Muita?

Ai niin, piti vielä sanoa, että olen myös hyväntuulinen ja joustava, välillä tuntuu että ehkä liiankin. Jos mies tekee jotain josta suutun, annan oikeastaan nykyään aina asian olla.
Annan miehen harrastaa ja puuhata omiaa.

Ehdota miehelesi yhteistä tiliä jos pihiydestä johtuu?
Sittenpähän huomaisi että yhtä hyvin voisi sulle tuoda jotain pientä aina, kun yhtä paljon "hänen" rahoistaan menee siihen että sinä ostat hänelle..
Sekaavsti selitetty ehkä, mutta kai ymmärrät mitä tarkoitan=)

Ja ehkä tosiaan olet liiankin "helppo" tapaus, ehkä sinun kannattaisi räjähtää kunnolla miehelles kerrankin, tai sitten jätät vain ostamatta hänelle jtn pientä kivaa aina kun käyt kaupassa.

Ravintolassakin on aivan se ja sama kumpi maksaa kun yhteisistä rahoista kuitenkin menee.

No en usko että haluaa yhteistä tiliä tehdä, eikä oikein ole kiinnostusta mullakaan siihen.. Tuntuu vaan niin pahalta ku ite en koe sitä mitenkään tuhlauksena taikka muutenkaa sillai että rahaa menee jos haluan ilahduttaa miestäni.
Olisi niin ihanaa kun hän ajattelisi samoin, muttakun ei niin ei..

Kyllä mä osaan räjähtääkin miehelle, mutta mies on niin ärsyttävä siinäkin suhteessa, että hän alkaa pitämään mykkäkoulua niin kauan että rauhoitun.
Aina annan sitten periksi ja annan asian olla. En tiedä onko kovinkaan monta riitaa jotka olisi puitu loppuun asti vaan ne kummittelee mielessäni päivittäin.
Mutta naisena pystyn tukahduttamaan raivoni vaikka loppuiäkseni.. joka ei tietenkään ole oikein mutta.. ajattelen varmaan vain, että jos ärsytän häntä tarpeeksi, niin sitten on ainakin aivan turha odottaa mitään.

Nykyään tuntuu ettei meinaa lähtee ravintolaan vaikka minä tarjoutuisin maksamaan. Tuntuu että elomme on niin tylsää kun ei ikinä tuo halua tehdä mitään erityistä. Paitsi jotain mikä häntä itseään kiinnostaa eli jotain harrastuspuolelta, jos vaikka jossain on moottoripyöräkokoontumisajot (harrastaa siis moottoripyöräilyä) niin silloin kyllä on intona lähtemään. minäkin tykkään älyttömästi ajella moottoripyörällä, mutta nuillakin reissuilla se yhdessäolo ei tunnu olevan se olennainen asia, vaan paikan päällä sitten puhutaan vain moottoripyöristä ja niitä kun ollaan tarpeeksi katseltu niin lähdetään kotiin. Tuollaisissa kokoontumisissa kyllä käyty viimeksi kesällä 2010.

Kaikista pahinta on se, että tiedän ainakin yhden kundin joka veisi minut syömään vaikka heti. Mutta en minä hänen kanssaan halua lähteä, vaan oman mieheni. Niin en siis tosiaankaan säädä kenenkään toisen kanssa mitään, mutta tämä tyyppi on exäni ja on varmaa edelleen pihkassa muhun vaikka erottiin melkein 5 vuotta sitten.

Sitten kun kuulee ystäviltä kuinka heidän miehensä käyvät syömässä heidän kanssa yms yms niin alkaa aina vain enemmän ja enemmän miettimään, että miksi mun pitää tyytyä tälläiseen tylsyyten ja pihiyteen? :/

Mies osallistuu tosi hyvin kotitöihin ja vauvanhoitoon, ja ehkä tästä syystä kokeekin ettei hänen tarvitse muulla tavoin minua ilahduttaa. Mutta osallistunhan minäkin näihin kaikkiin hommiin ja vielä enemmäkin ja silti haluan keksiä jotain kahdenkeskistäkin puuhaa!

Ihanalta kuulostaa tuo nykyinen miehesi!! :) Onnittelut kun olet tuollaisen kultakimpaleen löytänyt.

Tiedän, että mieheni murtuisi täysin jos hänet nyt jättäisin. Tiedän että hän rakastaa minua ja minä ja lapsemme olemme hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset/asiat, ja osoittaa sen mielestään olemalla paljon kotona ja hoitamalla kotia ja lasta. No osoittaahan tuo sitä tottakai, en sitä kiellä!
Mutta oikeasti olen niin tylsistymässä elämääni, kun mitään erikoista ei ole ikinä. Mies haluaa aina olla kotona. Minä taas olen aivan toista maata siinä suhteessa, haluaisin olla paljon ulkona ja ihmisten keskuudessa, olen sosiaalinen mieheni taas ei. Hänellä ei taida olla kuin kaksi ystävää ja toinen heistä on hänen veljensä.
Välillä tuntuu että olemme aivan eri planeetoilta ja kummastelen kuinka ylipäänsä häneen rakastuin?? No alussa ei tieten tullu heti ilmi tällaiset asiat.

