Epämääräinen epilepsia, auttakaa!

"Tuntuu, että tarkkailisi tilannetta jonkin sumuverhon läpi." Onko sinulla kortisolin puute (lisämunuaisen vajaatoiminta)? Varmista asia tekemällä 24 tunnin kortisoli-/sylkitesti (http://www.mdd.fi), ei yksittäinen verikoe.Samoin kilpirauhastestit ovat suositeltavia (TSH, T3V, RT3 ja T4V). Nämä kaikki kannattaa analysoida endokrinologin kanssa, niin saa heti oikean analysoinnin.

Googlaa "jalat eivät kanna". Saat vastauksia kysymyksiisi.

Jos on alttius epilepsialle, sen todennäköisesti saa kiusattua takaisin esiin. Näin kävi omalla kohdalla..

Mulla oli kolme asiaa, jotka omasta ja lääkäreidenkin mielestä saattoivat vaikuttaa uudelleen sairastumiseen eli
krooninen väsymys (tein aivan liikaa töitä ja nipistin jatkuvasti yöunista) kahden vuoden ajan
pihistetty ruokailu ja runsaahko liikunta (hoikkana pysymän piti)
alkoholin käyttö yhdistettynä noihin ylempiin

Ekana kannattaa varmistaa, että syöt oikein/hyvin ja nukut riittävästi (~8 tuntia yössä). Siinä mun avaintekijät siihen, että tauti pysyy kurissa tällä hetkellä.
Ei kännäysjuomista ja enemmän unta niinä öinä jos/kun alkoholia tulee käytettyä.

Lyhyesti: sain itse teininä muutaman yksittäisen kouristuskohtauksen, tutkimuksissa ei löytynyt mitään, lääkitystä ei aloitettu. Kuitenkin monta vuotta myöhemmin tuli entistä pahemmat kouristuskohtaukset ja lääkitys laitettiin ja tietysti epilepsiadiagnoosi. Eli näinkin voi käydä. Epilepsiassa myös näitä erilaisia poissaolokohtauksia, auroja ja "olotiloja" riittää paljon.

Kilpirauhasesta, nuorilla ainakaan kilpirauhasen vajaatoiminta ei ole mitenkään erityisen yleinen.

Kiitos vastauksista. Luin noita linkkejä läpi, ja jotkin oireet voisivat sopia esim kilpirauhasen vajaatoimintaan mutta en kuitenkaan usko kyseessä olevan nämä asiat..Muistaakseni minulta otettiin kesällä näitä verikokeita ja siinä oli myös kilpirauhasarvot mukana ja ne olivat hyvät.
Sumuverho-tuntemuksilla tarkoitan lähinnä sitä, että olo on todella poissaoleva ja on vaikea toimia normaalisti. En kuitenkaan usko, että kukaan näkee tätä minusta ulospäin, koska pystyn kuitenkin poissaolevanakin käyttäytymään ja liikkumaan eli en menetä tajuntaa.

Pidän tätä kyllä jonkinlaisena epilepsiana. Ihan jo senkin takia sain tästä varmuutta kun EEG:stä kuitenkin jotakin siihen viittaavaa löytyi. Pitäisi varmaan ottaa uudestaan yhteyttä lääkäriin. Kertokaa että eikö epilepsia voi ilmetä myös ilman kohtauksiakin?? Onko tämä yleistä? Pelottaa, että jossain vaiheessa olo pahenee ja alan saamaan kohtauksia..

(Uni- ja ruokatavat minulla on kunnossa, liikuntaa nyt voisi olla enemmän)

Jos englanti sujuu, kannattaa mennä selailemaan enkunkielisen Wikipedian epilepsiatekstejä. Sieltä löytyy aika hyvin myös erilaisten kohtaustyyppien kuvauksia.

Mulla itselläni on ollut epilepsiakohtauksia tms., joissa kuitenkaan en menetä tajuntaa, eivätkä ulkopuoliset huomaa mitään. Eli sekin on mahdollista, että nuo "sumuverho-tuntemukset" ovat kohtauksia tai ne voivat myös olla kouristuskohtausten auroja. Siinä mielessä kannattaa yrittää päästä lääkäriin mahdollisimman pian.

