Olen tälläinen tavallinen, viikon kuluttua 19- vuotta täyttävä lukiolainen, joka opiskelee aika paljon. Olen kuitenkin ollut koko elämäni yksinäinen siinä määrin että edes oma äitini ei halua auttaa eikä puhua siitä mitään. Tuntuu kuin olisin jossain kaukana kaikista muista ja tulen olemaan koko elämäni. Lähinnä sen takia että olen taas kerran niin ''erilainen'' erilaisten intressien ja ajattelutavan takia. Eivät minuun oikein muut tartu kuin kaikenlaiset hyväksikäyttäjät jotka ajattelevat vain omaa hyötyään. En halua olla näin koko elämääni. En vain kestä sitä. Lääkkeitäkin olen syönyt pahaan oloon mutta ne eivät voi poistaa pahoinvointia. Olet myös yrittänyt tutustua samanlaisiin ihmisiin, mutta nekin suhteet haihtuvat nopeasti. Olisin jo tehnyt itsemurhan aikoja sitten muttei sitäkään uskalla tehdä. Olenko jo liian vanha sosiaalistumaan ja hankkimaan läheisiä?
Yksinäisyys.
23
462
Vastaukset
- eliza93
Ja tässä samassa voisin heittää vielä seuranhakujutun. Elisa 18-21 vuotiasta seuraa kaipaisin. Jos kiinnostaa niin kysy lisää. En ole kiinnostunut yhden yön jutuista tai sen sellaisesta.
- boheemi tapaus
Harmi. Löysin itteni aloituksestas mutta meen parilla vuodella ohi ikähaitarista. Toisaalta, henkinen ikäni on tietyiltä osin jossain lapsen tasolla. Se onkin yksi syy miksi koen olevani intresseiltäni ja ajattelutavoiltani erilainen kuin muut. Mulla on jotenkin aikuiseksi liian vilkas ja lapsenomainen mielikuvitus. Kuuluu kai luovan luonteen piirteisiin.
- eliza93
boheemi tapaus kirjoitti:
Harmi. Löysin itteni aloituksestas mutta meen parilla vuodella ohi ikähaitarista. Toisaalta, henkinen ikäni on tietyiltä osin jossain lapsen tasolla. Se onkin yksi syy miksi koen olevani intresseiltäni ja ajattelutavoiltani erilainen kuin muut. Mulla on jotenkin aikuiseksi liian vilkas ja lapsenomainen mielikuvitus. Kuuluu kai luovan luonteen piirteisiin.
Aika samanlaiselta kuulostat kuin minä itse. Muutama vuosi ei kuitenkaan ole niin vakava ylitys. Mistäs päin olet?
- luova hulluus
boheemi tapaus kirjoitti:
Harmi. Löysin itteni aloituksestas mutta meen parilla vuodella ohi ikähaitarista. Toisaalta, henkinen ikäni on tietyiltä osin jossain lapsen tasolla. Se onkin yksi syy miksi koen olevani intresseiltäni ja ajattelutavoiltani erilainen kuin muut. Mulla on jotenkin aikuiseksi liian vilkas ja lapsenomainen mielikuvitus. Kuuluu kai luovan luonteen piirteisiin.
Luovat ihmiset on parhaita, muunlaisten kanssa en toimeen tulisikaan. Lapsellinen mielikuvitus, mutta silti aikuisen järkevä suhtautuminen ja ajattelukyky on parasta :)
- eliza93
luova hulluus kirjoitti:
Luovat ihmiset on parhaita, muunlaisten kanssa en toimeen tulisikaan. Lapsellinen mielikuvitus, mutta silti aikuisen järkevä suhtautuminen ja ajattelukyky on parasta :)
niinpä. Luovat ihmiset yleensä helpoimmin lähtevät myös tutustumaan uusiin ihmisiin, eivätkä pyöri aina vain samojen ympärillä. Luovat ihmiset osaavat myös laittaa asiansa järjestykseen ja kokevat luultavasti menestystä koulu- ja työelämässä.
- 20+3
Liian vanha, elämä vasta alussa.
Luokallani lukiossa oli, kauan kauan sitten vastaavanlainen tyttö, ikäisesi, kiltti ja ahkera. Asui äitinsä kanssa yksin, heillä oli myös pieni koira.
Itse jo seurustelin, mutta olin tavattoman huono ruotsin kielessä ja sovittiin että käyn tytön luona ottamassa ruotsin tunteja.