Tuo juuri että en minäkään vaadi että minuun pitäisi sysätä hirmuisia summia, mutta jotain pientä edes!! Kaksi kertaa vuodessa on mielestäni liian vähän (eli synttärit ja joulu).

Kun minä olen kipeänä, mies menee silloin oikein mielellään evakkoon vaikkapa vanhemmilleen tai veljensä luokse. Hän välttää tavallista flunssaa kuin pahintakin ruttoa. Syynä tähän "nokun kipeänä on niin p*rseestä olla!"

"Ei mun mielestä tarvitse ostaa ja tehdä ihmeellisyyksiä kun se romanttisuus löytyy ihan arjesta, kun vain viitsii sen itse huomata."
Jos vihjailit, että vikaa onkin minussa etten huomaisi miehen niitä pieniä romanttisia eleitä arjessa niin metsään menit, sellaisia ei ole- tai jos on niin niitä osoitetaan vain silloin kun häntä p*nettaa.

Minä ostelen miehelle juuri siksi, koska minusta itsestäni on jotenkin niin luontevaa ja mukavaa ostaa hänelle jotain. Toisekseen minusta on kiva nähdä hänen ilahtuneet kasvonsa kun hän näkee jääkaapissa vaikkapa sen olut pullon. Kyllä huomaa, miten mies tykkää kun hänelle kaikkea aina ostelen, mutta ei silti näytä tulevan mieleen, että minäkin tykkäisin siitä.
Siitä ei ole kuin ehkä pari kuukautta kun hänelle asiasta sanoin kun ei tuntunut itse tajuavan, mutta en muista mitä hän vastasi, ei tainnut mitään järkevää. Ei kai kehtaa vain myöntää olevansa pihi, joka hänestä paistaa kyllä niin selkeästi että tyhmä pitäisi olla jos ei huomaisi.

Kyllähän kaikkea sellaista silloin tällöin tekee, mikä ei maksa mitään. Esimerkiksi saattaa hipsuttaa leuan alta tai ottaa kainaloon (harvemmin kyllä ottaa kainaloon!), mutta jotenkin minusta vain tuntuu että haluaisin hänen myös "uhraavan" jotain niinkuin minäkin teen! Nuo ovat ilmaisia tekoja jotka eivät maksa mitään, ja yleensä näitä tekoja tehdään tosiaan vain silloin kun on seksi mielessä.

Meillä ei kyllä iltaisin kahdestaan mitään tehdä vauvan käytyä nukkumaan. Kun pitää olla hiljaa, niin ei sitä kunnolla jutellakaan mitään. Molemmat vain istuu tietokoneilla, ja itse kun en yleensä päivällä koneelle pääse niin iteki tykkään illalla sitten tsekata s-postit yms. Jep, tänään olen päässyt koneelle päivälläkin, koska komensin miehen vauvan kanssa lenkille =)

Yritin pitkään olla romanttinen, yllättää vaimoni vaikka tuomalla kukkia tai ehdottamalla yhteistä illallista. Näihin eleihin vaimo suhtautui aina samalla tavalla: ei arvostanut. Lopetin.

Nyt vietän kotona aikaa pojan kanssa leikkien, ja menen tietokoneelle tai television ääreen kun poika menee nukkumaan illalla. Ihan sama minulle, mitä vaimo tekee.

"olisit mennyt mukaan lenkille ja ottanut rohkean askeleen ja sanonut miehellesi, että sinua kalvaa yksi asia. Sen jälkeen olisit ottanut miehesi käsikynkkään ja kertonut kaipaavasi xxx asioita jne. Olisitte siis jutelleet asioista, ihan nätisti, ja pohtineet tilannetta kummankin näkökulmasta. "

Yhdessä käydään lenkillä tosi usein. Eilen minä kävin yksin vauvan kanssa ja tänään ajattelin että miehen vuoro niin saan puuhata omia asioita.
Olen ottanut asian puheeksi miehen kanssa, ja hän vain sopertaa jotain ja saan sellaisen käsityksen, että asiaan on tulossa muutos. No tästä on se pari kuukautta aikaa eikä vielä ole tapahtunut mitään!

"Jos pitkään pyörität ajatuksiasi päässäsi (tai tyttöporukassa "valittamalla"), kaivat itsellesi kuoppaa. Jossakin vaiheessa huomaat, että romantiikan kaipauksesta onkin kasvanut mittaamattoman suuri, etkä näe enää mitään hyvää miehessäsi ja yht`äkkiä räjähdät miehellesi ja aloitat nalkutuksen "miksi sä et ikinä tee...""

En ole oikeastaan valittanut kenellekään asiasta. Vähän olen maininnut mutta en valittanut. Olen välttänyt juuri tuota syyttely meininkiä eli en ole sormella miestä osoittanut ja valittanut vaan ihan asiallisesti kerroin toiveestani. Ei muutosta.

Ex-romantikko: en ymmärrä miksi vaimosi ei arvostanut tuota. Minä niiiin arvostaisin!