselle työlle. - bjhbjhbjhbjh
Koirapuistoista kirjoitti:
Mitäpä mieltä olet sellaisesta, kun ihmiset antaa koiriensa jahdata (en tarkoita leikkisää takaa-ajamista), köyriä ja alistaa muita koiria puistossa puuttumatta siihen ollenkaan?
Oma koira sai yhdessä vaiheessa melkoista höykytystä osakseen, kun on pehmyt ja alistuva, ehkä vähän arkakin luonteeltaan. Nyt se pärjää naaraitten kanssa ja kilttejen urosten, mutta dominoivemmat urokset tahtoo sitä edelleen ajattaa, jos puistossa käydään.
Se myös on itse alkanut köyriä ja alistaa pentuja, mitä ei ole aiemmin tehnyt (lieneekö iästä kyse, kun on jo reilu kaksi vuotias uros). Itse menen väliin, jos alkaa nylkyttää jotain pentua ja vien pois tilanteesta ja pidän aloillaan sen aikaa että rauhoittuu.. Teenkö väärin?
En paljoa käy koirapuistoissa, ja edellisistä käynneistä on jo aikaa juuri siksi, kun oli tympeä katsoa, kun muut koirat liiskasivat porukalla omaani maahan, eikä se saanut suurin piirtein hetken rauhaa ja kukaan ei puuttunut siihen.. Eikä itsekään oikein uskalla mennä komentelemaan vieraita koiria, kun ei tiedä yltyykö se sitten tappeluksi joko koirien välillä, tai käykö vieras koira minun kimppuun tai pahimmillaan joku koiranomistajista... :/
Koirani on kuitenkin sosiaalinen ja tykkää toisten seurasta. Asumme kaupungilla ja koirallani ei ole ketään koirakavereita, ja minusta tuntuu että sen päälle tekee hyvää päästä välillä oman lajin seuraan, joten siksi olen taas käynyt välillä koirapuistossa. Se on ehkä vähän rauhoittanut sen käytöstä lenkillä, kun se kyllä muuten osaa kulkea tosi hyvin taluttimessa, mutta kiskoo toisia koiria kohti toisinaan ja on liian kiinnostunut vastaantulijoista. Nyt kun ollaan taas välillä puistoiltu, olen huomannut ettei sillä ole tarvetta yrittää mennä lenkillä vastaan tulevien koirien luo, ja se saattaa jopa kääntää katseensa pois niistä ja alkaa mukamas haistelemaan tienlaitaa tai jotain vastaavaa, kun aiemmin on vain tuijottanut.
Minustakin koirapuistot on vähän ikäviä paikkoja kun sinne välillä tuodaan sellaisia koiria, joita ei oikeastaan pitäis ja ihmiset antaa niiden höykyttää muita. Sitten taas jos siellä on leikkisiä ja kivoja koiria, joilla ei ole tarvetta alistaa toisia, niin se on koiralle tosi mukavaakin. Se kai olisi ihanne jos voisi mennä tutulla porukalla sinne, ja tietäis millaisia toiset koirat on, mutta kun aina ei ole mahdollisuutta tuohonkaan."Mitäpä mieltä olet sellaisesta, kun ihmiset antaa koiriensa jahdata (en tarkoita leikkisää takaa-ajamista), köyriä ja alistaa muita koiria puistossa puuttumatta siihen ollenkaan?
"
Ei todellakaan hyvä, omia koiriani en päästä tuolliaseen tilanteeseen ja jos omistaja välinpitämätön asian suhteen niin menen yksinkertaisesti pois. Koirapuistot on mukavia paikkoja vain silloin kun luotettavia ja tasapainoisia koiria ja omistajat jotka pitävät huolen perussäännöistä. Eli ei saa provosoida tai provosoitua..