Niinhän siinä sitten talven mittaan kävi että tämä tyttö ihastui meikäläiseen, vakavamminkin, samoin minä tavallaan myös häneen.
Tilanne oli puoleltani kiusallinen, toisaalta seurustelin ja toisaalta olin tuon teinienkelin rakkauden kohde. Toki olisin voinut jättää entisen ja aloittaa hänen kanssaan mutten tehnyt niin.
Sillä mielestäni tämä teinienkeli ansaitsi poikakaverin joka oli yhtä puhtoinen kuin hän itse, kuulostaa aika naiivilta, mutta näin ajattelin.
No, seuraavana vuonna hän aloitti yliopistossa, piti kuitenkin yhteyttä meikäläiseen säännöllisesti. Syksyn myötä yhteydenotot harvenivat ja arvasinkin syyn, oli varmasti löytänyt poikakaverin.
Niinpä hän sitten soitti ja kysyi että voidaanko tavata, tavatessamme sitten ilmoitti asiasta minkä jo tavallan tiesinkin.
Juttelun lomassa ilmeni että oli minulle kiitollinen siitä että suhteemme oli jäänyt halailun ja kevyen suutelemisen asteelle, hänen poikakaverinsa oli nimittäin täysi untuvikko.
Oli tavallan hyvin kaunista ja täydellistä että siinä kaksi ihmistä sai toisensa puhtaalta pöydältä. - lonely wolf
"Eivät minuun oikein muut tartu kuin kaikenlaiset hyväksikäyttäjät jotka ajattelevat vain omaa hyötyään."
Älä nyt käsitä väärin, mutta asenteesi kuulostaa todella ikävältä. Entäpä jos joku kiinnostuukin sinusta aidosti ja sinä lemppaat hänet koska kuvittelet hänenkin olevan vain piparin perään? - lonely wolf
Lisäyksenä vielä että miten henkilö voisi saada luottamuksesi?
- elizi93
Luottamuksen saa helposti. Ei kukaan ole koskaan ollut aidosti kiinnostunut. Jos joku tulee puhumaan niin se liittyy aina jotenkin rintoihin tai seksiin. Jopa ainut poika jonka kanssa olen ollut tekemisissä (ihan pienestä asti) haluaa joka kerta vain koskea rintojani ja tyydyttää itseään vaikka emme ole koskaan ollut missään suhteessa.
- M3302
Tämä on tietysti kliseinen vastaus tai ohje, mutta olet vielä niin nuori, että ei kannata vielä huolestua liikaa vaikka seurustelukumppania tai läheisiä ystäviä ei vielä olisikaan elämään ilmaantunut. Ymmärrän, että ajatus silti ahdistaa, enkä suinkaan pyri väheksymään tunteitasi. Olo on varmasti kurja, mutta aivan varmasti paremmat ajat odottavat tulevaisuudessa.
Toivon, että vältyt vastaisuudessa hyväksikäyttäjiltä, joihin viittaat. Ehkä luen viestistäsi liikaa, mutta ainakin sinusta välittyy älykäs ja luova persoonallisuus. Jos lukiossa ei ystäviä / seurustelukumppania löytynyt, on hyvä muistaa että lukiokin on vain pieni osa elämästä. Minullakaan ei siihen aikaan vielä seurustelukumppania ollut, tapasin ensimmäisen vasta armeijan jälkeen. Oletko jo miettinyt mitä teet lukion jälkeen? Toivottavasti jatkat opintojasi, lukio on hyödyllinen, mutta ikävä kyllä pelkällä ylioppilastutkinnolla ei työelämässä paljoa mitään tee.
Mahdollisissa jatko-opinnoissa saatat päätyä jopa eri kaupunkiin, ja opinnoissa on tällöin mukana jälleen oman ikäisiäsi ja samasta alasta kiinnostuneita. Voit myös aloittaa jonkin harrastuksen, josta ystäviä saattaa löytyä. Sanot, että olet "erilainen" kuin muut, ja vaikka et täsmennä miten, totean, että ei siitä(kään) kannata huolestua. Niin erilaista ihmistä ei olekaan, etteikö löytyisi toinen "samanlainen", tai useampikin. Koen itsekin olevani erilainen, ja silti olen seurustelukumppaneita elämäni aikana löytänyt ja saanut hyviäkin ystäviä.
