Eteenpäin?
Oletko päässyt minusta
Anonyymi-ap
85949
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Pitäisikö päästä? Ja vähän jos tunnisteita...
En ole menossa eteen- enkä taaksepäin. Olen alistunut tilanteeseen ja tunteet laimenee muutamassa vuodessa.
Päässyt yli? Sitäkö toivot?
Kuvittelitko jotakin suhteeni?
Täällähän se on hyvä todeta sanoa suoraan. Ei ole miehessä mitään jälhellä entisestä.
Pusikosta vuosikymmeniä neiti ihmisenä. Lopputulos....
Vuosikymmeniä eri neiti-ihmisinä esiintyen tarkoista varmaankin aloittajaäijän bravuuria kuvailla muina miehinä?
Johtopäätökset....
Ihan tämän aloittajaäijän täkyn perusteellako ajattelit pierrä johtopäätöksiä?
Etenpäin on aina eläväisen mieli.......
No en!
Miten voisin muka? Kai mä vaan annan periksi ja luovutan.
Missä asiassa luovutat tai mitä vastaan olet taistellut?
Koko elämän
Joskus on hyvä ottaa mietintämyssy päähän ja katsoa, mitkä ovat ne asiat johon voit vaikuttaa ja asia kerrallaan hoitaa ne. Oli ne sitten henkisen puolen juttuja tai ihan konkreettisia asioita. Asioiden suoraan ja oikein katsominen voi myös olla välillä vaikeaa.
Monesti tuo luovuttamisen tunne tulee siitä, jos ajattelee, ettei pysty vaikuttamaan mihinkään, ikään kuin oma elämä vain tapahtuisi. Näinhän se ei ole. Elämässä ei ole kovin montaa asiaa tai tapahtumaa, mitkä vain tapahtuu. Töitä pitää tehdä, niin henkisellä kuin fyysisellä puolella.
Tsemppiä
No joskus ei vaan kuule pysty mitään tekemään enää, kun joku sotkenut kaiken.
Aina pystyy, jos on halua.
otti ja lähti heihei
täällä jauhan enimmäkseen vanhoista asioista uusista en jaksa hirveemmin avautuu ne ei kuulu tänne
Erikoinen ajatus... 😔
Ei satu yhtään niin paljon, kun viime vuonna tähän aikaan 🙄
No jep!
Miksi silloin sattui?
Samoin. Silti...
Sydän oli särki, eikä se ehjä ole vieläkään, mutta parempi.
Mitä silti?
Toivon...
Mitä toivot?
Tietysti ❤️
En ole päässyt hänestä yli. Teki ihan samaa mitä koin lapsuuden perheessä. Hylkäsi, kun en osannut olla mieliksi ja ollut johdateltavissa. Olisin tarvinnut korjaavan kokemuksen, sain lisää kipua.
Korjaava kokemus on se, että se toistuu niin monesti, kunnes valitset itsesi. 🧡
Sinä odotat,että joku tulee ja korjaa sun traumat.
Mitä jos hänellä olisi myös ollut paljon johon olisi tarvinnut laastarihoitoa. Kuinka se asia olisi hoitunut..
En odota, että joku korjaisi traumani. Kumma juttu kun kertoo jonkun kokemuksen mitä on ollut, niin aina tulee joku "viisas" pätemään.
Yritit miehestä saada isähahmon samalla kun uskoit feministien valheita. Melkoinen ristiriita.
viime vuonna tähän aikaan olin onnellinen, nyt, no, kyllä mä pärjään, mut ei tee mieli edelleenkään tutusta uusiin, tuo suhde vei jotenkin voimat, ja en tarkoita fyysistä, paremmassa kunnossa kun aikoihin, henkisesti en vaan tunne jaksavani taas olla toiselle läsnä
Mitä teille sitten kävi?
Kuka kysyy?
Hänestä? Hitto en. Seurusteltiinko, tapailtiinko? Ei. Tämä on niin typerää. Missä se nappi on, josta painetaan, että voi jatkaa eteenpäin yhtä kokemusta rikkaampana hymyhuulin? Ai joo eihän sitä ole. Kompastun tähän samaan kuoppaan koko ajan.
En ole rakas Pm enkä haluakaan päästä ilman sinua. Me kuulumme yhteen! ❤️
Marika
Ootku mummo jalkakäytävällä. Ohi ei pääse millään ja vaaput eteen.
Pientareen kautta, pöljä!
Vai oikein pöljä. Tuollasta ilkimystä potkasen ohi mennessä.
Mummojen potkija olet siis. Löytyykö oikein metallikärkiset maiharit sulta pikku varhaiskinilta no löytyy tietysti.
Oon nainen viesti oli miehelle. Ei kellekään katkeralle akalla.
Ite oot katkera sakka, selvästi
Miten niin? Mummo oli kuvannollinen vertaus ja huumoria. Mut sinä otat kaiken kirjaimellisesti. Olet ilkeä ja luulet joka jutun sinua koskevan.
Kaikki ei mene tässä elämässä niin kuin itse haluaa, mutta elämä jatkuu. Meillä olisi voinut olla mukavaa yhdessä, ehkä jopa yhteinen loppuelämä, mutta epäonnistuttiin. Syytä oli minussa, mutta myös sinussa.