Nuo tuntemukset, jos eivät liity epilepsiaan, voivat toki olla vaikka mitä. Siltikin asiaa pitäisi yrittää tutkia. Ja oletin, ettet ole millään lääkityksellä, muuten nuo voisivat olla myös sivuvaikutuksia.

Tärkeintä on, että nuo tuntemukset voivat tosiaan liittyä epilepsiaan ja johtaa siihen, että alat saamaan kouristuskohtauksia, joiden seuraukset voivat olla vakavat. (Pelkosi on aiheellinen)

Oli mielenkiintoista lukea viestiäsi, kun sanoit, että pystyt jollain tavalla hallitsemaan kohtauksen tuloa. Voin nimittäin itse yhtyä samaan, ainakin tällä hetkellä.

Epilepsiaa minulla alettiin epäillä lukiossa, kun yhtäkkiä vain katsoin tyhjyyteen ja "kuolasin". (Herttaista...) Silloin kohtaukset tulivat muiden tietoon, mutta muistan jo lapsena saaneeni omituisia tuntemuksia siitä, että joku ihminen on takanani, ja minun täytyy paniikinomaisesti mennä seinän viereen tai sänkyyn makaamaan. Nämä samat tuntemukset siis etenivät tuohon varsinaiseen poissaolokohtaukseen. Minulle tehtiin kaikki mahdolliset testit, unideprivaatiot, röntgenit, eeg:t ynnä muut eikä IKINÄ näkynyt mitään missään. Ihan kuin aivot olisivat "vittuilleet" mulle senkin viikonlopun aikana kun kuljin johdot päässä ja yritettiin saada merkkejä poikkeavasta aivotoiminnasta. Muuten sain kyllä poissaolokohtauksia jopa seitsemän päivässä.

Lääkitys aloitettiin (jopa paniikkihäiriötä varten)mutta tasapainoa siihen ei löydetty, enkä itse uskonut koko epilepsiaan. Lääkitys siis lopetettiin ja jatkoin poissaolokohtausten saamista. Kaikista omituisinta epilepsiassani on se, että kohtaukset tulivat aina tietyissä tilanteissa: Mennessäni mihin vessaan tahansa, mennessäni ovesta esim. kauppaan, avatessani lusikkalaatikkoa, kulkiessani suojatiellä. En koskaan menettänyt kehoni hallintaa, vaan korkeintaan pysähdyin kunnes tokenin tilanteesta. Kohtauksessa oli aina se inhottava tunne, kun aivot kääntyivät ihan eri asentoon, ja koko maailma näyttäytyi ihan vieraana.

Lopulta, vuonna 2004 sain elämäni ensimmäisen ja ainoan kouristuskohtauksen nukkuessani. Sen jälkeen aloin uskoa epilepsiaan, ja lääkitys aloitettiin (Trileptal). Kohtaukset menivät kokonaan pois muutamaksi viodeksi, mutta nyt, ehkä kolmen vuoden ajan lääkitys on "päästänyt vähän kohtausta läpi". Nykyään saan siis epileptisiä tuntemuksia, mutta olen koko ajan tietoinen tilanteesta. Nämäkin tulevat aina tietyissä tilanteissa, ja pystyn usein estämään sen tulemisen, kun pysähdyn sitä ennen "kieltämään" tuntemuksen tulemisen. Yksi neurologi rupesi sen takia epäilemään, ettei tämä ole epilepsiaa ollenkaan, mutta mitä muutakaan se olisi? ;) Välillä tuntuu että mielipiteitä on yhtä paljon kuin lääkäreitäkin.

Tästä tulikin pitkä saarna, mutta sen haluan Mircculle sanoa, että älä jätä epilepsiaasi hoitamatta, kohtaukset pahenevat helposti ja tekevät enemmän hallaa elimistöllesi kuin säännöllinen lääkitys. Lääkitystasapainon löytäminen vaatii työtä, mutta tsemppiä ja voimia epilepsian kanssa!