Vaikka nyt tuntuisi vaikealta, elämällä on tapana järjestää yllätyksiä. Muista, että kasvuprosessi ei koskaan pääty. Et ole viiden vuoden päästä enää sama ihminen kuin olet nyt. Me kasvamme ja muutumme läpi elämän, ja toiseen suuntaan heilahtanut heiluri voi kääntyä myös toiseen suuntaan.
Toivotan sinulle onnea ja menestystä elämääsi.- eliza93
Toivon tosiaan että niin kävisi. Tuntuu vaan siltä että aika virtaa tossa naaman edessä ja kohta kuolema onkin edessä. Olisi kivaa jos elämässä olisi edes yksi henkilö jolle voisi päivittäin puhua edes yhden lauseen. Olenko nyt jotenkin hirveän tylsä kun viikonloppuni eivät koostu aina bailaamisesta vaan yksinkertaisista pikku iloista kuten leffan katsominen, eläinten hoitaminen yms. Sitten täällä on tälläiset joukot että niihin ei pääse millään sisään vaan ulkopuolinen on aina ulkopuolinen. Pienempänä syytin sitä, että olen puoliksi venäläinen ja kaikki vaan ryssi ja heitti tavaraa naamaan mutta kyllä se vika varmaan on itsessäni kun ei nykyäänkään pääse minnekkään eikä kukaan ole kuulevinaan mitä sanon. Kaikki menee eteenpäin ja jään taakse istumaan ja seuraamaan miten muut kasvavat ja sosiaalistuvat kun kukaan ei kutsu mukaan eteenpäin. Olenhan minä aika sosiaalinen seurassa ja yleensä se joka puhuu eniten mutta niin vaikeaa vaan on päästä mukaan. Jää koko luonteeni piiloon enkä itsekkään tunne itseäni enää.
- M3302
eliza93 kirjoitti:
Toivon tosiaan että niin kävisi. Tuntuu vaan siltä että aika virtaa tossa naaman edessä ja kohta kuolema onkin edessä. Olisi kivaa jos elämässä olisi edes yksi henkilö jolle voisi päivittäin puhua edes yhden lauseen. Olenko nyt jotenkin hirveän tylsä kun viikonloppuni eivät koostu aina bailaamisesta vaan yksinkertaisista pikku iloista kuten leffan katsominen, eläinten hoitaminen yms. Sitten täällä on tälläiset joukot että niihin ei pääse millään sisään vaan ulkopuolinen on aina ulkopuolinen. Pienempänä syytin sitä, että olen puoliksi venäläinen ja kaikki vaan ryssi ja heitti tavaraa naamaan mutta kyllä se vika varmaan on itsessäni kun ei nykyäänkään pääse minnekkään eikä kukaan ole kuulevinaan mitä sanon. Kaikki menee eteenpäin ja jään taakse istumaan ja seuraamaan miten muut kasvavat ja sosiaalistuvat kun kukaan ei kutsu mukaan eteenpäin. Olenhan minä aika sosiaalinen seurassa ja yleensä se joka puhuu eniten mutta niin vaikeaa vaan on päästä mukaan. Jää koko luonteeni piiloon enkä itsekkään tunne itseäni enää.
Herkästi haemme vikaa itsestämme. Olen tehnyt itse samaa, ja teen joskus yhä. On kuitenkin niin, ettei minussa eikä sinussa, eikä kenessäkään muussakaan palstalaisessa ole mitään vikaa. Olemme vain -jostain syystä- erilaisia ihmisiä, ja ehkä sisäänpäin kääntyneitä, ja meidän on vaikeaa muodostaa ihmissuhteita.
Se taas, onko ihminen tylsä vai ei, riippuen siitä bailaako joka viikonloppu vai ei, riippuu tietysti näkökulmasta. Itse olen nykyisin absolutisti, ja bailaamisvaiheeni sijoittui ikävuosiin 21-25, jolloin olin vihdoin löytänyt hyvän ystävän. Koetko itsesi tylsäksi jos et ole bailaamassa? Ehkä sinullakin tuo "bailaamisvaihe" elämässä käynnistyy vasta myöhemmin. Ehtii sitä vanhempanakin, kuten esimerkkini ehkä kertoo. Minusta siinä, että tekee viikonloppuisin muutakin kuin juhlii, ei ole mitään tylsää, joku voi tietysti olla eri mieltä, mutta loppujen lopuksi, ainoa joka tässä asiassa merkitsee on sinun oma mielipiteesi.
