Pitkä tie masennuksen lähteille

Haluan kertoa tämän kannustaakseni muita samassa tilanteessa olevia yrittämään, vaikka olisi vaikeaa.

Olen useamman vuoden ajan ollut vajaatehoinen työssäni ja ihmissuhteissani. En ole saanut työssä aikaiseksi vaikka minulla on kykyjä ja kokemusta. Olen johtavassa asemassa ja sikäli asioiden pitäisi olla hyvin. Parisuhteeni on kuitenkin hajoamispisteessä ja yritystoimintakin on enemmän tai vähemmän kituuttamista. Tämä on pakottanut miettimään missä oikein on vika.
Yhä enemmän minusta tuntuu, että todellinen laukaiseva tekijä on ollut työsuhteeni noin kymmenen vuotta sitten. Siirryin aivan uudelle toimialalle ja minulle tarjottiin palkkausmallia jota en tajunnut riittävästi. Sen seurauksena jäin lopulta ensimmäisen vuoden jälkeen velkaa työnantajalleni. Samaan aikaan työnantajani laski minulle maksettavaa palkkaa, koska en suoriutunut riittävän hyvin. Sen jälkeen kaikki työ on tuntunut taistelulta rahan saamiseksi. Vaikka palkkani on ollut melko hyvä, siitä ei ole jäänyt oikein mitään käteen kun velkaakin on riittävästi.
Kun talous on ollut vaikeaa, on perheen pyörittämiseen tullut kitkaa ja suhde on käytännössä telakalla. Seksiä kotona ei ole ollut puoleen vuoteen. Olen aktiivisesti yrittänyt ottaa asioita keskusteluun, mutta vaimo ei oikein viitsi.
Vasta nyt ymmärrän että kymmenen vuoden takainen juttu on kulkenut pitkän matkan hartioillani. Aivan liian kauan olen kärvistellyt. Olen pelännyt sitä että menisin terapeutille, koska se vaikuttaisi henkivakuutukseen. Silti minulla ei ole ollut kykyä nousta ominkaan voimin. Nyt vihdoinkin tajuan mistä on kyse ja ehkä viimeisellä hetkellä otan vielä niskasta kiinni. Yritykseen on tulossa merkittäviä uusia asiakkaita. Eropapereita ei ole vielä kirjoitettu. Minulla ei ole kuin voitettavaa.
En tajunnut aluksi, että olen vähintäänkin ahdistunut tai jopa masentunut. Samalla ymmärrän, että tästä tilanteesta pääsen ylös vain itse muuttumalla. Eikä se muuttumisen pakko tunnu pelottavalta. Pelottavin on jo takanapäin.