"En paljoa käy koirapuistoissa, ja edellisistä käynneistä on jo aikaa juuri siksi, kun oli tympeä katsoa, kun muut koirat liiskasivat porukalla omaani maahan, eikä se saanut suurin piirtein hetken rauhaa ja kukaan ei puuttunut siihen.. Eikä itsekään oikein uskalla mennä komentelemaan vieraita koiria, kun ei tiedä yltyykö se sitten tappeluksi joko koirien välillä, tai käykö vieras koira minun kimppuun tai pahimmillaan joku koiranomistajista... :/
" ei hyvältä kuulosta..eli pois silloin vain.. :(
Itse menin aina vain kun kaikki tasapainoista ja koirat tuttujani ja omistajat fiksuja. Ja meillä siis toimi hyvin. :) bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
"koira puisto vaatii ohjaajaltaa aika paljon koiran luku silmää,"
Samaa mieltä ehdottomasti. Ja kaikkien ei toivoisi koiriaan puistoon tuovan ja itse tarkkailen varsinkin uusien koirien kohtaamista hyvin tarkkaan ja ennemmin menen pois kuin otan riskiä. Koskaan ei onneksi käynyt huonosti sillä olen hyvin suojeleva laumani suhteen ja toki samalla katson aina että muillakin hyvin. Molemminpuolinen kauppa ei rulettia :)
"En tiedä, mutta minulle on siunaantunut aina koiria, joita on kiinnostanut minun seura ja tekemiset enemmän kuin muiden koirien. Toki tekemisellä ja yksilöhuomiolla siihen puhtaasti pyrinkin.
"
Minä taas painotan sosiaalisuutta ja viihdyn hyvin seurassa kuten koiranikin(sellainen koira kuin omistaja pitää pitkälti paikkansa ;) ). Toki välttämättömyys se ei ole mutta meille oli plussaa ja mielenkiintoa kaiken muun treenien ja metsälenkkien lisäksi. Minusta eri lajien kuuluu olla omiensakin kanssa ihminen ei pysty korvaamaan ihan kaikkea kun puhutaan eri lajeista. Mutta pääasia että viihtyy ja jos ei niin ok. Kukin tavallaan :)
Ja kuten sanoin luotettavia tuttuja oli nuo koirat joita tapailtiin niin vaaraa ei piillyt.Koirapuistoilut nyt menettelee,jos on siellä käydään tutulla jengillä.Muuten ne on kyllä turhan riskiharrastuksia...Kun ei koskaan tiedä,millaisia kukin on.
Monesti on myös se,että sinne saattaa mennä joku ihan vihreä,jonka koiraa sitten joku/jotkut terrorisoi,vaikkä vähemmälläkin,eikä itse tajua siihen puuttua.Varsinkin jos joku "kokenut" vielä sanoo,ettei puuttua tarvi.
Roduissa on myös eroja siinäkin,että kaikki rodut ei kestä mitään alistusleikkejä,vaikka ei ne sitä näyttäisikään.Myöhemmin voi tulla sitten esiin,kun tekisi mieli muljuuttaa vastaantulevat.Eli väärä oppi on ollut.
Minäkin viihdyn muitten seurassa.Mutta se voi tapahtua monella tapaa.Vaikka vieraitten koiralaisten kanssakin niin,että lenkkeillään yhdessä samaa matkaa,mutta koirien ei tarvi seukata.
Tosin on minulla yksi koirapuistokokemuskin :D
Kerran kaverin kanssa lenkillä mentiin kaverin kanssa paikallisen koirapuiston ohi ja hän halusi päästää koiransa sinne juoksemaan.Noh,muita ei ollut,niin menin sitten seuraksi.
Kun omani pääsi irti,niin se kiersi aitauksen rajat ja kusasi niihin.Välillä tillitti ulos .Sen jälkeen se tuli luokseni,istui eteen ja tuijotti ilmeellä "jo tuli nähtyä,eikun etenemään" :D
Koira kun on tottunut päivittäin irti lenkkeilemään,ei ymmärtänyt ollenkaan jonkun aitauksen funktiota.Ei vaikka kavereita oli mukana.
Tai oisko kun omistajansa.Ei jaksa paikalla ylipäätään tönöttää :D
Tosin omat isot rotuni ei koirapuisto rotuja erityisemmin olekkaan.Vähemmän sosiaalisia ja ottaa reviirin helposti haltuunsa.Mutta ei ole tarvetta tirrejen kanssakaan pistoiluun ollut.Kun paljon vapaana saa muutenkin olla ja muutamat kaverit(omien lisäksi) piisaa.
- .
Taas tänään oli kiva pikku ryhmittymä ihmisiä ja koiria keskellä tietä jutskailemassa, niin olipa suoraan sanottuna vittumaista päästä siitä oman koirani kanssa menemään. Jos sitä pitää jäädä läyryämään jonkun kanssa, niin älkää tukkiko tietä. KIITOS!