Jep.
Mitä hänessä oli syytä?
Alkuaikoina hän torjui lähestymisen. Tärkeämpää oli mm. keskittyä kännykkään. Siellä oli aina jotakin mielenkiintoista.
Hmm ettet vain tehnyt tarpeeksi selväksi aikeitasi? Tai tilanne oli huono?
Saattoi se niinkin olla...ja varmaan olikin, en tehnyt aikeitani riittävän selväksi. Siihenkin oli syynsä ja erilaisia syitä alkoi kasaantua, puolin ja toisin. Lopulta olimme solmussa, josta kyllä yritin ulos, mutta se ei vienyt mihinkään.
En tiedä mikä tilanne oli, mutta kännykkä voi olla joskus pakokeino, auttaa pitämään itsensä kasassa.
Tämä kuulostaa tutulta. Jotenkin tuntui, että kun askel mentiin eteenpäin, kohta mentiin kaksi taaksepäin tai aivan ristiin, solmusta muodostui umpisolmu.
Näin juuri.
Mies sinun kesätunnaris:
Mun mielestä selväks sen sulle tein, kun ihastuttiin
Mä en pysty tehdä sulle just nyt mitää lupauksii (a-ah)
Mut sä koitit antaa sille aikaa
Mitä rakkaudel voi saada aikaa?
Mäki tunsin meidän välil taikaa
Sä uskoit, et voisit mut korjaa
Ja niin sä rakastuit noin vaan
Sydäntentuhlaajapoikaan
Mut se ei koskaan vannonu sun nimeen
Ja niin nyt et päästäsi pois saa
Sydäntentuhlaajapoikaa
Mut se ei koskaan vannonu sun nimeen
Love of the season..
No eikös sulla ollut se toinen jo...
Ei...
Sen tiedon varassa kuitenkin
mennään...
Jos tavattaisiin voisin kertoa sen sulle.
Oli sellainen kokemus kanssasi ettei siitä hevillä ylitse pääse, tekisin vielä saman perässä.
Jos saisimme toisen mahdollisuuden. Osaisimmeko arvostaa sitä ja toisiamme. Tätä olen välillä miettinyt, vaikka tiedä ettei sellaista tule. Mieheltä.
Arvostin häntä jo ensimmäisellä "kerralla" koko ajan.
Sivusta
Sama omalla kohdalla. Jotenkin ihan outoa tuollainen, että ei alusta lähtien "osata arvostaa" toisia.
sivu 2
Ehkä se oli jotenkin vain liian voimakasta. Ei ollut kyse siitä, että ei arvostettu, ei kai vaan osattu toimia lopulta oikein, tai uskallettu.
Hmmm. Oliko se noin oikeasti molempien osalta?
Omalla kohdalla toinen kyllä teki niin epäselväksi tilanteen, ettei mitään järkeä ja kohteli kyllä myös arvostamattomasti. Lisäksi hän ei tehnyt sitä edes yksin. Joten...
Epäselväksi se kyllä lopulta meni, koen samoin, että muita tuli mukaan. Arvostamattomasti vai suojelevasti? Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ja virhe tapahtui siinä kun ei puhuttu selvästi.
Omalla kohdalla arvostamattomasti.
Harmi. Itsellä meni itsesuojeluvaisto päälle tilanteiden ja ympäristön takia. Sen voi tulkita arvostamattomuudeksi, vaikka koen, että se tapahtui molemmilla.
Nainen kuvioissa, itsesuojelu... hmmm. Ehkä et ole hän.
Samaa mietin, että et varmaan ole tuo mies, jolle alunperin vastasin. Mutta samanlaisia tilanteita.
Puhu vaan omasta puolestasi. Itse uskalsin toimia oikein, joten ei ole mitään katumista. Ei tarvii jäädä jossittelemaan.
En. Ensinäkemältä kiinnostuin sinusta, seuraavin kerran nähtyämme tunteet kasvoi.
Mutta varoittamatta puffff. olit poissa.
Säikähditkö tai teinkö jotain?
Mun mielessä pyörii yksi tilanne. Hän satutti mua tahallaan tekemällä sen. Se auttaa eteenpäin.
En näköjään pysty, ehkä en edes halua.
ei kerkiä.
Jo monia vuosia sitten ja siksi en ymmärrä miksi häntä "mainostetaan yhä"!
Vain tämä minulta tähän ketjuun. En varmasti luovuta Rakkaani... Älä huoli minulla on vain yksi ja se olet Sinä Kultaseni
Oletko osoittanut se noin hänelle?
Edelleenkin hyvin kummallinen ajatus... 😔
Olen alkanut runoilemaan, teoilla.
no en mutta en mä osannu mitään tehdäkkään olen jotenkin niin surkea
Mitä hittoa kyselet, kerran naisseuraa on? Eiköhän se toinen ole silloin päässyt kertalaakista eteenpäin.
Yritän kyllä parhaani, vaikka on se vaikeaa, kun ajatukset harhailevat jatkuvasti häneen. Toivottavasti heinäkuun aikana onnistuu. Anteeksi vielä.
Eteenpäin? 😔