Sinulla on tavallaan tässä ihminen, jonka kanssa vaihtaa edes se yksi lause, vaikka ymmärrän tietysti että kaipaat ikäisiäsi ja "liveseuraa".
Olet myös siinä vaiheessa elämääsi, että olet aikuistumassa ja lähdet todennäköisesti kokeilemaan omia siipiäsi. On luonnollista ettet tunne tuntevasi itseäsi, olet muuttumassa ja kasvamassa. Pyri keskittymään lukio-opintoihisi, että saat ne menestyksellä päätökseen ja mieti jatkokoulutussuunnitelmiasi. En voi luvata, että jatko-opintojen aikana elämäsi muuttuu sosiaalisemmaksi, mutta pidän sitä äärimmäisen todennäköisenä, syistä joita käsittelin aikaisemmin.
Vaikutat mukavalta, älykkäältä ja kauniilta ihmiseltä. En epäile hetkeäkään, ettetkö vielä löytäisi ihmisiä elämääsi. Ihmisiä löytää paikoista joissa ihmiset joukolla kasaantuu; opiskelusta, töistä, harrastuksista, netistä. Kuka tietää, ehkä joku ikäisesi nainen / mies näkee tämän keskustelun ja ottaa sinuun yhteyttä? Aikaa ja paikkaa ei voi koskaan aavistaa.
Elämässä on paljon hyvää ja yllättävää. Sinun vuorosi ehkä ei ole vielä koittanut, mutta se koittaa, aivan varmasti. - eliza93
M3302 kirjoitti:
Herkästi haemme vikaa itsestämme. Olen tehnyt itse samaa, ja teen joskus yhä. On kuitenkin niin, ettei minussa eikä sinussa, eikä kenessäkään muussakaan palstalaisessa ole mitään vikaa. Olemme vain -jostain syystä- erilaisia ihmisiä, ja ehkä sisäänpäin kääntyneitä, ja meidän on vaikeaa muodostaa ihmissuhteita.
Se taas, onko ihminen tylsä vai ei, riippuen siitä bailaako joka viikonloppu vai ei, riippuu tietysti näkökulmasta. Itse olen nykyisin absolutisti, ja bailaamisvaiheeni sijoittui ikävuosiin 21-25, jolloin olin vihdoin löytänyt hyvän ystävän. Koetko itsesi tylsäksi jos et ole bailaamassa? Ehkä sinullakin tuo "bailaamisvaihe" elämässä käynnistyy vasta myöhemmin. Ehtii sitä vanhempanakin, kuten esimerkkini ehkä kertoo. Minusta siinä, että tekee viikonloppuisin muutakin kuin juhlii, ei ole mitään tylsää, joku voi tietysti olla eri mieltä, mutta loppujen lopuksi, ainoa joka tässä asiassa merkitsee on sinun oma mielipiteesi.
Sinulla on tavallaan tässä ihminen, jonka kanssa vaihtaa edes se yksi lause, vaikka ymmärrän tietysti että kaipaat ikäisiäsi ja "liveseuraa".
Olet myös siinä vaiheessa elämääsi, että olet aikuistumassa ja lähdet todennäköisesti kokeilemaan omia siipiäsi. On luonnollista ettet tunne tuntevasi itseäsi, olet muuttumassa ja kasvamassa. Pyri keskittymään lukio-opintoihisi, että saat ne menestyksellä päätökseen ja mieti jatkokoulutussuunnitelmiasi. En voi luvata, että jatko-opintojen aikana elämäsi muuttuu sosiaalisemmaksi, mutta pidän sitä äärimmäisen todennäköisenä, syistä joita käsittelin aikaisemmin.
Vaikutat mukavalta, älykkäältä ja kauniilta ihmiseltä. En epäile hetkeäkään, ettetkö vielä löytäisi ihmisiä elämääsi. Ihmisiä löytää paikoista joissa ihmiset joukolla kasaantuu; opiskelusta, töistä, harrastuksista, netistä. Kuka tietää, ehkä joku ikäisesi nainen / mies näkee tämän keskustelun ja ottaa sinuun yhteyttä? Aikaa ja paikkaa ei voi koskaan aavistaa.
Elämässä on paljon hyvää ja yllättävää. Sinun vuorosi ehkä ei ole vielä koittanut, mutta se koittaa, aivan varmasti.Ehkä pitäisi sitten vaan tarttua enemmän tilaisuuksiin. Käyn tuota soukankoulun lukiota joka nyt tunnetaankin aika randomina mestana. Kiitos vaan paljon kaikille rohkaisevista kommenteista.