- Tötsö
No tänään tuli nähtyä taas tapa opettaa hihnakäytöstä.
Russeli rekkui remmissä ymäriinsä (ylläri kelatalutin) ei totellut kieltoa seurauksena "nyppäsy" lentää koira matrin taakseppäin sillä eipä yllättäen totellut vieläkään. Ohjaajan ratkaisu, koira viereen pannasta kiinni ja lunta silmille oikein urakalla.
Tällä opetetiin mitä? Sitä kuuluisaa johtajuutta varmaankin?
- canis.familiaris
"Tällä opetetiin mitä?"...jos ihmisen täytyy huutaa koiralle, niin ei ymmärrä tilannetta, eväät on syöty.
"Ohjaajan ratkaisu, koira viereen pannasta kiinni ja lunta silmille"....kesällä varmasti hiekkaa, koska tuskin ongelma on vain talvisin.
Minä ole toisinaan rauhoittanut koiran laittamalla kämmenen silmille, ja rauhoittanut tilanteen tätä kautta.
"Tällä opetetiin mitä? Sitä kuuluisaa johtajuutta varmaankin?"...ole mielummin koiralle auktoriteetti.- Koiransa pomo
Meillä pentu vasta opettelee lenkkeilyä ja usein jää katselemaan ohikulkijoita. Joskus otan hieman tiukemman otteen ja kehotan mennään. Toisinaan mennään kauas sivummalle ja katsellaan. Isoja koiria tai pieniä koiria en toivo lähellemme, koska vasta opetellaan. Siitä ei kenenkään tarvitse loukkaantua kun kehotan ohikulkijaa olemaan kauempana. Miksi ei osata kysyä, saako tervehtiä. Flexin kanssa koira tulee usein liian lähelle, jolloin otan pentuni syliin ja menemme vieläkin kauemmaksi. Kerran iso koira karkasi pieneltä ihmiseltä käsistä, onneksi nopeat refleksit toimivat ja nappasin pennun syliini. Koira tosin heilutti vain häntää, mutta koskaan ei voi tietää. Koirapuistossa olemme käyneet leikkimässä ja tutustumassa koiriin. Jatkossakaan emme aio tervehtiä narun päässä olevia koiria.
- canis.familiaris
Koiransa pomo kirjoitti:
Meillä pentu vasta opettelee lenkkeilyä ja usein jää katselemaan ohikulkijoita. Joskus otan hieman tiukemman otteen ja kehotan mennään. Toisinaan mennään kauas sivummalle ja katsellaan. Isoja koiria tai pieniä koiria en toivo lähellemme, koska vasta opetellaan. Siitä ei kenenkään tarvitse loukkaantua kun kehotan ohikulkijaa olemaan kauempana. Miksi ei osata kysyä, saako tervehtiä. Flexin kanssa koira tulee usein liian lähelle, jolloin otan pentuni syliin ja menemme vieläkin kauemmaksi. Kerran iso koira karkasi pieneltä ihmiseltä käsistä, onneksi nopeat refleksit toimivat ja nappasin pennun syliini. Koira tosin heilutti vain häntää, mutta koskaan ei voi tietää. Koirapuistossa olemme käyneet leikkimässä ja tutustumassa koiriin. Jatkossakaan emme aio tervehtiä narun päässä olevia koiria.
"Meillä pentu vasta opettelee lenkkeilyä ja usein jää katselemaan ohikulkijoita"...tämä on se tärkeä pointti, missä tulee ongelmia, jos tätä ei tunnista. On tärkeä opettaa koiralle ohjattua etenemistä, eikä antaa koiran pysähtyä ja ennenkaikkea arvioida tilannetta ja siihen reagoimista (vaistokäytös).
Se on nimen omaan tärkeää, että opetellaan tietyt perus jutut, kuten hallittu ja ohjattu eteneminen jne..mitä kaikkea siihen kuuluu. Nämä ovat niitä tilannehallinta asioita.
"Jatkossakaan emme aio tervehtiä narun päässä olevia koiria"...ja vastaantulevia ihmisiä. Kaikka ajallaan kun koira on siihen valmis. - bjhbjhbjhbjh
canis.familiaris kirjoitti:
"Meillä pentu vasta opettelee lenkkeilyä ja usein jää katselemaan ohikulkijoita"...tämä on se tärkeä pointti, missä tulee ongelmia, jos tätä ei tunnista. On tärkeä opettaa koiralle ohjattua etenemistä, eikä antaa koiran pysähtyä ja ennenkaikkea arvioida tilannetta ja siihen reagoimista (vaistokäytös).
Se on nimen omaan tärkeää, että opetellaan tietyt perus jutut, kuten hallittu ja ohjattu eteneminen jne..mitä kaikkea siihen kuuluu. Nämä ovat niitä tilannehallinta asioita.
"Jatkossakaan emme aio tervehtiä narun päässä olevia koiria"...ja vastaantulevia ihmisiä. Kaikka ajallaan kun koira on siihen valmis.Minä kyllä annoin pennun tutustua eri asioihin ja jos tykkää jotain katsella rauhallisesti niin miksei.
Koiruuteni katseli mielellään aikuisenakin tv:tä ja työkoneita ojan kaivuussa tai ohikulkijoita laskettelijoita rintessä jne..ei se niin pahaa ole ette joskus voi pysähtyä ihan vain katselemaan. Sanoo sitten käskysanan vaikka mennään niin oppii että kun tietty sana sanotaan niin silloin lopetetaan katselu ja lähdetään johonkin mielenkiintoiseen touhuun ja tällöin voi vaikka palkita samalla kun sanoo käskysanan kun on lähdetty liikkeelle ....jos haluaa tehostaa asiaa. - REWRWTT
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Minä kyllä annoin pennun tutustua eri asioihin ja jos tykkää jotain katsella rauhallisesti niin miksei.
Koiruuteni katseli mielellään aikuisenakin tv:tä ja työkoneita ojan kaivuussa tai ohikulkijoita laskettelijoita rintessä jne..ei se niin pahaa ole ette joskus voi pysähtyä ihan vain katselemaan. Sanoo sitten käskysanan vaikka mennään niin oppii että kun tietty sana sanotaan niin silloin lopetetaan katselu ja lähdetään johonkin mielenkiintoiseen touhuun ja tällöin voi vaikka palkita samalla kun sanoo käskysanan kun on lähdetty liikkeelle ....jos haluaa tehostaa asiaa.Voi vitsi ,kun teette tuosta koirahommasta vaikeaa..Koulukuntia on moneksi.
- TunEMPA
bjhbjhbjhbjh kirjoitti:
Minä kyllä annoin pennun tutustua eri asioihin ja jos tykkää jotain katsella rauhallisesti niin miksei.
Koiruuteni katseli mielellään aikuisenakin tv:tä ja työkoneita ojan kaivuussa tai ohikulkijoita laskettelijoita rintessä jne..ei se niin pahaa ole ette joskus voi pysähtyä ihan vain katselemaan. Sanoo sitten käskysanan vaikka mennään niin oppii että kun tietty sana sanotaan niin silloin lopetetaan katselu ja lähdetään johonkin mielenkiintoiseen touhuun ja tällöin voi vaikka palkita samalla kun sanoo käskysanan kun on lähdetty liikkeelle ....jos haluaa tehostaa asiaa.erään, joka samaa harrastaa, toki terrierejä vai mitä lie koirina, jäävät toiselle puolelle tietä tölläämään niin että hihnansa on kireällä ja eikä kyllä isäntää kinnosta pätkän vertaa koiriaan komennella vaan itsekin töllää. YRITÄ SIINÄ sitten vähän isompi kokoisen koiran kanssa mennä eteenpäin tien toista laitaa, EIKÖ net tajua, että tuijotus on yhtä kuin HAASTE.
TOivon sujuvaa liikennöintiä, jokainen menee omilla tahoillaan joustavasti eteenpäin, EIKÄ JÄÄDÄ toisen koiraa härnäämään. SE kolmassija iski jälleen. - gfghytuytuttiy
TunEMPA kirjoitti:
erään, joka samaa harrastaa, toki terrierejä vai mitä lie koirina, jäävät toiselle puolelle tietä tölläämään niin että hihnansa on kireällä ja eikä kyllä isäntää kinnosta pätkän vertaa koiriaan komennella vaan itsekin töllää. YRITÄ SIINÄ sitten vähän isompi kokoisen koiran kanssa mennä eteenpäin tien toista laitaa, EIKÖ net tajua, että tuijotus on yhtä kuin HAASTE.