- yksinäinen mies
eliza93 kirjoitti:
Ehkä pitäisi sitten vaan tarttua enemmän tilaisuuksiin. Käyn tuota soukankoulun lukiota joka nyt tunnetaankin aika randomina mestana. Kiitos vaan paljon kaikille rohkaisevista kommenteista.
Oot sä ihan söpö. Ihmettelen mikset löydä kavereita tai miestä ittelles. Ihmiset on kai niin suvaitsemattomia ettei haluta tutustua
Jos tekisi itsemurhan, ei saisi tietää mitä huomenna tapahtuu... Eikä se kuulosta kivalta. Itse haluan nähdä aika paljon vielä. Etenkin omaa elämääni... Itse murha on ratkaisu sen, joka ei enä kykene toivomaan parempaa. Mä en ole ikinä menettänyt toivoani.Toki nykyään mulla meneekin aika hyvin ja olen kohtalaisen luottavainen, että tulen vielä näkemään niitä asioita elämässäni joita haluan nähdä.
Et ole todellakaan liian vanha mihinkään, välillä elämä vaan on selviytymistä päivästä toiseen ja se kannattaa tehdä, koska kaikki päivät eivät kuitenkaan ole pelkkää vastatuulta.
En minä tiedä tulenko enää ikinä omaamaan vilkasta sosiaalista elämää, mutta on siä muutakin.- eliza93
En tieteenkään haluaisi itsekkään muuttaa kaikkea ihan täysin, mutta sitten kun elämässä on liikaa ''sitä muutakin'' mikä omalla kohdallani juuri liittyy siihen että olen kaiken aikaa omissa oloissa tai kuuntelen jostain kaukaa muiden keskustelua, onhan se vähän ahdistavaa. Siinä tulee se tunne ettei mikään koskaan muutu ja kaikki on aina sitä samaa vanhaa. Ainut asia joka luo jatkuvuuden tunnetta on kohdallani eräs sarja jota seuraan, koska tahdon tietää päätyvätkö kaksi protagonistia romanttiseen suhteeseen. Aika ironista.
- PK-67
eliza93 kirjoitti:
En tieteenkään haluaisi itsekkään muuttaa kaikkea ihan täysin, mutta sitten kun elämässä on liikaa ''sitä muutakin'' mikä omalla kohdallani juuri liittyy siihen että olen kaiken aikaa omissa oloissa tai kuuntelen jostain kaukaa muiden keskustelua, onhan se vähän ahdistavaa. Siinä tulee se tunne ettei mikään koskaan muutu ja kaikki on aina sitä samaa vanhaa. Ainut asia joka luo jatkuvuuden tunnetta on kohdallani eräs sarja jota seuraan, koska tahdon tietää päätyvätkö kaksi protagonistia romanttiseen suhteeseen. Aika ironista.
Hei, eliza93. Sanotaan tällaisen keski-ikäisen miehen kokemuksella, joka on myös ollut erittäin yksinäinenkin samassa iässä kuin sinäkin nyt olet, että elämäsi n sitten vielä edessä ja paljon ehtii tapahtua ennen kuin se kuolema koittaa.
Vaikutat näiden kirjoituksiesi perusteella todellakin "erilaiselta" ja minun mielestäni kiehtovalta persoonalta. Itsekin olen erilaisuutta kokenut muihin ihmisiin ja heidän ajattelutapoihin verrattuna. Se voi joskus tuntua murskaavan ahdistavalta, kun samanhenkisiä ihmisiä ei tunnu maailmasta löytyvän.
Mutta kuitenkin olla sinun kaltaisella tavalla toisenlaisella tavalla ajatteleva on suuri rikkaus elämässä lopulta. Se vain ottaa enemmän aikaa löytää tavallaan se oma itse ja oma tapa olla muidenkin kanssa tekemisissä. Eli siinä mielessä tietysti en voi lhduttaa sinua, että erilaisena persoonana joutuu kovasti tekemään työtä itsensä eteen. Mutta joskus se kuitenkin alkaa kantamaan hedelmää, vaikka nuorena ei sitä voisikaan vielä nähdä.