TOivon sujuvaa liikennöintiä, jokainen menee omilla tahoillaan joustavasti eteenpäin, EIKÄ JÄÄDÄ toisen koiraa härnäämään. SE kolmassija iski jälleen.Samaa mieltä REWRWTTin kanssa asioista ei kannata tehdä turhan vaikeata :)
Koira ei toimi kuin kone ja asioita voi tehdä ilman että koko ajan pelätään jos teen näin ja entä jos teenkin näin. Maalaisjärkeä..silloin oikaistaan koiraa kun tarve tulee.ajoitus ja johdonmukaisuus.
"tuijotus on yhtä kuin HAASTE"
Jos koira katselee jotain se ei välttämättä ole suoranaista haastetta vaan voi olla uteliaisuutta ja ympäristön tutkintaa. KOiran eleet on mennyt kauemmaksi sudesta ja voi katsoa silmiin ilman että kokee haasteena. Susi ei.
Ihmiset sekoittaa välillä suden käyttäytymisen suoraan koiraan joka on muuntunut hieman erilaisemmaksi.
Silloin kun koira puolestaan haastaa toisen niin sen kehokin jännittyy ja se nojaa kohti kohdetta. koko kehon elekieli kertoo onko kyse haasteesta vai vain uteliasiuudesta.
jos sanoit että hihna kiristyi ja keho on jännittynyt niin kertoo että kokee luultavasti haasteena ellei ole pentu vielä ja muuten pomppii. Mutta mielenkiintoista ettet saa komennettua itsekään koiraasi kun ärsyynnyt ja olet tien toisella puolellakin ..omani ei reagoi jos sanon anna olla. Myös provosoitumattiomuuteen kannattaa kouluttaa. Pääsee helpolla eikä tarvitse miettiä miten muut käyttäytyy kun oma menee luotettavasti tilanteessa kuin tilanteessa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Sofia miksi soitit torstaina Stefanil ja pyysit käymään kun muka olet ahdistunut.?
Oliko asia suunniteltu, kun pyysi käymään ja varmasti tiesi et miten Stefan asiaan suhtautuu.Oliko myös Seiskan toimittaja pyydetty tarkoituksella pai1241984Stepuli itkee facessa
Haluaisin pyytää julkisesti karseaa käytöstäni anteeksi lähimmiltä, naapureilta ja etenkin Sofialta! Ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää käyttä1331910Martina oli sarjassaan tänään 32.
Mutta eikö pyöräily ja uinti ole vahvempia hänellä kuin juoksu? Aikaa on vielä harjoitella ennen Frankfurtin kisoja.2101804Sofia oli ainoastaan rahan takia suhteessa Stefanin ja Nikon kanssa.
Järkyttävää miten Sofia on käyttänyt hyväksi näitä molempia miehiä ja rahat loppu niin vain haukkumiset tullut kiitokseksi heille.2561470Voi kun menisi nyt Stefan katsoo tyttären uutta ponia, viettäisi aikaa hänen kanssa.
Aika parantaa kaiken ja meillä kaikilla on elämässä vastoinkäymisiä ja yli kyllä pääsee ainakin ajan kanssa.1341394Suomi teki typeryyttään Venäjästä nyt konkreettisesti vihollisen, jota se ei aiemmin ollut.
Venäjä ei ole uhannut Suomen turvallisuutta, eikä Venäjän ja Ukrainan välinen konflikti ole signaloinut minkäänlaista uhkaa Suomelle. Se "uhka" luotii5231091Minä menetän sinut kokonaan
Siksi olen paniikissa, sekaisin ja surullinen. Taitaa olla jonkinasteinen stressitila päällä. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.50978Onpas Martina valinnut sopivan laulun
Storyssa kun Isben poni tulee, " älä vie lapsuuttani pois." Äiti se lähtee mieluummin panopuuksi hotelliin, kuin viettäisi senkin ajan lastensa kanssa115920Uskomatonta miten "kassatyttö Sannasta" tuli hetkessä kuoleman kauppias.
Demarit on kautta historian olleet "takinkääntäjien"mestariluokkaa kokoomuksen hihassa kiinni. Sannan arviointikyky petti täysin Naton suhteen, Brysse347889