Eli tsemppiä vaan sinne nuoren naisen elämään! Aikasi koittaa vielä
- -.-..-
Mäkin olen kauhean yksinäinen, varmaan sen takia kun en käytä alkoholia tai käyttäydy kuin huonosti kasvatettu pikkukersa -_-
Ehkä me "oudot" ollaan niitä ihmisiä, jotka uudistaa maailmaa, kun taas massaihmiset kulkee ratojaan ja unohtuu, koska heissä ei ole mitään muistettavaa... Kaikilla on oikeus uuteen starttiin;). Olet viellä nuori mitä tahansa voi tapahtua viellä tuossa 80 vuoden aikana. Itse olin ylä asteajan yksinäinen ja olen vielläkin mutta kun hankin koiran se on tällä hetkellä paraskaverini ja luotettava sellainen mitä nyt välillä vähän pureskelee. Koiran kautta löysin muutakin seuraa, käydään nimittäin koiran kaverien kanssa lenkkeilemässä ja siinä on sitten kaksi muuta ihmistä mukana:) vaikka olo tuntuukin vähän ulkopuoliselta. Jokainen meistä on uniikki eikä omia luonteenpiirteitä kannata yrittää muuttaa vaan olla sellainen kuin oikeasti on;)
- vittupäät helvettiin
Et ole enää yksinäinen. Häivy palstalta.
- sivusta seuraaja
Huvittavaa, kuinka Juha kaivelee ikivanhoja viestiketjuja jostain arkistojen uumenista takaisin etusivulle epätoivoisessa yrityksessään saada itselleen tyttöystävä.
sivusta seuraaja kirjoitti:
Huvittavaa, kuinka Juha kaivelee ikivanhoja viestiketjuja jostain arkistojen uumenista takaisin etusivulle epätoivoisessa yrityksessään saada itselleen tyttöystävä.
Asiat eivät ole niin kuin luulet tiivistän kaiken yhteen sanaan: Karma
- erilainen nuori
juha260 kirjoitti:
Asiat eivät ole niin kuin luulet tiivistän kaiken yhteen sanaan: Karma
Täällä kans eräs yksinäinen luova taiteilijasielu, tosin jo lähelle 3kymppinen. Vaikka ihan sosiaalinen, iloinen, lämminhenkinen ja hyvyyteen pyrkivä olenkin niin ei niitä ystäviä vain ole oikein omista elämänpiireistä montaa siunaantunu. Johtuen luultavasti siitäkin, että junnaan alalla/työssä ja ympyröissä, joissa ei yksinkertasesti tule vastaan samanhenkisiä ihmisiä. Erilaisiin harrastustoimintoihinkaan ei niin helpolla viitti yksin lähteä, muuta kuin kuntosalille :D Treffipalstallakin olen profiilia roikottanu jo kauan, mutta eipä sielläkään kukaan laita viestiä. Taidan siis todella olla hyvin erilainen ja uniikki tapaus, kun ihmiset ei näy ymmärtävän mun sielunmaailmaa :D Koenkin itseni aikalailla edelläkävijäksi, jonka elämäntarinan menestyksekkäämpi aikakausi tulee luultavasti koittamaan vasta vähän myöhemmällä iällä.. Tsemppiä meille kaikille erilaisille eikä anneta yksinäisyyden ja vastoinkäymisten himmentää meidän valoa!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Paskakaivo Kuhmo
Moniko teki uuden saostuskaivon, joka erittelee paskan ja nesteet imeytyskenttineen maassa taloissa. Kaikkien talojen pi704640Uskotko yliluonnolliseen?
Mitä jos tämä ns. kaivattusi on loitsunut sinut? Olettekos sitä ajatelleet, niinpä. Ette todellakaan. :D1064122- 633700
Mitä kuuluu?
Toivottavasti sulla oli hyvä päivä tänään. Täällä on taas ollut niin negatiivista juttua. Oli pakko tulla sanomaan sinul382901Keilahalli
Onneksi rakennettiin aikoinaan se keilahalli, se pelastaa eläinpuistoyhtiöiden sekä koko Ähtärin kaupungin talouden!282653Uskallatko katsoa pitkään silmiin
kaivattuasi, jos olette samassa tilassa? Alkaako sydän jyskyttää, jos katseet jumittuvat? Pelkäätkö ulkopuolisten huomaa652623- 552597
- 391967
- 471938
Jani Mäkelä ihmettelee työministeri Satosen matkaa Aasiaan hoitajia rektyroimiseksi sieltä Suomeen.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/cfba6abc-f871-4ce2-b327-41aa5819934c Kokoomus on lähtenyt omin päin ilman hallitus2551837